Mä en oikein nyt jaksa miettii mitään viisasta vastausta tohon kirjeeseen, kun pitää opiskella raamattukoulusa hengellistä johtajuutta ja samalla yrittää syventää ekumenian opintoja ja pitäis jossakin välissä lukea sielunhoidon kirjekurssiakin.
Oisko teillä jotaki ehdotuksii miten tuollaisessa tilanteessa vois toimii ?
............................................
"Hei Kalevi.
Kalevi, kerron sinulle elämästäni, voinhan täysin luottaa sinuun?
Tiedäthän sinä jo elämästäni niin paljon, olenhan minä kertonut yhtä ja toista, mutta ole minulle ystävällinen ja lue kirjeeni tarkkaan ja auta minua jälleen kerran neuvoillasi.
Kuten olen aikaisemmin sinulle Kalevi kertonut, minäkin olin nuorena kristitty, menin naimisiin miehen kanssa, joka vaikutti kunnolliselta, seurakuntamme pastori suositteli häntä.
Mutta parin ensimmäisen yhdessäolo vuotemme jälkeen hän alkoi juomaan, ensin pari saunakaljaa joka ilta, se oli hänen mukaansa tarpeen rentoutumiseen. Hän sanoi, että se on luvallista, olihan hänellä vatsavaivoja. Eikä hän uskonut perhelääkäriämme, joka sanoi vaivojen johtuvan hänen liiallisesta juomisestaan. Lopulta hän menetti työpaikkansa.
Jokin hänessä muuttui, hän ei rakastanut minua enää, vaikka krapuloissaan vannoi ja vakuutti, että juuri minun tähteni hän tahtoo elää rennosti ja ottaa kevyesti, jotta paremmin pystyisi minua rakastamaan.
Sitten hän löi minua ensimmäisen kerran, päästyäni sairaalasta, sanoin hänelle, että nyt riittää, miehet eivät minua hakkaa, uhkasin erolla. Hän syytti minua, etten muka rakasta häntä tarpeeksi, muistutti että olin lupautunut hänelle papin edessä. Hän sanoi, että se oli minun syytäni, kun aina nalkutan ja valitan, kuka tahansa mies sellaisesta hermostuisi. Uskoin häntä, hän oli hyvä syyllistämään.
Hannu lupasi jättää juomisen. Vannoi ja vakuutti.
Mutta ei hän siinä onnistunut, sitä helvettiä kesti vielä monta vuotta. Ja minä rakastunut hupsu aina uskoin häntä. Saimme kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Toissa kesänä heräsin sairaalassa, mieheni oli hakannut minut, tällä kertaa viimeisen kerran, otin hänestä lopullisesti eron. Mieheni kyllä yritti saada minut muutamaan mieleni, sanoi että on uudistunut uskossaan, alkoi käymään säännöllisesti Elämän Sana-seurakunnassa.
En minä häntä enää uskonut. Sittemmin hän meni naimisiin jonkun sairaanhoitajaopiskelijan kanssa, joka oli sieltä samasta seurakunnasta.
Muutin toiseen kaupunkiin. Sain hyvän työpaikan, laitoin lapseni päiväkotiin ja vanhimmat kävivät jo koulussa. Otin tavakseni käydä iltaisin toisinaan lenkillä, matkalla pysähdyin usein pizzeriaan .
Olin päättänyt, pysyä yksin, olin niin saanut tarpeeksi miehistä ja heidän oikuistaan. Mutta Burak, komea tumma mies joka omisti tuon pizzerian, oli niin hurmaava ja kohtelias, tahtoi aina sanoa minulle jotakin kaunista, kerrankin hän toi kynttilän pöytääni, sanoi minua hurmaavaksi naiseksi, kehui hiuksiani ja sanoi että silmäni ovat kuin jalokivet.
Hän vei jalat altani, en voinut vastustaa häntä. Siskoni varoitteli ja kauhisteli, hän puhui kaikkea kamalaa muslimeista, en minä, en minä häntä kuunnellut, oma sydämeni määräsi tieni. Menimme naimisiin, en ole päivääkään katunut. Mieheni ei juo, eikä tupakoi, tekee työtä ahkerasti ja puhuu minulle niin kauniisti.
Ja kun sinäkin sanoit, kun kysyin voinko kristittynä mennä naimisiin muslimin kanssa, että nykyisin kun tahdomme kaikki olla yhtä myös eri tavalla uskovien kanssa, rakentaa siltoja meitä ennen erottavien kuilujen ylitse, ekumeenisessa yhteydessä, niin se oli kuin hunajaa korvilleni.
Olet niin viisas, en minä ymmärtänyt puoltakaan siitä mitä innolla selittelit. Olet niin avarakatseinen ystäväni, vaikka oletkin helluntailainen. Ellen olisi muslimi, liittyisin sinun Helluntaikirkkoosi.
Tyttärenikin pitävät Burakista, hän osaa todella hurmata ja kohdella meitä niin kauniisti.
Nyt saat auttaa minua, viisailla neuvoillasi, en tiedä mitä tekisin tyttärieni kanssa.
Olen niin väsynyt tappelemaan keskimmäisen tyttäreni Annan kanssa, hän ei suostu hijabiin, hän kyllä tulee nykyisen mieheni Burakin kanssa muuten toimeen ihan hyvin, luonamme asuva mieheni serkku Ozan, joka on tehnyt Hajjin ja Umran, hän tuottaa perheellemme vaikeuksia, hänen tahtonsa mukaan minun ja tyttärieni pitäisi käyttää burkaa, niin että tuo vaate peittäisi meidät miesten katseilta lähes kokonaan. Nuorin tyttäreni Leena käytti niqabia alkuun, mutta nyt hänkin kapinoi.
Pelkään rikkovani šariaa. Olen oppinut hyväksymään mieheni tahdon ja alistunut hänen vaatimuksiinsa, lasteni tähden. Viisi päivittäistä rukoushetkeä yhdistävät perhettämme.
En vielä ole oppinut Koraania, mutta teen uutterasti työtä sen eteen, mitä nyt kotitöiltä jää aikaa. Olen oppinut Koraanista, että miehet hallitsevat naisia, eikä miespuolinen ole niin kuin naispuolinen (Suura Al Imran 3:35).
"Miehet olkoot naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumala on antanut toisille ennen toisia, ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan" (Suura al-Nisa 4:34).
"Allah on antanut toiselle etuoikeuden ennen toisia” (Suura al-Nisa 4:34)
En koskaan mene ulos ilman miestäni tai hänen serkkuaan. Tyttärenikin saavat jonkun mieheni monista sukulaisista mukaansa, jos he menevät ulos, tämäkin on tuottanut vaikeuksia ja riitoja tyttärieni kanssa. Eilen nuorin tyttäreni unohti wudun ja miehen serkku menetti malttinsa, mieheni karjui tyttärelleni, meinasi mennä rukoushetki tappeluksi.
Mieheni veljen poika, Mahmud on päätetty nuorimman tyttäreni mieheksi, hän on komea mies, tyttäreni sanoo häntä vanhaksi, mutta Ozan uskoo ettei tästä tule ongelmaa. Hakim, mieheni vanhin veli, viihtyy usein keskimmäisen tyttäreni seurassa, mutta olen sanonut, etten pidä ajatuksesta, jolloin mieheni on suuttunut ja Ozan menettänyt itsehillintänsä.
Jos sinulla on viisautta, niin neuvo Kalevi mitä minä teen.
En oikein voi kääntyä kenenkään muun puoleen, pelkään että mieheni saisi tietää, sinähän tiedät, miten mustasukkainen ja kiivas hän on, luotan täysin vaitioloosi ja apuusi.
Kiittäen, ystäväsi Sanna"
Oisko teillä jotaki ehdotuksii miten tuollaisessa tilanteessa vois toimii ?
............................................
"Hei Kalevi.
Kalevi, kerron sinulle elämästäni, voinhan täysin luottaa sinuun?
Tiedäthän sinä jo elämästäni niin paljon, olenhan minä kertonut yhtä ja toista, mutta ole minulle ystävällinen ja lue kirjeeni tarkkaan ja auta minua jälleen kerran neuvoillasi.
Kuten olen aikaisemmin sinulle Kalevi kertonut, minäkin olin nuorena kristitty, menin naimisiin miehen kanssa, joka vaikutti kunnolliselta, seurakuntamme pastori suositteli häntä.
Mutta parin ensimmäisen yhdessäolo vuotemme jälkeen hän alkoi juomaan, ensin pari saunakaljaa joka ilta, se oli hänen mukaansa tarpeen rentoutumiseen. Hän sanoi, että se on luvallista, olihan hänellä vatsavaivoja. Eikä hän uskonut perhelääkäriämme, joka sanoi vaivojen johtuvan hänen liiallisesta juomisestaan. Lopulta hän menetti työpaikkansa.
Jokin hänessä muuttui, hän ei rakastanut minua enää, vaikka krapuloissaan vannoi ja vakuutti, että juuri minun tähteni hän tahtoo elää rennosti ja ottaa kevyesti, jotta paremmin pystyisi minua rakastamaan.
Sitten hän löi minua ensimmäisen kerran, päästyäni sairaalasta, sanoin hänelle, että nyt riittää, miehet eivät minua hakkaa, uhkasin erolla. Hän syytti minua, etten muka rakasta häntä tarpeeksi, muistutti että olin lupautunut hänelle papin edessä. Hän sanoi, että se oli minun syytäni, kun aina nalkutan ja valitan, kuka tahansa mies sellaisesta hermostuisi. Uskoin häntä, hän oli hyvä syyllistämään.
Hannu lupasi jättää juomisen. Vannoi ja vakuutti.
Mutta ei hän siinä onnistunut, sitä helvettiä kesti vielä monta vuotta. Ja minä rakastunut hupsu aina uskoin häntä. Saimme kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Toissa kesänä heräsin sairaalassa, mieheni oli hakannut minut, tällä kertaa viimeisen kerran, otin hänestä lopullisesti eron. Mieheni kyllä yritti saada minut muutamaan mieleni, sanoi että on uudistunut uskossaan, alkoi käymään säännöllisesti Elämän Sana-seurakunnassa.
En minä häntä enää uskonut. Sittemmin hän meni naimisiin jonkun sairaanhoitajaopiskelijan kanssa, joka oli sieltä samasta seurakunnasta.
Muutin toiseen kaupunkiin. Sain hyvän työpaikan, laitoin lapseni päiväkotiin ja vanhimmat kävivät jo koulussa. Otin tavakseni käydä iltaisin toisinaan lenkillä, matkalla pysähdyin usein pizzeriaan .
Olin päättänyt, pysyä yksin, olin niin saanut tarpeeksi miehistä ja heidän oikuistaan. Mutta Burak, komea tumma mies joka omisti tuon pizzerian, oli niin hurmaava ja kohtelias, tahtoi aina sanoa minulle jotakin kaunista, kerrankin hän toi kynttilän pöytääni, sanoi minua hurmaavaksi naiseksi, kehui hiuksiani ja sanoi että silmäni ovat kuin jalokivet.
Hän vei jalat altani, en voinut vastustaa häntä. Siskoni varoitteli ja kauhisteli, hän puhui kaikkea kamalaa muslimeista, en minä, en minä häntä kuunnellut, oma sydämeni määräsi tieni. Menimme naimisiin, en ole päivääkään katunut. Mieheni ei juo, eikä tupakoi, tekee työtä ahkerasti ja puhuu minulle niin kauniisti.
Ja kun sinäkin sanoit, kun kysyin voinko kristittynä mennä naimisiin muslimin kanssa, että nykyisin kun tahdomme kaikki olla yhtä myös eri tavalla uskovien kanssa, rakentaa siltoja meitä ennen erottavien kuilujen ylitse, ekumeenisessa yhteydessä, niin se oli kuin hunajaa korvilleni.
Olet niin viisas, en minä ymmärtänyt puoltakaan siitä mitä innolla selittelit. Olet niin avarakatseinen ystäväni, vaikka oletkin helluntailainen. Ellen olisi muslimi, liittyisin sinun Helluntaikirkkoosi.
Tyttärenikin pitävät Burakista, hän osaa todella hurmata ja kohdella meitä niin kauniisti.
Nyt saat auttaa minua, viisailla neuvoillasi, en tiedä mitä tekisin tyttärieni kanssa.
Olen niin väsynyt tappelemaan keskimmäisen tyttäreni Annan kanssa, hän ei suostu hijabiin, hän kyllä tulee nykyisen mieheni Burakin kanssa muuten toimeen ihan hyvin, luonamme asuva mieheni serkku Ozan, joka on tehnyt Hajjin ja Umran, hän tuottaa perheellemme vaikeuksia, hänen tahtonsa mukaan minun ja tyttärieni pitäisi käyttää burkaa, niin että tuo vaate peittäisi meidät miesten katseilta lähes kokonaan. Nuorin tyttäreni Leena käytti niqabia alkuun, mutta nyt hänkin kapinoi.
Pelkään rikkovani šariaa. Olen oppinut hyväksymään mieheni tahdon ja alistunut hänen vaatimuksiinsa, lasteni tähden. Viisi päivittäistä rukoushetkeä yhdistävät perhettämme.
En vielä ole oppinut Koraania, mutta teen uutterasti työtä sen eteen, mitä nyt kotitöiltä jää aikaa. Olen oppinut Koraanista, että miehet hallitsevat naisia, eikä miespuolinen ole niin kuin naispuolinen (Suura Al Imran 3:35).
"Miehet olkoot naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumala on antanut toisille ennen toisia, ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan" (Suura al-Nisa 4:34).
"Allah on antanut toiselle etuoikeuden ennen toisia” (Suura al-Nisa 4:34)
En koskaan mene ulos ilman miestäni tai hänen serkkuaan. Tyttärenikin saavat jonkun mieheni monista sukulaisista mukaansa, jos he menevät ulos, tämäkin on tuottanut vaikeuksia ja riitoja tyttärieni kanssa. Eilen nuorin tyttäreni unohti wudun ja miehen serkku menetti malttinsa, mieheni karjui tyttärelleni, meinasi mennä rukoushetki tappeluksi.
Mieheni veljen poika, Mahmud on päätetty nuorimman tyttäreni mieheksi, hän on komea mies, tyttäreni sanoo häntä vanhaksi, mutta Ozan uskoo ettei tästä tule ongelmaa. Hakim, mieheni vanhin veli, viihtyy usein keskimmäisen tyttäreni seurassa, mutta olen sanonut, etten pidä ajatuksesta, jolloin mieheni on suuttunut ja Ozan menettänyt itsehillintänsä.
Jos sinulla on viisautta, niin neuvo Kalevi mitä minä teen.
En oikein voi kääntyä kenenkään muun puoleen, pelkään että mieheni saisi tietää, sinähän tiedät, miten mustasukkainen ja kiivas hän on, luotan täysin vaitioloosi ja apuusi.
Kiittäen, ystäväsi Sanna"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulta luottamuksellisesti neuvoja ja Sinä paljastat tämän kirjeen nimineen päivineen kaiken kansan luettavaksi????
koko kirjeen kaikkien luettavaksi. Mutta tässä neuvo miten sä voit toimia: Heitä ne ekumenian ja johtajuustaidon opinnot roviolle ja hoida itse homma. Ekumeniassa jo pärjäät ja hengelliseksi johtajaksi susta ei ole.
Aloitus on provo.
No, eihän Sanna sitä koskaan saa tietää.
Hän pääsee vain siskonsa luota Martinlaaksosta nettiin ja siellä hän käy tosi harvoin.
Olet neuvoillasi saattanut naisparan vain entistä suurempiin vaikeuksiin.
Hänen olisi viisainta unohtaa sinut ja kääntyä paikallisen Luterilaisen seurakunnan puoleen, siellä hän saisi luotettavaa ja asiallisempaa neuvontaa.
sille ensimmäiselle pastorille suosittelenettei suosittelisi muuta kuin Jeesusta.Ja tälle pastorinalulle suosittelen ettei tuo julki Sannan elämän koukeroita.Vaan opiskelee kovasti raamattua,sieltä kyllä Pyhän Hengen opettamana aukenee ELÄMÄN TIE.