Eli luin tossa yhtä juttuu ja huomasin kommentin työhevosista joka järkytti minua. En rupea sitä kertomaan tässä sitä,mutta liittyi shireihin. Oletko ikinä haaveillut omasta leveä selkäisestä isosta hevosesta jolla on pienet korvat suuret vuohis tupsut ja paksutakkuinen harja mitä ei saa millään selvitettyä ja pörröinen karva.Iso hevonen (jotain yli 180) katsoo sinua tarhastaan korvat hörössä nappisilmillään ja hörisee lempeästi. Kun menet sen kanssa maastoon ja laukkaatte ilman satulaa se hirnuu ja on onnellinen ja iloinen. palaatte tallille ja hoidat hevosen. Jäät rapsuttelemaan sitä ja se painaa ison pääntä syliisi ja osoittaa rakkautta sinulle koko sydämmestänsä.Ja ainakun tulet tallille se hörisee ja ravaa luoksesi tarhassa. Suuri hevonen voi olla ihana ystävä. Vaikka työhevosella ei voisikaan kisata tai ratsastaa mitään hirmu vaativaa sillä voi kokea ihania maastoretkiä.
Tarkoitan tarinassani juuri isoja työhevosia joista on tehty ratsuja.
Tarkoitan tarinassani juuri isoja työhevosia joista on tehty ratsuja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mäkin pidän työhevosista. Ne on tosi ihania. Ei sillä väliä jos sillä ei voi kisata tai ratsastaa. Olen AIVAN samaa mieltä. Niistähän saa hyvän ystävän. On aivan HIRVEÄÄ kun jotkut väittää työhevosia tarpeettomiksi. Ne on niin ihania. Paksut vuohiskarvat ja iso ja leveä selkä. Ne on kokonaisuudessa ihania.
Säestän edellisiä. Mulla on työhevostyypin suomenheppa yli 160 ja LEVEä varmaan yli 700 kg ja KILTTI ja IHANA