Milloin "heräsitte" ja ymmärsitte että raamattu, kristinusko sekä muutkin uskonnot ovat pelkkää satua? Oliko heräämisenne vaiheittainen vai tuliko se kerralla?
Kiinnostaa tietää, sillä haluan tietää kuinka kauan TE jouduitte kärsimään uskonnollisista harhaopeista.
Kiinnostaa tietää, sillä haluan tietää kuinka kauan TE jouduitte kärsimään uskonnollisista harhaopeista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Valtaoja
http://www.ursa.fi/ursa/tuotteet/kirjakauppa/index.php4?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=214&ID_ASIAKAS=924218029
esim. tv keskusteluissa mahdollisuuden, että Jumala on kaiken luonut, tehnyt. Hänkän ei ole voinut selittää kysymystä;
-kuinka kuolleesta materiasta voi syntyä elämä?
-Mistä tuli se materia, joka muka räjähti?
-jossain on kaiken alku, kuka pani kaikki alkuun?
Moi !
Eskolla on rohkeutta sanoa asiasta "en tiedä".
Se että ei tiedä jotain ei tarkoita että asia pitäisi paikata jumalalla.
Eikä sitä kukaan alulle pannut, me emme vain tiedä mitä on tapahtunut. Maailmankaikkeuden olettaisin olevan ikuinen, nyt "näkemämme" alkuräjähdys on vain ollut yhden vaiheen alku.
--
Siis tietää, te jotka uskotte maailman luomiseen raamatun mukaan,että mikä on tutkijoiden käsitys maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen.
Kehottaisin lukemaan kirjan:
ATOMI
Matka maailmankaikkeuden alusta
elämän syntyyn ja siitä edelleen
kirj. Lawrence M Kraus v.2001
Suomentanut Juha Pietiläinen
Tämän kirjan luettuanne, teidän ei tarvitse kysellä meiltä a-teisteiltä mikä tiedemiesten käsitys ko. asiasta.
n. 20v. luettuani raamatun.
Ekan kerran havahtuessani epäilemään kristinuskoa ikäni oli noin 7v.3kk, ja siitä se pikkuhiljaa jatkui, vaikka koulumaailma olikin aika uskonnollista. Muihin uskontoihinkin olen tutustunut, ja ammennan mielelläni positiivisia vaikutteita kaikesta. Omakseni en ole mitään ottanut, mutta buddhalaisuuden itsetutkiskelu ja ateistinen maailmankuva herättävät kunnioitusta. Tao Te Chingin mietteiden taakse kätkettyjä ajatuksia on mielenkiintoista yrittää ymmärtää. Ayrvedan ruokavalio-ohjeetkin ovat ihan varteenotettavia, vaikken uskokaan sitä, että minun pitäisi vaihtaa täysjyvävilja vähemmän ravitsevaan valkoiseen vaihtoehtoon.
En kärsinyt lainkaan, koska ainoat uskovaiset lähipiirissäni olivat mummoni, jotka kuolivat vanhuuteen, kun olin vielä pikkutyttö. Tosin äitini kärsi oman äitinsä kristillisestä ahdasmielisyydestä ja syyllistämismentaliteetista. Yrittihän se minunkin äitini jatkaa perinnettä, mutta huonolla menestyksellä.
se oli joskus pyhäkoulussa (jonka jätin sitten kesken) kun en tajunnut niitä juttuja mitenkään.
Muistan joskus rukoilleeni, eikä mitään kuitenkaan tapahtunut. En enää tiennyt mitä ajatella. Eihän lapsi voi tietää mikä on totta!!!
Iltaukoukset olivat kammottavia. Pelkäsin hirveästi pimeää ja nukkumista kun iltarukouksessa sanottiin: "jos sijailtain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.." Kauheaa lukea lapselle tuollaista ennen nukkumaan menoa.
Sen voin sanoa, että lapselle joka joutuu kuuntelemaan tuollaista uskonnollista juttua taivaasta ja helvetistä, jumalasta joka näkee kaiken jne. jää ikuiset jäljet. Ja se jälki on PELKO!
Siksi minä niin voimakkaasti vastustan uskonnon opetusta päiväkodeissa ja kouluissa ja toivoisin myös, että lastensuojelussa huomattaisiin tämä henkinen väkivalta mitä uskontojen nimissä tehdään.
seuraavaa kirkon mainoskampanjaa varten?
No, itse epäilin vahvasti jo alakouluikäisenä
puuseppä-hinurin jumalallisuutta, mutta
viimeinen niitti taisi olla toi
vakava sairastuminen aikuisiällä.
Ateismia vahvisti hihhuleiden hihhulointi,
ja täydellisen vitutuksen uskovaisia
kohtaan aiheutti tämän palstan saarnaajapellet.
ole koskaan oppinut uskovaksi.Enkä ole koskaan kuulunut kirkkoon.
En muista koskaan uskoneeni Jumalaan. En liioin ajatellut uskontotunneistakaan,kuin et kivoja tarinoita.
Kyllä sitä joskus teininä taisi miettiä,kun muut meni rippikouluun,että niin mikähän on mun käsitys Jumalasta.
Eikä mulla oikeestaan ollut käsitystä.
En ollut paljoa asiaa miettinyt. Eikä se ollut vaivannut mieltäni. Nyttemmin kolmekymppisenä ja muutama vuosi alle aloin sitten miettimään uskontoja yleensäkin enemmän.
Ja tutustumaan niiden saloihin.Tosin aika pintapuolin viellä.
Panteistina olen itseäni pitänyt nelisen vuotta ja naturalistina aina jollain tapaa.
Mutta sitäkin olen nyt ihan lähiaikoina pohtinut,että liekö tuokaan ihan sitä mitä mä olen.
Ehkä jotain sellaista elämänfilosofiaa edustan jota ei ole nimetty mitenkään.
Eli ripauksia sieltä ja täältä ja ei mistään ;0)
Ateistina nyt pidän itseäni vain siitä syystä,etten usko Jumaliin lainkaan.
Jumalalliseen fiilikseen kyllä uskon-> tunne jota sanoin hankala kuvata,mutta aivan mahtava tunne olisi aika liki..
Pakkoko sitä on kuulua yhtikäs mihinkään gategoriaan.