Pedon merkissä ei ole kysymys mikrosirusta tai maksuvälineistä. Siinä ei ole kysymys mistään teknisestä sovelluksesta. Ilmestyskirja osoittaa, että ratkaisevaa on kumpaa kumarramme, petoa vai Jumalaa. Tottelemmeko Jumalan käskyjä vai pedon käskyjä? Kysymys on kuuliaisuudesta petoa tai Jumalaa kohtaan. Tekniikkaa voidaan kyllä käyttää esim. ostamis- ja myymisoikeuden yksilökohtaiseen valvontaan. Tarvitaan vain valtioiden säätämä laki, joka velvoittaa kansalaisia tottelemaan pedon määräyksiä. Siitä Ilmestyskirjan mukaan tulee olemaan kysymys.
Jumalan sinetti vastaan pedon merkki. Sapatti perustuu luomisjärjestykseen ja siten koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Ilm. 14-luku muistuttaa meitä siitä ja varoittaa sitten pedonmerkistä.
Lopunaikana sapatista tulee arvovaltakysymys. Suuri osa kristikunnasta on hylännyt alkuperäisen sapatin ja noudattaa sen sijaan lepopäivänään sunnuntaita.
Keisari Konstantinus Suuri antoi v.321 jKr. ensimmäisenä sunnuntaille aseman kristikunnassa. Hän toivoi näin yhdistävänsä kristityt ja pakanat. Auringon kunnianarvoisesta päivästä tuli kristityille yhteinen päivä sapatin sijaan. Sapatille liitettiin juutalaisuuden rasitteita. Laodikean konsiilissa 364 jKr. sunnuntailta kiellettiin työt ja sapattina ei taas saisi olla joutilaana, vaan tehdä työtä. Orleansin konsiili kielsi myös peltotyöt sunnuntailta v 538.
Keskiajalla kirkko vetosi valtaansa muuttaa Jumalan käskyä. Paavilla oli oikeus muuttaa lakia sillä hänen "valtansa on Jumalalta". Kun Luther vetosi Raamattuun, katolinen Johann Eck hyökkäsi Lutheria vastaan väittämällä, että kirkon valta on Raamatun yläpuolella ja hän vetosi siihen että Luther vietti sunnuntaita Raamatun sapatin sijasta: "Raamattu opettaa: "Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita..." kuitenkin kirkko on muuttanut sapatin omalla arvovallallaan sunnuntaiksi, eikä sinulla (Martti Luther) ole siihen mitään Raamatun perustetta".
Sapatti on aina ollut Herran pyhä päivä ja erityisessä mielessä Herran kansan tuntomerkki. Mutta vasta lopunaikana se muodostuu erityiseksi koetinkiveksi. Sapatti soveltuu siihen erinomaisesti. Se on ainoa käsky kymmenestä jota ei voi johtaa ihmisen luonnollisesta oikeustajusta. Omatunto ei itsestään muistuta, että seitsemäs päivä on Herran sapatti. Siihen tarvitaan selvä Jumalan ilmoitus ja sen hän on antanut kymmenen käskyn laissaan.
Kumpaa tahdomme kumartaa, Jumalaa vai ihmistä? Katolinen katekismus kehottaa valtioiden erottamaan sunnuntai muista päivistä vapaapäiväksi. Paavi Johannes II kirjeessään Dies Domini 1998 korosti sunnuntain merkitystä ”kahdeksantena päivänä”. Hän esittelee sapatin myönteiset perusteet, mutta siirtää ne koskemaan sunnuntaita. Valitettavasti tällainen sapatin syrjäyttäminen on vastoin Herran käskyä ja johtaa Jumalan sanan ja kirkollisen perinteen väliseen ristiriitaan. Jumala käskee pyhittämään sapatin, viikon seitsemännen päivän, mutta kirkko valtiovallan tukemana vaati pyhittämään sunnuntai, ”kahdeksannen päivän”. Kumpaa pitäisi kumartaa ja totella.
Olennaista on että sapatti on Jumalan kansalleen antama merkki. Pedon merkki on se, mitä peto pakottaa ihmisille Jumalan merkin sijasta.
Jumalan sinetti vastaan pedon merkki. Sapatti perustuu luomisjärjestykseen ja siten koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Ilm. 14-luku muistuttaa meitä siitä ja varoittaa sitten pedonmerkistä.
Lopunaikana sapatista tulee arvovaltakysymys. Suuri osa kristikunnasta on hylännyt alkuperäisen sapatin ja noudattaa sen sijaan lepopäivänään sunnuntaita.
Keisari Konstantinus Suuri antoi v.321 jKr. ensimmäisenä sunnuntaille aseman kristikunnassa. Hän toivoi näin yhdistävänsä kristityt ja pakanat. Auringon kunnianarvoisesta päivästä tuli kristityille yhteinen päivä sapatin sijaan. Sapatille liitettiin juutalaisuuden rasitteita. Laodikean konsiilissa 364 jKr. sunnuntailta kiellettiin työt ja sapattina ei taas saisi olla joutilaana, vaan tehdä työtä. Orleansin konsiili kielsi myös peltotyöt sunnuntailta v 538.
Keskiajalla kirkko vetosi valtaansa muuttaa Jumalan käskyä. Paavilla oli oikeus muuttaa lakia sillä hänen "valtansa on Jumalalta". Kun Luther vetosi Raamattuun, katolinen Johann Eck hyökkäsi Lutheria vastaan väittämällä, että kirkon valta on Raamatun yläpuolella ja hän vetosi siihen että Luther vietti sunnuntaita Raamatun sapatin sijasta: "Raamattu opettaa: "Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita..." kuitenkin kirkko on muuttanut sapatin omalla arvovallallaan sunnuntaiksi, eikä sinulla (Martti Luther) ole siihen mitään Raamatun perustetta".
Sapatti on aina ollut Herran pyhä päivä ja erityisessä mielessä Herran kansan tuntomerkki. Mutta vasta lopunaikana se muodostuu erityiseksi koetinkiveksi. Sapatti soveltuu siihen erinomaisesti. Se on ainoa käsky kymmenestä jota ei voi johtaa ihmisen luonnollisesta oikeustajusta. Omatunto ei itsestään muistuta, että seitsemäs päivä on Herran sapatti. Siihen tarvitaan selvä Jumalan ilmoitus ja sen hän on antanut kymmenen käskyn laissaan.
Kumpaa tahdomme kumartaa, Jumalaa vai ihmistä? Katolinen katekismus kehottaa valtioiden erottamaan sunnuntai muista päivistä vapaapäiväksi. Paavi Johannes II kirjeessään Dies Domini 1998 korosti sunnuntain merkitystä ”kahdeksantena päivänä”. Hän esittelee sapatin myönteiset perusteet, mutta siirtää ne koskemaan sunnuntaita. Valitettavasti tällainen sapatin syrjäyttäminen on vastoin Herran käskyä ja johtaa Jumalan sanan ja kirkollisen perinteen väliseen ristiriitaan. Jumala käskee pyhittämään sapatin, viikon seitsemännen päivän, mutta kirkko valtiovallan tukemana vaati pyhittämään sunnuntai, ”kahdeksannen päivän”. Kumpaa pitäisi kumartaa ja totella.
Olennaista on että sapatti on Jumalan kansalleen antama merkki. Pedon merkki on se, mitä peto pakottaa ihmisille Jumalan merkin sijasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole merkki jota ilman"ei voi ostaa eikä myydä"
http://www.youtube.com/watch?v=l39XsMcyvgA
James versiossa merkki laitetaan käden sisään(in)
"16 And he causeth all, both small and great, rich and poor, free and bond, to receive a mark in their right hand, or in their foreheads: [to receive: Gr. to give them]"
5. ENKELI JA PAISEET - Ilm 9. ja 16. luvut samaa
NÄKYVÄ osa pedon merkistä on ainakin tämä ja haisevakin kenties:
Ilm 16:2
Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä PAISEITA niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.
Ilm 16:11 Ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.
Väitätkö, kolkme-enkeliä, että AVK pilkkaa Jumalaa paiseittensa vuoksi. Ei ainakaan vielä ole paiseita eikä niistä johtuvaa pilkkaa minussa!
TIETYSTI on kyse sirusta tai vastaavasta, sillä ostaminen on mahdotonta ilman sitä merkkiä.
(Ilm 13:17). Ylölstempauksen jälkeen vasta on mahdollista "pakottaa kaikki" ottamaan (13:16)
tuo kaupallinen henkilöllisyysmerkki.
SE TOINEN, VASTAKKAINEN MERKKI, SINETTI OTSASSA
Ilm 9. luku kuvaa niinikään tuon 5. enkelin toimintaa. Se ei saanut vahingoittaa niitä, joilla oli "Jumalan sinetti otsassaan". Samanaikaisesti kuin noilla toisilal oli - kelle oli ehditty laitta, kelle ei - pedon merkki.
Sapattimerkistä jos olisi kyse, niin miksi se olisi juuri otsassa? Näkyykö sinulla, kolme-enkeliä, sapattisinetti otsassa?
Ilm 9:4
Ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
Varmaa täten on, että sinettiasia, niin pedon kuin pelastuksenkin, on edessäpäin ja samanaikainen asia. Lähes varmaa on sekin, että Jumalan sinetti otsaan laitetaan niille 144000:lle, ketä sitten ovatkin.
Minä uskon, että Israelin 12 sukukunnasta, kuten Sana vakuuttaa.
Ilm 9:5 ilmenee, että vitsaukset, kuten paiseet, vaivaavat pedonmerkillisiä 5 kk ajan ja he etsivät kuolemaa, joka pakenee, jakeen 6. mukaan.
Miksi et voi myöntää, että tämä aikakausi on ylöstempauksen jälkeen vasta - sillä niin sen täytyy olla? Nimittäin nuo p-merkilliset eivät tietenkään tee parannusta, mutta 144000:lle täytyy
mysö olal järjellinen selitys ja tempauksesta jääneet valvomattomat tapetaan - ilman mitään merkkiä. (Marttyyriuden kautta otolliset).
Yst. terv:
Antti
5. ENKELI PAINAA SINETIN OTSAAN 144000 MESSIAANISELLE JUUTALAISELLE
Ilm. 7. mukaan pelastettujen joukko käsittää ne 144000 sinetöityä sekä pedon kaudessa tapetut sekä tietysti ylöstemmatun seurakunnan. Sama "viides enkeli, joka Ilm 16 mukaan aiheuttaa paiseet pedon merkin ottaneille - sama enkku painaa sinetin otsaan pyhille - NIILLE 144000:LLE!
Mitään sapattisinettiä ei ole, vaan seurakuntalaisilla on Pyhän hengen sinetti, uskoon tultuaan. Sisimmässään.
Ilm 7. luku yhdistää pyhien sinetöinnin sekä pedonajan, suuren ahdsituksen - Herran päivän sinne tuhatvuotisen rauhanajan aattoon.
Ilm 7. luku - Pelastettujen joukko
1 Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja meren eikä vasten ainoatakaan puuta. [Dan. 7:2; Sak. 6:5]
2 Ja VIELÄ näin yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi kovalla äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hävittää maata ja merta:
3 "Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet SINETIN meidän Jumalamme palvelijoiden OTSAAN." [Hes. 9:4,6]
4 Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, (144000) ja heitä oli kaikista Israelin heimoista:
5 Juudan heimosta sai sinetin kaksitoistatuhatta, Ruubenin heimosta kaksitoistatuhatta, Gadin heimosta kaksitoistatuhatta,
6 Asserin heimosta kaksitoistatuhatta, Naftalin heimosta kaksitoistatuhatta, Manassen heimosta kaksitoistatuhatta,
7 Simeonin heimosta kaksitoistatuhatta, Leevin heimosta kaksitoistatuhatta, Isaskarin heimosta kaksitoistatuhatta,
8 Sebulonin heimosta kaksitoistatuhatta, Joosefin heimosta kaksitoistatuhatta ja Benjaminin heimosta kaksitoistatuhatta.
9 Tämän JÄLKEEN näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa
[Ilm. 3:5, 4:4, 6:11]
10 ja huusivat kovalla äänellä: -- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!
[Ps. 3:9; Jer. 3:23; Ilm. 5:13]
11 Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan [Ilm. 5:11]
12 sanoen: -- Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. [Ilm. 5:12-14]
13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?"
14 Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: -- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
[Dan. 12:1; Mark. 13:19 | Jes. 1:18; Sak. 3:4; Hepr. 9:14; 1. Joh. 1:7]
15 Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. [Jes. 4:5,6; Hes. 37:27]
16 Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. [Ps. 121:6; Jes. 49:10]
17 Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. [Ps. 23:1,2; Hes. 34:23; Joh. 10:11 | Jes. 25:8].
Hengen sinetti uskon kautta