Presidentti George W. Bushin Irakin-politiikka joutuu entistä ahtaammalle Yhdysvalloissa. Uusimmat mielipidemittaukset kertovat, että jo yli 60 prosenttia kansalaisista katsoo presidentin Irakin-politiikan epäonnistuneen. Kotirintaman vastarinta ei ole vielä koskaan aikaisemmin ollut näin laajaa.
Bushille itselleen pohjalle valahtaneella suosiolla ei ole suurtakaan väliä, kun menossa on toinen ja samalla viimeinen virkakausi. Republikaaniselle puolueelle tilanne on paljon hankalampi.
Ensi vuonna pidetään kongressivaalit, eivätkä demokraatit jätä kiveäkään kääntämättä hyödyntääkseen Bushin vastatuulen. Jossain vaiheessa Bushin on otettava huomioon puolueenkin tarpeet. Tästä on jo annettu Bushille selvä viesti myös kongressiryhmästä.
Irakissa on runsaan kahden ja puolen vuoden aikana, sen jälkeen kun miehitys maaliskuussa 2003 alkoi, kuollut yli 2100 amerikkalaissotilasta. Haavoittuneita on loppuun parikymmentä tuhatta. Sotaretki on maksanut suunnattomia summia, eikä sen päättymisestä ole mitään tietoa.
Irakissa on yhä yli 150 000 amerikkalaissotilasta. Paine ja vaatimukset joukkojen kotiuttamiseksi kasvavat koko ajan. Yhdysvalloissa on jonkinlainen yleinen uskomus, että Irakista vedetään ensi vuonna ehkä muutamia kymmeniä tuhansia sotilaita.
Bushin hallinto ei ole antanut mitään tietoja vetäytymisen aikataulusta. Kova, aggressiivinen linja on ollut Bushin tavaramerkki koko hänen virkakautensa ajan, ja se näyttää yhä olevan hänen ainoa tapansa reagoida Irakin tapahtumiin.
Viimeksi keskiviikkona, kun Bush esitteli hallintonsa uutta Irak-strategiaa, hän ohitti kaikki vetäytymisvaatimukset ja korosti, että voitto on Yhdysvalloille sodan ainoa vaihtoehto. Aikataulu vetäytymiselle olisi viesti, että Yhdysvallat on heikko ja epäluotettava liittolainen. Yleisen mielipiteen nurja asenne kertoo, että Bushin retoriikka ei enää pure samalla tavoin kuin ensimmäisellä virkakaudella.
Käytännössä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten vetäytyminen Irakista voi tapahtua vasta sitten, kun olot maassa vakiintuvat ja irakilaiset itse pystyvät huolehtimaan kansalaisten turvallisuudesta. Monien asiantuntijoiden mielestä niin pitkällä ollaan vasta vuosien päästä.
Yhdysvaltain viime vuosien operaatiot ovat tuoneet julkisuuteen lohduttomia piirteitä Yhdysvaltain sotamoraalista. Vankien häpäisy Bagdadissa sekä epäasiallinen kohtelu ja kidutukset Guantanamossa ja muilla vankileireillä ovat tehneet ison kolhun Yhdysvaltain arvovaltaan ja uskottavuuteen.
Yhdysvaltain motiivit hyökätä Irakiin ovat yhä osin epäselvät. Alkujaan tarjottu ydinaseselitys mureni heti lähdössä. Yleisessä retoriikassaan Yhdysvallat puhuu mielellään historiallisesta velvollisuudestaan levittää demokratiaa.
Ainakin Irakin kohdalla selitys joutuu outoon valoon kahden arvostetun amerikkalaisen sotatutkijan tuoreessa selvityksessä. Raportissa todetaan, että Yhdysvaltain elintärkeät intressit eivät koskaan ennen vuotta 2003 edellyttäneet demokraattista Irakia.
Bushille itselleen pohjalle valahtaneella suosiolla ei ole suurtakaan väliä, kun menossa on toinen ja samalla viimeinen virkakausi. Republikaaniselle puolueelle tilanne on paljon hankalampi.
Ensi vuonna pidetään kongressivaalit, eivätkä demokraatit jätä kiveäkään kääntämättä hyödyntääkseen Bushin vastatuulen. Jossain vaiheessa Bushin on otettava huomioon puolueenkin tarpeet. Tästä on jo annettu Bushille selvä viesti myös kongressiryhmästä.
Irakissa on runsaan kahden ja puolen vuoden aikana, sen jälkeen kun miehitys maaliskuussa 2003 alkoi, kuollut yli 2100 amerikkalaissotilasta. Haavoittuneita on loppuun parikymmentä tuhatta. Sotaretki on maksanut suunnattomia summia, eikä sen päättymisestä ole mitään tietoa.
Irakissa on yhä yli 150 000 amerikkalaissotilasta. Paine ja vaatimukset joukkojen kotiuttamiseksi kasvavat koko ajan. Yhdysvalloissa on jonkinlainen yleinen uskomus, että Irakista vedetään ensi vuonna ehkä muutamia kymmeniä tuhansia sotilaita.
Bushin hallinto ei ole antanut mitään tietoja vetäytymisen aikataulusta. Kova, aggressiivinen linja on ollut Bushin tavaramerkki koko hänen virkakautensa ajan, ja se näyttää yhä olevan hänen ainoa tapansa reagoida Irakin tapahtumiin.
Viimeksi keskiviikkona, kun Bush esitteli hallintonsa uutta Irak-strategiaa, hän ohitti kaikki vetäytymisvaatimukset ja korosti, että voitto on Yhdysvalloille sodan ainoa vaihtoehto. Aikataulu vetäytymiselle olisi viesti, että Yhdysvallat on heikko ja epäluotettava liittolainen. Yleisen mielipiteen nurja asenne kertoo, että Bushin retoriikka ei enää pure samalla tavoin kuin ensimmäisellä virkakaudella.
Käytännössä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten vetäytyminen Irakista voi tapahtua vasta sitten, kun olot maassa vakiintuvat ja irakilaiset itse pystyvät huolehtimaan kansalaisten turvallisuudesta. Monien asiantuntijoiden mielestä niin pitkällä ollaan vasta vuosien päästä.
Yhdysvaltain viime vuosien operaatiot ovat tuoneet julkisuuteen lohduttomia piirteitä Yhdysvaltain sotamoraalista. Vankien häpäisy Bagdadissa sekä epäasiallinen kohtelu ja kidutukset Guantanamossa ja muilla vankileireillä ovat tehneet ison kolhun Yhdysvaltain arvovaltaan ja uskottavuuteen.
Yhdysvaltain motiivit hyökätä Irakiin ovat yhä osin epäselvät. Alkujaan tarjottu ydinaseselitys mureni heti lähdössä. Yleisessä retoriikassaan Yhdysvallat puhuu mielellään historiallisesta velvollisuudestaan levittää demokratiaa.
Ainakin Irakin kohdalla selitys joutuu outoon valoon kahden arvostetun amerikkalaisen sotatutkijan tuoreessa selvityksessä. Raportissa todetaan, että Yhdysvaltain elintärkeät intressit eivät koskaan ennen vuotta 2003 edellyttäneet demokraattista Irakia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos ei oteta sinua itseäsi lukuun, en usko, että tällä palstalla kukaan on kiinnostunut tuosta vanhentuneesta pohdiskelustasi, että tekikö USA oikein vai väärin mentyään kaatamaan verisen Saddamin diktatuurin.
Itsekään en olisi avannut tätä kohtaa, jos silmääni ei olisi osunut harvinaisen tuttu nimimerkki.
Miksi et iiro käytä omaa rekisteröityä nikkiäsi?
Et kai ole bannissa?
> Yleisessä retoriikassaan Yhdysvallat puhuu
> mielellään historiallisesta velvollisuudestaan > levittää demokratiaa.
On sinulle häpeäksi, että toistat tällaisen vasemmistotoimittajien hokeman.
Irakiin hyökkäystä ei koskaan perusteltu demokratian levittämisellä vaikkakin Saddamin hallinnon kaataminen olikin hyvä asia sinänsä.
Oletko sinä sitä mieltä, etteikö se olisi hyvä asia pidemmällä tähtäimellä että arabimaihinkin saataisiin demokratia saddamien ja mullahien diktatuurin sijaan?
Ja etsipä sitten muutama lähde, jotka osoittavat, että USA:n johtajat ovat sanoneet USA:n velvollisuudeksi _levittää_ demokratiaa. Demokratian edistäminen on asia erikseen ja olisi hienoa, jos Suomikin olisi joskus sellaisessa mukana.
http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2007-12-06,104:3:503153,1:0:0:0:0:0:
http://www.guardian.co.uk/usa/story/0,12271,1419366,00.html
http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2005/01/21/MNG0GAU72U1.DTL
http://www.payvand.com/news/05/feb/1027.html
http://usinfo.state.gov/xarchives/display.html?p=washfile-english&y=2006&m=February&x=20060201191928TJkcolluB0.5001184
Irakiin hyökkäystä ei KOSKAAN perusteltu demokratian levittämisellä?
Erityisesti siinä vaiheessa, kun USA:n valeet Irakin joukkotuhoaseista tekaistuine todisteineen paljastuivat, perusteluksi muodostui nimenomaan demokratian levittäminen, mutta jo ennen hyökkäystä perusteluna käytettiin demokratian vientiä Lähi-Itään.
Hupaisana(?) yksityiskohtana mainittakoon USA:n innostus levittää puolentoista miljoonan dollarin arvosta demokratiaa NED:in kautta 80-luvulla kaikista maailman epädemokraattisista maista juurikin Ranskaan.
Et pystynyt siis lainaamaan viestiisi kohtaa, jossa Bush perustelee Irakin sotaa demokratian levittämisellä. Jos sinä et sellaista linkeistäsi löytänyt tuskin minäkään.
Laita tähän suorat lainaukset, niin voidaan jatkaa keskustelua.
Laita viestiisi se kohta, jossa oletat Bushin sanoneen, että USA:n tehtävä on levittää demokratiaa. Jatkamme sitten keskustelua.
Iranin öljypörssi soittaisi dollarille kuolemankelloja
Yhdysvaltain imperiumi on riippuvainen USA:n dollareista.
Ratkaisuksi tarjottu Iranin öljypörssi nopeuttaisi USA:n dollarin laskua ja
siten myös USA:n imperiumin luhistumista.
Yhdysvallat on onnistunut tekemään uskomattoman teon
– yksi valtio on kerännyt veroja koko maailmalta.
Imperiumien historia Kreikasta Roomaan osoittaa, että jokaisen
imperiumin taloudellinen perusta muodostuu muiden valtioiden
verottamisesta. Imperiumin kyky verottaa muita perustuu yksin-
kertaisesti imperiumin vahvempaan talouteen, jonka ansiosta
sillä on myös vahvempi armeija, joka määrää verot väkivaltaisin
tai poliittisin perustein.
Yksi osa kyseisistä veroista kului tavalli-
sesti imperiumin elintason kohottamiseen, ja toinen osa armeijan
vahvistamiseen, mikä oli tarpeen uusien verojen perimiseksi.
Yhdysvallat onnistui 1900-luvulla ensimmäisen kerran his-
toriansa aikana verottamaan maailmaa välillisesti, antamalla
muiden maiden tavaroista vastineeksi USA:n dollareita. Aikojen
kuluessa dollari kuitenkin devalvoitui. Kuinka se tapahtui?
Bretton Woods-järjestelmällä luotiin imperiumi
1900-luvun alussa Yhdysvaltojen talous alkoi hallita maailman
taloutta. Silloin dollari oli sidottu suoraan kultakantaan, minkä
vuoksi dollarin arvo ei noussut eikä laskenut ja oli aina muun-
nettavissa vastaavaan määrään kultaa. Suuri lama ja sitä edeltä-
nyt inflaatio 1921–1929 lisäsivät oleellisesti liikkeelle laskettujen
dollarisetelien lukumäärään ilman, että olisi lisätty niitä vastaa-
van kullan määrää.
Tämä teki siihen saakka hyvin toimineen Yhdysvaltain dollarin
kullalla takaamisen mahdottomaksi, ja siksi presidentti Franklin Delano Roosevelt irrotti dollarin kultakannasta vuonna 1932. Dollarin ja kullan välinen
määritelty arvo ei antanut Amerikalle mahdollisuutta saada kul-
lalla taatuilla dollareillaan muilta valtioilta taloudellista hyötyä.
Yhdysvaltain imperiumi syntyi taloudellisesti 1945, jolloin
perustettiin Bretton Woods -järjestelmä. Dollari muutettiin vain
osittain kultaan sidotuksi. Kultaa saivat vaihtaa vain ulkomaiden
hallitukset, ei yksityinen sektori. USA:n dollarista oli tullut kysei-
senä aikana kansainvälinen reservivaluutta. Se oli mahdollista,
sillä toisen maailmansodan aikaan USA toimitti liittolaisilleen
elintarvikkeita ja sotatarvikkeita kultaa vastaan, jota ei suostunut
myöhemmin palauttamaan dollareita vastaan.
Talousimperiumin synty ei olisi ollut mahdollista, jos dollari olisi
jäänyt täysin kullalla turvatuksi, dollarivarantoja olisi säännöstel-
ty olemassa olevia kultavarastoja vastaaviksi ja dollareita olisi saa-
nut vaihtaa kullaksi etukäteen sovitulla tavalla.
Ulkovaltioiden vaatiessa vuonna 1971 dollarikertymiensä vaih-
tamista kultaan, USA:n hallitus viivytteli maksamista. Maksa-
matta jättämisen perusteluna oli, että ”dollarin ja kullan välinen
kytkös oli vahva”. Oikea vaikutus oli kuitenkin se, että USA:n
hallitus joutui vararikkoon, samoin kuin jotkin yksityispankit
ajautuvat konkurssiin.
USA oli ottanut muulta maailmalta valtavan määrän hyö-
dykkeitä ilman mitään halua tai mahdollisuutta palauttaa niitä
joskus takaisin. Maailman valtioita oli verotettu onnistuneesti ja
sille ei mahdettu mitään – USA: ta ei voitu pakottaa konkurssiin.
USA itse asiassa verotti maailmaa inflaatioverolla ja keräsi impe-
riumin seigniorage-oikeudet.
Dollari linkittyy öljyyn
Vuoteen 1971 mennessä oli selvää, että USA:n hallitus ei pystyi-
si ostamaan dollareitaan takaisin kullalla ja tarjosi vaihtoehdon
– sopimuksen, joka pakotti maailman valtioita säilyttämään vä-
kisin USA:n dollareita. Vuosina 1972–1973 solmittiin öljysopi-
mus Saudi-Arabian kanssa: USA tuki saudien hallitusta ja toisaalta
saudit saivat myydä öljyään vain dollareita vastaan. Koska OPEC:in johtava maa oli pakotettu käyttämään dollaria, muiden OPEC-maiden oli seurattava mukana.
Niin kauan kun dollari oli ainoa tapa maksaa öljystä, oli sen
valta-asema taattu ja USA sai jatkaa muiden valtioiden verot-
tamista. Jos dollari menettäisi valta-asemansa öljykaupassa,
seurauksena olisi Yhdysvaltojen imperiumin luhistuminen.
Saddam Hussein alkoi vaatia öljysuoritusten maksuvälineeksi
euroa vuoden 2000 lopulla. Hänen vaatimuksensa joutui aluksi
naurunalaiseksi, ja sittemmin se ignoroitiin. Mutta kun hän vaih-
toi YK:ssa olevan 10 miljardin dollarin reservinsä euroiksi, hän-
tä alettiin painostaa poliittisesti, jotta hän muuttaisi mielensä.
Toiset valtiot, kuten Iran, halusivat myös maksun öljystä muissa
valuutoissa, pääasiassa euroissa tai jeneissä. Dollarin asema oli
selvästi vaarassa ja käyttöön oli otettava rangaistustoimenpide.
Bushin sotaa Irakissa ei käyty joukkotuhoaseiden, ihmisoikeuk-
sien puolustamisen, demokratian levittämisen tai öljykenttien val-
loittamisen vuoksi, vaan dollarin puolustamiseksi. Sodalla osoi-
tettiin, että se, joka vaatii maksuvälineeksi muuta kuin USA:n
dollaria, saa rangaistuksen.
Bushia on syytetty siitä, että hän lavasti Irakin sodan val-
latakseen öljykentät. Kyseisen syytöksen esittäjät eivät osaa kui-
tenkaan perustella, miksi Bush olisi halunnut öljykenttiä – hän-
hän voi painattaa dollareita lisää ja ostaa maailmalta niin paljon
öljyä kuin tarvitsee. Hänellä piti olla jokin toinen syy Irakin val-
loittamiselle.
Kaksi kuukautta Irakin valloittamisen jälkeen ”Oil
for food” -ohjelma peruttiin, valtion tilit vaihdettiin takaisin dol-
lareihin ja öljyä alettiin myydä jälleen vain dollareilla. Maailman
valtiot eivät saaneet enää ostaa Irakista öljyä euroilla. Dollarin
maailmanlaajuinen valta-asema oli palautettu ennalleen.
Iranin öljypörssi tuhoaisi dollarin ylivallan
Iranin hallitus ehdotti jokin aika sitten europohjaisen Ira-
nin öljypörssin avaamista, mikä edellyttäisi eurojen käyttöä öl-
jykaupassa. Se on taloudellisesti paljon suurempi uhka dollarin
valta-asemalle kuin Saddamin teko, sillä se antaisi kaikille mah-
dollisuuden käydä öljykauppaa pörssissä euroilla. USA:n dollari
jäisi tällöin täysin syrjään. On mahdollista, että europohjainen
öljykauppa otetaan maailmassa innokkaasti vastaan:
• Eurooppalaisten ei tarvitse ostaa ja säilyttää dollareita mak-
saakseen öljystä, vaan he saavat käyttää omaa valuuttaansa.
• Kiinalaisille ja japanilaisille se antaa heille mahdollisuuden
vähentää jättimäisen suuria dollarivarantojaan.
• Venäläisille euron käyttöönotto on taloudellinen intressi.
Suurin osa heidän kaupankäynnistään tapahtuu Euroopan, öljyä
vievien maiden, Kiinan ja Japanin kanssa.
• Arabian öljynviejämaat siirtyvät innolla euron käyttöön
vaihtaakseen kasvavat ja halpenevat dollarikertymänsä.
Vain britit jäävät kahden tulen väliin, sillä he ovat tehneet pit-
kään strategista yhteistyötä USA:n kanssa.
Dollarin romahdus
Romahtava dollari nostaa dramaattisesti USA:n inflaatiota sekä
nostaa korot paljon korkeammalle. Liittovaltion pankin pitää
tuolloin valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta: deflaatio vai
hyperinflaatio. Deflaatio vaatii rahan arvon alenemisen pysäyt-
tämistä ja korkojen nousua. Se tuo mukanaan suuren laman,
kiinteistöjen hintatason laskun sekä obligaatio-, osake- ja deriva-
tiivimarkkinoiden romahtamisen johtaen todennäköisesti taloudel-
liseen romahdukseen.
Koska dollari on maailman reservivaluutta, dollarin hyperin-
flaatio eroaa kaikista hyperinflaatioista, joita on tapahtunut
historian aikana. Silloin maailman keskuspankit ryhtyvät tais-
telemaan dollarin tukemiseksi, jotta kansainvälinen rahajär-
jestelmä ei romahtaisi ja jotta heidän reservinsä eivät haihtuisi
ilmaan. Useat keskuspankit päättävät tukea dollaria laskemalla oman valuuttansa arvoa. Väistämätön tuho saattaa tapahtua nopeasti ja äkillisesti, tai se saattaa
kestää pitkään ja olla kivulias.
Silloin kulta palaa historialliseen ja arvostettuun asemaansa.
Ja sinä et siis osaa lukea itse linkittämiäsi juttuja?
Kyllä sinusta joskus voi tulla kelpo kirjoittelija, kun vähän saat kokemusta, mutta nyt sinulla menee kovin heikosti.
Sekavalle vuoatuksellesi en tietenkään antanut vilkaisua enempää huomiota.
Eli sorry, sehän olikin Grustnij, joka laittoi linkkiryväksen tähän keskusteluun.