Nykyään uskontotieto on tullut käytännössä vapaa-ehtoinen oppiaine koska sen voi koulussa korvata myös elämänkatsomustiedolla.
Tämä on kuitenkin väärin. Uskontotieto on universaalisuudestaan johtuen osa yleissivistystä, vaikkakin sen tärkeydestä voidaan toki keskustella. Uskonnon opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa oppilaan vakaumuksella ei ole mitään väliä. Myös ateisti voi olla kiinnostunut esimerkiksi kirkkohistoriasta ja saavuttaa oppimisessa loistotuloksia.
Opetuksen tavoitteena ei myöskään ole käännyttää ketään. Opettajaa tuskin oppilaan vakaumus paljoa kiinnostaa. Uskontotietoa opetetaan aivan samalla tavoin objektiivisesti kuin mitä tahansa muuta oppiainetta.
Tietysti voidaan kysyä miksi uskontotiedon opetuksessa painotetaan juuri kristinuskoa. Tähänkin on yksinkertainen ja looginen selitys. Eihän maantiedon tunnillakaan tutustuta niin tarkasti vaikkapa Ugandan kuin Suomen oloihin. Ja historian tunneillakin käsitellään eniten kotimaan historiaa (esimerkiksi Kiinan historiaa ei käsitellä juuri ollenkaan).
Näin on luonnollista että uskonnontunneista leijonan osan syö kristinuskon opetus. Onhan juuri kristinusko vaikuttanut suomalaisten elämään kaikkein eniten.
Mutta myöskään muiden uskontojen opettamista ei unohdeta. Maailman pääuskonnoille on varattu 1/3 yläasteen uskonnon oppimäärästä. Uskonto on tärkeä osa kulttuuria, ja ihminen, joka ei tunne ja ymmärrä muita uskontoja, ei voi täysin ymmärtää toisten kulttuuriakaan.
Tämä on kuitenkin väärin. Uskontotieto on universaalisuudestaan johtuen osa yleissivistystä, vaikkakin sen tärkeydestä voidaan toki keskustella. Uskonnon opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa oppilaan vakaumuksella ei ole mitään väliä. Myös ateisti voi olla kiinnostunut esimerkiksi kirkkohistoriasta ja saavuttaa oppimisessa loistotuloksia.
Opetuksen tavoitteena ei myöskään ole käännyttää ketään. Opettajaa tuskin oppilaan vakaumus paljoa kiinnostaa. Uskontotietoa opetetaan aivan samalla tavoin objektiivisesti kuin mitä tahansa muuta oppiainetta.
Tietysti voidaan kysyä miksi uskontotiedon opetuksessa painotetaan juuri kristinuskoa. Tähänkin on yksinkertainen ja looginen selitys. Eihän maantiedon tunnillakaan tutustuta niin tarkasti vaikkapa Ugandan kuin Suomen oloihin. Ja historian tunneillakin käsitellään eniten kotimaan historiaa (esimerkiksi Kiinan historiaa ei käsitellä juuri ollenkaan).
Näin on luonnollista että uskonnontunneista leijonan osan syö kristinuskon opetus. Onhan juuri kristinusko vaikuttanut suomalaisten elämään kaikkein eniten.
Mutta myöskään muiden uskontojen opettamista ei unohdeta. Maailman pääuskonnoille on varattu 1/3 yläasteen uskonnon oppimäärästä. Uskonto on tärkeä osa kulttuuria, ja ihminen, joka ei tunne ja ymmärrä muita uskontoja, ei voi täysin ymmärtää toisten kulttuuriakaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
pitäisi lisätä?
Puhut samassa lauseessa uskonnon tiedosta ja uskonnon opettamisesta.
Katsos kun ne on kaksi eri asiaa, tiedon opettaminen on aina suositeltavaa, uskonnon opetus taas ei kuuluisi kouluille ollenkaan.
Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, eli aito tieto erottuu luulosta.
Uskonnon opettaminen opettaa uskomaan.
Oppikirjat pitäisivät olla aikakauden parhaaseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa.
Siis mahdollisimman luotettavasti perusteltua ja totuudenmukaista.
Valheitten, uskomusten, taikauskon opetus ei kuulu
koululaitokselle.
Siis faktoja opetetaan kristinuskosta
ja muista uskonnoista..sitähän
uskonnonopetus on, ei siellä
ketään oikeastaan opeteta uskomaan
vaan tarjoillaan faktoja
uskonnoista.
On se hyvä ymmärtää mistä
tämäkin ja muut kultuurit
ovat saaneet niin paljon
vaikutteita.
Uskonnonopetus ON ollut jo pitkän aikaa ei-tunnustuksellista. Puhutaan faktoista, ei mistään "uskosta".
Jos esm. Islamin uskonnosta opetetaan faktat, Muhamedin ryöstelyt,lapsiin sekaantumiset, uskon levittäminen väkivalloin, luulisin jos oppilaana olisi uskoa tunnustava, opetus loppuisi äkkiää.
Samoin kuin täältä tuntuu samanlaiset sivut häviävän äkkiä.
Samoin se taitaa olla kristinuskonkin kanssa.
Totta kait uskonnon historiaa, kultuuria, uskonnolisia ilmiöitä,teoksia, kultti esineitä jne, voidaan opettaa ja tuleekin opettaa, mutta jos opetukseen liittyy esm, opettajan vakaamusta uskoa korkeimmista voimista jne.
Ollankin uskon opettamisessa.
Voiko siis teolgit opettaa uskontojen tietoja todellisen tiedon pohjalta, vai tuleeko mukaan myös opettajan vakaamus uskonnon "totuuteen"
Epäilen, että yksikään imaami pystyy opettamaan Islamia ja sen historiaa, totuuden mukaisesti kertoen.
Jos kristinoppista ja muista uskonnoista opetetaan niiden syntyjen syyt ja mistä saanneet vaikkutteet, kulttuurilliset tekiät, myytien historiat ja levinnäisyydet ja jättämällä pois oppi Jumalan/jumalien olemassa olo totuutena, asia on selvä, eikun tietoa jakamaan.
"jättämällä pois oppi Jumalan/jumalien olemassa olo totuutena"
Jeps. Sehän nimenomaan on ideana siinä ei-tunnustuksellisessa opetuksessa. Opettajan ei saa ottaa kantaa koulussa siihen, onko Jumala olemassa vai ei. Uskoa ei opeteta koulussa. Tämä on ollut käytäntönä jo kauan, mutta nyt uuden uskonnonvapauslain myötä se on oikein laissa. Myöskään teologisessa tiedekunnassa ei oteta kantaa siihen, onko Jumala olemassa tai onko Jeesus Jumalan Poika jne. koska sekin on valtion laitos. Tosin näin asia on ollut siellä jo kauemmin, koska se on tiedelaitos ja oikeat tieteentekijät tietävät sen, että tiede ei voi ottaa tähän kantaa.
Kirkon opetus on eri asia. Ja kirkossahan opetetaankin juuri niitä, jotka OVAT jo kirkon jäseniä.
Mutta tietysti se on viimekädessä kiinni opettajasta.
Jos opettaja on itse vahvasti sitoutunut uskoon, näkyy se varmasti myös opettamisessa.
Teologinen tiedekunnan oppijärjestelmä,oppisiältö ja tieteenalat ei tietenkään vaadi vahvaa situtumista välttämättä, koska sen voi nähdä tietojen opettamisena ja kasvatustieteenä.
Mutta on sillä myöskin kytkentä kirkon oppiin ja pappiskoulutukseen joka kait vaatii jonkinlaista tunnustamista tämän opin totuudenmukaisuuteen ja uskoa Jumalaan.
Jos teologia olisi vain ihmisen ja sen kulttuurin, historian, uskonnon filosofia ja etiikan, jne tutkimista, sehän olisi vai ihmistutkimusta, olisiko sitä silloin edes tarpeen erottaa muusta samanlaisesta tutkimuksesta.
Eikö se kuitenkin viimekädessä oleta Jumalan olemassaoloa ja oman uskonnon Jumalaa koskevat opit ovat oikeita?
Mutta jos Jumalasta ei voi saada tietoa eikä sitä voi tuottaa ja selventää eikä edelleen kehittää, onko se silloin enää tiedettä?
Ei ole.
"Mutta jos Jumalasta ei voi saada tietoa eikä sitä voi tuottaa ja selventää eikä edelleen kehittää, onko se silloin enää tiedettä?"
Eipä se enään olekaan oikeastaan tiedettä Jumalasta, vaan tiedettä uskonnosta. Siis käsitellään ihmisen käsitystä Jumalasta eri kanteilta ja aikakausilta. Toki useimmiten oman kirkon näkökulmasta. Eikä Jumalan päätä ihmis-jumala-suhteesta voi tutkiakaan? Riippuu paljon opettajasta millainen hypoteesi Jumalan olemassaolosta annetaan. Ja opiskelijasta, millaisen hän hyväksyy.
Enimmäkseen on kyse kielitieteistä, historiasta psykologiasta ja filosofiasta. Teologinen koulutus onkin yleissivistävin ns. humanististen tieteiden joukossa.
Ja, koska siis on kyse samanlaisesta valtion koulutuksesta kuin muutkin, niin kirkolla ei opetuksessa ole osaa eikä arpaa. Teol. tiedekunnassa ei kouluteta pappeja, vaan teol. maistereita. Kirkon osuus jää jokaisen opiskelijan ja opettajan oman suhtautumisen varaan. Toki papin viran saamisen vaatimuksiin kuuluu harjoittelu, joka suoritetaan useimmiten seurakunnassa. Siihenpä se jääkin se pakollinen osuus.
Mutta jos minulta kysytään, niin tuskin hyvää pappia tulee pelkästään luennoilla ja tenteissä istumalla. Ja tuskin se monella papilla on siihen jäänytkään.
Uskontoja ja niiden vaikutusta kulttuurien muodostumiseen ja muuntumiseen on toki syytä opettaa, mutta erillistä TUNNUSTUKSELLISTA kristinuskon opetusta ei 2000-luvulla koulussa tarvita! Uskonnoista kertomisen voisi siirtää historianopetuksen alaisuuteen. Uskonnoilla on laajassa mittakaavassa aina ollut eri kulttuureissa keskeisesti yhteiskunnallinen merkitys. Hallitsijoiden näkökulmasta uskonto on miltei joka kulttuurissa, länsimaissa etenkin, ollut ensisijaisesti strateginen vallankäytön työkalu. (vrt. esim. säätyjen arvojärjestys)
Ei siellä joudeta mitään yksittäisten hallitsijoiden uskonelämää ruotimaan. Tiesitkö muuten että Venäjästä piti alkujaan tulla muslimimaa, mutta silloinen kuningas pelästyi kun kuuli joutuvansa lopettamaan viinin ja pekonin nauttimisen. Siten Venäjästä tuli kristitty valtio.
Uskonnonopetus ON ei-tunnustuksellista. V*ttu kun ei ihmiset tiedä mistään mitään ja aukoo vaan päätään opetuksesta. Jättäkää asiat asiantuntijoille ja viisaammille ihmisille.
Mikäli uskonnon opetus ei ole todella radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli minun kouluaikoinani, niin kyllä sitä voi ns. tunnustuksellisena pitää.
Opetetaanko edelleen koulussa esim. Isä meidän-rukous tai uskontunnustus-litania tai lauletaan virsiä tai muita uskonnollisia lauluja?
Ja jos uskonnon kirjassa kerrotaan Raamatun tarinoita ja niistä opettajakin höpöttelee, niin kyllähän siitä lapselle tulee ajatus, että tämähän on varmaan sitten totta kaikki, kun opettaja kerran opettaa, kun matikka ja maantietokin on ihan totta, niin miksei tämä uskontokin sitten. Jos kaikki muut aineet tähtäävät tosiasioiden ja tämän hetken tiedon jakoon, niin mistä pieni lapsi voi erottaa sen, että se uskonto ei ehkä olekaan ehdoton totuus? Kun aikuisiakin pyritään esim. mainonnassa suojelemaan, niin että mainos ei saa olla semmoinen, että sen voisi sekoittaa vaikkapa uutisiin tai johonkin dokumenttiohjelmaan. Ikäänkuin aikuinen ihminen ei osaisi erottaa mainosta muusta ohjelmasta, ehkä ei aina osaakaan. Siis miten lapsi voi käsittää uskonnonopetuksen ei-tunnustuksellisena?
En ole koulutoimen tai minkään uskonnon asiantuntija, mutta mielestäni ihan viisas yksilö kuitenkin. Ja vaikka olisin pikkasen tyhmäkin, niin silti minullakin saa olla mielipiteitä asioista ja saan ottaa kantaa myöskin uskonnonopetukseen koululaitoksessa...
Mikäli uskonnon opetus ei ole todella radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli minun kouluaikoinani, niin kyllä sitä voi ns. tunnustuksellisena pitää.
Opetetaanko edelleen koulussa esim. Isä meidän-rukous tai uskontunnustus-litania tai lauletaan virsiä tai muita uskonnollisia lauluja?
Ja jos uskonnon kirjassa kerrotaan Raamatun tarinoita ja niistä opettajakin höpöttelee, niin kyllähän siitä lapselle tulee ajatus, että tämähän on varmaan sitten totta kaikki, kun opettaja kerran opettaa, kun matikka ja maantietokin on ihan totta, niin miksei tämä uskontokin sitten. Jos kaikki muut aineet tähtäävät tosiasioiden ja tämän hetken tiedon jakoon, niin mistä pieni lapsi voi erottaa sen, että se uskonto ei ehkä olekaan ehdoton totuus? Kun aikuisiakin pyritään esim. mainonnassa suojelemaan, niin että mainos ei saa olla semmoinen, että sen voisi sekoittaa vaikkapa uutisiin tai johonkin dokumenttiohjelmaan. Ikäänkuin aikuinen ihminen ei osaisi erottaa mainosta muusta ohjelmasta, ehkä ei aina osaakaan. Siis miten lapsi voi käsittää uskonnonopetuksen ei-tunnustuksellisena?
En ole koulutoimen tai minkään uskonnon asiantuntija, mutta mielestäni ihan viisas yksilö kuitenkin. Ja vaikka olisin pikkasen tyhmäkin, niin silti minullakin saa olla mielipiteitä asioista ja saan ottaa kantaa myöskin uskonnonopetukseen koululaitoksessa...
Mikäli uskonnon opetus ei ole todella radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli minun kouluaikoinani, niin kyllä sitä voi ns. tunnustuksellisena pitää.
Opetetaanko edelleen koulussa esim. Isä meidän-rukous tai uskontunnustus-litania tai lauletaan virsiä tai muita uskonnollisia lauluja?
Ja jos uskonnon kirjassa kerrotaan Raamatun tarinoita ja niistä opettajakin höpöttelee, niin kyllähän siitä lapselle tulee ajatus, että tämähän on varmaan sitten totta kaikki, kun opettaja kerran opettaa, kun matikka ja maantietokin on ihan totta, niin miksei tämä uskontokin sitten. Jos kaikki muut aineet tähtäävät tosiasioiden ja tämän hetken tiedon jakoon, niin mistä pieni lapsi voi erottaa sen, että se uskonto ei ehkä olekaan ehdoton totuus? Kun aikuisiakin pyritään esim. mainonnassa suojelemaan, niin että mainos ei saa olla semmoinen, että sen voisi sekoittaa vaikkapa uutisiin tai johonkin dokumenttiohjelmaan. Ikäänkuin aikuinen ihminen ei osaisi erottaa mainosta muusta ohjelmasta, ehkä ei aina osaakaan. Siis miten lapsi voi käsittää uskonnonopetuksen ei-tunnustuksellisena?
En ole koulutoimen tai minkään uskonnon asiantuntija, mutta mielestäni ihan viisas yksilö kuitenkin. Ja vaikka olisin pikkasen tyhmäkin, niin silti minullakin saa olla mielipiteitä asioista ja saan ottaa kantaa myöskin uskonnonopetukseen koululaitoksessa...
Ja hitto, kun tää viestin lähetys taas tökkii......
Teoloogeille?
Opetuksen asiantuntijoille, jotka päättää opetusasioista.
"En ole koulutoimen tai minkään uskonnon asiantuntija, mutta mielestäni ihan viisas yksilö kuitenkin. Ja vaikka olisin pikkasen tyhmäkin, niin silti minullakin saa olla mielipiteitä asioista ja saan ottaa kantaa myöskin uskonnonopetukseen koululaitoksessa..."
Juu juu. Eli et ole koulutoimen asiantuntija, mutta silti mielestäsi tiedät asiat paremmin, kuin asiantuntijat? Sehän on hienoa. Teitä on kyllä paljon enemmänkin tässä maassa, jotka tietävät asiat paremmin kuin asiantuntijat.
"Mikäli uskonnon opetus ei ole todella radikaalisti muuttunut siitä, mitä se oli minun kouluaikoinani, niin kyllä sitä voi ns. tunnustuksellisena pitää."
Jaa, että voi pitää tunnustuksellisena? Tietääkseni vähän aikaa sitten tuli uusi laki, jonka mukaan opetus EI saa olla tunnustuksellista. Sinähän tiesit tämänkin, koska tiedät niin paljon näistä asioista, enemmän kuin asiantuntijat.
Rakas "Ei pakkouskontoa", pakkouskontoa ei edes ole ollut tässä maassa pitkään aikaan, vaan uskontoa opetetaan muutenkin vain niille, jotka jo ovat kirkon jäseniä. Ja nekin saavat siitä olla pois, jos tahtovat. Että semmonen asiantuntija.
Enhän ole väittänyt olevani mikään asiantuntija, mutta mielipide minulla on ja saa olla. Uskonnon opetus ei kuulu kouluun. Uskovaiset vanhemmat opettakoon itse luulemuksiaan lapsilleen tai laittakoon ne koulun ulkopuolisella ajalla "pyhäkouluun" tms. Raamattuoppiin. Kouluun se ei kuulu. Tästä vain on kyse.
Jos uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista, niin miksi sitä pitää olla ollenkaan? Miksi ei sitten kaikille kakaroille opeteta vaan sitä elämänkatsomustietoa? Tai uskontoja käsitellä historian ja maantiedon tunneilla siltä osin, kun uskonnot näitä aiheita liippaavat?
Se kuinka tunnustuksellista tai ei tunnustuksellista uskonnon opetus on riippuu täysin ko. opettajan persoonasta. Jos opettaja on uskovainen, niin varmaan hänen on vaikeaa, ellei täysin mahdotonta, opettaa uskontoa ei tunnustuksellisesti.
Tuli mieleen.
Jos sinä et ole jonkin asian asiantuntija, niin onko sinulla kuitenkin mielipiteitä asiasta? Entä oletko opetusasioiden asiantuntija itse kenties? Mikä? Ja esimerkki, jos pidät jostain tietystä musiikinlajista ja jotain musiikinlajia et siedä, mutta et ole muusikko, niin saatko silti sanoa jotain musiikkiin liittyviä mielipiteitä, että pidän tästä tai tuo on täyttä roskaa? Oletko kenties tälläiseen "syntiin" joskus langennut?
Ihmisillä on yleensäkin mielipiteitä asioista kuin asioista, vaikka he ovat ehkä vain yhden elämänalueen, jos senkään, asiantuntijoita.
Mielipiteitä saa ja pitää olla, eikä niitä tule väheksyä esim. tässä uskonnon opetus asiassa, vaikka mielipiteen esittäjä ei olisi koulutoimenjohtaja, opettaja, pappi, pedagogi, oppimista tutkiva psykologi tms.
Kun lapsi aloittaa koulunkäynnin n, 7-vuotiaana, niin uskonnon oppitunneilla kerrotaan raamatullisia kertomuksia, mm. jouluevankeliumia ja tarinaa Joosefin etc. retkestä Egyptiin, Moooseksesta yms. On luonnollista, että pieni ekaluokkalainen uskoo kaiken mitä opettaja hänelle kertoo. Sen vuoksi alaluokkien uskonnonopetus on käytännössä tunnustuksellista.
Muistan itse omalta ekaluokka-ajaltani, kun opettaja kertoi uskontotunnilla Raamatun tarinoita. Minä en tietenkään osannut epäillä opettajan kertovan vain legendaa, vaan uskoin kaiken mitä opettaja minulle valehteli.
Suurinosa suomalaisista ihmisistä kastetaan ev.lut.kirkon piiriin jo vauvana. Koulussa menevät automaattisesti tavallisille uskonnon tunneille, kun kerran kuuluvat kirkkoon. Aikuisena maksvat kiltisti kirkollisveroa, vaikka eivät kovin uskonnollisiakaan olisi. Monilla tuntuu olevan tärkeää päästä kirkossa naimisiin, muuten ei tunnu olevan mitään erityistä ajatusta kirkkoon kuulumiselle.
Omituisia ovat ihmiset.
Saa olla mielipiteitä, mutta ei pidä luulla olevansa viisaampi kuin asiantuntijat.
Esim. vaikka en ole musiikin asiantuntija, niin saan varmasti sanoa mielipiteeni musiikista. MUTTA en varmasti mene sanomaan, että joku tietty musiikin laji tai sen opetus pitäisi kieltää, kun en pidä siitä.
Varmasti opetuksen asiantuntijat tietävät mitä tekevät ja hoitavat tällaiset päätökset.
Varsinkin, kun tuossa vaatimuksessa ei ole mitään järkeä, ateistinkaan kannalta. Olisiko sinusta todella järkevää lopettaa uskonnon opetus valtion taholta ja jättää se kirkoille ja lahkoille? Eikö kirkot ja lahkot voisi sitten opettaa ihan mitä tahansa paskaa?
Tämä on nähty jo niissä maissa, joissa uskonnonopetus kouluissa on kielletty. Itsemurhalahkot sun muut ovat nousseet heti.
Lisäksi sitä pakkouskontoa ei todella edes ole, niin en ymmärrä mitä riehutte. Valittakaa vanhemmillenne, uskontokasvatus on osa muuta kasvatusta, ja vanhemmat saavat päättää alaikäisen puolesta sen määrän ja laadun.
Vai pitäisikö lasten antaa itse päättää kaikki muutkin kasvatusasiat? Enkä muutenkaan näe siinä mitään järkeä, että kielletään opettamasta oma uskonto lapsille.
Uskoitko satuihinkin, ja joulupukkiin ja Pelle Hermanniin? Mitä haittaa siitä oli, kysyn vaan. Tarinat ja kertomukset ovat vaan hyväksi lapselle, ja niitä kerrotaan muutenkin nykyään ihan liian vähän.
Eli vaikka pitää niitä samanlaisina satuina kuin joulupukkia, en ymmärrä mitä haittaa on tapahtunut. Ei minulle ainakaan mitään traumaa jäänyt joulupukin valheeksi paljastumisesta. Ja hyvin pystyin sen itse päättelemään, ei mitään ongelmaa.
Siis jokainen pystyy nämä asiat lopuksi päättämään ja päättelemään omalla kohdallaan.
Vastasin jo osaksi tuohon toiseen kohtaan.
Yhteiskunnalle on hyödyksi ylläpitää uskonto-opetusta, syistä jotka sanoin jo. Järkikin sen jo sanoo...
Uskontoa opetetaan juuri niinkuin vanhemmat päättävät, se on osa alaikäisen kasvatusta. Miusta ei ole mitään pahaa oppia tietämään tietoa omasta uskonnostaan. Vai olisiko sinusta parempi, jos ei saisi mitään tietoa, niinkuin joissain maissa, joista puhuin toisessa viestissäni.
Varmasti opetus riippuu osaksi opettajasta, mutta nykyajan opettajat varmasti ovat niin ammattitaitoisia, että osaavat olla ei-tunnustuksellisia.
Vaikka olisikin ammattitaitoa, niin siltikin on vaikeaa olla tuomatta omaa persoonaansa, omia arvojaan, omia uskomuksiaan opetukseen mukaan yleensäkin ja erityisesti tämmöisen kiihkeitä tunteita aiheuttavan asian, kuin uskonnon opetukseen mukaan. Tämähän tietenkin pätee myös toisinpäin, eli jos uskontoa opettaa henkilö, joka ei voi sietää uskontoa, niin ei siitä opetuksesta silloinkaan tule neutraalia(ei-tunnustuksellista), vaan suorastaan uskonnon vastaista =) .
Ja niin kuin minä jo taasen sanoinkin. Uskonnon opetus ei kuulu kouluun. Uskonto-nimistä kouluainetta ei pidä olla. Uskonnon opetus olkoon vanhempien tehtävä. Koulussa riittää suurien maailmanuskontojen pääpiirteiden esittely historian, maantiedon tms. tunnin yhteydessä. Niin että tietoa saa ja pitää jakaa myös uskonnoista, mutta jonkun yhden uskonnon, vaikkakin sitten mukamas ei-tunnustuksellinen, opetus peruskoulussa on väärin ja tarpeetonta.
Voivathan halukkaat perustaa sitten uskonnollishenkisen yksityiskoulun, jos katsovat lastensa tarvitsevan nimenomaan uskonnollista kasvatusta. Yhteiskunnan järjestämä perusopetus pitäisi pitää mahdollisimman hyvin erossa uskonnollisista ja poliittisista painotuksista.
Vaikka olisikin ammattitaitoa, niin siltikin on vaikeaa olla tuomatta omaa persoonaansa, omia arvojaan, omia uskomuksiaan opetukseen mukaan yleensäkin ja erityisesti tämmöisen kiihkeitä tunteita aiheuttavan asian, kuin uskonnon opetukseen mukaan. Tämähän tietenkin pätee myös toisinpäin, eli jos uskontoa opettaa henkilö, joka ei voi sietää uskontoa, niin ei siitä opetuksesta silloinkaan tule neutraalia(ei-tunnustuksellista), vaan suorastaan uskonnon vastaista =) .
Ja niin kuin minä jo taasen sanoinkin. Uskonnon opetus ei kuulu kouluun. Uskonto-nimistä kouluainetta ei pidä olla. Uskonnon opetus olkoon vanhempien tehtävä. Koulussa riittää suurien maailmanuskontojen pääpiirteiden esittely historian, maantiedon tms. tunnin yhteydessä. Niin että tietoa saa ja pitää jakaa myös uskonnoista, mutta jonkun yhden uskonnon, vaikkakin sitten mukamas ei-tunnustuksellinen, opetus peruskoulussa on väärin ja tarpeetonta.
Voivathan halukkaat perustaa sitten uskonnollishenkisen yksityiskoulun, jos katsovat lastensa tarvitsevan nimenomaan uskonnollista kasvatusta. Yhteiskunnan järjestämä perusopetus pitäisi pitää mahdollisimman hyvin erossa uskonnollisista ja poliittisista painotuksista.
Näennäisen vapaaehtoinen uskonnon näennäis ei-tunnustuksellinen opetus peruskoulussa vie varoja tärkeämmiltä oppiaineilta. Koululaitoksellahan ei rahallisesti viime vuosina ole mennyt oikein hyvin.
"Enkä muutenkaan näe siinä mitään järkeä, että kielletään opettamasta oma uskonto lapsille." Eihän tätä ollakaan kieltämässä, mutta uskonnon opetuksen järjestäminen yhteiskunnan yleisessä peruskoulussa ei ole oikein. Opeta lapsillesi uskontoa kotona tai srk:n huomassa. Muuten tuo "opettamasta oma uskonto"-kohta lauseessasi jotenkin paljastaa, ettet sinäkään pidä sitä koulun uskonnon opetusta ihan ei-tunnustuksellisena, jotenkin tuosta henkii, että minun lapseni oppivat minun ainoan oikean uskonnon koulussa ja niin sen pitää olla ikuisesti amen...
"Valittakaa vanhemmillenne." En minä, keski-ikäinen täti, äidilleni ala tästä valittamaan ja isäni on kuollut jo 20 vuotta sitten, että ei oikein onnistu. Minä olen aikoinani uskonnon tunnustuksellisilla tunneilla istunut, minua ei siltä enää voi "pelastaa", mutta jospa tulevaisuudessa erotettaisiin uskonto täysin omaksi koulun ulkopuoliseksi jutukseen, eikä sälytettäisi sitä yheiskunnan niskoille.
Näennäisen vapaaehtoinen uskonnon näennäis ei-tunnustuksellinen opetus peruskoulussa vie varoja tärkeämmiltä oppiaineilta. Koululaitoksellahan ei rahallisesti viime vuosina ole mennyt oikein hyvin.
"Enkä muutenkaan näe siinä mitään järkeä, että kielletään opettamasta oma uskonto lapsille." Eihän tätä ollakaan kieltämässä, mutta uskonnon opetuksen järjestäminen yhteiskunnan yleisessä peruskoulussa ei ole oikein. Opeta lapsillesi uskontoa kotona tai srk:n huomassa. Muuten tuo "opettamasta oma uskonto"-kohta lauseessasi jotenkin paljastaa, ettet sinäkään pidä sitä koulun uskonnon opetusta ihan ei-tunnustuksellisena, jotenkin tuosta henkii, että minun lapseni oppivat minun ainoan oikean uskonnon koulussa ja niin sen pitää olla ikuisesti amen...
"Valittakaa vanhemmillenne." En minä, keski-ikäinen täti, äidilleni ala tästä valittamaan ja isäni on kuollut jo 20 vuotta sitten, että ei oikein onnistu. Minä olen aikoinani uskonnon tunnustuksellisilla tunneilla istunut, minua ei siltä enää voi "pelastaa", mutta jospa tulevaisuudessa erotettaisiin uskonto täysin omaksi koulun ulkopuoliseksi jutukseen, eikä sälytettäisi sitä yheiskunnan niskoille.
...
Kyllä pienelle ekaluokkalaiselle Joosef-satu kerrotaan ilman että painotetaan jutun olevan vain satua.
Itselläni on samanlaisia kokemuksia kuin Pakana(M):lla. Minusta ala-asteella ei pitäisi olla uskonnon opetusta lainkaan, koska ei pieni lapsi osaa kyseenalaistaa, ja kyllä tuollaisesta opetuksesta jää siksi "jälki" yksilön mieleen.
Ja n81, vaikka tarinoista ei olisikaan haittaa, niin osaatko sanoa (arvata) miksei ala-asteen uskonnon opetuksessa sitten opeteta (tai ei ainakaan minulle opettu) tasa-puolisesti muiden uskontojen tarinoita?
Myönnän että siitä en tiedä mitään millaista uskonnon opetus nykyään on ala-asteella, voi olla muuttunut.
Kiitos,minä otan Raki'a...
Eikös siellä elämänkatsomuksen tunneilla juuri käsitellä yleissivistävässä, kirkkohistoriallisessa, maantieteellisessä jne. mielessä kristinuskoa ja muitakin valtauskontoja? niin että sieltähän sen yleissivistyksen siltä alalta saa, ilman yhden ja ainoan uskonnon ylivaltaista "syöttämistä".
Jos minulla olisi lapsia, niin elämänkatsomustiedon tunnille heidät laittaisin, enkä mihinkään perinteiseen yhden uskonnon tuputukseen. Saisivat sitten ajan ja iän myötä päättää elävätkö agnostis-ateistisesti, kuten äitinsä, vai kokevatko jonkun uskonnon tarpeelliseksi omassa elämässään. Jos lapsi välttämättä itse haluaisi uskonnon tunnille, niin sitten saisi sinne mennä...