Osa 6 Greyn Perhe
Saunaillasta oli kulunut jo viikko, ja sue edelleen vältteli minua. Minulle se oli täysin sama, mutta Miaa se häiritsi. Hän kun ei halunnut loukata kumpaakaan. Nat oli varpaillaan kummankin puolella, Leo oli tiukasti Suen puolella ja Ben oli ihmeissään. Emme edes olleet kertonut Benille mistä riitelimme. Ben oli minulle jälleen etäinen, vaikkakin joskus hän jutteli minulle niitä näitä kahden kesken ja kerran illalla hän tuli huoneeseen i ja pyysi katolle kanssaan. Noina iltoina toivoin ajan pysähtyvän.
Syksy tuli pian ja ensimmäiset lehdet alkoivat putoilla pikku hiljaa… ja minä olin lupautunut Greyn perheen lapsenvahdiksi.
”Hei Jen”, Marylin tervehti iloisena kun avasin oven torstai-iltapäivällä. ”Hei rouva Grey”, sanoin hymyillen. ”Sinuttele vain. Sanoit loppukesästä että voisit joskus vahtia lapsia. Pystytkö vahtimaan heitä huomenna? Minun täytyy olla huomenna myöhään yöhön asti eräässä tapahtumassa ja Antonilla on tärkeä kokous illalla”, Marylin kertoi. ”Kyllä minä voin vahtia heitä”, sanoin. Pidin Greyn lapsista ja vahdin heitä mielelläni vaikka enemmänkin. ”Kiitos paljon! Saat tietysti palkkaakin. Huomiseen”, Marylin totesi ja lähti.
Olin seuraavana päivänä neljän aikoihin kuudennen oven edessä ja soitin ovikelloa. Perheen vanhin lapsi, Vivian, avasi oven ja hänen perässään oli hänen kuusi-vuotias pikkuveljensä, Charlie. ”Hei”, sanoin ja astuin sisälle. ”ÄITIII!!! Outo naapurin täti tuli”, Charlie huusi. ”Ole hiljaa Char”, Vivian käski. Marylin tuli ja menimme keittiöön, jossa hän antoi ohjeita. ”Ja Simon heräilee tuossa tunnin kuluttua. Kiitos paljon nyt jo. Olet oikea pelastava enkeli”, Marylin sanoi ja lähti. Vivian ja Charlie halusivat katsoa televisiota ja Simon vielä nukkui. Viiden aikoihin Simon alkoi heräilee ja aloin lämmittää ruokaa
”Emmä halua hernekeittoa”, Vivian ilmoitti, kun vitsailin lämmittäväni ruuaksi hernekeittoa. ”Tiedän”, sanoin ja käskin lapset pöytään. Vivian vielä valitteli ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun laitoin hänen eteensä perunamuussia ja lihapullia. ”Sä valehtelit!” Vivian huudahti. ”Niin taisin tehdä… Syö ruokasi, ettei se kylmene”, kehotin ja annoin muillekin ruokalautaset. Ruuan jälkeen Vivian ja Charlie meni yläkertaan leikkimään ja Simon jäi olohuoneeseen kanssani.
Kello oli lähemmäs kuusi, kun ulko-ovelta kuului naurua ja kuulin kuinka lukko aukesi.
”Oletteko nyt ihan varma?” kuulin naisäänen kysyvän. ”Olen olen… Marylin on poissa lasten kanssa”, tunnistin Antonin vastaavan. Kävelin eteiseen ja yskäisin, jotta Anton ja hänen naisvieraansa tajuaisivat minut. ”Kuka sinä olet?” Anton kysyi hädissään. ”Seiskatalon Jen. Vahdin lapsianne. Vivia ja Charlie! Me mennään nyt minun luo”, huusin ja jatkoin vielä: ”Odota vain kun Marylin kuulee.” Menin takaisin olohuoneeseen hakemaan Simonin ja anton kysyi: ”Aiotko kertoa?” ”Tietysti. Ette tarvitse takkeja”, sanoin Vivialle, joka oli tullut Charlien kanssa alas. Vaikka lasten isä oli ovella, kukaan heistä ei mennyt hänen luokseen. Otin Simonin syliini ja otin Charlien kädestä kiinni ja lähdin vivian perässäni kotiin.
Kiehuin raivosta. Miten Anton uskalsi tuoda naisia kotiinsa! ”Älä suutu Jen… Ei tää ollut eka kerta”, Vivian lohdutti samalla kun ylitimme tien. ”Ai ei ollut?” mutisin ja pyysin Viviaa soittamaan ovikelloa. Parin minuutin päästä Ben ilmestyi ovelle ja oli hieman ihmeissään.
”Anton”, sanoin ja ohjasin lapset olohuoneeseen. Benille ei tarvinnut sanoa muuta, ja hän tuli olohuoneeseen jutellen samalla Vivian kanssa. ”Vahdin heitä, niin soitan Marylille”, sanoin ja annoin Simonin Benille, vaikkakin Ben näytti hetken ajan menevän paniikkiin.
Vartin päästä Marylin oli ovin takana ja pyyteli anteeksi ja ilmoitti ottavansa lapset kotiin valmistumaan nukkumaan. Kun he olivat menneet, Ben kysyi: ”ei kai Marylin ala riidellä lasten kuullen?” ”Ei. Tämä kun ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta”, sanoin ja rojahdin nojatuoliin ja aloitin kanavahyppelyn.
__________________________________________________________
Tämä on Jef-nikin kirjoittamia! Eli tekijäoikeus koskee!
Jos tavataan jossain muualla, ja jonkun toisen väittämänä omaksi, niin tämä likka suuttuu...
Saunaillasta oli kulunut jo viikko, ja sue edelleen vältteli minua. Minulle se oli täysin sama, mutta Miaa se häiritsi. Hän kun ei halunnut loukata kumpaakaan. Nat oli varpaillaan kummankin puolella, Leo oli tiukasti Suen puolella ja Ben oli ihmeissään. Emme edes olleet kertonut Benille mistä riitelimme. Ben oli minulle jälleen etäinen, vaikkakin joskus hän jutteli minulle niitä näitä kahden kesken ja kerran illalla hän tuli huoneeseen i ja pyysi katolle kanssaan. Noina iltoina toivoin ajan pysähtyvän.
Syksy tuli pian ja ensimmäiset lehdet alkoivat putoilla pikku hiljaa… ja minä olin lupautunut Greyn perheen lapsenvahdiksi.
”Hei Jen”, Marylin tervehti iloisena kun avasin oven torstai-iltapäivällä. ”Hei rouva Grey”, sanoin hymyillen. ”Sinuttele vain. Sanoit loppukesästä että voisit joskus vahtia lapsia. Pystytkö vahtimaan heitä huomenna? Minun täytyy olla huomenna myöhään yöhön asti eräässä tapahtumassa ja Antonilla on tärkeä kokous illalla”, Marylin kertoi. ”Kyllä minä voin vahtia heitä”, sanoin. Pidin Greyn lapsista ja vahdin heitä mielelläni vaikka enemmänkin. ”Kiitos paljon! Saat tietysti palkkaakin. Huomiseen”, Marylin totesi ja lähti.
Olin seuraavana päivänä neljän aikoihin kuudennen oven edessä ja soitin ovikelloa. Perheen vanhin lapsi, Vivian, avasi oven ja hänen perässään oli hänen kuusi-vuotias pikkuveljensä, Charlie. ”Hei”, sanoin ja astuin sisälle. ”ÄITIII!!! Outo naapurin täti tuli”, Charlie huusi. ”Ole hiljaa Char”, Vivian käski. Marylin tuli ja menimme keittiöön, jossa hän antoi ohjeita. ”Ja Simon heräilee tuossa tunnin kuluttua. Kiitos paljon nyt jo. Olet oikea pelastava enkeli”, Marylin sanoi ja lähti. Vivian ja Charlie halusivat katsoa televisiota ja Simon vielä nukkui. Viiden aikoihin Simon alkoi heräilee ja aloin lämmittää ruokaa
”Emmä halua hernekeittoa”, Vivian ilmoitti, kun vitsailin lämmittäväni ruuaksi hernekeittoa. ”Tiedän”, sanoin ja käskin lapset pöytään. Vivian vielä valitteli ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun laitoin hänen eteensä perunamuussia ja lihapullia. ”Sä valehtelit!” Vivian huudahti. ”Niin taisin tehdä… Syö ruokasi, ettei se kylmene”, kehotin ja annoin muillekin ruokalautaset. Ruuan jälkeen Vivian ja Charlie meni yläkertaan leikkimään ja Simon jäi olohuoneeseen kanssani.
Kello oli lähemmäs kuusi, kun ulko-ovelta kuului naurua ja kuulin kuinka lukko aukesi.
”Oletteko nyt ihan varma?” kuulin naisäänen kysyvän. ”Olen olen… Marylin on poissa lasten kanssa”, tunnistin Antonin vastaavan. Kävelin eteiseen ja yskäisin, jotta Anton ja hänen naisvieraansa tajuaisivat minut. ”Kuka sinä olet?” Anton kysyi hädissään. ”Seiskatalon Jen. Vahdin lapsianne. Vivia ja Charlie! Me mennään nyt minun luo”, huusin ja jatkoin vielä: ”Odota vain kun Marylin kuulee.” Menin takaisin olohuoneeseen hakemaan Simonin ja anton kysyi: ”Aiotko kertoa?” ”Tietysti. Ette tarvitse takkeja”, sanoin Vivialle, joka oli tullut Charlien kanssa alas. Vaikka lasten isä oli ovella, kukaan heistä ei mennyt hänen luokseen. Otin Simonin syliini ja otin Charlien kädestä kiinni ja lähdin vivian perässäni kotiin.
Kiehuin raivosta. Miten Anton uskalsi tuoda naisia kotiinsa! ”Älä suutu Jen… Ei tää ollut eka kerta”, Vivian lohdutti samalla kun ylitimme tien. ”Ai ei ollut?” mutisin ja pyysin Viviaa soittamaan ovikelloa. Parin minuutin päästä Ben ilmestyi ovelle ja oli hieman ihmeissään.
”Anton”, sanoin ja ohjasin lapset olohuoneeseen. Benille ei tarvinnut sanoa muuta, ja hän tuli olohuoneeseen jutellen samalla Vivian kanssa. ”Vahdin heitä, niin soitan Marylille”, sanoin ja annoin Simonin Benille, vaikkakin Ben näytti hetken ajan menevän paniikkiin.
Vartin päästä Marylin oli ovin takana ja pyyteli anteeksi ja ilmoitti ottavansa lapset kotiin valmistumaan nukkumaan. Kun he olivat menneet, Ben kysyi: ”ei kai Marylin ala riidellä lasten kuullen?” ”Ei. Tämä kun ei kuulemma ollut ensimmäinen kerta”, sanoin ja rojahdin nojatuoliin ja aloitin kanavahyppelyn.
__________________________________________________________
Tämä on Jef-nikin kirjoittamia! Eli tekijäoikeus koskee!
Jos tavataan jossain muualla, ja jonkun toisen väittämänä omaksi, niin tämä likka suuttuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pyydän anteeksi kaikilta jotka ovat odottaneet tätä osaa. Olen ollut kiireinen vaikka olenkin ollut lomalla. Ja sairaudet myös on vaivanneet... mutta nyt yritän ryhdistäytyä. Vannon sen.
jatko-osienkaan kanssa, näyt olevan vieläkin melko sairas. Lepäile rauhassa ja unohda tänne kirjoittelu.
antibiootti kuuri loppuu huomenna *juhlii* ne on pahoja lääkkeitä :D
ja kyllähän ne tietysti tänne tulee ;)
ja jos mä oon sairas.... niin mä oon silloin kuoleman sairas... muuten oon vain vähän pipi :D
Tervehdys =)
Menny ohi 5 edellistä osaa, että pitänee etsiä sarjasi alusta asti :D
mun galleria sivuilla pitäisi vielä olla se linkki, tai sitten suoraan kotisivuille vain lukemaan se. :)
pitää lukaista... eipä tässä muutakaan tekemistä ole ;)
minäkin lukisin sen, jos jaksaisin, mutta kun muistan sen jo ulkoa :D minä ja mun tarinat :D
Kirjoittaminen on, eikä sitä kehity kuin kirjoittamalla... asiasta seitsemänteen, mikä tuo wenku juttu on? toiv. vitsi....
`miksi sie toivot että seon vitsi... eikö ihminen saa rakastaa? ;)
Eihän se rakkaus ikää katso, muistaa vaan ettei aina ole miehiin luottamista =) Mut hyvä jos kaikki hyvin, en minä mistään mitään tiedä, vanha piikkiotus =)
ja jos ei pysty luottaa... miten pystyy elää. Luottamus on yksi osa elämää. ;)
Ilman luottamusta, ei ole ystäviä, olisi aika tylsä elämä jos ei ole ystäviä...
ja et sie vanha oo ;)
oon lopettanu miehiin luottamisen.. ei sitä elämään sellaista sukankuluttajaa tartte, kun ei niistä ole kuin harmia, mutta olen toki kuullut että on olemassa onnellisiakin ihmissuhteita, tosin ei ole omalle kohdalle (vielä) sattunut ;) Onhan mulla toki nuo omat pojat, joista joskus kasvaa miehiä, ja niihin pitäisi jonkun luottaakin, voi kauhistus =D
Luotan ihmisiin, mutten yleensä miehiin tai rakkauteen tai sen kestävyyteen tai tai... heh, piikkiotus kun olen, niin ei voi muuta odottaakaan =)
sun täytyy sit pitää huoli että pojistas kasvaa kunnollisia miehiä, joihin voi luottaa täydellisesti :)
Nykyään kun on vaikea löytää nuorta luotettavaa miestä... jotka osavat myös käyttäytyä :D
Tässä seikkailee jarkko ja anja! http://www.youtube.com/watch?v=thuE856ts2c
juuh... tuo pätkä on nähty jo sata kertaa... mutta kiitos kuitenkin
tämäkin jakso; mukava huomata, että olet palannut sairastelusi jälkeen entistäkin vahvempana uuden jakson kera tänne huuhaalle!
Osaat kehitellä mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja kokonaisuus pysyy hyvin hallinnassasi tarinan edetessä luontevasti syventäen päähenkilöiden taustoja ja nykyhetkeä.
Kiitos jef miellyttävästä lukuhetkestä; tätä olinkin jo kaivannut,
t. ystäväsi Jason
kiitos kehuista Jason... en mie nyt noin hyvä ole...
Ja odota vain kun isommat juonenkäänteet tulevat ;) ja voin paljastaa että ne ovat pian tulossa. Helmitien salaisuuksia alkaa paljastua...
Jef