Olen rehellinen mies ja vastaukseni siihen mitä kuoleman jäkeen tapahtuu on ”emmä tiijä”.
Miksi tätä asiaa pitäisi jotenkin vatvoa, kun ei sitä tiedä kukaan. Erilaisia uskojia siihen ja tähän kyllä riittää, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että yhtään kukaan ei tiedä.
Eikö kannattaisi keskittyä elämään tätä päivää ja upeaa elämää. Pahinta on tuhlata tämä kallisarvoinen elämä sen loppumisen odottamiseen.
Miksi tätä asiaa pitäisi jotenkin vatvoa, kun ei sitä tiedä kukaan. Erilaisia uskojia siihen ja tähän kyllä riittää, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että yhtään kukaan ei tiedä.
Eikö kannattaisi keskittyä elämään tätä päivää ja upeaa elämää. Pahinta on tuhlata tämä kallisarvoinen elämä sen loppumisen odottamiseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On vapaus ajatella. Katso ettei jää veto päälle.
Mua ainakin on, ja olen ymmärtänyt, että tämän elämän jälkeen mennään joko Taivaaseen tai Helvettiin. Täällä ajassa eli ruumiissa eläessämme tärkein tehtävämme on päättää, kumpaan paikkaan menemme.
Jos on saanut pelastusvarmuuden niin voi luottaa pääsevänsä taivaaseen kuolemansa jälkeen, eikä koko ajan tarvia pelätä, että jos nyt kuolen, niin Helvetti odottaa.
Jos kieltäytyy tämän elämän aikana ottamasta pelastusta vastaan Jeesusessa Kristuksessa, voikin käydä niin, että kaikki kiva mitä koskaan kokee, onkin vain tämä elämä.
Siksi en yhtään ihmettele, että se joka aavistaa joutuvansa Helvettiin, haluu kauheella kiireellä ehtiä kokemaan kaikkia mahollista "ihanaa" syntiä tämän elämän aikana.
Mutta jos on pelastusvarmuus, ei ole sellaista piiskaavaa kiirettä, koska tietää, että Taivaassa on sitten kaikki joka tapauksessa paremmin.
Täällä ajassa jokaiselle annetaan etsikonaikoja, jolloin on mahollista päättää, lähenkö seuraamaan Jeesusta eli suostunko hänen johdatettavakseen, sillä ei Jumala ketään pakota Taivaaseen. Lienee kuitenkin niin, että kovinkaan moni ei suostu Jeesuksen seuraajaksi, eli menee käytännössä vapaaehtoisesti Helvettiin.
Paholainen haluaa jokaisen ihmisen Helvettiin, ja tahtoo ettemme miettisi vähääkään hengellisiä asioita täällä ajassa. Jumala haluaa pelastaa jokaisen Helvetiltä, sinutkin.
Jos olet lukenut raamattua, niin mitä jeesus sanoi sille ryövärille ristillä.
Ei ole mitään helvittiä.
Tietenkin on hyvä asia, että meillä jokaisella on oma usko, oli se minkälainen tahansa.
Ei raamatussa lue mitään tuollaista!
tai oikeastaan monta kysymystä sinulle, poikamiesi24. Kuinka jaksat elää, kun uskot useimpien ihmisten päätyvän helvettiin? Montako sellaista ihmistä tunnet, jotka itse haluaisit lähettää helvettiin edes päiväksi, saati sitten ikuisuudeksi?
Omasta puolestani vastaan, että en yhtään. En tunne yhtään todella pahaa ihmistä, vain heikkoja ja erehtyväisiä. Ja jos olisin itse taivaassa mutta tietäisin Jumalan lähettäneen miljardeja ihmisiä kärventymään helvettiin ilman mitään pois pääsyä, minulle ei olisi mitään iloa taivaasta - enkä voisi mitenkään uskoa Jumalan rakkauteen enkä palvoa sellaista hirviötä.
Jos luet Raamatusta Matteuksen evankeliumin 25 luvun lopun, löydät tuomion jolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Ainoa asia, joka tällä tuomiolla ratkaisee on: "mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni". Jos luet Ilmestyskirjan 20 luvun lopun, löydät jälleen tuomion, joka perustuu tekoihin. Samasta kohdasta löydät myös toisen kuoleman.
Miksi nykykristityille on mahdotonta uskoa, että kuolema tarkoittaa kuolemaa eikä ikuista elämää? Miksi Paavali ei puhu kirjeissään sanaakaan helvetistä? Hänen mukaansa, "synnin palkka on kuolema" (Room 6:23) Miten Jerusalemin kaatopaikasta (Gehenna - suom. helvetti) tuli ikuisen grillauksen vertauskuva? Miten teloitettujen rikollisten ruumiiden hävityspaikasta kehittyi ikuinen kidutuskammio?
Monet uskovat väittävät Raamatun opettavan, että ihmisen sielu on kuolematon. Väärin: Platon opettaa niin, ei Raamattu. Raamatun mukaan "Se sielu, joka syntiä tekee -- sen on kuoltava." (Hes. 18:4)
Poikamies24: ”Mua ainakin on, ja olen ymmärtänyt, että tämän elämän jälkeen mennään joko Taivaaseen tai Helvettiin.”
Voisitko sinä sanoa suoraan, että sinä uskot näin, mutta et tiedä. Eli – yhtä tyhjän kanssa.
Poikamies24: ”Täällä ajassa eli ruumiissa eläessämme tärkein tehtävämme on päättää, kumpaan paikkaan menemme.”
On surullista kuulla, että sinä tuhlaat kallisarvoisen upean elämäsi täynnä mahdollisuuksia sen loppumisen odottamiseen.
Poikamies 24: ”Siksi en yhtään ihmettele, että se joka aavistaa joutuvansa Helvettiin, haluu kauheella kiireellä ehtiä kokemaan kaikkia mahollista "ihanaa" syntiä tämän elämän aikana.”
En ”aavista” joutuvani yhtään mihinkään, mutta monen uskovaisen, kuten varmaan sinunkin, näkemyksen mukaan joutuisin helvettiin. Tässä elämässä minä haluan kokea kaikkea ihanaa, kuten rakkaus vaimooni, lapsieni syntymä ja nähdä heidän kasvavavan. Lapsieni vuoksi voisin vaikka kuolla ihan sama vaikka joutuisi mihin uskovaisten keksimään helvettiin sen jälkeen. Kuten varmasti lähes kaikilla vanhemmilla rakkaus lapsiini on suurempi kuin kuoleman pelko. Toisaalta jos nyt kuolisin, olisin hyvällä mielellä sen vuoksi, että elämäni jatkuu minun lapsissani. Olemme vaimoni kanssa rakastaneet heitä ja nyt hekin osaavat aidosti sydämestään välittää muista ihmisistä. Eivät siksi, että jossain kirjassa niin sanotaan tai itsekkäästi pelastaakseen oman nahkansa ”helvetiltä”. Ehkä he osaltaan tekevät maailmasta lempeämmän paikan elää.
Poikamies24: ”Lienee kuitenkin niin, että kovinkaan moni ei suostu Jeesuksen seuraajaksi, eli menee käytännössä vapaaehtoisesti Helvettiin.”
Kommenteistasi todella oikein hehkuu sisäinen onnesi. Isäni kuoli 1,5 vuotta sitten. Näkemyksesi mukaan hänkin joutui helvettiin. Äh, tai no... anteeksi mutta mä en kuule jaksa sun kanssasi edes keskustella tästä. Mulla parempiakin tapoja viettää sunnuntaita.
Sinulle - autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.
Eikö siinä ollut kolme ristiä kolkatalla. Lukekaa nyt sitä Herran sanaa.
Golgatalla. Ortodoksien risteissä on vinopuu miksi?
Vinopuun toinen pää osoittaa ylös toinen alas.
Toinen rosvo sai anteeksi syntinsä, toinen ei.
Toinen meni " jonnekin vaikeampaan paikkaan".
Toinen paratiisiin.
että vitun paskaksi meni tämäkin kirjoitukseni, niin se on ettei ihminen voi saada toista uskomaan, tsiisös perkele....;)
hän kolmas tuli myös matkaan, sinne "ruokapöytään", jos olisi toisin, niin herra ei itse elä omien oppien mukaan.
Kiitos vaan sinulle Dzinni.
ihminen on aikamoinen aivokääpiö jos ei ole kiinnostunut etsimään tietoa kuolemanjälkeisestä. eri asia on tietenkin, jos hän pelkää niin paljon, ettei siksi halua asiaa tutkia. minäkin pelkään, ja vitusti, mutta tutkin silti. olen jo jonkinlaisen totuuden löytänyt, mutta kuten sanoit, ei voi koskaan varmasti tietää. uteliaisuus on silti hyvästä, aivokääpiömäisyys ei. sinä olet (anteeksi vain) varmaan juuri niitä jotka esim. sokeasti luottavat päättäjiin jne, eivät kyseenalaista mitään.
Eihän se edes sun vika ollut, että kätilön kädet oli niin liukkaat ja tipahdit pää edellä betonilattialle.