Matti Kurki - sankari Vesilahden Sakoisista
Pirkkalaisp��llikk� ja Laukon ensimm�inen omistaja.
Viel�k� muistat Maamme -kirjasta Matti Kurjen ja Pohdon taistelun?
1. Matti Kurki Maammekirjassa
Matti Kurki on Suomen ensimm�inen sankari. L�hes sadan vuoden ajan luettiin suomalaisissa kouluissa tarinaa Matti Kurjesta Sakari Topeliuksen Maamme -kirjasta (1857...). Pirkkalaisp��llikk� Matti Kurki oli rohkea ja laajalti tunnettu sankari. H�n joutui taisteluun ven�l�isten suuriruhtinaan v�kev�n sankarin Pohdon kanssa. Suuriruhtinas l�hetti Pohdon taistelemaan Ruotsin kuninkaan parhaimman uroon kanssa. Kun kukaan ei uskaltanut ottaa teht�v�� vastaan, sana vietiin Matti Kurjelle Vesilahteen. Matti oli heti valmis. H�n kuitenkin sai kuulla, ett� Pohto oli tehty loitsuilla haavoittumattomaksi. Niinp� Matti Kurki pyysi p�iv�n lis�aikaa ja pyrki saamaan voimakseen viel�kin tehokkaampia loitsuja.
Seuraavana aamuna valittiin er�s saari taistelutantereeksi. Uroot soutivat sinne kumpikin veneiss��n. Kun Matti Kurki ty�nsi Pohdon veneen vesille, Pohto kyseli h�mm�styneen� syyt� Kurjen temppuun. "Ken t�ll� saarella leposijan saa, ei tarvitse venett�", vastasi Kurki. Silloin Pohto tempaisi julmistuneena miekallaan Matti Kurjen oikean k�den poikki. Matti Kurki vaipui polvilleen ja hyppi tuskissaan. Sin�h�n hypp��t kuin Kurki, ilkkui Pohto. "Viel� min� osaan lent��kin", sanoi Kurki ja sivalsi Pohdon p��n poikki. Uroty�st� Kurki sai palkkiokseen Ruotsin kuninkaalta Laukon kartanon ja siit� ajasta l�htien h�nen nimens� on ollut Kurki. (Topelius 1944)
2. Suomalaisia sankareita ja muita kirjoja
Maammekirjan kuvaus Kurjen ja Pohdon taistelusta ei ole ainoa. Santeri Ivalon ja Ky�sti Wilkunan kuuluisa historiallinen kertomuskirja 'Suomalaisia sankareita' vuodelta 1915 alkaa tarinalla Matti Kurjesta. T�m� tarina on pidempi ja sille ovat Ivalo ja Wilkuna antaneet oman lis�v�rins�. Matin kotitilana oli Laukko, jo ainakin kolmannessa polvessa. Matin isois� oli hallinnut kuninkaana koko Satakuntaa. Matin veljet asuivat Liuksialassa ja Telj�ss�. Siihen aikaan vallitsi viel� pakanuus, Pyh� Nikolaus oli pirkkalaismiesten suojeluspyhimyksens�.
Er��n� juominki-iltana miehet suunnittelivat lappalaisten verotusretke�, mutta joku tiesi huhusta, ett� novgorodilaiset olisivat tulossa. Matti Kurki muisteli id�ss� k�ydess��n joutuneensa vastakkain jonkun novgorodilaisen sotap��llik�n kanssa jo kauan aiemmin. Silloin tuo sotap��llikk� oli joutunut alakynteen ja menehtynyt, mutta oli vannonut poikansa tulevan viel� kostoretkelle. T�m� kostoretki n�ytti nyt mahdolliselta, mutta sit� ei tullut. Pirkkalaiset l�htiv�t lapinretkelleen.
Lapin retken aikana novgorodilaiset kuitenkin tulivat ry�stelem��n ja h�vitt�m��n maata. Heid�n p��llikk�n��n oli j�ttil�iskokoinen Pohto. Pohdon joukot p��siv�t H�meeseen asti. Touonteon aikaan tuli Pohto Laukon porteille ja leiriytyi siihen. Pohto tiedotti haluavansa n�hd�, onko pirkkalaisten p��llikk� maineensa veroinen ja uskaltaako h�n kaksintaisteluun. Yll�tt�en tuli Matti kotiin ja lupasi kaksintaisteluun.
Kurki ja Pohto, piirros: Rafael Rindell
Kaksintaistelua edelt�v�n� y�n� Matti rukoili kirkossa Pyh�� Nikolausta. Aamulla h�n l�hti soutamaan sovitulle saarelle. Pohdon hartiat olivat niin suuret, ett� ne ulottuivat veneen laidasta toiseen. Tanner notkui Pohdon jalkojen alla. Kurki potkaisi Pohdon veneen vesille ja sanoi, ett� "Arvelin vain, ett� se, joka j�� t�nne makaamaan, ei tarvitse en�� venett�." Pohdon kasvot v��ristyiv�t raivosta ja tempaisi miekallaan Kurjen oikean k�den poikki. "Hohhoh, niinh�n sin� kuukit pitkin maata kuin kurki!" pilkkasi Pohto. Kurki otti miekan vasempaan k�teens� ja sanoi: "K�yk��n n�in jokaisen it�l�isen, joka vihollisena saapuu t�nne maatamme tallaamaan." Kurki heilautti miekkaansa ja Pohto kaatui henget�nn� maahan. Pohdon miehet heittiv�t aseensa ja rukoilivat armoa. Joukot rynt�siv�t vaihtelevalla menestyksell� kotimatkalle. Kurjen k�den tyng�st� ei vuotanut verta, sit� pidettiin Pyh�n Nikolauksen ihmety�n�. Kurki matkusti viel� Turkuun saamaan kuninkaalta aateliskirjan. Kurjet saivat sen j�lkeen tilalleen ikuisen verovapauden.
Ensimm�isen� tarina Matti Kurjen ja Pohdon taistelusta esiintyy ruotsiksi Helsingfors Morgonbladin numerossa 17 vuodelta 1844. Pohtoa kutsuttiin Potkoksi. T�ss� kuvauksessa Kurki k�ytt�� lappalaisten taikoja avukseen. Maamme kirjan kuvaus Kurjesta ja Potkosta lienee toinen muistiinmerkint� (1857). Seuraavan kerran tarina esiintyy ainakin Historiallisen arkiston ensimm�isess� numerossa vuonna 1866. K.A.Bomanssonin artikkeli k�sittelee varsinaisesti piispa Arvid Kurkea sek� Elinan surmarunoa. 1892 Ignatius toistaa tarinan hieman erilaisena kirjassa Arvid Kurki. Tarinalla on ilmeisesti ik�� paljonkin.
3. Frans K�rjen kokoelmat
Tarinoita Kurjen ja Pohdon taisteluista on taltioinut my�s vesilahtelaissyntyinen rovasti Frans K�rki. P��juoni on tarinoissa edellisten kaltainen, mutta yksityiskohdissa on eroja. Rovasti K�rjen is�, Aukusti K�rki (s. 1850) kertoi Matti Kurjen ja Pohdon taisteluun muutamia lisi�. Pohtoa h�n kutsui Potkoksi, kuten monet muutkin kansantarinat. Potko osasi suomea, joten h�nt� ep�iltiin suomalaisrotuiseksi. Potko ei tullut Laukkoon vaan Sakoisiin, jossa Kurkien perhe asui.
Lapinsarvu - Pohdonsaari Kaksintaistelu k�ytiin pienell� py�re�ll� saarella nimelt� Sarvunsaari (kuva oikealla). Nimi lienee lappalaisper�inen, koska koko Laukko oli viel� Matti Kurjen aikoihin lappalaisten heimolinnoituksena - n�in kertoo perim�tieto Hinsalassa. My�hemmin saarta on nimitetty Pohdonsaareksi. Kaksintaistelun kuvaus on samanlainen kuin edell� paitsi siin�, ett� Potko sai Kurjelta vain muutaman sormen poikki. Vanhassa Tottij�rven vaakunassa on Matti Kurjen kuva, jossa h�nelt� puuttuu muutamia sormia.
Kurki otti kaatuneen Pohdon aseet ja h�nen suuren kultarahakukkaronsa sek� astui Pohdon punareunaiseen veneeseen ja souti Laukon rantaan. August K�rjen kertoman mukaan Kurki oli sanonut, ett� "Rehellisess� kaksintaistelussa olen voittanut. Suomi ei alistu Ven�j�n valtaan. Pohdon me hautaamme tuonne taistotantereelle. Ja sit� saarta ruvettakoon kutsumaan Pohdon saareksi, jotta se ainaisesti muistuttaisi meit� vapaudestamme. Pohdon aseet ja aarteet j��v�t minulle. Menk�� te vain rauhassa kotiinne ja viek�� Lapin ja pirkkalaisten p��llik�n, Matti Kurjen terveiset, ett� niin k�y jokaiselle, joka Ven�j�lt� p��llemme hy�kk��. Sen j�lkeen Kurki astui lappalaisten eteen ja antoi Pohdon rahalaukun sanoen: Tuohon min� laukkuni lasken, ja t�st� alkaen t�m� Laukko olkoon Kurki-suvun talo."
Hinsala on merkillisten tarinoiden aitta. Sielt� ovat per�isin tarinat Hunnun Herrasta ja Elinan surmasta. "Toinen on K�rki, toinen on Kurki" sanoo vesilahtelainen sananlasku. Ilmeisesti k�rkim�isyydelle on ollut luonteenpiirteens�, samoin kurkimaisuudelle. K�rjet ja Kurjet olivat yst�vi� ja vesinaapureita. K�rjet ja Kurjet ilmeisesti varhaisimpina aikoina k�viv�t yhdess� Pohjoisen er�maillakin, molemmilta tunnetaan suuria er�alueita N�sij�rven pohjoispuolelta. Ehk� heill� oli jo pirkkalaisliikkeen aikainen yst�vyys, er�maita oli kummallakin. Joka tapauksessa K�rjen suvussa on ollut halki vuosisatojen runsaasti perim�tietoja Kurkien edesottamuksista. Joutuivatpa Kurjet joskus lainaamaan rahaakin K�rjilt�. Kurjet olivat K�rkien mukaan kotoisin Sakoisista, heit� sanottiinkin Sako-Kurjiksi, pyhiksi Kurjiksi. Monien tarinoiden mukaan Matti Kurki oli kristitty mies. Kurki voi my�s tarkoittaa pahaa lintua (kuris).
Matti-nimi on kristillisper�inen Matts, Matteus. Hinsalan K�rjell� Matteja oli perim�tiedon mukaan ollut 18 kpl. Itse nimi Sakoinen ehk� tulee sanasta sacre eli pyh�. Ehk� Sakoinen kuului alueen varhaisimpiin kristillisiin alueisiin Hinsalan ohella. Sek� Kurkia ett� K�rki� voidaan historioissa j�ljitt�� ainakin 1400-luvuille asti. Kummallakin suvulla on todenn�k�isesti esi-is�ns� jo paikallisessa rautakaudessa. Kun Sakoisten rautakautinen rikas hauta-alue paljastui 1800-luvun lopulla, hinsalalaiset sanoivat, ett� sielt� nyt kaivetaan Kurkien hautoja.
Sako-Kurkien veljessarjan kuuluisin oli Matti Kurki. H�n oli Tuonenojan suoalueella heitt�nyt Kurjen jalat velalla eli pitk�ll� siimalla sekooksiin. Sen t�hden veljet alkoivat nimitt�m��n h�nt� Matti Kurjeksi. "Kyll� min� sinunkin jalkasi poikki heit�n, jos niin tahrot", sanoi Matti veljilleen. Matista tuli kuitenkin jalo ja voimakas mies. Taavetti Priiari Hinsalasta on kertonut Frans K�rjelle tarinan Matti Kurjesta ja Aveesta: "Ave-niminen kalastaja asui Anjan Avesaarella. H�n riitautui Laukon kalastajien kanssa. "Jahka min� sanon veljelleni Matille, kyll�p�h�n sun neuvoo, sanoi Matti Kurjen veli, joka oli Laukossa ollut paimenena ja kalastajana. Sill� Ave oli tullut kalastamaan Laukon rannoille ja teki v��ryytt� siell�. Aave oli v�kev� mies; kaatoi h�r�n sarvista. Mutta kun Matti Kurki tuli, niin h�n voitti Aaveen ja Aaveen piti paeta saareensa Avesaareen. Klihtasaunoissa y.m. �mm�t niist� yhteisesti lauloivat. Sakoisten Kurkien, entisten p��llikk�jen, j�lkel�isi� oli Matti Kurki ja h�nen nuorempi veljens� ei ole nimelt� muistissa."
Rovasti Frans K�rki oli nuorena pappisopiskelijana vastustanut kiivaasti 1824 syntyneen isois�ns�, Taavetti Priiarin k�sityst� siit�, ett� Matti Kurki olisi taistellut tanskalaisia kristinuskon tuojia vastaan. Frans K�rjen silloisen k�sityksen mukaan tanskalaiset eiv�t 1100-luvun lopulla ahdistelleet suomalaisia. Isois� oli kuitenkin ollut aivan varma kertomuksen todenper�isyydest�. K�rki kuuli kuitenkin 1900-luvun alussa professori Hainarin luennossa uuden tiedon ett� tanskalaiset olivat todella tehneet retki� Suomeen.
Taavetti Priiarin oli kertonut seuraavaa: "Matti Kurki oli l�hetetty Turkuun veroa maksamaan mett�nahoilla. Tanskalaiset tahtoivat tehd� v��ryytt� Turun joella, jossa Tanska ja Ruotsi tappelivat. Tanskalaiset tulivat veroa ottamaan. Ne anastivat Ruotsin veronahat. Siin� tuli kova taistelu. Kurki haettiin kahakkaa selitt�m��n. H�n otti kaljaasin purjeen maston eli kaljun k�teens� ja hyppi kuin kurki veneest� veneeseen ja l�i ja sanoi: "Riirat ne ratkee tai paatit katkee". Tanskalaiset tulivat maahan ly�dyiksi. Verojen kantaja kirjoitti Ruotsin kuninkaalle, ett� kukaan ei voinut Matti Kurkea vastustaa. Koko joki oli kaatuneita t�ynn�. Kun tanskalaiset sitten aikoivat Turun joella uudestaan anastaa saaliin, niin Ruotsin l�hettil�s etsi Kurkea, joka vesilahtelaisten puolesta teki rauhat. Ruotsin l�hettil�s vei tiedon siit� Ruotsin kuninkaalle ja Ruotsin rahan kokooja viel� erikoisesti ilmoitti kuninkaalle, ett� ottakaa Matti Kurki avuksenne ja niin tuli Kurki tutuksi." Siit� alkoi Kurkien huima nousu kohti valtakunnan ykk�saatelia.
Mihin aikaan t�m� Matti Kurjen ja Pohdon taistelun voidaan sanoa tapahtuneen? Ehk� 1200-luvulla, mutta ennen vai j�lkeen Birger Jaarlin H�meen valloitusta, joka tapahtui 1200-luvun puolissa v�liss�? Yrj� Raevuori ep�ilee Matti Kurjen el�neen 1200-luvun j�lkipuoliskolla.
Mist� nimi Kurki, koska 1200-luvulla ei viel� k�ytetty sukunimi�? El�inten nimill� - karhu, susi, kotka, kurki jne. - on ollut hyvin varhaisina aikoina toteeminen teht�v�ns�. Suku j�sensi yhteis�ns� el�imen nimell� varustetuksi klaaniksi ja koki saavansa n�in yhteis�llist� voimaa. Eristyneiss� kulttuureissa totemismi on ollut hallitsevaa n�ihin p�iviin asti, mutta Euroopassa se lienee menett�nyt merkityksens� jo my�hemm�ll� rautakaudella. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, ett� joitakin rippeit� el�innimien k�yt�st� olisi j��nyt muuntuneena liikanimiksi ja sit� kautta my�hemmin sukunimiksi. Etenkin ylimyssuvut ottivat totemismin k�ytt��n jonkinlaisena jalostuneena ja hienostuneena muunnoksena, mik� n�kyy mm. sukuvaakunoissa. (Suvanto 1987, 116-118)
4. Ovatko Kurki ja Potko todella taistelleet?
Palataan viel� hetkeksi Matti Kurjen ja Pohdon taisteluun. Se on kiistaton kansantarina. Tuntuu t�ysin mahdottomalta ajatukselta pyrki� todentamaan sit� mill��n tavoin. Suomalaisista asiakirjoista ainakin on turha etsi� todistusta. Tarina on my�s hyvin vanha. Sen sijaan Ven�l�isten puolella voisi l�yty� jotakin. Sielt� todella l�ytyykin, vanhoja annaaleja! Kurki-sukuja Vesilahdessa on el�nyt runsaastikin useiden vuosisatojen ajan (Suvanto 1987).
Alkujaan Novgorod oli pieni kauppapaikka Olhavanjoen rannalla, Laatokan etel�puolella. Tataarien tunkeutuminen Ven�j�lle sai kuitenkin aikaan ketjureaktion, joka ulottui Suomeen asti. It�merta ymp�r�iv�t valtiot pyrkiv�t keskin�isiin sopimuksiin, mutta v�kivaltaa tarvittiin runsaasti v�lineen�. Sek� novgorodilaiset ett� karjalaiset olivat tehneet useita retki� j��mej� (jem) vastaan jo 1100-luvun lopulla. Novgorodilaisissa kronikoissa on useita kuvauksia, miten he meniv�t laivoilla karjalaisten kanssa j��mej� vastaan, k�viv�t sotaa j��mien maassa, h�vittiv�t heid�n maataan tulella ja hakkasivat karjan maahan. Varhaisimmat n�ist� kuvauksista voivat olla retki�, joista puhuvat tunnetut Kirmukarmu- kuvaukset. Kaikki j��mi -kuvaukset eiv�t kuitenkaan puhu nimenomaan h�m�l�isist�, vaan yleens� suomalaisista, karjalaisten naapureista.
Retki� tapahtui edelleen vuodesta 1226 l�htien Jaroslav Vsevoldinpojan johdolla. Retki� tehtiin jatkuvasti koko 1200- luvun alun ajan, yleens� kertomukset kertovat voitoista. Johtajana oli yleens� novgorodilainen. Kertomusten Potko oli karjalainen ja h�nen nimens� tuskin ainakaan silloin on s�ilynyt, jos h�n on kaatunut. Hieman hiljaisempi aika vallitsi 1270 vuoden j�lkeen eli siis juuri sin� aikana, jolloin Matti Kurki todenn�k�isimmin on el�nyt. Tosin viel� 1290-luvulta on mainintoja retkist� H�meeseen, yh� useammin kuitenkin mainitaan ruotsalaisten retkist� Novgorodiin. Kurjen ja Pohdon todellinen taistelu ei siis ainakaan ole historiallisesti mahdoton. Se on todellisuudessa saattanut olla sota, joka on henkil�itynyt vain kaksintaisteluksi. H�vitysretkille tuli v�liaikainen p��t�s vasta 1323 P�hkin�saaren rauhassa. (Akiander, 1849)
5. Yrj� Koskisen Pohjanpiltti
Suomen historian merkkimies Yrj� Koskinen teki Matti Kurjesta pienen suositun kansankirjan nimelt� Pohjan piltti. Kirja perustuu osin kansantarinoihin, osin Koskisen omaan sepitykseen. Kirjasen mukaan Matti Kurjella oli tyt�r nimelt� Lyyli, jonka Pouttu-p��llik�n poika Witjakka halusi. Matti Kurki ei suostunut, vaan asiasta syntyi taistelu, joka muodostui taisteluksi Pirkkalaisten johtajuudesta. Witjakka ry�sti Lyylin ja poltti Laukon. H�n telkesi Matti Kurjen Laukon kellariin. T�st� asiasta on olemassa kansansanontakin: "Kurjen ukko rautakenk�, astuupi kivist� vuorta, kivivuorta vangottaapi" (Suomen kansan arvoituksia). Matka soihdun valossa vaikeuksien ja luurankon�kyjen j�lkeen Pirunvuoreen on hyvin j�nnitt�v�. Karkun kirkolla Kurki ja Poutun joukot joutuivat riitaan.
Kurki ja Harald p��ttiv�t tehd� kostoretken Pohjanmaalle. Kurki p��tti tehd� retken yksin. Tultiin muutaman kilometrin p��ss� olevalle Hiisij�rvelle, johon lappalaiset olivat tehneet uhrauksia. Kurki k�ski tehd� avannon keskelle j�rve�. H�nen Totki- niminen koiransa upotettiin avantoon, jotta se ei metel�isi sotaretkell�. Totki-koirasta j�rvi ja koko alue sai nimens�. Totki kummitteli koko matkan Kurjelle. Lopulta Poutun joukot kuitenkin l�iv�t Kurjen ja h�nen ruumiinsa tuotiin Laukkoon. Tarinoihin perustuvaa ja viel�kin vapaampaa sepityst� Kurkien alkuhistoriasta l�ytyy Lauri Haarlan kirjoista Pirkkalaisp��llikk� ja Kurkien taru.
Tutkijoita Laukon keskiaikaisessa kivikellarissa.
6. Matti Kurki Lapissa - pirkkalaisp��llikk�n�
Matti Kurki ei ole mik��n paikallinen ilmi� tai paikallisten tarinoiden sankari. H�nest� on kerrottu tarinoita Lappia my�ten eik� Matti Kurjen nimi liene koskaan ollut unohduksissakaan. Vanhimmat muistiinmerkinn�t Matti Kurjesta l�ytyv�t Johannes Schefferuksen Lapponia-teoksesta vuodelta 1674. Porthanin tiedot Matti Kurjesta ja pirkkalaisista perustuvat mm. h�nen teokseensa. Schefferus tosin perustaa omat tietonsa hieman vanhempiin l�hteisiin, Niureniuksen, Plantinuksen ja Bureuksen muistiinpanoihin. Porthan kirjoitti v�it�skirjansa 'Pirkkalaisista' vuonna 1786-1789. �ht�v�njoessa Alaj�rven ja Lappaj�rven v�list� Kurejoen osuutta on kutsuttu paikallisen perim�tiedon mukaan Kurenjoeksi tai Kurjenjoeksi. Joen Rannassa Anttilan kohdalla on n�ihin saakka ollut varastoaittojen j��nn�ksi�, joiden sanotaan kuuluneen Matti Kurjelle. (L�ntinen 2001, 85-86)
Olaus Petri Niurenius oli Uumajan kirkkoherrana 1619-45. H�nen vaimonsa oli pirkkalaisia. Niurenius kertoo pirkkalaisten h�vitysretkist� Matti Kurjen johdolla Lappiin seuraavasti:
"Siell� he [lappalaiset], ilman murhetta veroista, joilla suomalaisia kotiseudullaan rasitettiin, eleliv�t kaikessa rauhassa ja hankkivat paljon kauppatavaroita, joita he joka vuosi toivat kotiseudulleen myyt�v�ksi. Sen vuoksi he alkoivat ihmetelt�v�ll� tavalla her�tt�� huomiota loistavalla vaatetuksellaan, maukkailla ruoillaan, varallisuudellaan ja koristeillaan, niin ett� todella voitiin p��tell� heid�n menestyneen eritt�in hyvin. H�m�l�iset, joiden alueelta he olivat l�ht�isin, katsoivat tuota harmissaan ja kateellisina. He valitsivat p��llik�kseen ja johtajakseen er��n Matin, joka oli maineikasta sukua. Mukanaan suuri joukko h�m�l�isi� h�n tunkeutui lappalaisten asuinsijoille, ry�sti kaiken eik� tauonnut ennenkuin oli karkoittanut heid�t asuinpaikoiltaan Kemi- ja Torniojoelle asti. Mutta jonkin aikaa my�hemmin, kun muutaman vuoden kuluttua oli saatu tiet�� karkoitettujen ja hajalle ly�tyjen elelev�n mukavasti mainittujen virtojen varsilla, h�m�l�iset k�viv�t uudelleen heit� ankarasti ahdistamaan ja kohtelivat heit� t�ll�in niin ep�inhimillisesti, ett� heid�n oli pakko vet�yty� ilman juhtia ja karjaa, pelk�t verkot muassaan, niihin er�maihin, joissa he yh� el�v�t." (Porthan 1982, 250) Niurenius jatkaa Matti Kurjesta:
"Olen puhunut er��st� Matista, joka suomalaisten johtajana voitti lappalaiset ja karkotti heid�t Pohjolan kaukaisimpiin er�maihin. Er��t v�itt�v�t, ett� h�n oli Kurkien aatelissukua Suomesta ja ettei h�n tuon hy�kk�yksen ja maahan tunkeutumisen aikana lakannut ahdistamasta lappalaisia ennen kuin he lupasivat h�nelle jokavuotiset verot. Kun h�n lopulta v�syi vaivalloisiin ja pitkiin matkoihin, h�nen kerrotaan tehneen er�iden H�meen pirkkalaisten kanssa vaihtokaupan ja korvaukseksi lappalaisten verotusoikeudesta saaneen joitkin kyli� Suomesta. ... Er��t viel� elossa olevat vanhukset ovat kertoneet n�hneens� Kurkien kirjeit� ja sopimuksia er��n Johannes Niilonpojan hallussa Luulajan pit�j�ss� Ersn�siss�." (Porthan 1982, 251)
Merkitt�v�� on se, ett� Matti Kurki oli jo suvultaankin kuuluisa. Oliko Kurkia useita, niin kuin muistiinpanossa sanotaan? Olisiko p��llikk�ys ollut Matti Kurjellakin jo perint�n�? Samoilta ajoilta, joskin hieman toisella tavalla v�ritettyn� mutta asian taustaa hyvin valaisevasti, kertoo tarinoita Bureus:
"Kuningas Maunu Ladonlukon aikana lappalaiset olivat itsen�inen kansaa. Ja kun h�n ei pystynyt saamaan heit� valtikkansa alle, h�n lupasi heid�t omaisuudeksi niille, jotka uskaltaisivat pakottaa heid�t Ruotsin valtaan. Silloin Pirkkalan pit�j�ss� asuvat pirkkalaiset l�htiv�t lappalaisten luo ja sopivat heid�n kanssaan aselevosta m��r�ttyyn p�iv��n saakka, mutta yll�ttiv�t lappalaiset aselevon aikana, l�iv�t monia kuoliaiksi ja saivat heid�n valtaansa aina J��merta ja L�nsimerta my�ten. Pirkkalaiset saivat kuninkaalta kirjeen, mink� mukaan lappalaiset, joita viel� silloin asui Pohjanlahden rannalla, kuuluivat heille kaikkine veroineen ja lohenpyyt�ineen, kuitenkin niin, ett� heid�n tuli kansaa Kruunulle joitakin kiihtelyksi� oravannahkoja korvaukseksi. T�m�n vuoksi pirkkalaisista tuli mahtavia ja rikkaita." (Porthan 1982, 249) Plantinus mainitsee my�s Matti Kurjen:
"Heid�n entiset maanmiehens�, joita yllytti oikeutettu suuttumus siit�, ett� he olivat aiheetta hyl�nneet entiset asuinsijansa, tai kannusti katalien sisarusten, ahneuden ja kateuden, nostattama katala raivo, taikka kumpikin seikka, k�viv�t er��n, kuten mainitaan, Matti Kurjen johdolla ahdistamaan heit� verisell� sodalla, tappaen, ry�st�en ja karkottaen heid�t lopulta koko tuolta laajalta ja rehev�lt� seudulta." (Porthan 1982, 252) Porthanin mukaan Pirkkalaisliike ei ole saanut nime��n Pirkkalan pit�j�n mukaan, kuten joskus aiemmin ja my�hemminkin on oletettu. Porthanin mukaan Pirkkala on ruotsalaisper�inen kaupunkia tarkoittava sana, mutta ei liity kaupank�yntiin. T�ss� h�n nykyk�sityksen mukaan oli v��r�ss�. Jalmari Jaakkolan mukaan pirkkalaiset olivat etup��ss� yl�satakuntalaisia pohjoisenk�vij�it� ja verottajia. Mauno Ladonlukko antoi todella pirkkalaisille nautintaoikeuden pohjoiseen 1277, kuten my�hemm�t asiakirjat kertovat. Jussi Laurosela kuitenkin kirjoitti 1911, ett� pirkkalaisissa oli ruotsalaisia enemm�n ja ett� Pirkkala saanut nimens� pirkkalaisista.
Kaikkein korkeimmalle jalustalle pirkkalaisverottajat kuitenkin ylsiv�t euralaisen Jalmari Jaakkolan kahdessa teoksessa, Pirkkalaisliikkeen synty vuodelta1923 ja Suomen Varhaishistoria (Suomen historia II) vuodelta 1935 (1956 IIp). Jaakkola tulkitsee pirkkalaisten keskusalueeksi Yl�-Satakunnan, jonka keskuksessa olivat Vesilahti, Lemp��l� ja Pirkkala. Perusteena Jaakkolalla ovat mm. paikannimet, sukunimet, elinkeinojen k�sitteist�, pohjoismaiset saagat ja varhaishistoriasta v�lillisesti kertovat asiakirjat ja perim�tiedot. Pirkkalaisliike oli Jaakkolalle kuitenkin vain j�lkin�yt�s rautakauden voimallisesta pohjank�ynnist�, johon osallistuivat aluksi my�s kainulaiset. Muistona t�st� ajasta ovat p��osin Vienan-Karjalasta ker�tty kalevalainen sankarirunous. J�ip� itse alueellekin jokunen v�l�hdys muinaisesta, mm. kalevalanmittainen Elinan surmaruno ja kuten Jaakkola kirjoittaa: "Yksin paikallisessa perim�tiedossakin ovat esim. sentapaisten, muualla maassamme tuntemattomain sankarien kuin Kurjen, Pohdon ym. taruhahmot kantautuneet my�h�isiin historiallisiin aikoihin." (Jaakkola 1956, 401) Alueen historiallisestikin todennettu er�nk�vij�historia taas ovat j�lkin�yt�s pirkkalaisliikkeelle. Jaakkolan n�kemykset saivat kuitenkin voimakasta kritiikki� jo heti V�in� Voionmaan taholta. (Jaakkola, 1923, 1956, Voionmaa 1947)
Birger Steckzen kirjoitti vuonna 1964 kohukirjan, joka aiheutti voimakkaan vastareaktion etenkin Suomessa. H�nen mukaansa Niureniuksen, Bureniuksen ja Plontinuksen asiakirjat olivat vehkeily�, jolla Ruotsin kuningas tuki omia valtapyrkimyksi��n. Etsittiin asiakirjoja Tanskaa ja Norjaa vastaan, oli osoitettava pirkkalaisten ylimuistoiset nautintaoikeudet suomalaisina, ei tanskalaisina. Oli taistelu Ruijasta. Ladonlukon kirje on Steckzenin mukaan keksint��. Pirkkalaisilla ei ollut verotusoikeutta. Kun Birger Jaarli teki retken H�meeseen 1249 (tai aiemmin?), olisiko h�n voinut antaa parikymment� vuotta my�hemmin pirkkalaisille jo oikeuden lappalaisten verottamiseen?
Seppo Suvanto kirjoittaa Satakunnan historiassa 1964, ett� perim�tieto on oikeata ja ett� Steckzen on v��r�ss�. Yl�satakunnan ja Tornion nimist�ss� on niin paljon yht�l�isyyksi�, ett� asiaa ei voi ilman Pirkkalaisliikett� selitt��. Steckzenin virhe on siin�, ett� kun yksi l�hdeosa s�rkyy, koko asia muka kumoutuu. Armas Luukon mukaan Tornionjokilaakso on asutettu Yl�- Satakunnan pirkkalaisilla. Tornionjokilaakson murre, tavat ja esineist� ovat satakuntalaista (h�r�t vetojuhtina, kaskiaura eli koukku, sahra, talous- tavat). Lappalaiset k�tkij�t ovat saaneet esineist�� l�nsisuomalaisten kauppiaiden v�lityksell�. (Luukko 1966)
Jouko Vahtolakin kumoaa Jaakkolan k�sityksi�. Sana 'pirkkalainen' esiintyy harvoin, se on sit� vastoin yleens� muodossa 'birkarlar'. Vahtola uskoi Steckzenin l�hdekritiikkiin. Kaarle IX tarvitsi Tanska-Norjaa vastaan taistellessaan Pirkkala-myytin! Jaakkola yliampuu my�s Yl�-Satakunnan er�el�m�n suuruutta muihin n�hden. Satakunnan ohella etel�isempi H�me oli my�s t�rke�, kuten Voionmaa on korostanut. Pirkkalaisliikett� ja yl�satakuntalaisten osallisuutta siihen ei kukaan ole kuitenkaan onnistunut puhaltaa olemattomiin.
Yl�-Satakunnan rautakautista ja my�hemp�� rikkautta tuskin voidaan selitt�� ilman pirkkalaisliikkeen kaltaista j�rjest�ytynytt� verotusinstituutiota. Niurenius, Plantinus ja Bureus tunsivat hyvin Tornion, Luulajan ja Piitimen alueet. Heid�n muistiinpanoillaan on merkityst�. Historiankirjoitus kiistelee monista Pirkkalaisliikkeen kysymyksist�, mutta p��linja lienee jo saanut hahmonsa. Pirkkalaisliikkeen muistomerkki sijaitsee alueen nykyisess� ytimess�, Tampereella. Muistomerkkin� on Pirkkapatsas, kivinen Pirkkapuu, pyk�l�puu, kuitti, kalikka, s�ie. Birk tarkoittanee oikeuspiiri�. Birkarlar olivat suljettu verottajaetupiiri, joilla oli selke�t, kuninkaan antamat s��nn�t. Se lienee ollut vastaava j�rjest� kuin aiemmin Pohjanmaan kveenit eli kainulaiset. Pirkka -oikeusk�yt�nn�st� ovat saaneet nimens� niin rautakautinen ruotsalainen friisil�iskaupan keskus Birka, Yl�-Satakunnan Pirkkala sek� monet muut vastaavat nimet.
Jos pirkkalaisten p��l�ht�paikkana voidaan perustellusti pit�� ep�m��r�ist� aluetta, johon liittyy nimi Pirkkala, viimeaikainen tutkimus ruotsalaisvalloituksen alkuajoista sek� kristinuskon saapumisesta Yl�- Satakuntaan antaa asialle uudenlaisia piirteit�. Pirkkalan ei ole tarvinnut olla mik��n pieni alue, entinen Suur- Pirkkalakaan, vaan se on saattanut olla alue, joka on k�sitt�nyt koko Pyh�j�rven ja N�sij�rven ymp�rist�n. Asiaa tukisi sekin, ett� alueen em�kirkko on todenn�k�isesti sijainnutkin Vesilahdessa, eik� nykyisess� Pirkkalankyl�ss�. Kun on puhuttu Pirkkalasta, sill� on voitu aivan hyvin tarkoittaa my�s Vesilahtea, jota on keski- ja uudella ajalla usein nimitettykin em�pit�j�ksi.
7. Kurkien merkitys keskiajan Ruotsissa
On luonnollista, ett� mies tai joukko miehi�, jotka tekiv�t Ruotsille niin suuren palveluksen, ett� saattoivat lappalaiset veronalaisiksi kuninkaalle ja vaikeuttivat novgorodilaisten hy�kk�ily�, p��si suureen suosioon kuninkaan silmiss�. Hyv�� mainetta lienee lis�nnyt viel� sekin, ett� Kurkien sanotaan k��ntyneen Kristinuskoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 1200-luvulla Kristinusko merkitsi samalla kuuliaisuussuhdetta Ruotsiin. My�hemmin Kurjet olivat koko valtakunnan eturiviss�.
On viel� muuan merkitt�v� yhteys, jonka mm. Seppo Suvanto ja Helge Pohjolan-Pirhonen ovat tuoneet Kurkien suhteen esiin. Vahvistaakseen asemiaan Suomessa Birgen jaarli j�tti retkiens� j�lkeen t�nne sukulaisiaan, jotka avioituivat sitten suomalaisten kanssa. Nokian Viikiin tiedet��n tulleen mm. Odygd-sukua. Kurkia ja heid�n sukulaisiaan Sv�rdej� avioitui useissa vaiheissa jaarlin sukulaisten kanssa. N�in siis Kurjet ovat Ruotsin kuningashuoneen Folkungasukua. Ritari Niilo Kurki mm. avioitui tunnetun Odygd-sukuisen Filpus Kaarlenpojan tytt�ren kanssa. Niilolla ei liene ollut j�lkel�isi�, mutta h�nen sisarillaan oli. Avioliiton my�t� Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sek� kihlakunnantuomarin viran Fr�s�kerista. T�st� alkavat my�s my�hempien Kurkien tuomarinvirat. My�s my�hemmin Folkungat ja Kurjet avioituivat. Se, ett� esimerkiksi Niilo Kurki on voinut saada vaimokseen Filpus Kaarlenpojan tytt�ren, osaltaan vahvistaa k�sityst�, ett� Kurjet todella ovat voineet olla Ruotsin kuninkaiden silmiss� kuuluisan Matti Kurjen sukua. (Pohjolan-Pirhonen Helge, 1975:695, Suvanto 1973: 66, 316) Laukon makasiini
Kauppaneuvos Rafael Haarlan rakennuttama Laukon viljamakasiini. Kartanon p��rakennukset taempana.
Yrj� Punkari, 1997-2003
Lis�tietoja, linkkej�:
* Laukon historiaa
* Vesilahden historiaa
* R�ms��n Rudangonmaan Velhonkanto
L�hteit�:
Akiander Matth.: Utdrag ur ryska annaler. Teoksessa Suomi, Tidskrift i fosterl�ndska �mnen. Helsinki: SKS, 1848.
Bomansson K.A.: Pispa Arvid Kurjen vanhemmista ja "Elinan surma"-nimisest� kansan-runosta. HARK I, ss. 1-37, 1866.
Haarla Lauri: Kurkien taru. Helsinki: Otava, 1938.
Ignatius K.: Elinan surma ja Kurkien suku. Helsinki Edlund, 1892.
Ivalo Santeri ja Wilkuna Ky�sti: Suomalaisia sankareita I-II, Porvoo: WSOY, 1956.
Jaakkola Jalmari: Pirkkalaisliikkeen synty. Turku: Turun suomalaisen yliopiston julkaisuja, 1923.
Jaakkola Jalmari: Suomen varhaishistoria II: Heimokausi ja Kalevala. Porvoo: WSOY 1935, 1956.
Kaukovalta, K.V., Jaakkola K., Sorila Aug.: Pirkkalan historia. Pirkkalan historiakomitea, 1934.
Koskinen Yrj�: Pohjanpiltti. (1859) Helsinki: Otava, 1965.
K�rki Frans: Muistiinpanot SKS:n arkistossa.
Linna Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Teoksessa: Helena Honka-Hallila (toim.): Vesilahti 1346-1996, Jyv�skyl�, Vesilahden kunta ja seurakunta 1996.
Luukko Armas: Pirkkalaiset ja lappalaiset. Kotiseutu 5/1966.
Pohjolan-Pirhonen Helge: Kurck-sl�kten. Teoksessa: Grill Erik (toim.): Svensk Biografiskt Lexikon. Stockholm 1975-77.
Porthan Henrik Gabriel: Valitut teokset. (1786, 1789) Helsinki: SKS, 1982.
Raevuori Yrj�: Laukon omistajia ja vaiheita. Tampere 1963.
Schefferus Johannes: Lapponia. (Ilm. 1674) H�meenlinna, Arvi A. Karisto, 1963.
Steckzen Birger: Kalevaladikten och birkarleproblem. Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1964.
Suvanto Seppo: Knaapista populiin. Helsinki: SKS, 1987.
Suvanto Seppo: Satakunnan historia III, keskiaika, Satakunnan maakuntaliitto, 1973.
Suvanto Seppo: Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliv�liin. Tampereen historia I. Tampere, 1988.
Topelius Sakari: Maamme kirja, Porvoo: WSOY, 1944
Vahtola Jouko: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty, Studia Historica septentrionalia 3. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1980.
Voionmaa V�in�: H�m�l�inen er�kausi. WSOY, 1947.
Voionmaa V�in�: Kurki-suvun syntym�sijoilta. Haik 1934.
Pirkkalaisp��llikk� ja Laukon ensimm�inen omistaja.
Viel�k� muistat Maamme -kirjasta Matti Kurjen ja Pohdon taistelun?
1. Matti Kurki Maammekirjassa
Matti Kurki on Suomen ensimm�inen sankari. L�hes sadan vuoden ajan luettiin suomalaisissa kouluissa tarinaa Matti Kurjesta Sakari Topeliuksen Maamme -kirjasta (1857...). Pirkkalaisp��llikk� Matti Kurki oli rohkea ja laajalti tunnettu sankari. H�n joutui taisteluun ven�l�isten suuriruhtinaan v�kev�n sankarin Pohdon kanssa. Suuriruhtinas l�hetti Pohdon taistelemaan Ruotsin kuninkaan parhaimman uroon kanssa. Kun kukaan ei uskaltanut ottaa teht�v�� vastaan, sana vietiin Matti Kurjelle Vesilahteen. Matti oli heti valmis. H�n kuitenkin sai kuulla, ett� Pohto oli tehty loitsuilla haavoittumattomaksi. Niinp� Matti Kurki pyysi p�iv�n lis�aikaa ja pyrki saamaan voimakseen viel�kin tehokkaampia loitsuja.
Seuraavana aamuna valittiin er�s saari taistelutantereeksi. Uroot soutivat sinne kumpikin veneiss��n. Kun Matti Kurki ty�nsi Pohdon veneen vesille, Pohto kyseli h�mm�styneen� syyt� Kurjen temppuun. "Ken t�ll� saarella leposijan saa, ei tarvitse venett�", vastasi Kurki. Silloin Pohto tempaisi julmistuneena miekallaan Matti Kurjen oikean k�den poikki. Matti Kurki vaipui polvilleen ja hyppi tuskissaan. Sin�h�n hypp��t kuin Kurki, ilkkui Pohto. "Viel� min� osaan lent��kin", sanoi Kurki ja sivalsi Pohdon p��n poikki. Uroty�st� Kurki sai palkkiokseen Ruotsin kuninkaalta Laukon kartanon ja siit� ajasta l�htien h�nen nimens� on ollut Kurki. (Topelius 1944)
2. Suomalaisia sankareita ja muita kirjoja
Maammekirjan kuvaus Kurjen ja Pohdon taistelusta ei ole ainoa. Santeri Ivalon ja Ky�sti Wilkunan kuuluisa historiallinen kertomuskirja 'Suomalaisia sankareita' vuodelta 1915 alkaa tarinalla Matti Kurjesta. T�m� tarina on pidempi ja sille ovat Ivalo ja Wilkuna antaneet oman lis�v�rins�. Matin kotitilana oli Laukko, jo ainakin kolmannessa polvessa. Matin isois� oli hallinnut kuninkaana koko Satakuntaa. Matin veljet asuivat Liuksialassa ja Telj�ss�. Siihen aikaan vallitsi viel� pakanuus, Pyh� Nikolaus oli pirkkalaismiesten suojeluspyhimyksens�.
Er��n� juominki-iltana miehet suunnittelivat lappalaisten verotusretke�, mutta joku tiesi huhusta, ett� novgorodilaiset olisivat tulossa. Matti Kurki muisteli id�ss� k�ydess��n joutuneensa vastakkain jonkun novgorodilaisen sotap��llik�n kanssa jo kauan aiemmin. Silloin tuo sotap��llikk� oli joutunut alakynteen ja menehtynyt, mutta oli vannonut poikansa tulevan viel� kostoretkelle. T�m� kostoretki n�ytti nyt mahdolliselta, mutta sit� ei tullut. Pirkkalaiset l�htiv�t lapinretkelleen.
Lapin retken aikana novgorodilaiset kuitenkin tulivat ry�stelem��n ja h�vitt�m��n maata. Heid�n p��llikk�n��n oli j�ttil�iskokoinen Pohto. Pohdon joukot p��siv�t H�meeseen asti. Touonteon aikaan tuli Pohto Laukon porteille ja leiriytyi siihen. Pohto tiedotti haluavansa n�hd�, onko pirkkalaisten p��llikk� maineensa veroinen ja uskaltaako h�n kaksintaisteluun. Yll�tt�en tuli Matti kotiin ja lupasi kaksintaisteluun.
Kurki ja Pohto, piirros: Rafael Rindell
Kaksintaistelua edelt�v�n� y�n� Matti rukoili kirkossa Pyh�� Nikolausta. Aamulla h�n l�hti soutamaan sovitulle saarelle. Pohdon hartiat olivat niin suuret, ett� ne ulottuivat veneen laidasta toiseen. Tanner notkui Pohdon jalkojen alla. Kurki potkaisi Pohdon veneen vesille ja sanoi, ett� "Arvelin vain, ett� se, joka j�� t�nne makaamaan, ei tarvitse en�� venett�." Pohdon kasvot v��ristyiv�t raivosta ja tempaisi miekallaan Kurjen oikean k�den poikki. "Hohhoh, niinh�n sin� kuukit pitkin maata kuin kurki!" pilkkasi Pohto. Kurki otti miekan vasempaan k�teens� ja sanoi: "K�yk��n n�in jokaisen it�l�isen, joka vihollisena saapuu t�nne maatamme tallaamaan." Kurki heilautti miekkaansa ja Pohto kaatui henget�nn� maahan. Pohdon miehet heittiv�t aseensa ja rukoilivat armoa. Joukot rynt�siv�t vaihtelevalla menestyksell� kotimatkalle. Kurjen k�den tyng�st� ei vuotanut verta, sit� pidettiin Pyh�n Nikolauksen ihmety�n�. Kurki matkusti viel� Turkuun saamaan kuninkaalta aateliskirjan. Kurjet saivat sen j�lkeen tilalleen ikuisen verovapauden.
Ensimm�isen� tarina Matti Kurjen ja Pohdon taistelusta esiintyy ruotsiksi Helsingfors Morgonbladin numerossa 17 vuodelta 1844. Pohtoa kutsuttiin Potkoksi. T�ss� kuvauksessa Kurki k�ytt�� lappalaisten taikoja avukseen. Maamme kirjan kuvaus Kurjesta ja Potkosta lienee toinen muistiinmerkint� (1857). Seuraavan kerran tarina esiintyy ainakin Historiallisen arkiston ensimm�isess� numerossa vuonna 1866. K.A.Bomanssonin artikkeli k�sittelee varsinaisesti piispa Arvid Kurkea sek� Elinan surmarunoa. 1892 Ignatius toistaa tarinan hieman erilaisena kirjassa Arvid Kurki. Tarinalla on ilmeisesti ik�� paljonkin.
3. Frans K�rjen kokoelmat
Tarinoita Kurjen ja Pohdon taisteluista on taltioinut my�s vesilahtelaissyntyinen rovasti Frans K�rki. P��juoni on tarinoissa edellisten kaltainen, mutta yksityiskohdissa on eroja. Rovasti K�rjen is�, Aukusti K�rki (s. 1850) kertoi Matti Kurjen ja Pohdon taisteluun muutamia lisi�. Pohtoa h�n kutsui Potkoksi, kuten monet muutkin kansantarinat. Potko osasi suomea, joten h�nt� ep�iltiin suomalaisrotuiseksi. Potko ei tullut Laukkoon vaan Sakoisiin, jossa Kurkien perhe asui.
Lapinsarvu - Pohdonsaari Kaksintaistelu k�ytiin pienell� py�re�ll� saarella nimelt� Sarvunsaari (kuva oikealla). Nimi lienee lappalaisper�inen, koska koko Laukko oli viel� Matti Kurjen aikoihin lappalaisten heimolinnoituksena - n�in kertoo perim�tieto Hinsalassa. My�hemmin saarta on nimitetty Pohdonsaareksi. Kaksintaistelun kuvaus on samanlainen kuin edell� paitsi siin�, ett� Potko sai Kurjelta vain muutaman sormen poikki. Vanhassa Tottij�rven vaakunassa on Matti Kurjen kuva, jossa h�nelt� puuttuu muutamia sormia.
Kurki otti kaatuneen Pohdon aseet ja h�nen suuren kultarahakukkaronsa sek� astui Pohdon punareunaiseen veneeseen ja souti Laukon rantaan. August K�rjen kertoman mukaan Kurki oli sanonut, ett� "Rehellisess� kaksintaistelussa olen voittanut. Suomi ei alistu Ven�j�n valtaan. Pohdon me hautaamme tuonne taistotantereelle. Ja sit� saarta ruvettakoon kutsumaan Pohdon saareksi, jotta se ainaisesti muistuttaisi meit� vapaudestamme. Pohdon aseet ja aarteet j��v�t minulle. Menk�� te vain rauhassa kotiinne ja viek�� Lapin ja pirkkalaisten p��llik�n, Matti Kurjen terveiset, ett� niin k�y jokaiselle, joka Ven�j�lt� p��llemme hy�kk��. Sen j�lkeen Kurki astui lappalaisten eteen ja antoi Pohdon rahalaukun sanoen: Tuohon min� laukkuni lasken, ja t�st� alkaen t�m� Laukko olkoon Kurki-suvun talo."
Hinsala on merkillisten tarinoiden aitta. Sielt� ovat per�isin tarinat Hunnun Herrasta ja Elinan surmasta. "Toinen on K�rki, toinen on Kurki" sanoo vesilahtelainen sananlasku. Ilmeisesti k�rkim�isyydelle on ollut luonteenpiirteens�, samoin kurkimaisuudelle. K�rjet ja Kurjet olivat yst�vi� ja vesinaapureita. K�rjet ja Kurjet ilmeisesti varhaisimpina aikoina k�viv�t yhdess� Pohjoisen er�maillakin, molemmilta tunnetaan suuria er�alueita N�sij�rven pohjoispuolelta. Ehk� heill� oli jo pirkkalaisliikkeen aikainen yst�vyys, er�maita oli kummallakin. Joka tapauksessa K�rjen suvussa on ollut halki vuosisatojen runsaasti perim�tietoja Kurkien edesottamuksista. Joutuivatpa Kurjet joskus lainaamaan rahaakin K�rjilt�. Kurjet olivat K�rkien mukaan kotoisin Sakoisista, heit� sanottiinkin Sako-Kurjiksi, pyhiksi Kurjiksi. Monien tarinoiden mukaan Matti Kurki oli kristitty mies. Kurki voi my�s tarkoittaa pahaa lintua (kuris).
Matti-nimi on kristillisper�inen Matts, Matteus. Hinsalan K�rjell� Matteja oli perim�tiedon mukaan ollut 18 kpl. Itse nimi Sakoinen ehk� tulee sanasta sacre eli pyh�. Ehk� Sakoinen kuului alueen varhaisimpiin kristillisiin alueisiin Hinsalan ohella. Sek� Kurkia ett� K�rki� voidaan historioissa j�ljitt�� ainakin 1400-luvuille asti. Kummallakin suvulla on todenn�k�isesti esi-is�ns� jo paikallisessa rautakaudessa. Kun Sakoisten rautakautinen rikas hauta-alue paljastui 1800-luvun lopulla, hinsalalaiset sanoivat, ett� sielt� nyt kaivetaan Kurkien hautoja.
Sako-Kurkien veljessarjan kuuluisin oli Matti Kurki. H�n oli Tuonenojan suoalueella heitt�nyt Kurjen jalat velalla eli pitk�ll� siimalla sekooksiin. Sen t�hden veljet alkoivat nimitt�m��n h�nt� Matti Kurjeksi. "Kyll� min� sinunkin jalkasi poikki heit�n, jos niin tahrot", sanoi Matti veljilleen. Matista tuli kuitenkin jalo ja voimakas mies. Taavetti Priiari Hinsalasta on kertonut Frans K�rjelle tarinan Matti Kurjesta ja Aveesta: "Ave-niminen kalastaja asui Anjan Avesaarella. H�n riitautui Laukon kalastajien kanssa. "Jahka min� sanon veljelleni Matille, kyll�p�h�n sun neuvoo, sanoi Matti Kurjen veli, joka oli Laukossa ollut paimenena ja kalastajana. Sill� Ave oli tullut kalastamaan Laukon rannoille ja teki v��ryytt� siell�. Aave oli v�kev� mies; kaatoi h�r�n sarvista. Mutta kun Matti Kurki tuli, niin h�n voitti Aaveen ja Aaveen piti paeta saareensa Avesaareen. Klihtasaunoissa y.m. �mm�t niist� yhteisesti lauloivat. Sakoisten Kurkien, entisten p��llikk�jen, j�lkel�isi� oli Matti Kurki ja h�nen nuorempi veljens� ei ole nimelt� muistissa."
Rovasti Frans K�rki oli nuorena pappisopiskelijana vastustanut kiivaasti 1824 syntyneen isois�ns�, Taavetti Priiarin k�sityst� siit�, ett� Matti Kurki olisi taistellut tanskalaisia kristinuskon tuojia vastaan. Frans K�rjen silloisen k�sityksen mukaan tanskalaiset eiv�t 1100-luvun lopulla ahdistelleet suomalaisia. Isois� oli kuitenkin ollut aivan varma kertomuksen todenper�isyydest�. K�rki kuuli kuitenkin 1900-luvun alussa professori Hainarin luennossa uuden tiedon ett� tanskalaiset olivat todella tehneet retki� Suomeen.
Taavetti Priiarin oli kertonut seuraavaa: "Matti Kurki oli l�hetetty Turkuun veroa maksamaan mett�nahoilla. Tanskalaiset tahtoivat tehd� v��ryytt� Turun joella, jossa Tanska ja Ruotsi tappelivat. Tanskalaiset tulivat veroa ottamaan. Ne anastivat Ruotsin veronahat. Siin� tuli kova taistelu. Kurki haettiin kahakkaa selitt�m��n. H�n otti kaljaasin purjeen maston eli kaljun k�teens� ja hyppi kuin kurki veneest� veneeseen ja l�i ja sanoi: "Riirat ne ratkee tai paatit katkee". Tanskalaiset tulivat maahan ly�dyiksi. Verojen kantaja kirjoitti Ruotsin kuninkaalle, ett� kukaan ei voinut Matti Kurkea vastustaa. Koko joki oli kaatuneita t�ynn�. Kun tanskalaiset sitten aikoivat Turun joella uudestaan anastaa saaliin, niin Ruotsin l�hettil�s etsi Kurkea, joka vesilahtelaisten puolesta teki rauhat. Ruotsin l�hettil�s vei tiedon siit� Ruotsin kuninkaalle ja Ruotsin rahan kokooja viel� erikoisesti ilmoitti kuninkaalle, ett� ottakaa Matti Kurki avuksenne ja niin tuli Kurki tutuksi." Siit� alkoi Kurkien huima nousu kohti valtakunnan ykk�saatelia.
Mihin aikaan t�m� Matti Kurjen ja Pohdon taistelun voidaan sanoa tapahtuneen? Ehk� 1200-luvulla, mutta ennen vai j�lkeen Birger Jaarlin H�meen valloitusta, joka tapahtui 1200-luvun puolissa v�liss�? Yrj� Raevuori ep�ilee Matti Kurjen el�neen 1200-luvun j�lkipuoliskolla.
Mist� nimi Kurki, koska 1200-luvulla ei viel� k�ytetty sukunimi�? El�inten nimill� - karhu, susi, kotka, kurki jne. - on ollut hyvin varhaisina aikoina toteeminen teht�v�ns�. Suku j�sensi yhteis�ns� el�imen nimell� varustetuksi klaaniksi ja koki saavansa n�in yhteis�llist� voimaa. Eristyneiss� kulttuureissa totemismi on ollut hallitsevaa n�ihin p�iviin asti, mutta Euroopassa se lienee menett�nyt merkityksens� jo my�hemm�ll� rautakaudella. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, ett� joitakin rippeit� el�innimien k�yt�st� olisi j��nyt muuntuneena liikanimiksi ja sit� kautta my�hemmin sukunimiksi. Etenkin ylimyssuvut ottivat totemismin k�ytt��n jonkinlaisena jalostuneena ja hienostuneena muunnoksena, mik� n�kyy mm. sukuvaakunoissa. (Suvanto 1987, 116-118)
4. Ovatko Kurki ja Potko todella taistelleet?
Palataan viel� hetkeksi Matti Kurjen ja Pohdon taisteluun. Se on kiistaton kansantarina. Tuntuu t�ysin mahdottomalta ajatukselta pyrki� todentamaan sit� mill��n tavoin. Suomalaisista asiakirjoista ainakin on turha etsi� todistusta. Tarina on my�s hyvin vanha. Sen sijaan Ven�l�isten puolella voisi l�yty� jotakin. Sielt� todella l�ytyykin, vanhoja annaaleja! Kurki-sukuja Vesilahdessa on el�nyt runsaastikin useiden vuosisatojen ajan (Suvanto 1987).
Alkujaan Novgorod oli pieni kauppapaikka Olhavanjoen rannalla, Laatokan etel�puolella. Tataarien tunkeutuminen Ven�j�lle sai kuitenkin aikaan ketjureaktion, joka ulottui Suomeen asti. It�merta ymp�r�iv�t valtiot pyrkiv�t keskin�isiin sopimuksiin, mutta v�kivaltaa tarvittiin runsaasti v�lineen�. Sek� novgorodilaiset ett� karjalaiset olivat tehneet useita retki� j��mej� (jem) vastaan jo 1100-luvun lopulla. Novgorodilaisissa kronikoissa on useita kuvauksia, miten he meniv�t laivoilla karjalaisten kanssa j��mej� vastaan, k�viv�t sotaa j��mien maassa, h�vittiv�t heid�n maataan tulella ja hakkasivat karjan maahan. Varhaisimmat n�ist� kuvauksista voivat olla retki�, joista puhuvat tunnetut Kirmukarmu- kuvaukset. Kaikki j��mi -kuvaukset eiv�t kuitenkaan puhu nimenomaan h�m�l�isist�, vaan yleens� suomalaisista, karjalaisten naapureista.
Retki� tapahtui edelleen vuodesta 1226 l�htien Jaroslav Vsevoldinpojan johdolla. Retki� tehtiin jatkuvasti koko 1200- luvun alun ajan, yleens� kertomukset kertovat voitoista. Johtajana oli yleens� novgorodilainen. Kertomusten Potko oli karjalainen ja h�nen nimens� tuskin ainakaan silloin on s�ilynyt, jos h�n on kaatunut. Hieman hiljaisempi aika vallitsi 1270 vuoden j�lkeen eli siis juuri sin� aikana, jolloin Matti Kurki todenn�k�isimmin on el�nyt. Tosin viel� 1290-luvulta on mainintoja retkist� H�meeseen, yh� useammin kuitenkin mainitaan ruotsalaisten retkist� Novgorodiin. Kurjen ja Pohdon todellinen taistelu ei siis ainakaan ole historiallisesti mahdoton. Se on todellisuudessa saattanut olla sota, joka on henkil�itynyt vain kaksintaisteluksi. H�vitysretkille tuli v�liaikainen p��t�s vasta 1323 P�hkin�saaren rauhassa. (Akiander, 1849)
5. Yrj� Koskisen Pohjanpiltti
Suomen historian merkkimies Yrj� Koskinen teki Matti Kurjesta pienen suositun kansankirjan nimelt� Pohjan piltti. Kirja perustuu osin kansantarinoihin, osin Koskisen omaan sepitykseen. Kirjasen mukaan Matti Kurjella oli tyt�r nimelt� Lyyli, jonka Pouttu-p��llik�n poika Witjakka halusi. Matti Kurki ei suostunut, vaan asiasta syntyi taistelu, joka muodostui taisteluksi Pirkkalaisten johtajuudesta. Witjakka ry�sti Lyylin ja poltti Laukon. H�n telkesi Matti Kurjen Laukon kellariin. T�st� asiasta on olemassa kansansanontakin: "Kurjen ukko rautakenk�, astuupi kivist� vuorta, kivivuorta vangottaapi" (Suomen kansan arvoituksia). Matka soihdun valossa vaikeuksien ja luurankon�kyjen j�lkeen Pirunvuoreen on hyvin j�nnitt�v�. Karkun kirkolla Kurki ja Poutun joukot joutuivat riitaan.
Kurki ja Harald p��ttiv�t tehd� kostoretken Pohjanmaalle. Kurki p��tti tehd� retken yksin. Tultiin muutaman kilometrin p��ss� olevalle Hiisij�rvelle, johon lappalaiset olivat tehneet uhrauksia. Kurki k�ski tehd� avannon keskelle j�rve�. H�nen Totki- niminen koiransa upotettiin avantoon, jotta se ei metel�isi sotaretkell�. Totki-koirasta j�rvi ja koko alue sai nimens�. Totki kummitteli koko matkan Kurjelle. Lopulta Poutun joukot kuitenkin l�iv�t Kurjen ja h�nen ruumiinsa tuotiin Laukkoon. Tarinoihin perustuvaa ja viel�kin vapaampaa sepityst� Kurkien alkuhistoriasta l�ytyy Lauri Haarlan kirjoista Pirkkalaisp��llikk� ja Kurkien taru.
Tutkijoita Laukon keskiaikaisessa kivikellarissa.
6. Matti Kurki Lapissa - pirkkalaisp��llikk�n�
Matti Kurki ei ole mik��n paikallinen ilmi� tai paikallisten tarinoiden sankari. H�nest� on kerrottu tarinoita Lappia my�ten eik� Matti Kurjen nimi liene koskaan ollut unohduksissakaan. Vanhimmat muistiinmerkinn�t Matti Kurjesta l�ytyv�t Johannes Schefferuksen Lapponia-teoksesta vuodelta 1674. Porthanin tiedot Matti Kurjesta ja pirkkalaisista perustuvat mm. h�nen teokseensa. Schefferus tosin perustaa omat tietonsa hieman vanhempiin l�hteisiin, Niureniuksen, Plantinuksen ja Bureuksen muistiinpanoihin. Porthan kirjoitti v�it�skirjansa 'Pirkkalaisista' vuonna 1786-1789. �ht�v�njoessa Alaj�rven ja Lappaj�rven v�list� Kurejoen osuutta on kutsuttu paikallisen perim�tiedon mukaan Kurenjoeksi tai Kurjenjoeksi. Joen Rannassa Anttilan kohdalla on n�ihin saakka ollut varastoaittojen j��nn�ksi�, joiden sanotaan kuuluneen Matti Kurjelle. (L�ntinen 2001, 85-86)
Olaus Petri Niurenius oli Uumajan kirkkoherrana 1619-45. H�nen vaimonsa oli pirkkalaisia. Niurenius kertoo pirkkalaisten h�vitysretkist� Matti Kurjen johdolla Lappiin seuraavasti:
"Siell� he [lappalaiset], ilman murhetta veroista, joilla suomalaisia kotiseudullaan rasitettiin, eleliv�t kaikessa rauhassa ja hankkivat paljon kauppatavaroita, joita he joka vuosi toivat kotiseudulleen myyt�v�ksi. Sen vuoksi he alkoivat ihmetelt�v�ll� tavalla her�tt�� huomiota loistavalla vaatetuksellaan, maukkailla ruoillaan, varallisuudellaan ja koristeillaan, niin ett� todella voitiin p��tell� heid�n menestyneen eritt�in hyvin. H�m�l�iset, joiden alueelta he olivat l�ht�isin, katsoivat tuota harmissaan ja kateellisina. He valitsivat p��llik�kseen ja johtajakseen er��n Matin, joka oli maineikasta sukua. Mukanaan suuri joukko h�m�l�isi� h�n tunkeutui lappalaisten asuinsijoille, ry�sti kaiken eik� tauonnut ennenkuin oli karkoittanut heid�t asuinpaikoiltaan Kemi- ja Torniojoelle asti. Mutta jonkin aikaa my�hemmin, kun muutaman vuoden kuluttua oli saatu tiet�� karkoitettujen ja hajalle ly�tyjen elelev�n mukavasti mainittujen virtojen varsilla, h�m�l�iset k�viv�t uudelleen heit� ankarasti ahdistamaan ja kohtelivat heit� t�ll�in niin ep�inhimillisesti, ett� heid�n oli pakko vet�yty� ilman juhtia ja karjaa, pelk�t verkot muassaan, niihin er�maihin, joissa he yh� el�v�t." (Porthan 1982, 250) Niurenius jatkaa Matti Kurjesta:
"Olen puhunut er��st� Matista, joka suomalaisten johtajana voitti lappalaiset ja karkotti heid�t Pohjolan kaukaisimpiin er�maihin. Er��t v�itt�v�t, ett� h�n oli Kurkien aatelissukua Suomesta ja ettei h�n tuon hy�kk�yksen ja maahan tunkeutumisen aikana lakannut ahdistamasta lappalaisia ennen kuin he lupasivat h�nelle jokavuotiset verot. Kun h�n lopulta v�syi vaivalloisiin ja pitkiin matkoihin, h�nen kerrotaan tehneen er�iden H�meen pirkkalaisten kanssa vaihtokaupan ja korvaukseksi lappalaisten verotusoikeudesta saaneen joitkin kyli� Suomesta. ... Er��t viel� elossa olevat vanhukset ovat kertoneet n�hneens� Kurkien kirjeit� ja sopimuksia er��n Johannes Niilonpojan hallussa Luulajan pit�j�ss� Ersn�siss�." (Porthan 1982, 251)
Merkitt�v�� on se, ett� Matti Kurki oli jo suvultaankin kuuluisa. Oliko Kurkia useita, niin kuin muistiinpanossa sanotaan? Olisiko p��llikk�ys ollut Matti Kurjellakin jo perint�n�? Samoilta ajoilta, joskin hieman toisella tavalla v�ritettyn� mutta asian taustaa hyvin valaisevasti, kertoo tarinoita Bureus:
"Kuningas Maunu Ladonlukon aikana lappalaiset olivat itsen�inen kansaa. Ja kun h�n ei pystynyt saamaan heit� valtikkansa alle, h�n lupasi heid�t omaisuudeksi niille, jotka uskaltaisivat pakottaa heid�t Ruotsin valtaan. Silloin Pirkkalan pit�j�ss� asuvat pirkkalaiset l�htiv�t lappalaisten luo ja sopivat heid�n kanssaan aselevosta m��r�ttyyn p�iv��n saakka, mutta yll�ttiv�t lappalaiset aselevon aikana, l�iv�t monia kuoliaiksi ja saivat heid�n valtaansa aina J��merta ja L�nsimerta my�ten. Pirkkalaiset saivat kuninkaalta kirjeen, mink� mukaan lappalaiset, joita viel� silloin asui Pohjanlahden rannalla, kuuluivat heille kaikkine veroineen ja lohenpyyt�ineen, kuitenkin niin, ett� heid�n tuli kansaa Kruunulle joitakin kiihtelyksi� oravannahkoja korvaukseksi. T�m�n vuoksi pirkkalaisista tuli mahtavia ja rikkaita." (Porthan 1982, 249) Plantinus mainitsee my�s Matti Kurjen:
"Heid�n entiset maanmiehens�, joita yllytti oikeutettu suuttumus siit�, ett� he olivat aiheetta hyl�nneet entiset asuinsijansa, tai kannusti katalien sisarusten, ahneuden ja kateuden, nostattama katala raivo, taikka kumpikin seikka, k�viv�t er��n, kuten mainitaan, Matti Kurjen johdolla ahdistamaan heit� verisell� sodalla, tappaen, ry�st�en ja karkottaen heid�t lopulta koko tuolta laajalta ja rehev�lt� seudulta." (Porthan 1982, 252) Porthanin mukaan Pirkkalaisliike ei ole saanut nime��n Pirkkalan pit�j�n mukaan, kuten joskus aiemmin ja my�hemminkin on oletettu. Porthanin mukaan Pirkkala on ruotsalaisper�inen kaupunkia tarkoittava sana, mutta ei liity kaupank�yntiin. T�ss� h�n nykyk�sityksen mukaan oli v��r�ss�. Jalmari Jaakkolan mukaan pirkkalaiset olivat etup��ss� yl�satakuntalaisia pohjoisenk�vij�it� ja verottajia. Mauno Ladonlukko antoi todella pirkkalaisille nautintaoikeuden pohjoiseen 1277, kuten my�hemm�t asiakirjat kertovat. Jussi Laurosela kuitenkin kirjoitti 1911, ett� pirkkalaisissa oli ruotsalaisia enemm�n ja ett� Pirkkala saanut nimens� pirkkalaisista.
Kaikkein korkeimmalle jalustalle pirkkalaisverottajat kuitenkin ylsiv�t euralaisen Jalmari Jaakkolan kahdessa teoksessa, Pirkkalaisliikkeen synty vuodelta1923 ja Suomen Varhaishistoria (Suomen historia II) vuodelta 1935 (1956 IIp). Jaakkola tulkitsee pirkkalaisten keskusalueeksi Yl�-Satakunnan, jonka keskuksessa olivat Vesilahti, Lemp��l� ja Pirkkala. Perusteena Jaakkolalla ovat mm. paikannimet, sukunimet, elinkeinojen k�sitteist�, pohjoismaiset saagat ja varhaishistoriasta v�lillisesti kertovat asiakirjat ja perim�tiedot. Pirkkalaisliike oli Jaakkolalle kuitenkin vain j�lkin�yt�s rautakauden voimallisesta pohjank�ynnist�, johon osallistuivat aluksi my�s kainulaiset. Muistona t�st� ajasta ovat p��osin Vienan-Karjalasta ker�tty kalevalainen sankarirunous. J�ip� itse alueellekin jokunen v�l�hdys muinaisesta, mm. kalevalanmittainen Elinan surmaruno ja kuten Jaakkola kirjoittaa: "Yksin paikallisessa perim�tiedossakin ovat esim. sentapaisten, muualla maassamme tuntemattomain sankarien kuin Kurjen, Pohdon ym. taruhahmot kantautuneet my�h�isiin historiallisiin aikoihin." (Jaakkola 1956, 401) Alueen historiallisestikin todennettu er�nk�vij�historia taas ovat j�lkin�yt�s pirkkalaisliikkeelle. Jaakkolan n�kemykset saivat kuitenkin voimakasta kritiikki� jo heti V�in� Voionmaan taholta. (Jaakkola, 1923, 1956, Voionmaa 1947)
Birger Steckzen kirjoitti vuonna 1964 kohukirjan, joka aiheutti voimakkaan vastareaktion etenkin Suomessa. H�nen mukaansa Niureniuksen, Bureniuksen ja Plontinuksen asiakirjat olivat vehkeily�, jolla Ruotsin kuningas tuki omia valtapyrkimyksi��n. Etsittiin asiakirjoja Tanskaa ja Norjaa vastaan, oli osoitettava pirkkalaisten ylimuistoiset nautintaoikeudet suomalaisina, ei tanskalaisina. Oli taistelu Ruijasta. Ladonlukon kirje on Steckzenin mukaan keksint��. Pirkkalaisilla ei ollut verotusoikeutta. Kun Birger Jaarli teki retken H�meeseen 1249 (tai aiemmin?), olisiko h�n voinut antaa parikymment� vuotta my�hemmin pirkkalaisille jo oikeuden lappalaisten verottamiseen?
Seppo Suvanto kirjoittaa Satakunnan historiassa 1964, ett� perim�tieto on oikeata ja ett� Steckzen on v��r�ss�. Yl�satakunnan ja Tornion nimist�ss� on niin paljon yht�l�isyyksi�, ett� asiaa ei voi ilman Pirkkalaisliikett� selitt��. Steckzenin virhe on siin�, ett� kun yksi l�hdeosa s�rkyy, koko asia muka kumoutuu. Armas Luukon mukaan Tornionjokilaakso on asutettu Yl�- Satakunnan pirkkalaisilla. Tornionjokilaakson murre, tavat ja esineist� ovat satakuntalaista (h�r�t vetojuhtina, kaskiaura eli koukku, sahra, talous- tavat). Lappalaiset k�tkij�t ovat saaneet esineist�� l�nsisuomalaisten kauppiaiden v�lityksell�. (Luukko 1966)
Jouko Vahtolakin kumoaa Jaakkolan k�sityksi�. Sana 'pirkkalainen' esiintyy harvoin, se on sit� vastoin yleens� muodossa 'birkarlar'. Vahtola uskoi Steckzenin l�hdekritiikkiin. Kaarle IX tarvitsi Tanska-Norjaa vastaan taistellessaan Pirkkala-myytin! Jaakkola yliampuu my�s Yl�-Satakunnan er�el�m�n suuruutta muihin n�hden. Satakunnan ohella etel�isempi H�me oli my�s t�rke�, kuten Voionmaa on korostanut. Pirkkalaisliikett� ja yl�satakuntalaisten osallisuutta siihen ei kukaan ole kuitenkaan onnistunut puhaltaa olemattomiin.
Yl�-Satakunnan rautakautista ja my�hemp�� rikkautta tuskin voidaan selitt�� ilman pirkkalaisliikkeen kaltaista j�rjest�ytynytt� verotusinstituutiota. Niurenius, Plantinus ja Bureus tunsivat hyvin Tornion, Luulajan ja Piitimen alueet. Heid�n muistiinpanoillaan on merkityst�. Historiankirjoitus kiistelee monista Pirkkalaisliikkeen kysymyksist�, mutta p��linja lienee jo saanut hahmonsa. Pirkkalaisliikkeen muistomerkki sijaitsee alueen nykyisess� ytimess�, Tampereella. Muistomerkkin� on Pirkkapatsas, kivinen Pirkkapuu, pyk�l�puu, kuitti, kalikka, s�ie. Birk tarkoittanee oikeuspiiri�. Birkarlar olivat suljettu verottajaetupiiri, joilla oli selke�t, kuninkaan antamat s��nn�t. Se lienee ollut vastaava j�rjest� kuin aiemmin Pohjanmaan kveenit eli kainulaiset. Pirkka -oikeusk�yt�nn�st� ovat saaneet nimens� niin rautakautinen ruotsalainen friisil�iskaupan keskus Birka, Yl�-Satakunnan Pirkkala sek� monet muut vastaavat nimet.
Jos pirkkalaisten p��l�ht�paikkana voidaan perustellusti pit�� ep�m��r�ist� aluetta, johon liittyy nimi Pirkkala, viimeaikainen tutkimus ruotsalaisvalloituksen alkuajoista sek� kristinuskon saapumisesta Yl�- Satakuntaan antaa asialle uudenlaisia piirteit�. Pirkkalan ei ole tarvinnut olla mik��n pieni alue, entinen Suur- Pirkkalakaan, vaan se on saattanut olla alue, joka on k�sitt�nyt koko Pyh�j�rven ja N�sij�rven ymp�rist�n. Asiaa tukisi sekin, ett� alueen em�kirkko on todenn�k�isesti sijainnutkin Vesilahdessa, eik� nykyisess� Pirkkalankyl�ss�. Kun on puhuttu Pirkkalasta, sill� on voitu aivan hyvin tarkoittaa my�s Vesilahtea, jota on keski- ja uudella ajalla usein nimitettykin em�pit�j�ksi.
7. Kurkien merkitys keskiajan Ruotsissa
On luonnollista, ett� mies tai joukko miehi�, jotka tekiv�t Ruotsille niin suuren palveluksen, ett� saattoivat lappalaiset veronalaisiksi kuninkaalle ja vaikeuttivat novgorodilaisten hy�kk�ily�, p��si suureen suosioon kuninkaan silmiss�. Hyv�� mainetta lienee lis�nnyt viel� sekin, ett� Kurkien sanotaan k��ntyneen Kristinuskoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 1200-luvulla Kristinusko merkitsi samalla kuuliaisuussuhdetta Ruotsiin. My�hemmin Kurjet olivat koko valtakunnan eturiviss�.
On viel� muuan merkitt�v� yhteys, jonka mm. Seppo Suvanto ja Helge Pohjolan-Pirhonen ovat tuoneet Kurkien suhteen esiin. Vahvistaakseen asemiaan Suomessa Birgen jaarli j�tti retkiens� j�lkeen t�nne sukulaisiaan, jotka avioituivat sitten suomalaisten kanssa. Nokian Viikiin tiedet��n tulleen mm. Odygd-sukua. Kurkia ja heid�n sukulaisiaan Sv�rdej� avioitui useissa vaiheissa jaarlin sukulaisten kanssa. N�in siis Kurjet ovat Ruotsin kuningashuoneen Folkungasukua. Ritari Niilo Kurki mm. avioitui tunnetun Odygd-sukuisen Filpus Kaarlenpojan tytt�ren kanssa. Niilolla ei liene ollut j�lkel�isi�, mutta h�nen sisarillaan oli. Avioliiton my�t� Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sek� kihlakunnantuomarin viran Fr�s�kerista. T�st� alkavat my�s my�hempien Kurkien tuomarinvirat. My�s my�hemmin Folkungat ja Kurjet avioituivat. Se, ett� esimerkiksi Niilo Kurki on voinut saada vaimokseen Filpus Kaarlenpojan tytt�ren, osaltaan vahvistaa k�sityst�, ett� Kurjet todella ovat voineet olla Ruotsin kuninkaiden silmiss� kuuluisan Matti Kurjen sukua. (Pohjolan-Pirhonen Helge, 1975:695, Suvanto 1973: 66, 316) Laukon makasiini
Kauppaneuvos Rafael Haarlan rakennuttama Laukon viljamakasiini. Kartanon p��rakennukset taempana.
Yrj� Punkari, 1997-2003
Lis�tietoja, linkkej�:
* Laukon historiaa
* Vesilahden historiaa
* R�ms��n Rudangonmaan Velhonkanto
L�hteit�:
Akiander Matth.: Utdrag ur ryska annaler. Teoksessa Suomi, Tidskrift i fosterl�ndska �mnen. Helsinki: SKS, 1848.
Bomansson K.A.: Pispa Arvid Kurjen vanhemmista ja "Elinan surma"-nimisest� kansan-runosta. HARK I, ss. 1-37, 1866.
Haarla Lauri: Kurkien taru. Helsinki: Otava, 1938.
Ignatius K.: Elinan surma ja Kurkien suku. Helsinki Edlund, 1892.
Ivalo Santeri ja Wilkuna Ky�sti: Suomalaisia sankareita I-II, Porvoo: WSOY, 1956.
Jaakkola Jalmari: Pirkkalaisliikkeen synty. Turku: Turun suomalaisen yliopiston julkaisuja, 1923.
Jaakkola Jalmari: Suomen varhaishistoria II: Heimokausi ja Kalevala. Porvoo: WSOY 1935, 1956.
Kaukovalta, K.V., Jaakkola K., Sorila Aug.: Pirkkalan historia. Pirkkalan historiakomitea, 1934.
Koskinen Yrj�: Pohjanpiltti. (1859) Helsinki: Otava, 1965.
K�rki Frans: Muistiinpanot SKS:n arkistossa.
Linna Martti: Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Teoksessa: Helena Honka-Hallila (toim.): Vesilahti 1346-1996, Jyv�skyl�, Vesilahden kunta ja seurakunta 1996.
Luukko Armas: Pirkkalaiset ja lappalaiset. Kotiseutu 5/1966.
Pohjolan-Pirhonen Helge: Kurck-sl�kten. Teoksessa: Grill Erik (toim.): Svensk Biografiskt Lexikon. Stockholm 1975-77.
Porthan Henrik Gabriel: Valitut teokset. (1786, 1789) Helsinki: SKS, 1982.
Raevuori Yrj�: Laukon omistajia ja vaiheita. Tampere 1963.
Schefferus Johannes: Lapponia. (Ilm. 1674) H�meenlinna, Arvi A. Karisto, 1963.
Steckzen Birger: Kalevaladikten och birkarleproblem. Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1964.
Suvanto Seppo: Knaapista populiin. Helsinki: SKS, 1987.
Suvanto Seppo: Satakunnan historia III, keskiaika, Satakunnan maakuntaliitto, 1973.
Suvanto Seppo: Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliv�liin. Tampereen historia I. Tampere, 1988.
Topelius Sakari: Maamme kirja, Porvoo: WSOY, 1944
Vahtola Jouko: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty, Studia Historica septentrionalia 3. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1980.
Voionmaa V�in�: H�m�l�inen er�kausi. WSOY, 1947.
Voionmaa V�in�: Kurki-suvun syntym�sijoilta. Haik 1934.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.