Lokakuussa 1998 Arja Alho laukaisi pommin. Tv-haastattelussani hän vihjasi, että hänen ministerinpaikkansa maksanut sopimus, jolla Ulf Sundqvistin vahingonkorvaus “kohtuullistettiin”, olikin pääministeri Lipposen aloite.
Lipponen kiisti edes keskustelleensa Alhon kanssa. Myöhemmin hän joutui tunnustamaan eduskunnassa, että oli puhunut “muunneltua totuutta”.
Missä olivat verenhimoiset tutkivat journalistit? Missä olivat pääministerin uskottavuutta peräävät pääkirjoitukset?
Unto Hämäläinen, Hesarin politiikan toimituksen esimies, haastatteli pääministeri-parkaa, jonka “ilmeestä ja olemuksesta näkee, miten menneet viikot ovat käyneet voimille”.
“Kesärannassa istuu yksinäinen mies, virka-asunnon ovien läpi kuuluu pienten lasten ääniä. Ne loihtivat sentään hymyäkin totiselle naamalle.” (HS 18.10.98)
Voi että. Hallituksen vaihdos puoli vuotta ennen vaaleja olisi ollut katastrofi. Mutta Matti Wuori totesikin saman päivän lehdessä: “Suomalainen tiedonvälitys on vasta hakeutumassa rooliin, joka julkisuudelle luonnostaan kuuluu läntisissä demokratioissa.”
Tarvittiin viisi vuotta. Tarvittiin toinen pääministeri.
Lipposta ei ole myöskään hiillostettu vaalien aaton ankastaan: hän oli muka suostutellut Italian luovuttamaan EU:n elintarvikeviraston Suomeen.
Mikä hälyttävintä, Lipposta ei korvenneta vuodetun muistion varsinaisesta aiheesta.
Washingtonissa pääministeri ylisti Yhdysvaltojen "johtajuutta", ja Bush kiitteli Suomen "liittymistä koalitioon". Erkki Tuomioja sanoi jenkkien tulkinneen Suomen kantaa väärin, minkä jälkeen Lipponen on ryöpyttänyt ulkoministeriä julkisuudessa koko ajan.
Huipennus oli eduskuntaryhmän kokous 12.6, jonka jälkeen Lipponen sähähti Tuomiojalle: "Don´t fuck with me!"
Eduskunnan puhemies uhkailee hallituksen ulkoasianministeriä mafiatyyliin – perin sopimatonta, voisi ajatella. Paitsi että se miellyttää Helsingin Sanomia ja "nuorsuomalaisia" – Ahtisaarta, Jakobsonia, Iloniemeä – jotka Hesarin sivuilla muiluttavat Suomea Natoon väkisinkin.
Lipponen tajusi itsekin menneensä liian pitkälle. Viime viikolla Lipponen pyysi Tuomiojalta anteeksi puoluehallituksen kokouksessa. Toverit olivat ihmeissään.
Seuraavana päivänä Jäätteenmäki erosi. Lipposella oli maha täynnä makeaa.
Lipponen kiisti edes keskustelleensa Alhon kanssa. Myöhemmin hän joutui tunnustamaan eduskunnassa, että oli puhunut “muunneltua totuutta”.
Missä olivat verenhimoiset tutkivat journalistit? Missä olivat pääministerin uskottavuutta peräävät pääkirjoitukset?
Unto Hämäläinen, Hesarin politiikan toimituksen esimies, haastatteli pääministeri-parkaa, jonka “ilmeestä ja olemuksesta näkee, miten menneet viikot ovat käyneet voimille”.
“Kesärannassa istuu yksinäinen mies, virka-asunnon ovien läpi kuuluu pienten lasten ääniä. Ne loihtivat sentään hymyäkin totiselle naamalle.” (HS 18.10.98)
Voi että. Hallituksen vaihdos puoli vuotta ennen vaaleja olisi ollut katastrofi. Mutta Matti Wuori totesikin saman päivän lehdessä: “Suomalainen tiedonvälitys on vasta hakeutumassa rooliin, joka julkisuudelle luonnostaan kuuluu läntisissä demokratioissa.”
Tarvittiin viisi vuotta. Tarvittiin toinen pääministeri.
Lipposta ei ole myöskään hiillostettu vaalien aaton ankastaan: hän oli muka suostutellut Italian luovuttamaan EU:n elintarvikeviraston Suomeen.
Mikä hälyttävintä, Lipposta ei korvenneta vuodetun muistion varsinaisesta aiheesta.
Washingtonissa pääministeri ylisti Yhdysvaltojen "johtajuutta", ja Bush kiitteli Suomen "liittymistä koalitioon". Erkki Tuomioja sanoi jenkkien tulkinneen Suomen kantaa väärin, minkä jälkeen Lipponen on ryöpyttänyt ulkoministeriä julkisuudessa koko ajan.
Huipennus oli eduskuntaryhmän kokous 12.6, jonka jälkeen Lipponen sähähti Tuomiojalle: "Don´t fuck with me!"
Eduskunnan puhemies uhkailee hallituksen ulkoasianministeriä mafiatyyliin – perin sopimatonta, voisi ajatella. Paitsi että se miellyttää Helsingin Sanomia ja "nuorsuomalaisia" – Ahtisaarta, Jakobsonia, Iloniemeä – jotka Hesarin sivuilla muiluttavat Suomea Natoon väkisinkin.
Lipponen tajusi itsekin menneensä liian pitkälle. Viime viikolla Lipponen pyysi Tuomiojalta anteeksi puoluehallituksen kokouksessa. Toverit olivat ihmeissään.
Seuraavana päivänä Jäätteenmäki erosi. Lipposella oli maha täynnä makeaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tositarinoita vaan ihmisilleniin eivätpä fuck with Lipponen enään pitkään!
tuon ryöpytyksen jonka Erkki sai Paavolta kun meni oikomaan muka väärin Lipposen ja USA:n suhteita.
Olisikos nyt käynyt Lipposelle niin kun tiuskaisi Tuomiojalle Eduskuntaryhmän jälkeen että Dont Fax with me ...kuultiinkin väärin: Dont fuck with me..!
Ja kun alamme saivarrella kahden sanan sekoittumisella, niin voimmekin sopivasti sivuuttaa sen varsinaisen asiasisällön mikä tekstissä oli. Kätevää!
kirjoitus. Olispa vielä totta niin se olisi parempi. Mutta hyvä tarina se toki oli joten mitä väliä ;=)
sinulla varma tieto, niin että voit sanoa: "...olisipa totta."? Varmaa ei ole kuin se, että SDP on kieroillut pitkään, eikä Lipposen kömmähdyksiin ole puututtu mitenkään. Pojat on poikia, velikullat velikultia... yrjöttää...
Nimimerkki "Eräs" tuossa sanoi totuuden. Noinhan se on mennyt. Lipponen irtaantui omalle linjalleen ja ulkoministeri huomautti. Olivat selvästi eri linjoilla, tottahan se on. Lipponen lienee saanut "toruja" kulissien takana, mutta ulospäin kaikki on kerrottu olevan kunnossa. Kyllä Lipponen käytti väärin Berlusconin epämääräistä lupausta, tietäen varmasti, että se ei ole mikään varma asia. Tätä voi sanoa epärehellisyydeksi, vaikka savolainen onkin kysymyksessä, tässä se ei auta. Vaalikampanja myös tuolta puolelta oli epärehellistä, sanokoon muut mitä sanoo. Myös Lipponen nimitti vaalit nimenomaan "pääministerivaaleiksi". Moka se on sekin. Siinä Lipponen meni omaan ansaansa. Älysi sentään jäädä pois hallituksesta. Se kyllä oli oikea ratkaisu.