Helsingin huumepoliisi, KRP, tulli ja sisäministeriön poliisiosasto ovat ajautuneet keskenään törmäyskurssille asiassa, kenellä on suurin työkalun jatke ja kenen medaljongit virkapuvussa kiiltävät parhaiten.
Aikaisemmin tämä sama ilmeni SUPO:ssa, kun leväperseinen toiminta ajoi pyssyn piipusta käärmeitä ulos kohti kansalaisia poliittisin perustein.
SUPO:n toiminta DDR:n vakoojatutkinnassa oli pohjanoteeraus sokeiden opastaessa järjettömiä.
Mikä oli lopputulos ?
Valtio joutui maksamaan korvauksia, tutkinta osoittautui epäpätevästi tehdyksi ja mikä pahinta, SUPO, suojelupoliisi, ei osaa lukea eikä tulkita saamaansa aineistoa enempää kuin poliisikoira nuuskiessään audecolognen tuoksuja sammuneen puliukon vieressä...
SUPO:n johdossa on tehty modernisointia ja toivottavasti vihon viimein sinnikäs ja pitkäjänteinen kenttätyö asetetaan etusijalle työssä, joka on jatkuva prosessi, eikä suinkaan palovakuutus, jota käytetään sitten kun paska on kädessä.
Suomessa KRP on resurssi, jota käytetään silloin kun paikallispoliisin voimavarat ja asiantuntemus loppuvat tai käyvät vähiin.
KRP seuraa ja toimii yhteistyössä, ja ottaa vain silloin kunnian torvet soiden vastaan, kun todellisen läpimurron tehneitä ei voida syystä tai toisesta altistaa päivänvalolle.
Kaikki turha henkselinpaukuttelu tai egon esiintuonti on haitaksi poliisityölle, ellei sillä ole tarkoituksena kerätä tietoa tai provosoida tutkittavia tekemään virheitä laittomissa toimissaan.
Huumetutkinnan luonne on sellainen, että pieninkin vihje väärille tahoille voi viedä asialta jalat alta. Huumetutkinta on ammattilaisten kahvikeskusteluissa työasioiden suhteen tasolla - älä kysy - älä kerro.
Viimeksi huumetutkinnassa maton alta vetoa suuressa mittakaavassa tapahtui Tallinnan puolella paikallisen rikospoliisin vuotaessa tietoja suoraan raskaan luokan huumerikollisille.
Puhtaan heroiinin kilohinta on noin 50.000-100.000 euroa kadulla eli siis käyttöannoksina myytynä.
Puhtalle kokaiinille kilohinta on noin 300.000 euroa - 2 miljoonaa euroa.
Kyse on suurista rahoista, myös suurista voitelurahoista.
Huumeiden salakuljetus on pienikokoisten pakettien kuljetusta paikasta toiseen merien, mantereiden ja valtioiden rajojen ylitse. Ja näiden pakettien kuljetuksen varmistamiseksi voidaan maksaa kymmeniä tuhansia euroja matkan varrella niin poliiseile, tullille kuin myöskin muille huumeiden salakuljetuksen kannalta kriittisessä kohdasa oleville henkilöille.
Huumeissa liikkuu miljardeja dollareita maailmassa. Monia miljardeja dollareita.
Yhdysvallat arvioi huumeisiin vuonna 2000 käytetyn 400 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti.
EU:n arvio vuonna 2005 oli 320 miljardia dollaria ja 200 miljoonaa huumeiden käyttäjää maailmanlaajuisesti.
Tälläisten huumerahojen kerääminen synnyttää aivan helvetillisen määrän rikollista toimintaa huumeiden käytön rahoittamiseksi.
Toinen yhteiskunnallisestkin merkittävä kohta on että KAIKISTA uusista HIV-tartunta tapauksista 10% on laittomien huumeiden käyttäjiä. MUTTA Afrikan ulkopuolella 30% uusista HIV-tartunnan saaneista oli myös huumeiden käyttäjiä.
Venäjällä arvioidaan lähes 80% HIV-tartunnan saaneista olevan huumeiden käyttäjiä. Malesiassa sama luku on 75%.
Sillä hetkellä kun yhteiskunta laillistaa huumeiden käytön ja tarjoaa huumeita lähes ilmaiseksi niitä käyttäville, jotta huumeiden hankinta ei synnytä rikollisuutta eikä viranomaisten tarvitse välittää hevonvittuakaan siitä minkäikäiset huumeita käyttävät, missä ja kuinka usein, ongelmat poistuvat, koska ei ole tarvetta suorittaa huumeiden tarjonnan tai käytön rajoittamiseen tähtääviä toimia.
Yhteiskunta on havainnut huumeiden käytön olevan haitallista ja lakeja säätämällä kriminalisoinut huumeiden käytön, salakuljetuksen, tuotannon, levityksen ja myynnin.
Virkavallan tehtävä on valvoa lain mukaan kriminalisoituja huumeisiin liittyviä toimia.
Virkavalta joutuu tässä tehtävässä tekemään jatkuvasti ratkaisuja, jotka ovat hyvän moraalin vastaisia ja ummistamaan silmänsä epäkohdilta, joskus jopa katsomaan muualle pienten rikkeiden kohdalla pystyäkseen saattamaan lain eteen raskaan luokan rikollisia. Niin tapahtuu myös muidenkin kuin huumerikosten tutkinnan osalla, kun valintaa tehdään ison valaskalan ja pienen silakan välillä.
Joku poliisi on katsonut eri suuntaan vasikkansa tehdessä rikkeitä...
Mikä oli se uutinen ?
Uutinen on, jos joku yli-innokas lain pilkkuja nussiva vetää vitun päähänsä ja antaa työrauhan niille, jotka ovat jatkuvasti oman henkensä uhalla raskaan rikollisuuden torpeedojen tähtäimessä.
Ne paskahousut, jotka itkevät krokotiilin kyyneleitä poliisin katsoessa pieniä rikkeitä läpi sormien, menkööt silloin poliisien pihoille piknikille, kun ammattirikollisten aidanyli toimitetuista tupaantuliaisista katkotaan sytytyslankoja pensassaksilla...
Poliisin strateginen johto ei osaa lokeroida tutkinta-asioita tasolla, jota edellytetään jotta tutkinta ei vaarannu, mutta myöskin jotta tutkinta edistyy, on ongelma, johon ei ole mallikirja ratkaisuja. Lokerointi on kaiken a ja o.
Ilman lokerointia ei voida varmistaa tiedon säilymistä oikeissa käsissä ja toisaalta turvata operaatioiden onnistumista. Mutta lokerointi voi synnyttää myös ongelmia, jos lokeroiden välillä kynnys on liian korkea.
Yhdysvalloissa CIA ja FBI olisivat voineet pysäyttää 911 iskut, jos tiedonvaihto olisi ollut tehokasta. Kaikki tarvittava tieto oli olemassa ennen iskuja ja epäilykset heränneet, mutta ei ollut ketään, joka olisi osannut piirtää puuttuvat viivat pisteiden välille suttupaperilla...
CIA ja FBI tiukka erottaminen toisistaan oli historiallinen ratkaisua, joka johtui lähinnä poliittisin perustein suoritetuista operaatioista vähän siellä sun täällä. CIA ja FBI erottaminen toisistaan oli helppo poliittinen päätös noudatettavaksi, mutta ei toiminut käytännössä tosipaikan tullen...
Kaikki päätökset ovat aina kompromissejä optimitilanteen saavuttamiseksi. Kaikki järjestelmät pyrkivät ennemmin tai myöhemmin kohti epäjärjestyksen kumuloitumista. Näin se vain on.
Pitää olla näkemystä, miten paska valuu, jotta osaa koota suurimmat kasat sieltä mihin ne valuvat . Ja ilman kokemusta tälläistä näkemystä ei synny.
Kokemusta tulkita tilastoja, seurata kehitystä, nähdä kulissien lävitse...
Kepu toivottavasti viheltää pelin poikki ja haukkuu tasapuolisesti poliisin kaikki eri instanssit, jotta kaikki voivat kurinpalautuksen jälkeen keskittyä niihin vastuullaan oleviin tehtäviin, jotka ovat ajankohtaisia ja yhteiskuntakehityksen kannalta ongelmallisia.
Hyvä kuri ja moraali ovat poliisitoimen minimivaatimukset. Mutta ilman kenttäkokemusta ja inhimillistä näkemystä asioiden mittasuhteista ei synny kestäviä tuloksia.
Ja tuloksiksi ei voida sanoa liikennesakkokiintiöiden korottamista valtion budjetin tarpeiden perusteella, vaan keskittymistä niin liikenteessä kuin muuallakin yhteiskunnassa todellisiin kasautuviin ONGELMIIN, joista on selkeätä haittaa !!!
Haittaa ei ole poliisin organisaatioiden ravistelusta, kunhan ei lyödä ketään enempää kuin kohtuudella kestää.
Ja mitää tulee sairauspoissaoloihin, niin johan on perkele, jos esimies ei osaa katsoa peiliin, ja vastata alaistensa tekemisistä. Esimies saa maksun siitä että auttaa alaisiaan onnistumaan ja pitää kuria yllä sopivassa määrin.
Ja mitä tulee esimiehen tehtäviin suhteessa yhtiön pääkonttoriin, niin välillä on hyvä haistattaa pitkät paskat suhteettomille mielipiteille, ellei niiden tarkoitus ole kasvattaa ihmistä ihmisenä paremmaksi esimieheksi.
Mutta alaisia on ehdottomasti palautettava ruotuun kurinalaisen toiminnan palauttamiseksi.
Esimies epäonnistuu tehtävässään, jos ajaa yksikkönsä tuhon omaksi. Esimiehen pitää loppujen lopuksi pitää alaistensa puolta, jotta yksikkö säilyy toimintakuntoisena vaikeissakin olosuhteissa. Mikäli aihetta rankaisuun on, se pitää olla suhteessa tekoihin.
Ja pahitteeksi ei myöskään, jos esimies osaa lukea kriittisten lausuntojen välistä, onko joku riittävän isokenkäinen narahtanut häpeällisessä tilanteessa tavalla, joka on saanut kostonhimon kerrankin vähintään korkeammalle kuin kiiman ja jopa kateuden perkeleen, joka on suomalainen kansantauti estäen kaiken järjellisen toiminnan.
Huumeiden vastaisessa toiminnassa on vain yksi oikea vastaus. Ehdoton ei huumeille.
Huumeet vievät pikkusormen lisäksi koko ihmisen ja lähipiirin helvetin lieskoihin maan päällä.
Puhumattakaan siitä, kuinka helvetin kalliiksi yhteiskunnalle tulee huumerikollisuuden aiheuttamat tuhot, varkaudet, kuolemantapaukset, tapaturmat ja muut oheisvahingot.
Ja tässä taistelussa voidaan sallia että välillä paskaa roiskahtaa vähän omaankin housuun, kunhan sen tarkoitus on kitkeä ripulin aiheuttaja pois markkinoilta mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Aikaisemmin tämä sama ilmeni SUPO:ssa, kun leväperseinen toiminta ajoi pyssyn piipusta käärmeitä ulos kohti kansalaisia poliittisin perustein.
SUPO:n toiminta DDR:n vakoojatutkinnassa oli pohjanoteeraus sokeiden opastaessa järjettömiä.
Mikä oli lopputulos ?
Valtio joutui maksamaan korvauksia, tutkinta osoittautui epäpätevästi tehdyksi ja mikä pahinta, SUPO, suojelupoliisi, ei osaa lukea eikä tulkita saamaansa aineistoa enempää kuin poliisikoira nuuskiessään audecolognen tuoksuja sammuneen puliukon vieressä...
SUPO:n johdossa on tehty modernisointia ja toivottavasti vihon viimein sinnikäs ja pitkäjänteinen kenttätyö asetetaan etusijalle työssä, joka on jatkuva prosessi, eikä suinkaan palovakuutus, jota käytetään sitten kun paska on kädessä.
Suomessa KRP on resurssi, jota käytetään silloin kun paikallispoliisin voimavarat ja asiantuntemus loppuvat tai käyvät vähiin.
KRP seuraa ja toimii yhteistyössä, ja ottaa vain silloin kunnian torvet soiden vastaan, kun todellisen läpimurron tehneitä ei voida syystä tai toisesta altistaa päivänvalolle.
Kaikki turha henkselinpaukuttelu tai egon esiintuonti on haitaksi poliisityölle, ellei sillä ole tarkoituksena kerätä tietoa tai provosoida tutkittavia tekemään virheitä laittomissa toimissaan.
Huumetutkinnan luonne on sellainen, että pieninkin vihje väärille tahoille voi viedä asialta jalat alta. Huumetutkinta on ammattilaisten kahvikeskusteluissa työasioiden suhteen tasolla - älä kysy - älä kerro.
Viimeksi huumetutkinnassa maton alta vetoa suuressa mittakaavassa tapahtui Tallinnan puolella paikallisen rikospoliisin vuotaessa tietoja suoraan raskaan luokan huumerikollisille.
Puhtaan heroiinin kilohinta on noin 50.000-100.000 euroa kadulla eli siis käyttöannoksina myytynä.
Puhtalle kokaiinille kilohinta on noin 300.000 euroa - 2 miljoonaa euroa.
Kyse on suurista rahoista, myös suurista voitelurahoista.
Huumeiden salakuljetus on pienikokoisten pakettien kuljetusta paikasta toiseen merien, mantereiden ja valtioiden rajojen ylitse. Ja näiden pakettien kuljetuksen varmistamiseksi voidaan maksaa kymmeniä tuhansia euroja matkan varrella niin poliiseile, tullille kuin myöskin muille huumeiden salakuljetuksen kannalta kriittisessä kohdasa oleville henkilöille.
Huumeissa liikkuu miljardeja dollareita maailmassa. Monia miljardeja dollareita.
Yhdysvallat arvioi huumeisiin vuonna 2000 käytetyn 400 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti.
EU:n arvio vuonna 2005 oli 320 miljardia dollaria ja 200 miljoonaa huumeiden käyttäjää maailmanlaajuisesti.
Tälläisten huumerahojen kerääminen synnyttää aivan helvetillisen määrän rikollista toimintaa huumeiden käytön rahoittamiseksi.
Toinen yhteiskunnallisestkin merkittävä kohta on että KAIKISTA uusista HIV-tartunta tapauksista 10% on laittomien huumeiden käyttäjiä. MUTTA Afrikan ulkopuolella 30% uusista HIV-tartunnan saaneista oli myös huumeiden käyttäjiä.
Venäjällä arvioidaan lähes 80% HIV-tartunnan saaneista olevan huumeiden käyttäjiä. Malesiassa sama luku on 75%.
Sillä hetkellä kun yhteiskunta laillistaa huumeiden käytön ja tarjoaa huumeita lähes ilmaiseksi niitä käyttäville, jotta huumeiden hankinta ei synnytä rikollisuutta eikä viranomaisten tarvitse välittää hevonvittuakaan siitä minkäikäiset huumeita käyttävät, missä ja kuinka usein, ongelmat poistuvat, koska ei ole tarvetta suorittaa huumeiden tarjonnan tai käytön rajoittamiseen tähtääviä toimia.
Yhteiskunta on havainnut huumeiden käytön olevan haitallista ja lakeja säätämällä kriminalisoinut huumeiden käytön, salakuljetuksen, tuotannon, levityksen ja myynnin.
Virkavallan tehtävä on valvoa lain mukaan kriminalisoituja huumeisiin liittyviä toimia.
Virkavalta joutuu tässä tehtävässä tekemään jatkuvasti ratkaisuja, jotka ovat hyvän moraalin vastaisia ja ummistamaan silmänsä epäkohdilta, joskus jopa katsomaan muualle pienten rikkeiden kohdalla pystyäkseen saattamaan lain eteen raskaan luokan rikollisia. Niin tapahtuu myös muidenkin kuin huumerikosten tutkinnan osalla, kun valintaa tehdään ison valaskalan ja pienen silakan välillä.
Joku poliisi on katsonut eri suuntaan vasikkansa tehdessä rikkeitä...
Mikä oli se uutinen ?
Uutinen on, jos joku yli-innokas lain pilkkuja nussiva vetää vitun päähänsä ja antaa työrauhan niille, jotka ovat jatkuvasti oman henkensä uhalla raskaan rikollisuuden torpeedojen tähtäimessä.
Ne paskahousut, jotka itkevät krokotiilin kyyneleitä poliisin katsoessa pieniä rikkeitä läpi sormien, menkööt silloin poliisien pihoille piknikille, kun ammattirikollisten aidanyli toimitetuista tupaantuliaisista katkotaan sytytyslankoja pensassaksilla...
Poliisin strateginen johto ei osaa lokeroida tutkinta-asioita tasolla, jota edellytetään jotta tutkinta ei vaarannu, mutta myöskin jotta tutkinta edistyy, on ongelma, johon ei ole mallikirja ratkaisuja. Lokerointi on kaiken a ja o.
Ilman lokerointia ei voida varmistaa tiedon säilymistä oikeissa käsissä ja toisaalta turvata operaatioiden onnistumista. Mutta lokerointi voi synnyttää myös ongelmia, jos lokeroiden välillä kynnys on liian korkea.
Yhdysvalloissa CIA ja FBI olisivat voineet pysäyttää 911 iskut, jos tiedonvaihto olisi ollut tehokasta. Kaikki tarvittava tieto oli olemassa ennen iskuja ja epäilykset heränneet, mutta ei ollut ketään, joka olisi osannut piirtää puuttuvat viivat pisteiden välille suttupaperilla...
CIA ja FBI tiukka erottaminen toisistaan oli historiallinen ratkaisua, joka johtui lähinnä poliittisin perustein suoritetuista operaatioista vähän siellä sun täällä. CIA ja FBI erottaminen toisistaan oli helppo poliittinen päätös noudatettavaksi, mutta ei toiminut käytännössä tosipaikan tullen...
Kaikki päätökset ovat aina kompromissejä optimitilanteen saavuttamiseksi. Kaikki järjestelmät pyrkivät ennemmin tai myöhemmin kohti epäjärjestyksen kumuloitumista. Näin se vain on.
Pitää olla näkemystä, miten paska valuu, jotta osaa koota suurimmat kasat sieltä mihin ne valuvat . Ja ilman kokemusta tälläistä näkemystä ei synny.
Kokemusta tulkita tilastoja, seurata kehitystä, nähdä kulissien lävitse...
Kepu toivottavasti viheltää pelin poikki ja haukkuu tasapuolisesti poliisin kaikki eri instanssit, jotta kaikki voivat kurinpalautuksen jälkeen keskittyä niihin vastuullaan oleviin tehtäviin, jotka ovat ajankohtaisia ja yhteiskuntakehityksen kannalta ongelmallisia.
Hyvä kuri ja moraali ovat poliisitoimen minimivaatimukset. Mutta ilman kenttäkokemusta ja inhimillistä näkemystä asioiden mittasuhteista ei synny kestäviä tuloksia.
Ja tuloksiksi ei voida sanoa liikennesakkokiintiöiden korottamista valtion budjetin tarpeiden perusteella, vaan keskittymistä niin liikenteessä kuin muuallakin yhteiskunnassa todellisiin kasautuviin ONGELMIIN, joista on selkeätä haittaa !!!
Haittaa ei ole poliisin organisaatioiden ravistelusta, kunhan ei lyödä ketään enempää kuin kohtuudella kestää.
Ja mitää tulee sairauspoissaoloihin, niin johan on perkele, jos esimies ei osaa katsoa peiliin, ja vastata alaistensa tekemisistä. Esimies saa maksun siitä että auttaa alaisiaan onnistumaan ja pitää kuria yllä sopivassa määrin.
Ja mitä tulee esimiehen tehtäviin suhteessa yhtiön pääkonttoriin, niin välillä on hyvä haistattaa pitkät paskat suhteettomille mielipiteille, ellei niiden tarkoitus ole kasvattaa ihmistä ihmisenä paremmaksi esimieheksi.
Mutta alaisia on ehdottomasti palautettava ruotuun kurinalaisen toiminnan palauttamiseksi.
Esimies epäonnistuu tehtävässään, jos ajaa yksikkönsä tuhon omaksi. Esimiehen pitää loppujen lopuksi pitää alaistensa puolta, jotta yksikkö säilyy toimintakuntoisena vaikeissakin olosuhteissa. Mikäli aihetta rankaisuun on, se pitää olla suhteessa tekoihin.
Ja pahitteeksi ei myöskään, jos esimies osaa lukea kriittisten lausuntojen välistä, onko joku riittävän isokenkäinen narahtanut häpeällisessä tilanteessa tavalla, joka on saanut kostonhimon kerrankin vähintään korkeammalle kuin kiiman ja jopa kateuden perkeleen, joka on suomalainen kansantauti estäen kaiken järjellisen toiminnan.
Huumeiden vastaisessa toiminnassa on vain yksi oikea vastaus. Ehdoton ei huumeille.
Huumeet vievät pikkusormen lisäksi koko ihmisen ja lähipiirin helvetin lieskoihin maan päällä.
Puhumattakaan siitä, kuinka helvetin kalliiksi yhteiskunnalle tulee huumerikollisuuden aiheuttamat tuhot, varkaudet, kuolemantapaukset, tapaturmat ja muut oheisvahingot.
Ja tässä taistelussa voidaan sallia että välillä paskaa roiskahtaa vähän omaankin housuun, kunhan sen tarkoitus on kitkeä ripulin aiheuttaja pois markkinoilta mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.