Ihmiselle

lepopäivä on tärkeä ihmiselle ja Jumala joka on ihmisen Luoja luonnollisesti tietää tämän parhaiten.

Ihan totta - hyvä irrottautua arjen asioista kerran viikossa! Varsinkin omista asioista ja sensijaan
omistautua ympäristölleen ja Herralle ja seurakunnalle.

Lauantaina saunassa mieli valmistautuu ja jollain lailla seestyy pyhittämään sunnuntain askareet.
On aikaa muistella, että Herralta kaikki menestyminen tulee - ei oma vaiva siihen MITÄÄN lisää - vaikka kaikesta elämästä ja jumalisuudesta
täytyykin itsekunkkin vastata ja suoriutua.

Sananl. 10:22
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

Ps. 127:2
Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.


Ps. 127:1
Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.

Tuoksukoon armo kuin jouluruoat tänä adventtiaikana!

HENKI, SIELU JA RUUMIS - KAIPAA SÄÄNNÖLLISTÄ LEPOA!
- se on velvollisuus

1. Kor. 6:19
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

1. Tess. 5:23
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.


" Oikea rytmitys ja 7 päivää..
Kirjoittanut: Utulila 25.11.2007 klo 13.15

   ""Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti."" (5 Moos. 5: 8-10)

Se mitä näen niin tuossa käskyssähän ei sanota mikä viikonpäivä tuon sapatin kuuluisi olla
Siinä sanotaan vain, että tee kuusi päivää töitä, ja lepää seitsemäs. Eli sama minkä päivän lepää 7 päivästä (rytmitys) ja näin asiat menee Jumalan ohjeen mukaan. Jokaisen päivän aamuaurinko nousee samanlailla ja viikonpäivät eivät eroa toisistaan muuten kuin ihmisten ajanlaskussa. Rytmitys, välillä lepääminen ja Jumalan edessä hiljentyminen on kaiken ydin.
Tämän Paavalikin kirjeissään vahvistaa, ettei ole vain yhteen tiettyyn päivään sidottu.

""Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä."" (Room 14) "