siitä, että jos on olemassa erilaisia ulottuvuuksia ja maailmoja kuten jotkut väittävät/uskovat, niin pystyyköhän niiden välillä matkustamaan tahtonsa mukaan kuoleman jälkeen?
Tiedän, että tähän on mahdotonta vastata oikein, mutta meinaan vaan että olisihan se melko sairasta ja diktatuurimaista pakottaa ihminen pysymään yhdessä paikassa kuolemansa jälkeen.
Toinen asia josta olen huolissani, on se, että miten on tiedon kanssa kuoleman jälkeen? Saako ihminen tietää kaikki salaisuudet kuolemansa jälkeenkään, vaan pakottaako joku paskamainen "jumala" ihmisen pysymään samassa epätietoisuuden tilassa missä nyt olemme?
Helvetti, pää hajoo...
Tiedän, että tähän on mahdotonta vastata oikein, mutta meinaan vaan että olisihan se melko sairasta ja diktatuurimaista pakottaa ihminen pysymään yhdessä paikassa kuolemansa jälkeen.
Toinen asia josta olen huolissani, on se, että miten on tiedon kanssa kuoleman jälkeen? Saako ihminen tietää kaikki salaisuudet kuolemansa jälkeenkään, vaan pakottaako joku paskamainen "jumala" ihmisen pysymään samassa epätietoisuuden tilassa missä nyt olemme?
Helvetti, pää hajoo...
Vastaukset 19
Vanhimmat
että joka elämä täällä kehittää meitä "ylöspäin" ja siten aina pääsemme suurempaan ulottuvuuteen ja voimme käydä myös alemmilla ulottuvuuksilla mutta emme ylemmillä koska niiden värähtelytaso on korkeampi kuin meidän. Siis sitä ei ole meiltä kielletty vaan se on "teknisesti" mahdotonta.
Meillä on kaikki tieto sisällämme ja mitä korkeampi värähtelytaso sitä enemmän tietoa saamme esille. Olemme itse Jumala eikä ole mitään muuta joka pakottaisi meitä olemaan jossakin missä emme halua olla.
Sinä kerkesit vastaamaan lyhyesti ja ytimekkäästi saman asian, jota tuossa alempana jahkailin!
Sinä taas vastasit hieman tarkemmin. :-)
Fyysisestä elämästä poistunut sielu palaa "omaan taivaaseensa" eli sellaiseen olotilaan, joka vastaa hänen sielullista kehitystään (henkisesti olemme kaikki täydellisiä. Tämä tarkoittaa, että mitä tahansa hän ajattelee, se toteutuu, vaikkapa sitten "matkusteleminen" eri ulottuvuuksissa, mutta vain niissä rajoissa, jotka hänen oma tietoisuutensa pystyy *kuvittelemaan*. Tarkentaen vielä: sielu ei pysty luomaan/kokemaan asioita, joista sillä ei ole vielä käsitystä eli karkeasti sanottuna; ei voi mennä korkeimpiin tietoisuuksiin tai "hienompiin/korkeimpiin taivaisiin" .
Kuten alussa vihjaisin hengestä; se on jokaisen sielun alkuperä ja yhteys, unioni Kaikkeuden Lähteen (Jumalaksi sanotaan) kanssa ja josta mekin ihmiset siis olemme "hologrammiosasia". Tämä henkinen puolemme, jonka ehkä parhaiten ymmärrämme omanatuntona tai tuntona itsestä, MINÄ OLEN - tietoisuutena, vetää jokaista sielua kohti valaistusta ja korkeampaa tietoisuutta ja paluuta todelliseen olemukseemme täydellisenä Henkenä. Jokaisen ihmisen on itse löydettävä tämä todellisuus/tietoisuus, mutta ikuisuudessa ei ole aikarajoja, joten "aika ei käy pitkäksi" seikkaillessamme eri tietoisuustaajuuksilla.
Toiseen kysymykseen vastasinkin ja osaksi tuossa edellä, eli tietoisuus säilyy, mutta se ei lisäänny noin vain. Tosin sielun hankkima tietoisuus voi olla selvästikin enemmän kuin yhden elämän aikana on *päästy* ja *muistettu*. Sielu on näet tavallaan "muistipankki" tai eräänlainen "keskusmuisti", johon kerääntyy eri elämien aikana kootut kokemukset ja niistä kerääntynyt tietoisuus (jotta tämän asian ymmärtää, on hyväksyttävä se tosiasia, että sielulla monia *eri elämiä* muistitiedostoissaan).
Siis lyhyesti sanoen, ihmisestä tai oikeammin sielusta ei tule täysin tietoista, valaistunutta olentoa kuolemansa jälkeen vaan se on jatkuvaa vähitellen etenevää prosessia.
Ketään ei pakoteta olemaan epätietoisuuden tilassa edes täällä ihmisenä ollessammekaan! On vain alettava tekemään kysymyksiä ja hakemaan vastauksia (sinullakin on tietsikka edessäsi!); ei USKOMAAN mitään, ei uskontoja eikä "profeettoja" (ihmisten uskomuksia), eikä tätäkään, mitä minä kirjoittelen tässä, vaan jokaisen on löydettävä omat vastauksensa ja OMA TOTUUTENSA, joka loppujen lopuksi on osana Hengen/Jumalan Totuutta.
Kysymyksiä, joista on hyvä aloittaa:
1. Kuka minä olen tai oikeastaan kuka on tämä MINÄ, joka tunnen olevani? Olenko vain pelkkä fyysinen ja kemiallinen keho vai olenko jotenkin enemmän?
2. Mikä on oikeastaan elämän tarkoitus?
3. Mikä on kärsimyksen tarkoitus? Onko pakko kärsiä?
4. Uskonnot ja niiden alkuperä ja todellisuus? Mihin voin luottaa?
Kysymyksiisi 1-4 löytyy vastaukset Raamatusta:
1. Ihminen on henki, sielu ja ruumis.
2. Elämän tarkoitus on löytää yhteys Jumalaan = konkreettinen yhteys, ei uskotteleva tai luulotteleva yhteys.
3. Kärsimyksen syy on syntiinlankeemus.
4. Uskontojen alkuperä: Ihmisessä on sisimmässään kaipaus Jumalaan. Eri uskonnot ovat olleet yrityksiä löytää tämä yhteys, mutta vasta Jeesus tuli tuomaan oikean tiedon siitä, miten yhteys Jumalaan voidaan löytää.
Monissa muissakin uskoissa jokin profeetta, valaistunut, henkiolonto, puolijumala ja jumala itse tulet kertomaan että juuri heidän uskontonsa on se paras/ainoa. Mikä sitten erottaa raamatun jostain muusta uskonnollisesta vanhasta teoksesta?
Kokeile niin tulet tietämään.
Minkään muun uskonnon perustaja ei ole noussut kuolleista.
1. Kuka minä olen tai oikeastaan kuka on tämä MINÄ, joka tunnen olevani? Olenko vain pelkkä fyysinen ja kemiallinen keho vai olenko jotenkin enemmän?
Ihminen on osa Jumalaa eli kaikki mitä on.
2. Mikä on oikeastaan elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus on löytää tuo nr 1.
3. Mikä on kärsimyksen tarkoitus? Onko pakko kärsiä?
Ei ole, mutta kärsimysten kautta oppii nopeammin kuin hyvän elämän kautta. Syntiä ei ole.
4. Uskonnot ja niiden alkuperä ja todellisuus? Mihin voin luottaa?
Uskonnot ovat keino harhauttaa ihminen pois totuudesta. Ja hedelmistäänhän se puu tunnetaan.
Hyvä Enk-el ! Olipa hienoa lukea kirjoituksesi,ilo täytti pienen mieleni ! En tiedä,miten olet päässyt noin hyvin jyvälle,mutta hyvin olet perillä asioista.
:)
Terveiset myös Arittalle !
Lähetän Rakkautta teille molemmille !
timo
Ihminen syö, juo, nukkuu ja parittelee. Samoin tekee eläimetkit. Mikä ero on ihmisellä ja eläimellä? Ihmisellä on mahdollisuus tulla tietoiseksi omasta jumalallisesta alkuperästään. Eläimellä ei tätä mahdollisuutta ole.
Tietoisuus määrittää meidän värähtelytaajuutemme ja tämä taas määrittää meidän paikkamme maailmankaikkeudessa.
Tietoisuus muuttaa fysiikkaa. Tietoisuutemme muuttaa kehojemme rakennetta atomitasolla... atomien osien osaset heräävät, värähtelevät nopeammin, järjestäytyvät uudelleen ja näin mahdollistavat nousun korkeampiin ulottuvuuksiin.
Voimme tehdä niin tai näin vapaan tahdon planeetalle, kukaan ei meitä pelasta, itse on nousu hankittava. Elämä on henkilökohtainen tapahtuma, aina.
Jos elämme uskomusjärjestelmiin sitoutuneina, meidän värähtelytaajuutemme/tietoisuutemme ei nouse yhtään. On irtipäästämisen aika. On aika ottaa vastuu omasta elämästä, eikä siirtää omia juttujansa toisten kannettaviksi.
Tehkäämme sisäinen matka kehotemppelimme pyhäkköön, joka sijaitsee vaaksan verran leuankärjestä alaspäin, rintalastan alla. Ja edelleen siirrytään pyhäkön kaikkein pyhimpään osaan, kultaiseen huoneeseen. Tähän huoneeseen vain minä(sinä) voin mennä, ei kukaan muu. Huoneessa on kultainen valtaistuin, jolla istuu yksi maailman korkeimmista enkeliolennoista, ja sillä on minun kasvoni. Se on minun todellinen olemukseni. Se on kaikki mitä voin koskaan olla.
Näin ihminen voi saavuttaa päämääränsä, löytää taivasten valtakunta sisältään. Yhteensulautuma enkeliolennon kanssa ja päivittäinen toiminta kaikkein pyhimmästä, antaa meille rajattomat mahdollisuudet ja rauhan tulevaisuutemme suhteen.
Eiköhän tässä jotakin saada aikaiseksi.
Kiitokset Arittalle ja Enk-el:lille.
-Aloittaja.
"Ihmisellä on mahdollisuus tulla tietoiseksi omasta jumalallisesta alkuperästään. Eläimellä ei tätä mahdollisuutta ole."
Miksi ei olisi? Olen miettinyt tätä asiaa muutamaan otteeseen ja päätynyt aivan päinvastaiseen teoriaan. Ihminen voi olla järjellisesti kehittyneempi ja tällätavoin eroaa muusta eläinkunnasta maan päällä. Mutta! Se, mikä erottaa eläimen ihmisestä on juuri niiden kehittyneempi aistimustaso. Ihminen häviää mennen tullen eläinten eri aistikyvyille. Siksi uskonkin, että eläimet aistivat, tavalla tai toisella toisen ulottuvuuden asioita. Me emme voi tietää mitä kaikkea eläimet voivatkaan tietää enemmän tuonpuoleisista asioista, ehkä eläimillä juuri tämän tiedon takia onkin mielekkäämpi elämä täällä kuin voisimmekaan ikinä uskoa. Eläimet voivat toteuttaa aivan jotain omalaatuista tehtävätään maan päällä ja elää samaan aikaan yhteydessä eri ulottuvuuden kanssa, josta meillä ei ole tietoakaan - aistit eivät riitä. Ehkä ihmisenä olemisen tarkoitus, puhuvana ja rationaalisena olentona on juuri päästä ns. sanattomaan olotilaan ja järjellisestä henkisen tiedon piiriin. Ehkäpä olemmekin sittenkin luomakuntamme alimmassa kastissa kuin luulemmekaan? Eläinten ei tarvitse ihmisten kanssa keskustella mistään, ne eivät tarvitse sitä ominaisuutta, koska ovat saavuttaneet henkisen olotilan, johon ei tarvita enää sanoja antamaan merkityksiä tai mitään kausaalisia syy- seuraussuhteita.
"Tehkäämme sisäinen matka kehotemppelimme pyhäkköön, joka sijaitsee vaaksan verran leuankärjestä alaspäin, rintalastan alla."
Nyt meni neuvot väärään suuntaan. Aivot se kaiken tiedon pyhäkkätemppeli on, ei sydän. Sydän edustaa tätä fyysisen maailman elämistä, se pitää kehomme ja aivot elossa. Sen sijaan kaikki kehitys ja tietoisuus, aistimus, minuus voi vain tapahtua ja määrittyä aivojemme osien, neuronien välillä ja jonkun muun osan, jossa sielumme sijaitsee.
"Jos elämme uskomusjärjestelmiin sitoutuneina, meidän värähtelytaajuutemme/tietoisuutemme ei nouse yhtään."
Olen aivan samaa mieltä. Miksi sitten eri uskonnot ovatkaan muodostuneet? Ehkä niiden tarkoitus on sittenkin johtaa harkaan oikeasta subjektiivisesta valosta, joka on ainut keino kasvattaa meidät korkeammalle tasolle. Joku on kuitenkin tänne ne uskonnot tuonut ja opettanut. Kuka tai keitä nämä ovat? Ehkä jokin olento toisesta ulottuvuudesta yrittää estää ihmisten kasvamisen valaistukseen? Miksi näin? Ehkä jossain ulottuvuudessa meille kaikille ei olekaan tilaa tulla? Kenties itse ulottuvuudet alkavat romahtaa itsessään lisääntyneiden sielujen vaikutuksesta. Ehkä jonkun toisen ulottuvuuden auktoriteetti on yhtä kehittymätön kuin ihminenkin ja käyttäytyy yhtä hyökkäävästi kuin ihminenkin? Mene ja tiedä sitten. Avaruuskin voi yhtä hyvin olla tämän- ja tuonpuolisuuden välimaastoa, josta meitä kehittyneempi rotu voi tulla tähän ulottuvuuteen vierailemaan. Onko eri dimensioiden humikset samoissa dimensioissa kuolleiden henkien kanssa? tämä on kysymys jota en osaa
Meillä maaplaneetalla on neljä näkyvää elämäntasoa: mineraalikunta, kasvikunta, eläinkunta ja ihmiskunta. Isä/äiti Jumalamme on kaikkialla, ei mistään eikä missään poissaoleva. Siis kaikki mikä on, on Jumaluutta, Hengen ilmentymää, Rakkauden ruumillistumaa.
Hän sanookin: kalliossa minä lepään, kasvissa minä tulen kukoistavaksi, eläimessä minä tulen liikkuvaksi ja ihmisenä minulla on mahdollisuus tulla tietoiseksi.
Monet eläinlajit ovat ihmistä kehittyneenpiä, ovat nopeampia, voimakkaampia, aistit ja vaistot ovat herkempiä, mutta silti ne ovat yhden porrastuksen alempana kuin ihmiset, eivätkä voi saavuttaa tietoisuutta, valaistumista.
Ihminen on valepukuinen jumaluus. Olemme pitäneet erilaisia valepukuja, roolivaatteita päällämme niin kauan, että luulemme olevamme tuo valepuku. Niin ovat luulleet kaikki muutkin maailmankaikkeuden asukkaat. Todellinen olemuksemme on ollut aina näihin päiviin saakka tarkoin varjeltu salaisuus niin muille kuin itsellemmekin. Samoin salainen oli tehtävämme, jota vapaaehtoisina projektityöläisinä Hengen maailmoista aijoneita sitten maaplaneetalle lähdimme suorittamaan.
Kapasiteetistamme saatoimme ottaa mukaamme vähemmän kuin yhden miljardis-osan. Mikään fyysinen keho ei olisi kestänyt meidän täyttä voimaamme. Tulimme tekemään puolueettomia (siksi salaaminen) kokeita ja testejä, joiden tuloksia käytetään jo olemassa olevien maailmojen kehittämiseen ja uusien kaikkeuksien luomiseen. Olemme osa järjestelmää, joka toteuttaa Suuren Suunnitelman.
Ihminen, joka etsii sisäisen tien kautta totuutta, löytää sydänkeskuksestaa (lihallisen sydämen vierestä) pyhäkön ja edelleen sieltä kaikkein pyhimmän osa, kultaisen huoneen. Siellä on kultainen enkeli, joka on ko. ihmisen todellinen olemus, osa puhdasta Jumaluutta = Itse = Minä = Ydinolemus. Minä on tie, totuus ja elämä. Yhteensulautuma Jumal-Itsen kanssa ja ihmisellä on kaikki maailmankaikkeuden tieto käytettävissään.
Näin on. :-)
"Monet eläinlajit ovat ihmistä kehittyneenpiä, ovat nopeampia, voimakkaampia, aistit ja vaistot ovat herkempiä, mutta silti ne ovat yhden porrastuksen alempana kuin ihmiset, eivätkä voi saavuttaa tietoisuutta, valaistumista."
Kuka määrittelee eläimet alemmalle tasolle? No kukas muukaan, kuin ihminen itse! Itse sanan merkitys, kuin jaottelu, luokittelu, lokerointi ja kastittelu jne. ovat siis joitsessään paradoksaalisia. Kuka tahansa meistä voi jaotella ja kastitella miten vaan lystää, olemmehan ME ihmiset keksineet itse kielen! Sanoit sen itsekin, että eläimillä on kehittyneemmät aistit ja vaistot. Eikö nämä ominaisuudet ole juuri niitä korkeamman tason ominaisuuksia, mihinkä niin epätoivoisesti pyrimme pääsevämme, jotta nousisimme korkeammalle tasolle? Joten eläimet ovat näin tavallaan korkeammalla tasolla kuin ihmiset. Älyllisesti asiat ovat tietenkin toisinpäin, mutta kysymys olikin kastituksesta. Siksi ihmiset pitävätkin eläimiä alemmalla tasolla, koska eivät arvosta juuri näitä ominaisuuksia, jotka juuri saisivat meidätkin liittymään korkeammalle tasolle. Tämä johtaa vain paradoksiin. Ihminen ei myönnä tosiasioita, joten se ei voi lähteä siitä edes kehittymäänkään. Harmillista.
"Ihminen, joka etsii sisäisen tien kautta totuutta, löytää sydänkeskuksestaa (lihallisen sydämen vierestä) pyhäkön ja edelleen sieltä kaikkein pyhimmän osa, kultaisen huoneen. Siellä on kultainen enkeli, joka on ko. ihmisen todellinen olemus, osa puhdasta Jumaluutta = Itse = Minä = Ydinolemus. Minä on tie, totuus ja elämä. Yhteensulautuma Jumal-Itsen kanssa ja ihmisellä on kaikki maailmankaikkeuden tieto käytettävissään."
Ok. Se on sinun oma asiasi jos tuohon uskot. Edelleenkin se siellä päänsisällä sijaitsee, ei missään sydämen vieressä tai sisällä. Sydän on vain kone joka pitää meidät hengissä tässä kehossamme, aivot on jotain paljon enemmän, joka tekee sinusta sen persoonan kuin olet.
Kirjoitit:
"Ok. Se on sinun oma asiasi jos tuohon uskot. Edelleenkin se siellä päänsisällä sijaitsee, ei missään sydämen vieressä tai sisällä. Sydän on vain kone joka pitää meidät hengissä tässä kehossamme, aivot on jotain paljon enemmän, joka tekee sinusta sen persoonan kuin olet."
Tarkkis ei varmaankaan tarkoittanut itse sydäntä vaan sydänchakraa joka on sydämen vieressä.
Aivot eivät tee meistä yhtään mitään, ne ovat vain sitä varten että ruumis pystyy tekemään sitä mitä sen pitääkin.
Meidän persoonamme on aivan muuta kuin lihaa ja verta.
"Aivot eivät tee meistä yhtään mitään, ne ovat vain sitä varten että ruumis pystyy tekemään sitä mitä sen pitääkin."
Aivot ovat paljon muutakin kuin vain pelkkä anatomian ja fysiologian ohjauskeskus. Siellä muodostuu ihmisen tajunta. Lisäksi aivot toimivat myöskin ihmisen muistikeskuksena, joka siis mahdollistaa ihmisen minän käsityksen kognitiivisien skeemojen avulla ympäristöstä. Jotta minän muodostuminen ja olemassaolo edes olisivat mahdollista, täytyy ihmisen havainnoida ja olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kukaan meistä ei elä täydellisessä tyhjiössä, aina tapahtuu havainnointia - ihan tyhjän seinänkin kanssa. Miettikää hetki aivokuollutta potilasta. Tällöin ihminen on käytännössä jo kuollut, tajunta on sammunut. Se mikä pitää ihmistä siinävaiheessa konemaisesti "hengissä" on itse sydän. En tiedä kuinka rautalangasta tällainen fakta täytyy ihmisen toiminnasta vääntää että ymmärtäisitte näiden kahden yksikön väliset erot. Kun ihminen on esimerkiksi aivokuollut, ei siinä vaiheessa enää mitkään näennäiset sydämen chakrat ihmistä auta pitämään tajuntaa yllä. Jossain tällä palstalla taisi olla erittäin hyvä linkki kuolemanrajalla käyneiden leikkauspotilaiden kokemuksista ja sen mukaan ihmisen tajunnan ts. minän määrittämisenä, joka juuri todistetaan sijaistsevan aivoissa.
"Meidän persoonamme on aivan muuta kuin lihaa ja verta."
Niin onkin. Persoonan voi mahdollistaa vain tajunta, joka sijaitsee vielä kerran aivoissa. Sen sammuttua me emme ole enää olemassa tässä maailmassa, vaan se sielu irtaantuu pois sen jälkeen tuonpuoleiseen. Tälläisetkin asiat lähtevät ihan neuronien sähkökemiallisista ominaisuuksista ja jakaantuvat vielä pienempiinkin osiin, joita ei valitettavasti nyky teknologian avulla olla saatu näkymään, toisinkuin muut yllä mainitsemani asiat.
sydämenineen ja aivoineen ovat vain sielumme maanpäällinen "ajoneuvo". Oikeastaan emme tarvitse koko ruumiista muuten kuin täällä että voimme kokea materian.
Muisti ei ole aivoissa. Sielu käyttää aivoja muistamiseen mutta ei tosissaan tarvitse niitä. Aivokuollut on sama kuin kuolleet aivot. Ruumis on hengissä niin kauan kuin sydän lyö, mutta ihminen itse ei voi kuolla koska ihminen ei ole ruumis.
Hei Sinä mietiskelijä.Olin eilen niin täpinöissäni Arittan ja enk-elin kirjoituksista,että epähuomiossa unohdin Sinut kokonaan.Anteeksi.
Hienoa,kun mietit ja ajattelet asioita.Kun löytää toisten ihmisten auttamisen ja välittämisen,niin oma maailma muuttuu ja samalla saat tietää enemmän.Täältä tulee onnenpotku persuuksille!
timo