Kuinka nopeasti kirkkoon liittyminen rekisteröityy? Saako asian hoidettua kirkkoherranvirastossa heti tiskillä tai onnistuuko kolmessa päivässä, jotta viikonloppuna voi virallisesti olla sylikummi?
Väliaikaisliittyminen
Tuleva kummi
321616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
en todellakaan haluaisi kummikseni ihmistä joka kuuluu kirkkoon. noh taidan olla liian vanha enää siihen vaikutamaan..
Eiköhän se viedä saman tien rekisteriin mutta tarkista oman seurakuntasi kirkkoherranvirastosta.
Miksi haluat kummiksi jos et ole kirkon jäsen? Kirkollisen kummin tehtävät on huolehtia lapsen kristillisestä kasvattamisesta. Aiotko huolehtia, jos saman tien eroat kirkosta? Seisotko niitten arvojen takana?
Minä en liittyisi kummiuden takia kirkkoon. Lasta voi kasvattaa ilman kirkon antamaa kummitodistustakin.
Jos kummiutesi oli tarkoitettu määräaikaiseksi, sano se suoraan jo kirkkoherranviraston tiskillä.
En kyllä ymmärrä, miksi lähdet moiseen pelleilyyn mukaan vain irtisanoutuaksesi siitä kohta myöhemmin.
Miksi ihmeessä lähtisit tuollaiseen teatteriin? Jos et halua oikeasti olla kummi, kieltäydy kohteliaasti koko vastuusta. Se on parasta ja rehellisintä itsellesi, lapsen vanhemmille ja lapselle itselleen.
kanssasi. Ihmisillä on joskus outo tapa "kunnioittaa" muiden toiveita varsinkin jos ne liittyvät uskontoon. En tajua miten joku voi tuolla tavalla kieltää itsensä ja ajatusmaailmansa.
Kai tuo teknisesti onnistuu, esim. Tampereella voi liittyä netistä tulostettavalla paperillakin jos on aiemmin ollut jäsen ja on käynyt rippikoulun ja konfirmoitu.
Mutta mitä ihmettä vauvan vanhemmat oikein haluavat? Ensinnäkään lasta ei ole pakko kastaa, vaikka itse kuuluisi kirkkoon. Toiseksi jos haluaa seremonian, voi pyytää apuja tai vaikka ihan ostaa puhujan Pro-Seremonioilta, ks. http://www.pro-seremoniat.fi
Ja kolmanneksi, voihan sinut nimetä "siviilikummiksi" tai "haltijakummiksi" tms, jos välttämättä haluaa liittää lapsen uskontokuntaan mutta sinut mukaan seremoniaan. Pro-Seremonioilta voi tilata vaikka juhlavan todistuksen.
Neljännestä olen sitten itse vähän epävarma (Jariällä, auta...): miten tuo sylikummius, eihän sellaista teologista virkaa olekaan. Lapsen pitäminen jonkun sylissä kasteessa on tapa, mutta ei tietääkseni mikään kirkkolain vaatimus. (Vähän kuten bestman, joka on tapa ilman teologista perustaa tai merkitystä.)
Lasta voi pitää aivan hyvin myös äiti tai isä. Mutta sylikummius on luottamuksen osoitus vanhemmilta, jos he jotain henkilöä pyytävät.
Mihin sinä lapsen laittaisit teidän nimen anto tilaisuudessa? Onko sylissä vai jossain muualla?
menin lapsen kanssa maistraattiin ja sanoin mikä nimi lapselle laitetaan. Mikä siinä on niin kummallista? Joku nimihän lapselle pitää antaa Suomen lain mukaan. Ei siinä mitään tilaisuuksia tarvita, varsinkaan kun lapsi ei siitä mitään ymmärrä.
Olet aivan oikeassa siinä, että sylikummius ei ole mikään teologinen suure, vaan vakiintunut tapa. Sylikummia ei erotella mitenkään kirkonkirjoissa, vaan lapselle merkitään vain vähintään kaksi kummia. Näiden on oltava kirkon jäseniä, mutta asiaan ei vaikuta se, pitääkö lasta sylissään vai ei.
Lasta voi pitää sylissään joku muukin kuin kummi, vaikkapa isä tai äiti. Äiti joutuukin itse asiassa aika usein pitelijäksi, jos juhlakalua alkaa itkettää.
Suomi24:n kummit-keskustelupalstalla kiersi muuten sitkeä huhu, jonka mukaan vain sylikummin pitäisi kuulua kirkkoon, muiden kummien ei. En tiedä, mistä moinen oli saanut alkunsa, mutta aika sitkeää tekoa se huhu oli. Voipi olla, että kyselijällä on mielessään juuri tämä asia.
Meillä vauva oli ihan vain äidin sylissä.
Käy tiskilta kysymässä ja muista pitää naamalla pieni hyväntahtoinen hymy. Eiköhän se nopeastikin onnistu! Onnea pikaliittymiselle ja eroamiselle!
onko moraalisi mukaista tukea taikauskoisen lahkon oppien välittämistä viattonmalle lapselle?
Eikä olisi oikein kunnioittaa lapsen ihmisarvoa ja antaa hänen tehdä itse valinta haluaako kuulua lahkoon vai ei?
Kyllä se lapsi on saatava kirkon jäseneksi, ja HETI!!!
Kirkko tajuaa, että jos se ei saa lasta haltuunsa jo siinä vaiheessa kun se ei voi itse vielä harkita, niin sota on melkein voitettu.
Jäsenyyden mukaan kirkko saa läänityksen indoktrinoida lasta.
Jos taas odotetaan, että lapsi/nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden ennenkun tekee liittymispäätöksensä, niin kirkko on lirissä.
Kirkko on jo pitkään tajunnut että se on niin patologisen epäatraktiivinen laitos, ettei siihen liity vapaaehtoisesti juuri muut kuin örkit.
"Jos taas odotetaan, että lapsi/nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden ennenkun tekee liittymispäätöksensä, niin kirkko on lirissä."
Kirkkoon liittyy vuodessa noin 55 000 ihmistä. Heistä noin 90 % vauvoina. Lopuistakin lähes 90 % on kastettu, joten he luultavasti vain pistäytyvät kirkossa kummiuden, häiden tai muiden juhlien takia.
Kirkon tutkimuskeskus arvioi että noin 97% kirkon jäsenistä on liitetty lapsikasteen kautta:-)
Kun eroluvut kasvavat ja lapsikasteet vähenevät...
Yksikertainen kysymys pieneen käytännön AIKAongelmaan ja jotenkin kuvittelin saavani yksinkertaisen vastauksen. Mutta eipä onnistunut! Ihmeen paljon kaksi lausetta voi herättää mitä ihmeellisintä spekulaatiota siitä mitä, miksi tai minkä takia minä tai lapsen vanhemmat tässä asiassa teemme????????? Ei näillä teidän mielipiteillä ole mitään vaikutusta mitä minä teen ja vielä vähemmän mitä lapsen vanhemmat tekevät.
Muutama vastauslause sentään sivusi jotenkin kysymystä. Kiitos! Muutama asiallinen neuvo asian vierestä, suuri osa vastauksista olisi kuulunut ihan omaan ketjuun sekä ikävä kyllä tosi paljon turhanpäiväistä ei uskovaisten lahkojulistusta. Tätä hapatusta ei esiinny pelkästään tässä ketjussa vaan tutustuttuani nyt vähän enemmän tähän palstaan, niin muuallakin tämän otsikon alla olevissa ketjuissa. Ei voisi vähempää kiinnostaa!
Suurin yllätys tässä kaikessa on kuitenkin se, että en ole kirkosta erottuani kohdannut näin suurta ei uskovaisten kirkon vastaista lahkoaatetta (jos saatananpalvojat unohdetaan). Ehkä johtuu siitä, ettei ole suuresti uskon asiat kiinnostaneet. Täysi yllätys on, että tällaista on olemassa. Kuvittelin, että omia oppejaan harjoittavat vain uskovaiset. Mutta ei sillä näytä olevan mitään eroa onko kyseessä uskovaisten vai ei uskovaisten lahko, sillä saman lailla näköjään katsovat oikeudekseen tyrkyttää oppejaan ja neuvojaan, moralisoivat ja tuomitsevat.
Tein ensimmäisen virheeni kysyessäni asiaani täältä. Ihminen tekee aina välillä virheitä ja välillä hän tekee niitä jopa kaksi kertaa samasta asiasta. Toinen virheeni tähän asiaan liittyen on tämä vastaukseni. Kolmas virhe samasta asiasta menisi jo tyhmyyden piikkiin, joten lopetan tähän ja pyyhin tämän palstan hyvin äkkiä muististani. Ei voisi vähempää kiinnostaa mikään uskontoon liittyvä mielipide tuli sitten uskovaisen tai ei uskovaisen suusta!
Elä ja anna toisten elää!
Mietin sinun suhtautumistasi näihin viesteihin. En uskaltanut sitä kysyä, koska pelkäsin kysymyksen provosoivan keskustelua.
Olen tehnyt tutkielmaa nettikeskusteluista lähinnä moderaatorin kulmasta, mutta melkoinen kokemus on tullut vuosien aikana keskusteluistakin.
Keskustelujen ongelma keskustelijoiden välillä on se, että tietoisuus toisen keskustelijan viestin lähettämisestä tämän omasta todellisuudesta puuttuu. Viesti otetaan henkilökohtaisesti omaan reaalimaailmaan peilaten, tajuamatta viestin lähettäjän reaalimaailman erilaisuutta. Mutta tämä voi olla tiedostamatonta ahdistelua. Seurauksena voi olla riitelyn kierre. Pahimassa tapauksessa syntyy puolueellisia puolueita, jotka provosoituvat ja loukkaavat toisiaan.
Häiriköt toimivat usein melko saman kaavan mukaan. Inhottava perusteeton väite johonkin keskusteluun tai melkoisen naiivi juttu. Tämän lisäksi pyritään neuvomaan ja kyselemään tai jopa vaaditaan perusteluja.Tämän jälkeen seuraa vedätys, jolla jotain keskustelijaa vedätetään uuvuttavaan keskusteluun,ja pyritään saamaan aikaan se, että henkilö puolustautuu tai alkaa puolustaa muita. Joskus tulee toinen häirikkö komppaamaan. Osa häiriköistä käyttää eri nimimerkkiä esiintyen eri persoonina.
Siis melkoisen sekalainen seurakunta netissä kirjoittaa.
Toivotan nyt kuitenkin ihanaa ja lämminhenkistä juhlaa sinulle ystäviesi kanssa.
harmittaako kun moraalittomuuttasi paheksuttiin?
Jos on eronnut kirkosta, joka ei kasta kirkon, johon aiot liittyä oppien mukaisesti, asia ei onnistu muutamassa päivässä.
Kirkon ei ole pakko hyväksyä ketään jäsenekseen, joten liittymisnopeus riippuu paikallisen seurakunnan käytännöstä.
"Ihmeen paljon kaksi lausetta voi herättää mitä ihmeellisintä spekulaatiota..."
Tämä on nettikeskustelujen suola, sillä asiaa voi usein pohtia monelta hyvin eri kantilta. Kun on aloittanut keskutelun, ei ole mitenkään sen "omistaja", jolla on oikeus määrätä mistä saa puhua ja mistä ei saisi puhua. Hyvä keskustelu rönsöilee ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Sylikummi on muuten luterilaista hapatusta. Oikeauskoinen ortodoksinen kummi lupaa kastettavan puolesta, että vauva luopuu pahasta hengestä. Toinen ortodoksinen erikoisuus on se, että munkki ei voi toimia kummina.
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivotan siunattua taivalta kirkon helmoissa.
Monelta eri kantilta? Täällä? Mitähän mahdat tarkoittaa?
"Siis Eija_Moilanen 12.12.2007 klo 21.21
Monelta eri kantilta? Täällä? Mitähän mahdat tarkoittaa?"
Huhuu. Onko siellä ketään kotona?
Ei Kimmokoo tuollaisia kirjoitellut. Onkohan nyt napattu mielikuvitusjessen lisäksi veli truban Geepaukku?
"Tämä on nettikeskustelujen suola, sillä asiaa voi usein pohtia monelta hyvin eri kantilta."
Jäi huomaamatta vielä "hyvin" sana siis "pohtia monelta hyvin eri kantilta" . Sanoisinko, että ei ole ketään kotona sillä olin ihan äimän käkenä ja siksihän minä juuri tarkistelen.
niin ei aamu ole niin ankea
nettikeskustelujen ja kasvottaisen keskustelun välillä. Netissä vain huomaa helpommin kuin keskustelijat eivät yksinkertaisesti välitä pätkääkään siitä mitä toinen sanoo.
Kysehän on siitä että kommunikaatio ei ole alunperin komminukointiin vaan sosiaalisen yhetydenpidon välineeksi syntynyttä.
Itsellä on ollut kyvyttömyyttä "lukea muita" ja siksi olen joutunut opettelemaan tavat ulkoisesti ja siinä sivussa päässyt näkemään miten homma oikeasti toimii.
mutta ilmeisesti vastaus katosi netin syövereihin.
Tuleva kummi ihmetteli kuinka parista lauseesta sukeutui kunnon keskustelu, Tähän totesin ”Tämä on nettikeskustelujen suola, sillä asiaa voi usein pohtia monelta hyvin eri kantilta.” Siis keskustelun suola on siinä, ettei koskaan tiedä montako ydintä löytyy villakoirasta.
Keskustelu alkoi huonosti määritellystä kysymyksestä, sillä vastaus riippuu monesta asiasta (onko kyseessä kristitty, meinaako pysyä jonkun muun uskonnon jäsenenä. Pikakummius edellyttää kastetta ja konfirmaatiota, jos kyse on luterilaisesta kirkosta). Ainoa järkevä neuvo olisi kysyä seurakunnasta, johon aikoo liittyä.
Varsinaisen kysymyksen ohella pohdittiin paljon mielenkiintoisempaa kysymystä: miksi ihmiset, jotka eivät usko Kristukseen, josta lähti pyhähenki, joka siitti Kristuksen, haluavat kastaa lapsensa. Se, että kirkko hyväksyy kummiksi ihmisen, joka liittyy vain sen takia, on yhtä hurskasta kuin islamtaistelijan kahden tunnin pika-avioliitto ilotytön kanssa.
Nyt tähän tuli kolmas erilainen keskustelu: mitä tarkoitin epäselvällä lauseella. Varmaankaan Tuleva kummi ei arvannut, että hänen aloituksensa poikii tällaisen sivujuonen :-)
tuleva kummi sai tarpeekseen keskustelusta, jos sitä keskusteluksi edes voi nimittää, joten ihan hyvin voi tehdä kolmannen juonteen.
Ensinnäkin itse kavahtaisin jo sitä, että joku tulisi sanelemaan ketkä lapseni kummeiksi valitsen ja mitkä ovat perusteeni. Kristillisellä kasvatuksella on ihan varmasti monia erilaisia tulkintoja. Joillekin ne ovat arvoja ja toisille jotain paljon syvempää.
Se mihin oma uskoni perustuu on muotoutunut pitkän ajan kuluessa. Olen saanut vapaasti pohtia ja luoda mielipiteeni sen mukaan kuin olen ymmärtänyt, joten tämä oikeus minun on suotava tulevalle kummillekin. Mielipiteeni tulevat muuttumaan monissa asioissa ihan varmasti. Ja se on jotenkin niin henkilökohtaista, että takajalat on heti pystyssä jos joku alkaa sitä sorkkimaan.
Usko siis ei voi olla asia, joka voidaan sanella ulkoapäin. Jos se sanellaan niin kyse on uskonnollisuudesta. Tämän takia mielestäni kirkko ei voi sanella jäseniensä uskoa. Siis uskoo tai ei usko ja silti voi kuulua kirkkoon. Pysyy tai lähtee ja se on oma asia.
"Tämän takia mielestäni kirkko ei voi sanella jäseniensä uskoa. Siis uskoo tai ei usko ja silti voi kuulua kirkkoon. Pysyy tai lähtee ja se on oma asia."
Seurakunta on nimenomaan uskovaisten yhteisö. Luterilaiset taitavat olla ainoita, jotka ottavat seurakuntaansa kenet tahansa.
jos uskoo yhteen Jumalaan, jonka tärkein profeetta on Muhammed, ja Jeesus on muuan hänen vähäisempi profeettansa, niin on aivan sopivaa kuulua luterilaiseen kirkkoon?
Olisi melkoista hölmöyttä olettaa, että muslimit haluaisivat vääräoppiseen kirkkoomme. (hymy)
Minä kirjoitan henkilökohtaisesta kulmasta en kirkon.
Eiköhän noita karmaan uskovia ainakin kirkosta löydy.
Se on vain opittava sietämään, että kaikki eivät ajattele samoin kuin itse, mutta itse voi pitää kiinni siitä minkä oikeaksi ymmärtää.
Kimmolle vielä. Kyllä meidän kirkon sisältä kuppikuntia löytyy, johon sopivat vain samalailla ajattelevat.
Minun on vaikea ymmärtää seurakuntaa yhdistyksenä, jonka tarkoitus on järjestää perhejuhlia. Jeesus sanoi "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja OPETTAKAA heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Minun mielestäni kääntyminen kristityksi pitäisi olla hieman enemmän kuin paperin täyttäminen. (Katkeruuteeni on selvä syy, sillä aviosiippani lähti 50 km päähän Jumalanpalvelukseen ja heräsin kesken makeimpien unieni.)
Ruotsin ev.lut. kirkossa on kuulemma kastamattomia jäseniä, joita ei liene Suomen ev.lut. kirkossa. Muslimit (mieluummin islamilaiset) luonnollisesti ensin kastettaisiin ja sitten laitettaisiin rippikouluun.
Itse en rajaa seurakuntaa meidän kirkkoon vaan se on minulle paljon laajempi käsite. Kirkossa on selkeästi maalisempi puolensa hengellisen lisäksi.
Kaste ei kuulu nettikeskustelujeni piiriin, mutta lyhyesti voin todeta, että kolmannen lapseni kohdalla pohdin näitä todella. Pohdintani lopputulokseksi tuli se, että sen voi lahjana antaa ja lapsi itse päättää tulevaisuudessa ottaako lahjan vastaan. Toki tuon oman mielipiteenikin esiin.
Kirkko saa minun puolestani opettaa, mutta on opetettavien asia pitävätkö he opetusta oikeana.
Tuosta aviosiipasta. Et nyt kuitenkaan sentään joutunut kuskiksi. (hymy)
"Et nyt kuitenkaan sentään joutunut kuskiksi. (hymy)"
Minä hoidan heitteillejätetyt lapset :-(