Sanakirja Wikipedian mukaan ei ole olemassa mitään kaikille ateisteille yhteistä aatejärjestelmää. Ateistien omien "pakanasanomien" mukaan ateismi on jumalauskon puuttumista.
Jos ihmiseltä puuttuu Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Pojan) sisäinen tunteminen, niin häneltä puuttuu kaikki. Vaikea nähdä, että aatteessa, josta puuttuu ihmiselle tärkein, olisi paljonkaan hyvää.
Lisää pakansanomista kopsattua: "Monet sanakirjat määrittelevät virheellisesti ateistin olevan jumalankieltäjä. Määritelmä edellyttää, että ateistille on ensin kerrottu jumalasta, jonka hän sitten kieltää. Ateisti ei kiellä jumalaa, häneltä puuttuu jumalausko, ja usko jumalaan voi puuttua ellei kukaan ole vielä jumalasta kertonut."
Siinäpä se. On tärkeää, että ateistiksi itsensä määrittelevätkin kuulevat sanoman rakastavasta Jumalasta. jotta voisivat uskoa Häneen.
Ateisteissa ihmisinä on sekä hyvää että pahaa. Samoin kaikissa muissakin ihmisissä.
0Äänestä
lisää...
Sanoit:"Jos ihmiseltä puuttuu Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Pojan) sisäinen tunteminen, niin häneltä puuttuu kaikki."
Miten tuo ateisteissa mielestäsi ilmenee?
0Äänestä
näkökulmastani
lisää... kirjoitti:
Sanoit:"Jos ihmiseltä puuttuu Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Pojan) sisäinen tunteminen, niin häneltä puuttuu kaikki."
Miten tuo ateisteissa mielestäsi ilmenee?
Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En tarkoita tätä maallista elämää, vaan kokonaisuutta. Elämää, joka sisältää sekä tämän- että tuonpuoleisen. Uskossa Kristukseen on koko elämän täyteys saatavissa.
Voihan ateistilla olla paljonkin monenlaista hyvää: aineellista ja henkistä pääomaa kuten tietoa, inhimillistä viisautta ja ymmärtämystä, vaurautta, terveyttä, ystäviä jne.
Jumalan Pojan tuntemisessa ihmiselle on varattuna kaikki. Raamattu ilmoittaa, että Hänessä meillä on jopa kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Ne pitää kaivaa esiin. Se ei merkitse menestysteologista ajattelua, jonka mukaan "uskova ei oo köyhä eikä kippee". Se merkitsee sisäistä levollisuutta ja rauhaa, vanhurskautta ja iloa. Nöyrää toteamusta psalmin 23 sanoin: "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu". Lisäksi se merkitsee toivoa iankaikkisesta elämästä. Se toivo on uskovan sielun ankkuri. Ateistilta tämä ankkuri nähdaäkseni puuttuu.
Uskovasta, joka on pannut toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, Raamattu sanoo, että hän on kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi. Ateistikin voi näin ollen olla uskovaa paremmassa asemassa.
0Äänestä
öllikkä
näkökulmastani kirjoitti:
Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En tarkoita tätä maallista elämää, vaan kokonaisuutta. Elämää, joka sisältää sekä tämän- että tuonpuoleisen. Uskossa Kristukseen on koko elämän täyteys saatavissa.
Voihan ateistilla olla paljonkin monenlaista hyvää: aineellista ja henkistä pääomaa kuten tietoa, inhimillistä viisautta ja ymmärtämystä, vaurautta, terveyttä, ystäviä jne.
Jumalan Pojan tuntemisessa ihmiselle on varattuna kaikki. Raamattu ilmoittaa, että Hänessä meillä on jopa kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Ne pitää kaivaa esiin. Se ei merkitse menestysteologista ajattelua, jonka mukaan "uskova ei oo köyhä eikä kippee". Se merkitsee sisäistä levollisuutta ja rauhaa, vanhurskautta ja iloa. Nöyrää toteamusta psalmin 23 sanoin: "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu". Lisäksi se merkitsee toivoa iankaikkisesta elämästä. Se toivo on uskovan sielun ankkuri. Ateistilta tämä ankkuri nähdaäkseni puuttuu.
Uskovasta, joka on pannut toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, Raamattu sanoo, että hän on kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi. Ateistikin voi näin ollen olla uskovaa paremmassa asemassa.
uskaltaa kysyä ja miettii.Ongelma on raamatussakin kirjanoppineet ja fariseukset jotka kuvittelevat yuntevansa jumalan ,mutta tekevät kaiken päin hel...ovat ylpeitä ja armottomia.Menestysteologia joka on hiipinyt ns,vapaisiin suuntiin on juuri tätä valkoiseen kaapuun puettua oppiharhaa.En sano ettei niissä olisi vilpittömiäkin uskovia mutta heitä usein vedätelellään.Ateisti sen sijaan ei ole sotkenut vielä päätään noissa.
0Äänestä
käsitteet menneet
näkökulmastani kirjoitti:
Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En tarkoita tätä maallista elämää, vaan kokonaisuutta. Elämää, joka sisältää sekä tämän- että tuonpuoleisen. Uskossa Kristukseen on koko elämän täyteys saatavissa.
Voihan ateistilla olla paljonkin monenlaista hyvää: aineellista ja henkistä pääomaa kuten tietoa, inhimillistä viisautta ja ymmärtämystä, vaurautta, terveyttä, ystäviä jne.
Jumalan Pojan tuntemisessa ihmiselle on varattuna kaikki. Raamattu ilmoittaa, että Hänessä meillä on jopa kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Ne pitää kaivaa esiin. Se ei merkitse menestysteologista ajattelua, jonka mukaan "uskova ei oo köyhä eikä kippee". Se merkitsee sisäistä levollisuutta ja rauhaa, vanhurskautta ja iloa. Nöyrää toteamusta psalmin 23 sanoin: "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu". Lisäksi se merkitsee toivoa iankaikkisesta elämästä. Se toivo on uskovan sielun ankkuri. Ateistilta tämä ankkuri nähdaäkseni puuttuu.
Uskovasta, joka on pannut toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, Raamattu sanoo, että hän on kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi. Ateistikin voi näin ollen olla uskovaa paremmassa asemassa.
pahasti sekaisin.
"Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan."
Ateistilla on periaatteessa kaikki, mitä elämään tarvitaan. Ateistilta voi tietenkin puuttua jotain tärkeää hyvään elämään tarvittavaa aineellista tai aineetonta hyödykettä, mutta niin voi uskovaltakin.
Jumalisuus ja elämä eivät ole yhteismitallisia millään tavoin. Hyvään elämään ei tarvita jumalisuutta. Päin vastoin liika jumalisuus voi estää hyvän elämän.
0Äänestä
näkökulmastani
käsitteet menneet kirjoitti:
pahasti sekaisin.
"Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan."
Ateistilla on periaatteessa kaikki, mitä elämään tarvitaan. Ateistilta voi tietenkin puuttua jotain tärkeää hyvään elämään tarvittavaa aineellista tai aineetonta hyödykettä, mutta niin voi uskovaltakin.
Jumalisuus ja elämä eivät ole yhteismitallisia millään tavoin. Hyvään elämään ei tarvita jumalisuutta. Päin vastoin liika jumalisuus voi estää hyvän elämän.
Selitin kykyjeni mukaan, mitä tarkoitan elämällä. Tulkooon nyt vielä sanotuksi, että tarkoitan sillä Todellista Elämää, joka on vain Jeesuksessa Kristuksessa. Puhumme nähtävästi eri asiasta, kun puhumme elämästä.
Toin mielestäni riittävän selvästi esille, että ateisti voi elää hyvää elämää, omata hyviä ominaisuuksia ja omistaa aineellista hyvää, ja että uskovalta voi olla niissä paljon puutteita. Ei-uskovalta ateistilta puuttuu kuitenkin se, mitä pidän tärkeimpänä: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Minulla on kokemusta molemmista elämisen malleista. Nykyisin Elämä (isolla E:llä) on minulle Kristus. Onko tässä jotain käsitesekaannusta. Ei mielestäni.
Elämään, josta sinä puhut, ei varmaan tarvita jumalisuutta eikä uskoa. Näkemykseni mukaan sekin elämä on kuitenkin Jumalan lahjaa. Siinä olen samaa mieltä, että vääristynyt jumalisuus voi olla ja onkin hyvän elämän este. Kenelläkään tuskin voi olla liikaa jumalisuutta sanan hyvässä, Raamatun tarkoittamassa merkityksessä. Puutetta ilmenee itse kussakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanakirja Wikipedian mukaan ei ole olemassa mitään kaikille ateisteille yhteistä aatejärjestelmää.
Ateistien omien "pakanasanomien" mukaan ateismi on jumalauskon puuttumista.
Jos ihmiseltä puuttuu Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Pojan) sisäinen tunteminen, niin häneltä puuttuu kaikki. Vaikea nähdä, että aatteessa, josta puuttuu ihmiselle tärkein, olisi paljonkaan hyvää.
Lisää pakansanomista kopsattua:
"Monet sanakirjat määrittelevät virheellisesti ateistin olevan jumalankieltäjä. Määritelmä edellyttää, että ateistille on ensin kerrottu jumalasta, jonka hän sitten kieltää. Ateisti ei kiellä jumalaa, häneltä puuttuu jumalausko, ja usko jumalaan voi puuttua ellei kukaan ole vielä jumalasta kertonut."
Siinäpä se. On tärkeää, että ateistiksi itsensä määrittelevätkin kuulevat sanoman rakastavasta Jumalasta. jotta voisivat uskoa Häneen.
Ateisteissa ihmisinä on sekä hyvää että pahaa. Samoin kaikissa muissakin ihmisissä.
Sanoit:"Jos ihmiseltä puuttuu Jeesuksen Kristuksen (Jumalan Pojan) sisäinen tunteminen, niin häneltä puuttuu kaikki."
Miten tuo ateisteissa mielestäsi ilmenee?
Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En tarkoita tätä maallista elämää, vaan kokonaisuutta. Elämää, joka sisältää sekä tämän- että tuonpuoleisen. Uskossa Kristukseen on koko elämän täyteys saatavissa.
Voihan ateistilla olla paljonkin monenlaista hyvää: aineellista ja henkistä pääomaa kuten tietoa, inhimillistä viisautta ja ymmärtämystä, vaurautta, terveyttä, ystäviä jne.
Jumalan Pojan tuntemisessa ihmiselle on varattuna kaikki. Raamattu ilmoittaa, että Hänessä meillä on jopa kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Ne pitää kaivaa esiin. Se ei merkitse menestysteologista ajattelua, jonka mukaan "uskova ei oo köyhä eikä kippee". Se merkitsee sisäistä levollisuutta ja rauhaa, vanhurskautta ja iloa. Nöyrää toteamusta psalmin 23 sanoin: "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu". Lisäksi se merkitsee toivoa iankaikkisesta elämästä. Se toivo on uskovan sielun ankkuri. Ateistilta tämä ankkuri nähdaäkseni puuttuu.
Uskovasta, joka on pannut toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, Raamattu sanoo, että hän on kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi. Ateistikin voi näin ollen olla uskovaa paremmassa asemassa.
uskaltaa kysyä ja miettii.Ongelma on raamatussakin kirjanoppineet ja fariseukset jotka kuvittelevat yuntevansa jumalan ,mutta tekevät kaiken päin hel...ovat ylpeitä ja armottomia.Menestysteologia joka on hiipinyt ns,vapaisiin suuntiin on juuri tätä valkoiseen kaapuun puettua oppiharhaa.En sano ettei niissä olisi vilpittömiäkin uskovia mutta heitä usein vedätelellään.Ateisti sen sijaan ei ole sotkenut vielä päätään noissa.
pahasti sekaisin.
"Ateistilta puuttuu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan."
Ateistilla on periaatteessa kaikki, mitä elämään tarvitaan. Ateistilta voi tietenkin puuttua jotain tärkeää hyvään elämään tarvittavaa aineellista tai aineetonta hyödykettä, mutta niin voi uskovaltakin.
Jumalisuus ja elämä eivät ole yhteismitallisia millään tavoin. Hyvään elämään ei tarvita jumalisuutta. Päin vastoin liika jumalisuus voi estää hyvän elämän.
Selitin kykyjeni mukaan, mitä tarkoitan elämällä. Tulkooon nyt vielä sanotuksi, että tarkoitan sillä Todellista Elämää, joka on vain Jeesuksessa Kristuksessa. Puhumme nähtävästi eri asiasta, kun puhumme elämästä.
Toin mielestäni riittävän selvästi esille, että ateisti voi elää hyvää elämää, omata hyviä ominaisuuksia ja omistaa aineellista hyvää, ja että uskovalta voi olla niissä paljon puutteita.
Ei-uskovalta ateistilta puuttuu kuitenkin se, mitä pidän tärkeimpänä: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Minulla on kokemusta molemmista elämisen malleista. Nykyisin Elämä (isolla E:llä) on minulle Kristus.
Onko tässä jotain käsitesekaannusta. Ei mielestäni.
Elämään, josta sinä puhut, ei varmaan tarvita jumalisuutta eikä uskoa. Näkemykseni mukaan sekin elämä on kuitenkin Jumalan lahjaa.
Siinä olen samaa mieltä, että vääristynyt jumalisuus voi olla ja onkin hyvän elämän este.
Kenelläkään tuskin voi olla liikaa jumalisuutta sanan hyvässä, Raamatun tarkoittamassa merkityksessä. Puutetta ilmenee itse kussakin.