Suniporttioppi

nyt vain yritä haukata liian suurta palaa.

Ihmistä ei pelasta tämän maailman jumalan vallasta
sekään, vaikka osaisi ulkoa kaikki ne sanat, jotka
Jeesus maan päällä kulkiessaan sanoi.
Ei sekään, vaikka joka sunnuntai istuisi jonkun
porttoseurakunnan jumalanpalveluksissa ja kuuntelisi
pappien litanioita syntien anteeksiantamisesta.
Ei sekään, vaikka kastattaisi itsensä miten monta
kertaa, tai minkälaisella vesimäärällä tahansa - joko
kokonan tai vain kourallisella vettä.
Hänet pelastaa vain Kristuksen kohtaaminen jo täällä
maan päällä, eikä vain sitten joskus viimeisellä tuomiolla
kuoleman rajan takana.
Kristus voidaan kohdata vain yhdessä paikassa, ja se
paikka on ahtaan portin tai oven takana. Matteus
kirjoittaa ahtaasta portista ja Luukas ahtaasta ovesta:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät
avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie
kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka
vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä
sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät
siihen kykene.
Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven.
Kun te sitten seisotte ulkona ja huudatte: 'Herra, avaa
meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.'
Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme
sinun kanssasi ja sinä opetit meidän kaduillamme.'
Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä.
Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät'."

Jeesus sanoo myös:

"Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei
enää koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää
koskaan ole janoissaan.
Kaikki, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois.
Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja
uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä
herätän hänet.'

Huomatkaa tästä: "joka näkee Pojan." Ei siis niin, että
joka on Pojasta jotakin kuullut tai itse lukenut, vaan:
"joka näkee Pojan."

Ja ainoa Pojan näkemispaikka maailmassa on ahtaan
portin tai oven takana. Siellä hän on tälläkin hetkellä
omiansa odottamassa, jotta saisi pestä heidät puhtaaksi
ristillä vuodattamansa veren ansiosta, ja sitten tuohon
puhtaaksi pestyyn sydämeen hän on valmis jokaiselle
lahjoittamaan ikuisen elämän sinetiksi Pyhän eli
Totuuden Henkensä.

Raamatussa meille on annettu varsin selvä reittikartta
tuohon puhdistuspaikkaan. Tässä vain muutama
karttamerkki:

"Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä
Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka
häntä tottelevat."

"Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä
(piispoja ja pappeja) kuin Jumalaa. Ratkaiskaa itse. Me
emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet
ja kuulleet."

"Minä sanon teille: ellette noudata Jumalan tahtoa
paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset,
te ette pääse taivasten valtakuntaan."

"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa
niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa häntä,
ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan
hänen luokseen."

Siis näin arvovaltainen taivaallinen esikunta on tuolla
ahtaan portin takana jokaista sinne saapuvaa
odottamassa.
Jumala antaa Kristuksen suorittaa puhdistuksen,
ja kun hän näin on uudestisynnyttänyt omansa taivaan
kansalaiseksi, hän myös tässä tapahtumassa leikkaa
poikki napanuoran, jolla ihminen on sidottu
vanhemmilta perittyihin synteihin, kuten Jumala
jo Mooseksesta lähtien on profeetoilleen ilmoittanut:

"Isää ei tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa
isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta
rikoksesta."

"Niinä päivinä ei sanota: "Isät söivät raakoja
rypäleitä, lasten hampaita vihloo."
Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö
raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo."

"Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun
vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen
osana, joka on syntiä tehnyt."

Ja uudestisynnytetyllä ihmisellä on vain yksi synti,
joka voi hänet kadotukseen johtaa. Se on Pyhän
Hengen pilkka:

"Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka
ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus
tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen
herjaamista ei anteeksi anneta.
Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle
annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä,
eikä tulevassa maailmanajassa."

Tässä Kristus leikkaa poikki vuosituhansia ihmisiä
rasittaneen perisynnin ketjun, jolla paratiisin
ensimmäisestä herätyskokouksesta lähtien on Saatana
ihmiset tähän liittoonsa liittänyt.
Tuossa kokouksessahan Saatana sai oveluudellaan
ihmiset noudattamaan hänen tahtoaan. Ja joka sama
herätysmenetelmä on toistunut sukupolvesta toiseen,
kun aina vain uusia antikristuksia ja vääriä profeettoja
ilmaantuu. Jotka sitten taas aivan uusilla menetelmillä
kumoavat Jumalan määräyksiä, ja tuovat niiden tilalle
omat, ihmisiä miellyttävät oppinsa. Näin yksinkertainen
tuo kaava on:

"Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra
Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala
todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään
puutarhan puusta?"

Ja kun se sitten lipevin sanoin ylisti omaa Jumalan
tuntemustaan, niin ei suinkaan ollut ihme, että:

"Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä
ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se
antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja
antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan
ja mieskin söi."

Tämän tapahtuman takia tällä reittikartalla on
tällainenkin merkintä:

"Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis
luopumaan isäsätään ja äidistään, vaimostaan ja
lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta
elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni,
ei voi olla minun opetuslapseni."

Tuon ahtaan portin takana sitten tapahtuu se, jonka
Paavalikin sai kokea, ja josta hän Titukselle kirjoitti:

"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja
tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten
himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja
kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme hyvyys ja
rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti
meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan
pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät
puhtaaksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki
uudisti meidät.
Tämän Hengen hän runsaana vuodatti meidän päällemme
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me
hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja
saisimme osaksemme ikuisen elämän niin kuin toivomme."

Tämä tapahtuma on myös se ainoa tapahtuma ihmisen
elämässä, jossa hän juo Kristuksen veren ja syö hänen
ruumiinsa, kuten Kristus itse sanoi:

"Totisesti, totisesti; ellete syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
on ikuinen elämä, ja viimeisenäpäivänä minä herätän hänet."

Saatana on tietenkin tälle rajulle tapahtumalle tuonut
oman ja ihanan versionsa, jonka varmaan jokainen
näiden palstojen keskustelija on jossakin elämänsä
vaiheessa nauttinut.
Se on tämän lavean tien jumalan helppo ja halpa kopio:
pieni viinitilkka ja pahvinmakuinen öylätti. Mutta
tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.

Tästä Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen yhteisestä
taivaaseenkelpuutustarkastuksesta onkin sitten helppo
lähteä jatkamaan matkaa, kun ihminen on tankattu koko
totuudella, kuten luvattu olikin:

"Kun Totuuden Henki tulee, te tulette tietämään
koko totuuden.
Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen,
minkä kuulee ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille
ilmoittaa, hän saa minulta."

Kun Kristus sitten näin puhdistetun ja tankatun ihmisen
lähettää tämän maailman jumalan valtakunnan ihmisten
keskelle, hän onkin täällä vieraan valtakunnan vakooja,
valheelle vaarallisen vihollisen sanansaattaja,
ja siksi Jeesus niin monesti muistutti omiansa tästä
heidän osakseen tulevasta kirouksesta:

"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet
osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan,
niin kuin en minäkään kuulu."

"Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi,
teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu tähän maailmaan,
koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut,
ja siksi maailma vihaa teitä."

"Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa,
mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan,
mutta tuskanne muuttuu iloksi.
Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen
hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei
enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että
ihminen on syntynyt maailmaan.
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä
uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota
kukaan ei voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette
kysy minulta mitään."

Ei tarvitse kysyä, koska ei ole mitään kysyttävää,
kun hän on jo täällä maan päällä paljastanut koko totuutensa.
Kuten nyt tämän ahtaan portin ja oven
salaisuuden.

Tuon ahtaan nportin tuskan yönä minut johdatti siitä läpi
tämä tuskanhuuto: "Herra Jeesus armahda!"
Se oli pakko huutaa tuon tuskan keskellä, kun Kristus
näytti ihmiselle kaikki hänen syntinsä ja rikkomuksensa
- joiden takia hän joutui tuon tuskien tien kulkemaan
ja verensä vuodattamaan.
Tässä paikassa on jokainen ihminen yksin se suurin
syntinen, jonka takia Kristus ristille nostettiin.
Tuolla huudolla minut pelastettiin Saatanan kahleista,
ja sillä tullaan pelastamaan kaikki muutkin,
jotka lähtevät elämässään Jumalan tahdon mukaiselle tielle.
Se huuto pelastaa, koska näin on luvattu:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä,
pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka,
niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

Tuo turvapaikka ei ole maallinen Siionin vuori
eikä maalalinen Jerusalem, vaan:

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen
taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä
merta enää ollut.
Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui
taivasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin
morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.
Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.
Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii
heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa
ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut."

Tuo TSuni ei oikeen täytä Jumala kuvaa joka heijastuu Raamatusta.