ovat niin satukirjansa lumoissa, että uskovat johonkin Jumalaan vieläkin? Mikä estää uskiksia avaamasta silmiään? On naurettavaa että vieläkin on paljon niitä jotka uskovat satuihin.
Surullista.
Surullista.
Miksi
uskikset
10428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja vielä surullisempaa on että kyseiset idiootit eksyvät tälle palstalle.
ja kysyä vaikka näin: "Mikä siinä Raamatussa on kun sitä vielä luetaan ja se on maailman eniten luettu kirja? Eikö sen tulisi olla jo unholassa jos se olisi vain tavallinen kirja.
Kyllä se täytyy olla erikoinen kirja."
Uskovat ovat löytäneet Raamatusta sen erikoisen piirteen. He ovat löytäneet sen Jumalallisen alkuperän ja saavat siitä jatkuvasti Jumalan elävää Sanaa. Pyhä Henki tekee Sanan eläväksi uskovalle, joka lukee sitä. Toisin sanoen; Jumala puhuu Sanansa kautta ja Sanassaan.
Eihän tämä pitäisi olla edes vaikea uskoa koska Raamattu on maailman eniten luettu kirja.
Menikö ohi hilseen?
Ja kohta se luetuin on koraani hahahaha..
Ohi hilseen menee tosiaankin se, miten ristiriitainen ja selkeästi virheellinen Raamattu on. Ei epäuskottavuus minussa lietso uskoa, päinvastoin.
En tiedä teidän uskisten ajatuksenjuoksusta paljoakaan. Sen tiedän että tuollaisen vastaavan satukokoelman kuin Raamattu pystyisi keskiverto hemmo kirjoittamaan, itse pystyisin myös jos viitsisin. Että se siitä "ihme" kirjasta.
miten teet uskottavuuden, menemällä ihan itse marttyyrikuolemaan ? Ja minkä sanoman puolesta? Sekö että vittu mua vituttaa noi uskikset? Että se siitä sun ihka kommentista.
Aivomme toimii noin. Jo kerran opittua asiaa on hyvin vaikea jälkikäteen muuttaa.
Kriittinen ajattelukykymme kehittyy hyvin myöhään ja tätä ominaisuutta kirkko ja uskikset hyödyntää hyvin tehokkaasti tuputtaessa lapsille uskontoa.
Tämän takia lapsia pitäisi suojella uskonnoilta. Uskonnoille 21v ikäraja ja koulut uskonnoista vapaiksi alueiksi.
mutta suurin osa väestöstä tunnustaa jotakin uskoa.
Ja iso osa lukee luterilaista raamattua. Varmaan siinä kirjassa on jotain sellaista mikä antaa elämään voimaa,sisältöä,turvaa ja ohjeistusta.
Ehkä kirjan avatessaan voi käydä sitä kautta elämää läpi ja ammentaa sieltä niitä osasia joiden avulla saa vastauksia omaan elämäänsä.
En tiedä,monet tuntemani uskovat sanovat sitä ohjekirjakseen.
Mikäs siinä jos joillekkin ihmisille raamattua tarjoaa vastauksia ja tuo elämään autuutta. Eikös se ole hyvä asia?
Sitten taas sellaiset ihmiset kuten minä koittaa pähkäillä ilman kirjaa millä sitä elämäänsä saisi pidettyä kuosissa ja olisi siihen tyytyväinen.
Vastaukset kiperiin tilanteisiinkin tulee mietittyä siinä,kun ne eteen tulevat tai muistelemalla jotakin ennestään tuttua tilannetta,jossa menettelin jotenkin ja se auttoi asiaan.
Ehkä toiset saavat vastauksia raamatusta ja toiset hakevat niitä oppimalla tilanteista?Toki myös raamatusta ammentavat oppivat tilanteista.Eihän hekään sentään kirjan välissä elä. :)
Molempia kuitenkin yhdistää se,että asioita ajatellaan ja niistä opitaan?
Ehkä raamattu tuntuu meistä ateisteista sadulta,siksi,ettemme ymmärrä sen sisältöä samoin. Ja meiltä puuttuu se usko ja luottamus siihen sanomaan mitä siellä kirjassa kerrotaan.
Eikä meistä kaikki(ainakaan minä) edes ymmärrä kaikkea lukemaansa. Ehkä se vaatii sen henkisen latauksen,jotta sitä kirjaa osaa käyttää??
Mitä mieltä olette?
Tämä nyt on vaan mutua,kuten kaikki mitä kirjoitan. :)
Nyt buranaa hakemaan. Päänsärky saa hienosäädön heikoksi :/
Kiitos! Minusta kirjoitit hienosti! Uskonnon tai uskonnottomuudenkaan ei pitäisi olla keneltäkään pois.
Tosin se joskus on ollut ... Miksi tapella? Miksi tehdä "lähetystyötä" (minä tiedän paremmin kuin sinä ja sinun täytyy olla kanssani samaa mieltä -arrogenssi)? Miksei voida ihan vaan olla - niin onnellisia kuin osataan?
Tällä palstalla uskonnolla on usein tarkoitettu nimenomaan kristinuskoa ja ateistilla nimenomaan kristinuskon jumalan kieltämistä.
Niihin aikoihin kun kristinusko syntyi roomalaisessa miljöössään, kristittyjä pidettiin yleisesti ateisteina, koska he kielsivät roomalaisten jumalat.
Mitä uskonto, jumala tai ateisti tarkoittaa, on vaihdellut aikain saatossa jo länsimaisen historian kehittyessä, mutta laajemmin uskonto on merkinnyt vielä kaikenlaista muutakin - kuten taitavat palstalaiset tietää - anteeksi ratakiskon väännähdys!
Eräänlaisen uskontojen/jumalan historian tarjoilee lupaavalta vaikuttava kirja:
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/lukunayte_1422.asp
Parhaimmillaan uskonto ei yritä kaupata tosiasioita, vaan luo jonkinlaisen kulttuurisidonnaisen ohjeiden ja tarinoiden kokonaisuuden, joka auttaa ihmistä itsensä ja maailman hahmottamisessa. Toisin sanoen tiede ja uskonto voisivat kyllä elää ihan sovussa rinnakkain pysyen omilla tonteillaan.
Fireroselle vielä kerran kiitos rauhanrakennus-viestistä. Tykkäsin erityisesti esimerkiksi noista:
>> Ehkä kirjan avatessaan voi käydä sitä kautta elämää läpi ja ammentaa sieltä niitä osasia joiden avulla saa vastauksia omaan elämäänsä. > Mikäs siinä jos joillekkin ihmisille raamattua tarjoaa vastauksia ja tuo elämään autuutta. Eikös se ole hyvä asia?
kiitellä tarvii,mutta ole hyvä. Silleen mä nyt kuiteskin asiasta ajattelen.
Kyllähän siinä kirjassa jotain täytyy olla,koska sitä niin monet lukevat ja siitä rauhan saavat. :)
Eli minusta salittakoon kaikille oikeus omaan uskoonsa ja oikeus etsiä rauhaa sieltä mistä sen löytää,rikkomatta muiden rauhaa.