Suomen viljelty pinta-ala ja maataloustuotanto ovat kehittyneet suotuisasti EU-jäsenyyden aikana. Maa- ja metsätalouden työvoima ja aktiivitilojen lukumäärä on kuitenkin jatkanut vähentymistään ja maitotilojen määrä on laskenut vuoden 1995 jälkeen 45 %. Kyseessä on keskeisesti Itä- ja Pohjois-Suomen maatalouden perustuotanto.
Maatalouden tuottavuus- ja työllisyyskehitystä tukevat tällä hetkellä merkittävästi voimistuneet investoinnit. Maatalouden tuotantorakennetta on vahvistettava nimenomaan työvaltaista maataloutta ja nuorien tuottajien toimintaedellytyksiä tukevin toimin.
Maatalouspolitiikan tehtävänä on maatalouden tuotannon kannattavuudesta huolehtiminen. Kasvi- ja karjatuotannon osalla on vahvistettava laatuun liittyvää suhteellista kilpailukykyä ja myös erikoistuotteiden jalostusta ja markkinointia.
Korkean omavaraisuuden säilyminen avoimilla EU-markkinoilla osoittaa, että riittävän suurella tilakoolla kannattavaa tuotantoa on ylläpidettävissä perustuotteiden osaltakin.
Tilojen elinkelpoisuuden määrittely ei kuitenkaan onnistu yksin niiden koosta, vaan niiden kokonaistulosta. Siksi on tuettava maatalousyritysten yhteistyötä ja uusien tuotantomuotojen kehittämistä sekä myös maataloutta tukevan yritystoiminnan syntymistä.
Luomu- ja muussa erikoistuotteissa ovat perustuotantoa paremmat edellytykset tuotannon laajentamiseen ja siitä saatavan tulon kasvattamiseen. Suomen selkeänä kilpailuvahvuutena ovat puhdas ympäristö, eettiset tuotantotavat ja näihin liittyvät myönteiset mielikuvat.
Tuotteiden turvallisuus, jäljitettävyys ja maukkaus sekä niihin liittyvät muut kuluttajan näkökulmasta myönteiset arvot mahdollistavat viennin laajentamisen. Myös kotimaiset kuluttajat kysyvät kasvavia määriä luomu- ja erityistuotteita esimerkiksi lähiruokaa. Elintason noustessa kehityksen voi uskoa jatkuvan. Sosialidemokraatit pitävät perusteltuna tavoitteena luonnonmukaisessa tuotannossa olevan peltoalan osuuden kasvattamista 15 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvu mahdollistaa luonnonmukaisen kotieläintuotannon vahvistamisen. Eläinten eettisesti korkealaatuinen kohtelu on perusteltua myös varsinaisen luomutuotannon ulkopuolella. Luomu- ja erityistuotannon lisääntyminen edellyttää maataloustukijärjestelmän uudelleensuuntaamisen jatkamista.
Luomu- ja erikoistuotteiden markkinoiden lisäämisessä on kysymys myös koko jalostus- ja jakeluketjun uusimisesta osaamispohjaiseksi. Kuluttajan näkökulmasta kiinnostavien tavaramerkkien ja tuotteiden luominen edellyttää yhteistyötä. Alueiden oppi- ja tutkimuslaitosten verkostoituminen lähiseutujensa maatilojen kanssa luo edellytyksiä uusien tuotteiden läpiajamiseksi kansallisilla ja Euroopan laajuisilla markkinoilla. Pidemmällä aikavälillä jopa laajemmat kansainväliset markkinat on saavutettavissa.
Metsäketjua vahvistettava
Metsäpolitiikan tavoitteet ovat teollisen raakapuun turvaaminen, metsän moninaiskäytön kehittäminen ja metsään perustuvan tuotantoketjun työllistävyyden kehittäminen.
Huolimatta metsäteollisuuden laajentuneesta tuotannosta jää edelleen merkittävä osa vuotuisesta kasvusta hyödyntämättä. Vaihtotaseen ja alueellisen työllisyyden kannalta on perusteltua pyrkiä metsän kasvun lisäämiseen ja nykyistä kilpailukykyisempään puun korjuuseen, metsän kestokykyä kuitenkaan vaarantamatta.
Verotuksen ja metsäparannuksen tukijärjestelmän tulee tukea metsän kasvusta huolehtimista ja varmistaa kannustimet puun oikea-aikaiselle korjuulle.
Puunkorjuun logistisia järjestelmiä on kehitettävä puuraaka-aineen aiempaa tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Erityisesti energiapuun korjaamista voidaan tehostaa. Kannattavimmin se onnistuu puun teollisen käsittelyn yhteydessä. Pienpuun korjaaminen perustuu yhä käsityöhän ja se työllistää siksi voimakkaasti myös tulevaisuudessakin. Näitä hankkeita on kehitettävä jatkossakin.
Metsätaloudessa ja siihen perustuvassa osaamisketjussa on maatalouden tapaan tilaa tuotannon arvon nostamiseen. Puun muotoilu, sen kasvava käyttö rakentamisen materiaalina ja tämän vaatima tuotekehittely muuttaa metsäperustaisen tuotannon kuvaa. Yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen, metsänomistajien ja puutuoteteollisuuden kesken vahvistaa alueellista osaamista ja synnyttää maaseudulle kestävää työpaikkaomavaraisuutta.
Metsän moninaiskäytöllä luodaan pohjaa matkailulle ja vapaa-ajan asumiselle. Retkeily, ulkoilu ja luonnon antimien käyttöönotto marjoja ja sieniä keräämällä sekä metsästämällä vahvistavat maaseudun kilpailukykyä myös pysyvän asumisen osalta. Jokamiehen oikeus ei ole metsänkäytön rasite vaan tuki. Sen avulla varmistetaan, että metsätalouden kysymyksiä ymmärretään myös tulevaisuudessa kaupungeissakin.
Kohti monipuolista elinkeino- ja asuinrakennetta
Maa- ja metsätalouden rinnalla maaseudun työllisyys perustuu pitkälti samoihin tekijöihin kuin maan muilla alueilla. Harvan asutuksen ja paikoin pitkien etäisyyksien vuoksi maaseudun palvelu- ja teollisuusyritystoiminnan ja julkisen sektorin kehittämisessä on kuitenkin erityiskysymyksiä.
Kansallisen ohjelmaperustaisen kehittämistoiminnan tulee tukea maaseudun monimuotoisuuden kehittämistä. Aloitettu aluekeskusohjelma luo puitteet kaupunkien ja maaseudun yhteistyön syventämiselle ja tukee maaseudunkin kehittymistä.
Maaseudun kehityksessä on keskeistä tulonmuodostuksen monimuotoisuus ja kokonaistuloajattelun vahvistaminen. Monimuotoinen palkkatyön ja yrittämisen yhdistäminen luo realistisen pohjan maaseudun kehittämiseen. Yhdistämällä maataloutta, puun korjuuta ja jalostamista matkailuun ja muihin palveluammatteihin voidaan luoda pysyvää pohjaa maaseudun asutuksen säilymiselle.
Työttömyyden vähentämiseksi vero- ja muiden yhteiskunnan järjestelmien on tuettava myös lyhytaikaisten työtarjouksien vastaanottamista. On selvitettävä miten maaseudulla tarjolla olevat sosiaalipalveluihin, ympäristön- ja metsänhoitoon liittyvät yleishyödylliset työtehtävät voidaan kytkeä osaksi aktivoivaa työvoimapolitiikkaa.
Matkailun osalta maaseudun keskeinen vahvuus on puhtaan, paikoin koskemattoman luonnon saavutettavuus.
Maaseutumatkailu tukee tilojen elinkelpoisuutta. Maaseutumatkailuun erikoistuneilla maatiloilla matkailutulot voivat muodostaa suuren osan kokonaistuloista, jos tila tuottaa myös ateria- ja ohjelmapalveluja.
Koko Suomen näkökulmasta on huomattava, että maaseutumatkailun tulot voivat muodostaa suuren osan kaikista matkailutuloista. Vetovoimainen maatilamatkailu lisää Suomeen kohdistuvaa mielenkiintoa ja tukee siten myös kaupunkien matkailuelinkeinojen kehittymistä.
Maaseutumatkailun kehittämisessä pääpaino pitää asettaa jo toimivien yritysten palvelutason parantamiseen ja matkailukauden pidentämiseen.
Kalastuslain muutos läänikohtaisen viehekortin muodossa vahvistaa maaseutumatkailua. Kalastusmatkailun tuottamisella ja markkinoimisella sekä luonto- ja elämysmatkailulla tuetaan maaseudun elinkelpoisuutta.
Palveluiden uudet muodot ja niiden yhdistäminen ovat tärkeä kehittämisen painopiste. Tässä tieto- ja henkilöliikenteen turvaaminen on keskeistä. Harvaan asutun maaseudun kannalta infrastruktuurin ylläpito vaatii painopisteiden asettamista. Liikenteen- ja viestinnän edellytyksissä on kysymys myös alueellisesta tasa-arvosta.
Teollisuuden osalta maaseudun luontainen vahvuus on puun ja elintarvikkeiden jalostuksessa, mutta pienelläkin paikkakunnalla on mahdollisuus luoda muutakin tuotannollista pohjaa verkostoitumalla oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. Synnyttämällä vahva osaamisen perinne saadaan tuotanto pysyvälle pohjalle.
Käytännössä maaseutu ja kaupunkiseudut eivät useimmiten kilpaile samoista yrityksistä ja työpaikoista, vaan molemmilla on omat vahvuuksiin perustuvat luontaiset tuotannon alat. Tämä luo vahvaa pohjaa kaupunkien ja maaseudun välisen vuorovaikutuksen vahvistamiselle.
Työssäkäynti kaupungeissa ja aluekeskuksissa on keskeinen maaseudun "elinkeino". Sen houkuttelevuutta tuetaan varmistamalla korkealaatuisten palveluiden saatavuus ja hyvät tieto- ja muut liikenneyhteydet.
Julkisten palveluiden verkoston kattavuus onkin tärkeässä asemassa maaseudun asutuksen, maatalouden, palveluiden ja myös teollisuuden kehittymisessä. Hyvälaatuisten terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä koulutuspalveluiden saatavuus tulee taata kaikkialla maassa.
Maaseutuelinkeinoja tukevien palvelujen, kuten eläinlääkintähuolto ja elintarvikevalvonta, toimivuudesta on huolehdittava maan kaikissa osissa. Tämä edellyttää yhteistyön ja kuntarakenteen kehittämistä.
Koulutuksen korkean tason turvaaminen ja kehittyminen on keskeinen kehitystekijä. Pienikin paikkakunta voi yltää hyviin tuloksiin verkostoitumalla ja erikoistumalla.
Maaseutupolitiikkaan kuuluu myös joukkoliikenteen turvaaminen ja kehittäminen. Kehitettävä asia on junaliikenteen kytkeminen yhteiseen seutulippuun. Joukkoliikenteen resurssien riittävyys on turvattava.
Maatalouden tuottavuus- ja työllisyyskehitystä tukevat tällä hetkellä merkittävästi voimistuneet investoinnit. Maatalouden tuotantorakennetta on vahvistettava nimenomaan työvaltaista maataloutta ja nuorien tuottajien toimintaedellytyksiä tukevin toimin.
Maatalouspolitiikan tehtävänä on maatalouden tuotannon kannattavuudesta huolehtiminen. Kasvi- ja karjatuotannon osalla on vahvistettava laatuun liittyvää suhteellista kilpailukykyä ja myös erikoistuotteiden jalostusta ja markkinointia.
Korkean omavaraisuuden säilyminen avoimilla EU-markkinoilla osoittaa, että riittävän suurella tilakoolla kannattavaa tuotantoa on ylläpidettävissä perustuotteiden osaltakin.
Tilojen elinkelpoisuuden määrittely ei kuitenkaan onnistu yksin niiden koosta, vaan niiden kokonaistulosta. Siksi on tuettava maatalousyritysten yhteistyötä ja uusien tuotantomuotojen kehittämistä sekä myös maataloutta tukevan yritystoiminnan syntymistä.
Luomu- ja muussa erikoistuotteissa ovat perustuotantoa paremmat edellytykset tuotannon laajentamiseen ja siitä saatavan tulon kasvattamiseen. Suomen selkeänä kilpailuvahvuutena ovat puhdas ympäristö, eettiset tuotantotavat ja näihin liittyvät myönteiset mielikuvat.
Tuotteiden turvallisuus, jäljitettävyys ja maukkaus sekä niihin liittyvät muut kuluttajan näkökulmasta myönteiset arvot mahdollistavat viennin laajentamisen. Myös kotimaiset kuluttajat kysyvät kasvavia määriä luomu- ja erityistuotteita esimerkiksi lähiruokaa. Elintason noustessa kehityksen voi uskoa jatkuvan. Sosialidemokraatit pitävät perusteltuna tavoitteena luonnonmukaisessa tuotannossa olevan peltoalan osuuden kasvattamista 15 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvu mahdollistaa luonnonmukaisen kotieläintuotannon vahvistamisen. Eläinten eettisesti korkealaatuinen kohtelu on perusteltua myös varsinaisen luomutuotannon ulkopuolella. Luomu- ja erityistuotannon lisääntyminen edellyttää maataloustukijärjestelmän uudelleensuuntaamisen jatkamista.
Luomu- ja erikoistuotteiden markkinoiden lisäämisessä on kysymys myös koko jalostus- ja jakeluketjun uusimisesta osaamispohjaiseksi. Kuluttajan näkökulmasta kiinnostavien tavaramerkkien ja tuotteiden luominen edellyttää yhteistyötä. Alueiden oppi- ja tutkimuslaitosten verkostoituminen lähiseutujensa maatilojen kanssa luo edellytyksiä uusien tuotteiden läpiajamiseksi kansallisilla ja Euroopan laajuisilla markkinoilla. Pidemmällä aikavälillä jopa laajemmat kansainväliset markkinat on saavutettavissa.
Metsäketjua vahvistettava
Metsäpolitiikan tavoitteet ovat teollisen raakapuun turvaaminen, metsän moninaiskäytön kehittäminen ja metsään perustuvan tuotantoketjun työllistävyyden kehittäminen.
Huolimatta metsäteollisuuden laajentuneesta tuotannosta jää edelleen merkittävä osa vuotuisesta kasvusta hyödyntämättä. Vaihtotaseen ja alueellisen työllisyyden kannalta on perusteltua pyrkiä metsän kasvun lisäämiseen ja nykyistä kilpailukykyisempään puun korjuuseen, metsän kestokykyä kuitenkaan vaarantamatta.
Verotuksen ja metsäparannuksen tukijärjestelmän tulee tukea metsän kasvusta huolehtimista ja varmistaa kannustimet puun oikea-aikaiselle korjuulle.
Puunkorjuun logistisia järjestelmiä on kehitettävä puuraaka-aineen aiempaa tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Erityisesti energiapuun korjaamista voidaan tehostaa. Kannattavimmin se onnistuu puun teollisen käsittelyn yhteydessä. Pienpuun korjaaminen perustuu yhä käsityöhän ja se työllistää siksi voimakkaasti myös tulevaisuudessakin. Näitä hankkeita on kehitettävä jatkossakin.
Metsätaloudessa ja siihen perustuvassa osaamisketjussa on maatalouden tapaan tilaa tuotannon arvon nostamiseen. Puun muotoilu, sen kasvava käyttö rakentamisen materiaalina ja tämän vaatima tuotekehittely muuttaa metsäperustaisen tuotannon kuvaa. Yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen, metsänomistajien ja puutuoteteollisuuden kesken vahvistaa alueellista osaamista ja synnyttää maaseudulle kestävää työpaikkaomavaraisuutta.
Metsän moninaiskäytöllä luodaan pohjaa matkailulle ja vapaa-ajan asumiselle. Retkeily, ulkoilu ja luonnon antimien käyttöönotto marjoja ja sieniä keräämällä sekä metsästämällä vahvistavat maaseudun kilpailukykyä myös pysyvän asumisen osalta. Jokamiehen oikeus ei ole metsänkäytön rasite vaan tuki. Sen avulla varmistetaan, että metsätalouden kysymyksiä ymmärretään myös tulevaisuudessa kaupungeissakin.
Kohti monipuolista elinkeino- ja asuinrakennetta
Maa- ja metsätalouden rinnalla maaseudun työllisyys perustuu pitkälti samoihin tekijöihin kuin maan muilla alueilla. Harvan asutuksen ja paikoin pitkien etäisyyksien vuoksi maaseudun palvelu- ja teollisuusyritystoiminnan ja julkisen sektorin kehittämisessä on kuitenkin erityiskysymyksiä.
Kansallisen ohjelmaperustaisen kehittämistoiminnan tulee tukea maaseudun monimuotoisuuden kehittämistä. Aloitettu aluekeskusohjelma luo puitteet kaupunkien ja maaseudun yhteistyön syventämiselle ja tukee maaseudunkin kehittymistä.
Maaseudun kehityksessä on keskeistä tulonmuodostuksen monimuotoisuus ja kokonaistuloajattelun vahvistaminen. Monimuotoinen palkkatyön ja yrittämisen yhdistäminen luo realistisen pohjan maaseudun kehittämiseen. Yhdistämällä maataloutta, puun korjuuta ja jalostamista matkailuun ja muihin palveluammatteihin voidaan luoda pysyvää pohjaa maaseudun asutuksen säilymiselle.
Työttömyyden vähentämiseksi vero- ja muiden yhteiskunnan järjestelmien on tuettava myös lyhytaikaisten työtarjouksien vastaanottamista. On selvitettävä miten maaseudulla tarjolla olevat sosiaalipalveluihin, ympäristön- ja metsänhoitoon liittyvät yleishyödylliset työtehtävät voidaan kytkeä osaksi aktivoivaa työvoimapolitiikkaa.
Matkailun osalta maaseudun keskeinen vahvuus on puhtaan, paikoin koskemattoman luonnon saavutettavuus.
Maaseutumatkailu tukee tilojen elinkelpoisuutta. Maaseutumatkailuun erikoistuneilla maatiloilla matkailutulot voivat muodostaa suuren osan kokonaistuloista, jos tila tuottaa myös ateria- ja ohjelmapalveluja.
Koko Suomen näkökulmasta on huomattava, että maaseutumatkailun tulot voivat muodostaa suuren osan kaikista matkailutuloista. Vetovoimainen maatilamatkailu lisää Suomeen kohdistuvaa mielenkiintoa ja tukee siten myös kaupunkien matkailuelinkeinojen kehittymistä.
Maaseutumatkailun kehittämisessä pääpaino pitää asettaa jo toimivien yritysten palvelutason parantamiseen ja matkailukauden pidentämiseen.
Kalastuslain muutos läänikohtaisen viehekortin muodossa vahvistaa maaseutumatkailua. Kalastusmatkailun tuottamisella ja markkinoimisella sekä luonto- ja elämysmatkailulla tuetaan maaseudun elinkelpoisuutta.
Palveluiden uudet muodot ja niiden yhdistäminen ovat tärkeä kehittämisen painopiste. Tässä tieto- ja henkilöliikenteen turvaaminen on keskeistä. Harvaan asutun maaseudun kannalta infrastruktuurin ylläpito vaatii painopisteiden asettamista. Liikenteen- ja viestinnän edellytyksissä on kysymys myös alueellisesta tasa-arvosta.
Teollisuuden osalta maaseudun luontainen vahvuus on puun ja elintarvikkeiden jalostuksessa, mutta pienelläkin paikkakunnalla on mahdollisuus luoda muutakin tuotannollista pohjaa verkostoitumalla oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. Synnyttämällä vahva osaamisen perinne saadaan tuotanto pysyvälle pohjalle.
Käytännössä maaseutu ja kaupunkiseudut eivät useimmiten kilpaile samoista yrityksistä ja työpaikoista, vaan molemmilla on omat vahvuuksiin perustuvat luontaiset tuotannon alat. Tämä luo vahvaa pohjaa kaupunkien ja maaseudun välisen vuorovaikutuksen vahvistamiselle.
Työssäkäynti kaupungeissa ja aluekeskuksissa on keskeinen maaseudun "elinkeino". Sen houkuttelevuutta tuetaan varmistamalla korkealaatuisten palveluiden saatavuus ja hyvät tieto- ja muut liikenneyhteydet.
Julkisten palveluiden verkoston kattavuus onkin tärkeässä asemassa maaseudun asutuksen, maatalouden, palveluiden ja myös teollisuuden kehittymisessä. Hyvälaatuisten terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä koulutuspalveluiden saatavuus tulee taata kaikkialla maassa.
Maaseutuelinkeinoja tukevien palvelujen, kuten eläinlääkintähuolto ja elintarvikevalvonta, toimivuudesta on huolehdittava maan kaikissa osissa. Tämä edellyttää yhteistyön ja kuntarakenteen kehittämistä.
Koulutuksen korkean tason turvaaminen ja kehittyminen on keskeinen kehitystekijä. Pienikin paikkakunta voi yltää hyviin tuloksiin verkostoitumalla ja erikoistumalla.
Maaseutupolitiikkaan kuuluu myös joukkoliikenteen turvaaminen ja kehittäminen. Kehitettävä asia on junaliikenteen kytkeminen yhteiseen seutulippuun. Joukkoliikenteen resurssien riittävyys on turvattava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.