Onko Pekka-Ericistä tehty psykologinen profiili?
Ex-seurustelukumppanini -myös nuori mies- muistuttaa sitä kokonaiskuvaa, joka minulle on median välityksellä muodostunut Pekka-Ericistä. Tällä exälläni ei vain ole taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Pekka-Ericin profiili kiinnostaa minua, koska niin monessa suhteessa näen entisen seurustelukumppanini hänessä, ja päinvastoin. Ex-kumppanini ei todennäköisesti tule koskaan tekemään mitään sellaista kuin Pekka-Eric teki, mutta haluaisin muuten yrittää auttaa häntä, ymmärtää hänen kokemusmaailmaansa.
Radikaali ajatusmaailma, johon kuuluu järjestysten vastustaminen ja yhteiskunnalliset intohimot, yhdistää Pekka-Ericiä ja ex-miesystävääni.
Toinen silmiinpistävä ominaisuus on omakuvaa määrittävä grandiositeetti eli suuruudenhullut kuvitelmat omasta itsestä ja omista kyvyistä, tunne jumalankaltaisuudesta. Tämä on osoitus epäterveestä itsetunnosta, joka usein on seurauksena jonkinlaisesta sosiaalisesta torjunnasta, syrjityksi tulemisesta. Tällä palstalla on keskusteltu koulukiusaamisesta, joka on yksi dramaattisimmista sosiaalisen torjunnan muodoista. Osalla ihmisistä torjutuksi tuleminen synnyttää voimakasta katkeruutta: epäonnistumisen tunnetta, kostonhalua ja vihaa. Tällaisella ylpeyttään varjelevalla henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tavalla tai toisella kääntää "heikkous" "vahvuudeksi": "En ehkä ole samanlainen kuin te, mutta olenkin teitä parempi." Tämä selittää grandiositeetin. Pekka-Ericin ehdoton individualismi (ja kollektivismin vastustaminen) on myös yleinen seuraus sosiaalisesta torjunnasta.
Pekka-Ericin psykologisen profiilin kannalta kolmas keskeinen ominaisuus on mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle tästä aiheesta keskusteltaessa. Vaikka Pekka-Eric väitti olevansa/ koki olevansa/ ehkä osittain olikin älyllinen individualisti, itsenäinen ja luova ajattelija, hän oli copycat: tietyt kuuluisuudet, ennen kaikkea Columbinen koulusurmien pääjehu Eric Harris, olivat selvästi tehneet valtavan vaikutuksen häneen. Pekka-Eric ihannoi Eric Harrisia, näki hänessä itsensä kaltaisen sosiaalisen "hylkiön", sympatisoi häntä, janosi olla hänen kaltaisensa. Nietzsche oli ymmärrettävästi liian etäinen samastumisen kohde, nuori lukiolaispoika sitä vastoin juuri sopiva. Pekka-Eric toteutti surmatyönsäkin, kotivideonsa omenan ampumisia ja taustamusiikkia myöten, lähes identtisellä tavalla Eric Harrisin teon kanssa. Tuli mieleeni, että oliko Pekka-Eric oikeasti ollut masennuslääkityksellä vai oliko tämäkin vain Eric Harrisin elämästä tullut idea. Sillä Harris oli kirjoittanut ssri-masennuslääkkeiden aiheuttavan hänelle vihaisuutta ym. Luulen, että toisinaan Pekka-Eric kuvitteli olevansa Eric Harris.
Mutta oliko Pekka-Eric psykopaatti, ns. sosiopaatti? Eric Harrisin kerrotaan olleen psykopaatti, kyvytön empatiaan ja tunnemaailmaltaan latistunut. Vai onko niin, että sosiaalisesti epäsensitiivinen amerikkalaismedia leimasi Eric Harrisin psykopaatiksi, vaikka kyseessä oli oikeasti masentunut, herkkä ja onneton teinipoika, joka suistui epätoivoiseen tekoon? Entä miten on Pekka-Ericin laita? Hänen koulutovereittensa ym. kuvausten perusteella ei lainkaan piirry kuvaa psykopaatista, tunteettomasta yksilöstä, vaan pikemminkin voimakkaasti tuntevasta, joskin sulkeutuneesta ihmisestä.
Minusta on äärimmäisen turhauttavaa, ettemme koskaan saa tietää kaikkea Pekka-Ericistä, erityisesti sitä miksi hän teki mitä teki. Hänen hahmonsa, samoin kuin manifestinsa, on sekasortoinen ja käsittämätön. Hän onkin alkanut edustaa minulle ihmisyyden välttämätöntä pirstoutuneisuutta. Inhimillisen todellisuuden ristiriitaisuutta; sen sovittamattomuutta ja loputtomuutta.
Ex-seurustelukumppanini -myös nuori mies- muistuttaa sitä kokonaiskuvaa, joka minulle on median välityksellä muodostunut Pekka-Ericistä. Tällä exälläni ei vain ole taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Pekka-Ericin profiili kiinnostaa minua, koska niin monessa suhteessa näen entisen seurustelukumppanini hänessä, ja päinvastoin. Ex-kumppanini ei todennäköisesti tule koskaan tekemään mitään sellaista kuin Pekka-Eric teki, mutta haluaisin muuten yrittää auttaa häntä, ymmärtää hänen kokemusmaailmaansa.
Radikaali ajatusmaailma, johon kuuluu järjestysten vastustaminen ja yhteiskunnalliset intohimot, yhdistää Pekka-Ericiä ja ex-miesystävääni.
Toinen silmiinpistävä ominaisuus on omakuvaa määrittävä grandiositeetti eli suuruudenhullut kuvitelmat omasta itsestä ja omista kyvyistä, tunne jumalankaltaisuudesta. Tämä on osoitus epäterveestä itsetunnosta, joka usein on seurauksena jonkinlaisesta sosiaalisesta torjunnasta, syrjityksi tulemisesta. Tällä palstalla on keskusteltu koulukiusaamisesta, joka on yksi dramaattisimmista sosiaalisen torjunnan muodoista. Osalla ihmisistä torjutuksi tuleminen synnyttää voimakasta katkeruutta: epäonnistumisen tunnetta, kostonhalua ja vihaa. Tällaisella ylpeyttään varjelevalla henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tavalla tai toisella kääntää "heikkous" "vahvuudeksi": "En ehkä ole samanlainen kuin te, mutta olenkin teitä parempi." Tämä selittää grandiositeetin. Pekka-Ericin ehdoton individualismi (ja kollektivismin vastustaminen) on myös yleinen seuraus sosiaalisesta torjunnasta.
Pekka-Ericin psykologisen profiilin kannalta kolmas keskeinen ominaisuus on mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle tästä aiheesta keskusteltaessa. Vaikka Pekka-Eric väitti olevansa/ koki olevansa/ ehkä osittain olikin älyllinen individualisti, itsenäinen ja luova ajattelija, hän oli copycat: tietyt kuuluisuudet, ennen kaikkea Columbinen koulusurmien pääjehu Eric Harris, olivat selvästi tehneet valtavan vaikutuksen häneen. Pekka-Eric ihannoi Eric Harrisia, näki hänessä itsensä kaltaisen sosiaalisen "hylkiön", sympatisoi häntä, janosi olla hänen kaltaisensa. Nietzsche oli ymmärrettävästi liian etäinen samastumisen kohde, nuori lukiolaispoika sitä vastoin juuri sopiva. Pekka-Eric toteutti surmatyönsäkin, kotivideonsa omenan ampumisia ja taustamusiikkia myöten, lähes identtisellä tavalla Eric Harrisin teon kanssa. Tuli mieleeni, että oliko Pekka-Eric oikeasti ollut masennuslääkityksellä vai oliko tämäkin vain Eric Harrisin elämästä tullut idea. Sillä Harris oli kirjoittanut ssri-masennuslääkkeiden aiheuttavan hänelle vihaisuutta ym. Luulen, että toisinaan Pekka-Eric kuvitteli olevansa Eric Harris.
Mutta oliko Pekka-Eric psykopaatti, ns. sosiopaatti? Eric Harrisin kerrotaan olleen psykopaatti, kyvytön empatiaan ja tunnemaailmaltaan latistunut. Vai onko niin, että sosiaalisesti epäsensitiivinen amerikkalaismedia leimasi Eric Harrisin psykopaatiksi, vaikka kyseessä oli oikeasti masentunut, herkkä ja onneton teinipoika, joka suistui epätoivoiseen tekoon? Entä miten on Pekka-Ericin laita? Hänen koulutovereittensa ym. kuvausten perusteella ei lainkaan piirry kuvaa psykopaatista, tunteettomasta yksilöstä, vaan pikemminkin voimakkaasti tuntevasta, joskin sulkeutuneesta ihmisestä.
Minusta on äärimmäisen turhauttavaa, ettemme koskaan saa tietää kaikkea Pekka-Ericistä, erityisesti sitä miksi hän teki mitä teki. Hänen hahmonsa, samoin kuin manifestinsa, on sekasortoinen ja käsittämätön. Hän onkin alkanut edustaa minulle ihmisyyden välttämätöntä pirstoutuneisuutta. Inhimillisen todellisuuden ristiriitaisuutta; sen sovittamattomuutta ja loputtomuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
analysoinut exääsi, onko taustalla peräti naistenlehtipsykologia!
murrosiän kehittyvän mielen muutokset, sosiaalinen eristetyksi tuleminen ja ajatteluun kykeneminen riittävät aiheuttamaan itsemurhan.
Nuoressa ei tarvitse siis olla mitään "vikaa", vika on sosiaalisessa ympäristössämme, nuoren kohdalla kodin ulkopuolisessa.
Lue Eric Harrisin päiväkirja ja nettikirjoituksia niin huomaat, että kyseessä oli ihan oikeasti häiriintynyt yksilö eikä mikään surullinen nuori mies... Uskon TÄYSIn tuohon psykopaattiprofiiliin (FBI on sitä luodessaan varmasti myös tukeutunut henkilön tunteneiden ihmisten haastatteluihin).
Joo, mulla on kanssa kokemusta tuolla tavalla narsistisesta miehestä (ja tämä diagnoosi ei ollut yksinomaan minun vaan ahdistuneita ex-kumppaneita ja ex-ystäviä oli PALJON). Aikani yritin ymmärtää (ja jotenkin säälinkin), sitten tajusin, että hän on minun apuni ulottumattomissa. Kyseinen henkilö myös uskoi, että hänellä olisi oikeus tappaa vihaamansa henkilöt, jotka eivät "arvosta" häntä tarpeeksi. En tiedä onko sitä kuitenkaan koskaan toteuttanut.