Monet jehovantodistajat ovat mukana järjestössä "perherauhan" vuoksi. Jos toinen puolisoista haluaa jättää jehovantodistajuuden, on seurauksena usein avioero.
Mietin, mitä vaadittaisiin, jotta perhe voisi pysyä ehjänä sen jälkeen, kun toinen puolisoista on päättänyt erota jehovantodistajista?
Onko eroa siinä jos mies tai vaimo päättää erota jt-stä?
Onko toinen toisensa kunnioittaminen ylipäätään parisuhteessa mahdollista tällaisessa "jakaantuneessa huonekunnassa", jossa toinen on jt ja toinen ex-jt?
Vai maksaako jehovantodistajista eroaminen aina avioliiton hajoamisen?
Millaiselta näyttää elämä kodissa, jossa toinen on päättänyt jättää jehovantodistajuuden?
Mietin, mitä vaadittaisiin, jotta perhe voisi pysyä ehjänä sen jälkeen, kun toinen puolisoista on päättänyt erota jehovantodistajista?
Onko eroa siinä jos mies tai vaimo päättää erota jt-stä?
Onko toinen toisensa kunnioittaminen ylipäätään parisuhteessa mahdollista tällaisessa "jakaantuneessa huonekunnassa", jossa toinen on jt ja toinen ex-jt?
Vai maksaako jehovantodistajista eroaminen aina avioliiton hajoamisen?
Millaiselta näyttää elämä kodissa, jossa toinen on päättänyt jättää jehovantodistajuuden?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Päätös erota ei yleensä edes toteudu suoraan, se toteutuu monesti henkisen pahoinvoinnin kautta esiin tulevien live-ilmiöiden takia erotutetuksi tulemisen kautta.
Tuossa prosessissa avioliitto monesti on koetuksella toisen kipuillessa henkisessä pahoinvoinnissaan tavallaan ja toisen kärvistellessä omalla tahollaan.
Perheen hylkääminen suoraan valheessa elämisen vuoksi mm. lapsien ollessa kuvioissa etc. on kova paikka ja monesti tällöin uskonnossa nimellisesti mukana olo on pieni uhraus perheen koossa pysymisen vuoksi.
Se miten henkinen kantti todistajaksi jääneellä kestää ja kuinka vahvoja keskusteluja aiheen tiimoilta perheessä käydään riippuu rakkauden ja ymmärryksen määrästä kussakin tapauksessa.
Näiden asioiden pohtiminen on kipeää. Olen tavannut monia jt-stä eronneita ja lähes kaikki ovat myös käyneet läpi avioeron jt-stä erotessaan. Jotkut ovat eronneet jt-stä parina ja sellaisessa tapauksessa usein jatkaneet yhteiseloa.
Päätös erota jt-stä on usein tulosta omasta sisäisestä henkistä kasvusta. Näin oli myös minun omassa tapauksessani. Avioero oli ainoa ratkaisu, en voi mitenkään nähdä kuinka yhteiselämä olisi voinut jatkua toisen ollessa innokas jt - ja toisen yhtä vannoutunut anti-jt. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet että ratkaisu oli oikea, hän on edelleen jt, minusta ei semmoista [siis jt-tä] tulisi edes pakon edessä.
Onko oikein pitää jt-perhe ja jt-kulissi-avioliitto valheellisesti kasassa lasten vuoksi? Tutkimukset eroperheistä osoittavat että lasten vuoksi väkisin yhdessä elämä ei ole lapsille hyväksi edes "tavallisissa" perheissä. Omat lapseni, - jotka ovat jo aikuisia -, ovat kiitollisia siitä että saivat osittain jt-vapaan kasvuympäristön, vaikka se maksoi heille lapsuusaikaisen jt-ydinperhe-onnen, - what ewer it means?
Kuinka vain tätä asiaa kääntelee, on aina takamus takapuolella, niin kuin täällä naapurimaassa pruukataan sanoa. Tämäkin kysymys tuo tuskallisella tavalla esille jt-järjestön ihmis-suhteita rikki repivän systeemin.
Kysymys on siis avoin, onko mahdollista elää jakaantuneessa huonekunnassa, avioliitossa jossa toinen on jt, toinen ex-jt? Kuinka sellainen parisuhde voisi toimia?
Avioeronhan voi ottaa vain se osapuoli joka on lähtenyt järjestöstä. Avioeron ottaessaan hän ei kuitenkaan vapauta yhä todistajiin kuuluvaa ex-puolisoaan, joka saa mennä uusiin naimisiin vasta sitten kun ex-puoliso, joka on hänestä eron ottanut vaikka 30 vuotta sitten, löytää uuden kumppanin ja elää todistettavasti (ex-todistajan elämää siis seurataan järjestön taholta yhä) hänen kanssaan suhteessa. Jehovan todistaja puolestaan saa ottaa eron vain jos aviopuoliso tekee todistettavasti huorin (kuka ulkopuolinen todistaja seurakunnasta tällaistakin olisi todistamassa ja raportoisi siitä sitten vanhimmistolle, jotka laittaisivat oikeuskomitean pystyyn?)
Henkinen kasvu ajauduttaa ihmiset erilleen.
Samassa huonekunnassa asuminen on onnellisesti mahdotonta jos näkemykset eroavat ratkaisevasti toisistaan.
Erossa lapsensa jättävä tai pakoitettu jättämään joutuva osapuoli kärsii valtavan tappion lapsiensa suhteen ja sen suhteen että omatunto soimaa aina 'viattomien' lasten kärsiessä perheen hajotessa.
No elämä on elämää, ratkaisut ovat joskus rajuja, mutta jos niiden takana on oikeudenmukaisuuden kaipuu ja laajemman totuudellisuuden etsintä tilanteet ajatuvat mihin ajatuvat, eli oikeutus väistämättömälle on olemassa.
>>Avioeron ottaessaan hän ei kuitenkaan vapauta yhä todistajiin kuuluvaa ex-puolisoaan
>>Samassa huonekunnassa asuminen on onnellisesti mahdotonta jos näkemykset eroavat ratkaisevasti toisistaan