Mihin suuntaan?

Jumala on Totuus ja Hyvyys, miksi Hän on hyihyi?

uskossa ja kun jätin sen touhun niin kuitenkin jäi saatanan pelko. Olihan se niin lujaan isketty. Nyt kun olen ottanut asioista paremmin selvää niin pelot ovat häipyneet sen tien.

Rakastava Jumala ei voi sallia saatanan ja helvetin olemassa oloa. Jompaa kumpaa ei ole, mutta ei molempia. Se on täysi mahdottomuus.

1: Elä täysillä äläkä kadu mitään! Jos elämäntyylisi loukkaa jotain vanhaa ukkoa joka väittää olevansa jumala, niin se on sen ongelma.

2: Tee mitä ikinä haluat. Älä kuuntele typeriä neuvoja, vaan käytä omia aivoja.

3: Älä murehdi kuoleman jälkeistä elämää, sen saa kyllä jokainen selville aikanaan.

4. Älä luota suoraan mihinkään mitä kuulet/luet/näet, vaan kyseenalaista KAIKKI "tieto"! Todellinen tieto ei oel tästä maailmasta.


Olet muuten oikeassa siinä, että raamatun Jumala on mielipuoli. En ikinä haluaisi häntä isäkseni.

Koita pärjätä.

Näyttää siltä, että jotkut kristityt ovat maalanneet sinulle aivan kummallisen kuvan Jumalasta - todennäköisesti pelottelemalla sinua helvetillä. Nykyinen protestanttinen kristinusko ja sen helvettikäsitys on kuitenkin monissa kohdissa mennyt täysin metsään:

- Jeesus ei todellisuudessa puhunut helvetistä vaan Gehennasta, Jerusalemin kaatopaikasta, jossa poltettiin myös teloitettujen rikollisten ruumiita. Syöpäläisten kurissa pitämiseksi siellä paloi aina 'sammumaton tuli'. Juutalaiset eivät ole koskaan uskoneet ikuiseen kidutukseen.

- Helvetti on täysin pakanallista alkuperää, ja se lainattiin kristinuskoon todennäköisesti kreikkalaisllta. Heillä oli kuoleman valtakunta Haades (suom. tuonela) ja siellä kidutusosasto Tartaros, mutta vain kaikkein pahimmille rikollisille.

- Raamatussa tuomio perustuu aina tekoihin. Esim. 'kansojen tuomiolla' (Matt 25) tuomion ainoa peruste on "mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni". Jeesuksen moraalioppi oli hyvin yksinkertainen:

Luuk 10:25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
»28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on myös lupaus: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Kristityt asettavat tälle lupaukselle kaikenlaisia ehtoja, muun muassa sen, että kuoleman jälkeen ei ole enää armoa eikä kukaan voi enää pelastua. Mutta Raamatun mukaan Kristus meni myös tuonelaan ja saarnasi siellä vankeudessa oleville hengille.

Jumala hävittää kuoleman ja kärsimyksen lopullisesti:

Jes. 25:8. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.

Ilm 21:4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Aivan hirveää, mitä pelkoja kristinusko on saanut ihmisten elämissä aikaan. Surettaa.. Hiiten koko kristinusko. Uskonnoissa ei ole mitään muuta hyvää, kuin niiden moraalikäsitykset.

Alas, lähde alas, vedä sippiin, tyhjennä mieles.
Mutta älä tapa ketään. niin on, ei saa tappaa?

Miksikö teloittaja mielellään ampuu niskaan?
Miksi teloitettavan silmät peitetään?
Miksi pyövelillä on huppu päässä?

Teloittaja häpeää vaistomaisesti, miksi?
Ei kysymys ole armeliaisuudesta teloitettavaa kohtaan vaan teloittajan häpeästä.

Ihminen näkee kuolinhetkensä henkisessä maailmassa ja näkemällä sen säilyttää minuutensa.

Ei auta huput ja rätit, ei.
Moni ihminen "näkee" varsinkin lapsena jonkin merkillisen toistuvan näyn tai unen, saattaa olla kysymys edellisen elämän kuolemisen näkemisestä ehkä tunnelma on painajaismainen kun ei ymmärrä mistä on kysymys.

Miksi rikollinen usein palaa järjettömästi rikospaikalle?

Hän haluaa saada rangaistuksen jo täällä fyysisessä maailmassa, on vähempi kärsittävää sitten henkisessä.

Haluaako Ihminen tuntea Itsensä?

Ei ehkä oikein kiinnosta on helpompi elää tuntematta Itseään. On oikeastaan kivaa olla vaan.

Mutta jos lähdet Sinä Ihminen tutkimaan Itseäsi,
olet takuuvarmasti vaikeuksissa, tämänkin ihmiset vaistoavat ja elävät miten kuten.

Jos kuitenkin olet päättänyt tuntea Itsesi niin
Älä sitten heti pelästy mitä näet/koet?

Mihinkö suuntaan?

Alakerran kautta, en tarkoita helvettiä enkä mustaa magiaa. Vaan täytyy tunnistaa Paha.

Niin PAHAT Henkiolennot, kyllä niitä on.
Vaikka olisi ehkä mukavempaa ettei olisi.

Mieti rauhassa kannattaako mitään miettiä, voi olla ettei kannata.

Tai voi olla että kannattaa.

Meditaatio on hyvä tapa kohdata itsensä ja omat pelkonsa, mutta myös omat vahvuutensa. Se on myös empiirinen tapa ottaa selvää, mitä tämän elämän pintakuoren alla tai takana on. Usko pois, meditaatiokokemukset eivät ole mielikuvituksen tuotetta vaan hyvin fyysisiä, eläviä, tosia. Ja jos rauhaa ja rakkautta kaipaat, niitäkin meditaatio elämääsi tuo. Kokeile esimerkiksi buddhalaista metta bhavanaa - rakastavan ystävällisyyden meditaatiota. Googlaamalla löydät tietoa, mistä on kysymys.

Kuka minä olen, ja mikä on olemiseni tarkoitus? Miten me olemme tänne ilmaantuneet, ja minne me olemme menossa? Olemmeko me mahdollisesti olleet ennenkin tässä maailmassa? Voimmeko päästä tietoon omastamme ja maailmankaikkeuden olemuksesta? Miksi ihminen kärsii, ja voidaanko kärsimyksestä päästä? Kuinka voimme löytää rauhan, tyytyväisyyden ja onnen? Kuinka saavutamme tyyneyden, täyttymyksen ja ilon?

Jokaisessa sukupolvessa on ollut monia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet antaa vastauksia näihin ihmiskuntaa alati vaivaaviin kysymyksiin, ja se tosiasia että tämä toistuu sukupolvesta toiseen, todistaa sen että tyydyttäviä vastauksia ei ole vielä löytynyt.

Luontoa ja kosmosta tutkiessamme huomaamme miten kaikki meitä ympäröivä noudattaa tarkkoja sekä mielekkäitä lakeja. Me pidämme itseämme luomakunnan kruununa, mutta myöskin jollain tavalla pois suljettuna luomakunnan järjestyksestä.

Näemme esimerkiksi kuinka viisaasti ja loogisesti luonto on luonut kaikki organismit, ja kuinka jokainen ruumiin solu toimii täsmällisesti tarkoituksensa täyttäen, mutta emme kykene antamaan vastausta kysymykseen, mikä tarkoitus koko elävällä organismilla on.

Syyn ja seurauksen ketju läpäisee kaiken ympärillämme, eli toisin sanoen mitään ei ole luotu ilman tarkoitusta.

Fyysisten kappaleiden maailmassa pätevät tietyt liikeratoja koskevat lait. Myös kasvien ja eläinten maailmassa vallitsee vastaavanlainen logiikka.

Mutta peruskysymys siitä, mitä varten tämä kaikki, eli me ja koko meitä ympäröivä maailma - on olemassa, pysyy yhä ilman vastausta. Maailmassa ei liene yhtäkään ihmistä joka ei olisi ainakin kerran elämässään pohtinut tätä kysymystä.

Nykytieteen teorioiden mukaan maailmaa hallitsevat muuttumattomat luonnonlait, joihin emme kykene vaikuttamaan. Ainoa tarkoituksemme on viisaasti soveltaa näitä lakeja noin 70-120 elinvuotemme ajan, jotta sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti valmistaisimme tietä tuleville sukupolville.

Mutta mitä tarkoitusta varten? "Onko ihminen yksinkertaisempien eliöiden evoluution tulos?" "Onko elämä peräisin toisilta planeetoilta?"

On kaksi tapahtumaa - syntymä ja kuolema, ja se mitä niiden välillä tapahtuu, on ainoalaatuista ja sen vuoksi kallisarvoista.

Tai jos asiaa katsotaan vastakkaisesta näkökulmasta: elämä ei ole yhtään mitään jos sen jälkeen on loppu, pimeys ja äkkisyvänne.
Missä meidän luomisemme kannalta on viisas, kaikki sisälleen sulkeva, looginen Luonto, joka ei luo mitään turhan takia?

Vai onko lakeja ja määtänpäitä, joita ei vielä ole löydetty? Meidän maailmaa koskevat tutkimuksemme ovat vain viiden aistin, kosketuksen, hajun, kuulon, näön ja maun, tai niitä vahvistavien instrumenttien kautta tapahtuvaa tutkimusta maailman reagoinnista omiin toimintoihimme.

Se mikä on tutkimuksemme ulkopuolella jää meiltä havaitsematta, eikä sitä ole edes olemassa meidän kannaltamme.
Emme myöskään kykene tuntemaan että meiltä puuttuisi jokin aisti, sen enempää kuin kykenemme kaipaamaan kuudetta sormea tai samalla tavalla kuin näköaisti jää synnynnäisesti sokean käsityksen ulkopuolelle.

Tästä johtuen ihminen ei milloinkaan tule löytämään luonnon kätkettyjä muotoja hänelle syntymässään annetuilla menetelmillä.

Henkinen maailma on olemassa, mutta aistinelimet eivät kykene havaitsemaan sitä; meidän universumimme on pikkuruinen osa tätä maailmaa sen keskustassa, ja meidän planeettamme, Maa on sen sisäinen keskipiste.
Henkinen maailma koostuu informaatiosta, ajatuksista ja tunteista, jotka vaikuttavat meihin havaittavan luonnon aineellisten lakien ja sattuman välityksellä, se asettaa meidät tiettyihin olosuhteisiin, jotka määräävät käyttäytymisemme.

Meillä ei ole määräysvaltaa sen suhteen, milloin ja mihin synnymme, mitä meistä tulee, keitä me tapaamme elämämme aika, ja mitä seurauksia teoillamme tulee olemaan.

Useimpien ihmisten tarpeet rajoittuvat tämän maailman sisäpuolelle. Näitä tarpeita ovat ihmisen luovat, älylliset ja kulttuuriset pyrkimykset ja tarve tutkia sekä ymmärtää maailman rakennetta.

Näissä ruumiissa elävät sielut eivät ole vielä tulleet halun viidenteen vaiheeseen, eli henkisyyden haluun. Tämän tyyppisissä sieluissa halut eivät kehity niiden maailmallisten kehojen ulkopuolelle, joissa ne elävät.

Mutta on olemassa pieni(-vielä toistaiseksi!) määrä toisenlaisia sieluja. Tällainen sielu ruumiissa eläessään pakottaa ihmisen kaipaamaan jotakin ei-maailmallista ja ikuista.
Kuten kaikki muutkin, hän yrittää saada tyydytystä siitä mitä tämä maailma tarjoaa, mutta turhaan. Hän näkee kuinka toiset ihmiset etsivät varallisuutta sekä menestystä, ja hän käsittää, että se on vain pelaamista. Hän ottaa osaa näihin "peleihin", saattaa jopa menestyäkin, mutta tyydytystä hän ei niistä saa.

Vähä vähältä pettymyksiä toinen toisensa jälkeen koettuaan ihminen alkaa tuntea kuinka hänen sielunsa vaatii toisenlaista täyttymystä.

Etsintä ja pettymys tuovat esiin tämän meidän ajallemme ominaisen, uudenlaisen halun. 1900-luvun puolestavälin alkaen, ja etenkin viime aikoina yhä useammat ja useammat ihmiset heräävät tähän ylhäältä tulleeseen henkiseen haluun.

Kun se yhdistyy muiden halujen joukkoon, se saa aikaan konfliktin ihmissydämessä. Tämä viides halu aiheuttaa sisäistä levottomuutta ja usein ihminen jättää etsimisen ja "unohtaa" koko jutun.....

Pitkä kirjoitus - mutta tähän loppuun haluaisin vain sanoa - että Sinä olet tällä "totuuden" polulla - joten älä luovuta. Jatka etsintää.
Sanotaanhan, että etsivä löytää - ja kolkuttavalle avataan......

Aloittaja sinun elämäsi on hyvin tärkeä ja se on myös Jeesukselle tärkeä. Kerroit että olet ollut jollain lailla uskossa. Mikset antaisi itsellesi ja Jumalalle mahdollisuutta että yhteys jälleen syntyisi.
Hän tahtoo pitää vähäisistä lampaistaan huolen niin monet nykyajassa hukkuvat maailman turhuuksiin kadottaen sielunsa.
Minäkin melkein mutta Jeesus on kätensä ojentanut puoleeni.
Ajatuksesi varmaan jo muuttununeet aikaa kulunut jo niin paljon toivottavasti oikeaan suuntaan.
Helvettiin jos joku joutuu sieltä ei ikävä kyllä koskaan pääse pois se on ikuinen paikka niin kuin taivaskin. Isäni kuoli hiljattain ja hänen kohtalostaan en tiedä toivon että taivaassa on ja hänet vielä joskus kohdata saan.
Jos ajatellaan siltä kantilta näitä synneistä luopumisia että luovunko Jeesuksen tähden jostain itselle tärkeästä mutta uskon tietä haittaavasta asiasta että saisin joskus asua samassa paikassa kuin Jeesus niin ei se niin vaikealta kuulosta. Elämä on vaikeuksia ja valintoja täynnä mutta sen voimme Jeesuksen voiman kautta. Toivottavasti olet vielä uskon tiellä ja saat pelastua ja päästä taivaaseen.