oikeasti 1000000:jä, eli rahaa olisi loppuelämäksi sopivasti, niin jäisittekö pois töistä? Jaksaako elämää ilman työtä? Mitä sitä sitten tekisi, eiköhän tuhlaamiseen ja laiskottelun kyllästyisi? Itse en olisi täysin varma, varsinkin kun kuulee miten joillekin lottovoittajille on käynyt.
jos
olisitte
5
995
Vastaukset
- Yks jolla on riittävästi , ...
Minulle tuli viime keväänä sellainen fiilis, että kun olin melkein 20 vuotta putkeen painanut akateemisten opintojen jälkeen johtotason tehtävissä (pääsin mukavasti nousujohteiseen uraputkeen isoissa firmoissa) niin olisi aika hiukan hengähtää ja toteuttaa muita elämän arvokkaaksi tekeviä asioita.
TARKENNUS: Mulla ei oo mitään isoja perintöjä (vielä) tai optiotuottoja, joilla mällätä, vaan ihan vaan tiukalla taloudenpidolla sain kerättyä kohtuullisen omaisuuden. Nyt on pankkitilillä pitkälti yli 100 teur, velaton paritalo tyhjillään (asun avovaimon luona), pihassa komeilee 3 autoa (tottakai harrasteautot pitää olla) jne. Velkaa ei mihinkään suuntaan.
Aloin siis keväällä laskeskella, miten pitkälle rahat piisaa, jos isohkot tuloni loppuvat, ja totesin että tuollaisella pääomalla saa jo korkoakin pankista (kilpailutus kannattaa !!) sen verran hyvin, ettei ihan heti tule ongelmia.
Arvelin, että tulen toimeen inflaatiokin huomioiden n. 15 vuotta. Sitten olisi hillot taas finaalissa. Eläkkeellepääsyyn olisi vielä 3-5 vuotta).
Irtisanoin itseni siis työpaikastani, ja aloitin vapaaherran elämän. Olen viettänyt nyt sitä vasta 3 kuukautta eikä aika ole tullut yhtään pitkäksi.
Luulenpa että ensi keväänä ja kesänä vasta alan todella nauttimaan, näin talvella päivät on vähän lyhkösiä...
Kuten ylempänä totesin, en koskaan ole ollut mikään kova kuluttamaan, vaan saan iloni ulkoilemalla, toki jonkin verran kiertelen mielenkiintoisia kauppojakin, mutta sen lisäksi puuhastelen pirusti kotona kaikenlaista rassaillen, kiinteistöä tai autoja. Hoitelen myös kotityöt avokin ollessa työelämässä. Asustelen pääkaupunkiseudulla, joten täältä löytyy runsaasti mielenkiintoisia kohteita vuoden joka päivälle tutkittavaksi. Paljon on omasta päänupista kiinni, miten paljon osaa ympäristöstään ottaa irti. Kaikesta ei tartte maksaa.
En väitäkään, että kaikilla olisi mahdollisuutta tällaiseen, olen siis tavallaan onnekas, mutta kyllähän siinä myös on aika paljon kyse uskalluksesta tehdä tuo valinta. Ja ottaa riski ettei sitten enää pääse ainakaan samaan junaan mukaan.
OK. Joku nyt vittuille tästä mulle, että elän muiden kustannuksella (toki olen "työttömänä" KELAssa). Tämä sama asia vaivaa ehkä hiukan itseänikin, joten todennäköisesti palaan työelämään vuoden tai kahden kuluttua taas täyttämään kansalaisvelvollisuuttani.
Mutta itse olen sitä mieltä, että kun tämä tilaisuus tuli, niin käytin sen. En ole katunut. Mua myös helpottaa se tosiasia, ettei mun enää tartte päästä kiinni mihinkään isoihin tuloihin, eli voin valita työn jossa oikeesti viihtyy, pienelläkin palkalla. Tuollaiset johtajahommat on pitkän päälle kanssa aika rankkoja, vaikkei sitä tavalliset duunarit aina tajua ;-)- tuon kaltaista
vastausta odottelinkin, sillä itselläni on tilanne lähes sama, eli olisi säästettyjen rahojen ja muun omaisuuden puolesta mahdollisuus jäädä 'vapaalle' vaikka siihen asti kun pääsen eläkkeelle n. 10 v:n kuluttua (itsemaksettu vapaaehtoinen eläke). Olen itsekin hankkinut pienen omaisuuden omalla työllä ja järkevillä sijoituksilla, eli perinnöt ovat vasta joskus tulossa. Nyt mietin vakavasti oravanpyörästä heittäytymistä ja elämästä nauttimisesta vapaa-aikaa lisäämällä. Ehkä voisi tehdä silloin tällöin jotain mielenkiintoisia 'hanttihommia', mutta ei kiinnittäisi enää itseään mihinkään suurempaan. Epävarmuutta päätöksenteossa aiheuttavat vielä pari kotona pyörivää teiniä, millaisen kuvan annan heille työn tekemisestä?
Lisäksi ratkaisu on aika ainutlaatuinen, joten ympäristön reaktiot voivat olla mielenkiintoisia, varmaan kateus olisi yksi asia mihin voisi törmätä. - Yksi jolla on...
tuon kaltaista kirjoitti:
vastausta odottelinkin, sillä itselläni on tilanne lähes sama, eli olisi säästettyjen rahojen ja muun omaisuuden puolesta mahdollisuus jäädä 'vapaalle' vaikka siihen asti kun pääsen eläkkeelle n. 10 v:n kuluttua (itsemaksettu vapaaehtoinen eläke). Olen itsekin hankkinut pienen omaisuuden omalla työllä ja järkevillä sijoituksilla, eli perinnöt ovat vasta joskus tulossa. Nyt mietin vakavasti oravanpyörästä heittäytymistä ja elämästä nauttimisesta vapaa-aikaa lisäämällä. Ehkä voisi tehdä silloin tällöin jotain mielenkiintoisia 'hanttihommia', mutta ei kiinnittäisi enää itseään mihinkään suurempaan. Epävarmuutta päätöksenteossa aiheuttavat vielä pari kotona pyörivää teiniä, millaisen kuvan annan heille työn tekemisestä?
Lisäksi ratkaisu on aika ainutlaatuinen, joten ympäristön reaktiot voivat olla mielenkiintoisia, varmaan kateus olisi yksi asia mihin voisi törmätä.Tuo ympäristön reaktio olikin yksi aika mielenkiintoinen tapaus.
Terveydenhoidon alalla työskentelevä avovaimoni katseli vierestä minun hiljaista vaipumista työuupumuksen valtaan (ei mennyt liian pahaksi, mutta kuitenkin merkit olivat jo olemassa) eikä yhtään vastustellut ajatustani sapatin pitämisestä, ennemminkin kannusti. Hän taas itse viihtyy tosi hyvin työssään ("kutsumusammatti"), eikä ole minulle vähääkään kateellinen. Häneltä olen saanut loistavaa tukea.
Uusioperheenä meillä ei ole yhteisiä lapsia, ja kummankin omat lapset elävät tahoillaan omaa elämäänsä.
Työyhteisössäni päätökseni herätti aluksi tyrmistystä, mutta sitten sain paljon ymmärrystä. Tätä auttoi sekin, etten lähtenyt "ovet paukkuen", vaan jatkoin firmassa työsuhteen päätyttyä "konsulttina" tarvittaessa. Minua on edelleen kosiskeltu sinne takaisin.
Ystäväpiirissä suhtautuminen oli vaihtelevaa, useimmilla tuntui olevan huoli taloudellisesta selviytymisestäni, joka on ymmärrettävää, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi mennä selvittämään taloudellista tilannettani juuri tuon kateellisuus-aspektin takia. Useimmat ystävistäni rimpuilevat edelleen asuntolainojen ja osamaksujen hetteikössä.
Sukulaisten suhtautuminen on vaihdellut, mutta ainakin vanhimmat sukulaiset tuntuvat pitävän päätöstäni järjettömänä ja vastuuttomana. Kyllä tämä päätös tuntuu paksunahkaisuutta vaativan, sen verran paljon merkitseviä katseita taannoin sain sukulaisia tavatessani.
Edelleen korostaisin sitä, että päätöstäni helpotti se, että olen tottunut koko elämäni ajan elämään aika nuukasti, eli suu säkkiä muöten, enkä sen vuoksi ole tässäkään tilanteessa joutunut tinkimään kovinkaan paljoa rutiineistani (ainakaan vielä). Syön, juon ja kulutan kuten ennenkin.
- MMJJKMS
MÄ PISTÄISIN SÄÄSTÖÖN JA SITTEN MENISIN OPISKELEMAAN JA 200.00000 KÄVISIN LANZAROTELLA HUHTIKUUSSA JA SITTEN TOUKOKUUSSA VAPPUNA TENERIFFALLA JA KESÄKUUSSA SAMOKSELLA JA HEINÄKUUSSA 6 KK MALLORCALLA JA ELOKUUSSA TÖIHIN JA SITTEN AUTOKOULU HUHTIKUUSSA < HELSINKI-VANTAALLE VOLVO AMAZONILLA
- MMJKLMS
LÄHTISIN AINAKIN OPISKELEMAAN
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)674709Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142279- 251804
- 131526
- 321471
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 151156
- 231092
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41031