Ilkka on tehnyt näyttävän jutun puolalaisista metallimiehistä, paksukalloisimmankin tulee käsittää
ettemme selviä ilman maahanmuuttajia. Tämä on vasta alkua, mutta kyllä se hyvin menee.
Viime sotien aikaan yli 400 000 karjalaista joutui lähtemään, kotikadullani näen heidän jälkeläisiään päivittäin.
Pistän tähän Evakon laulun, koska se ei ole mikään vihalaulu, lapsen näkökulmasta. Ylen Elävästä arkisto, Anneli Saaristo.
Evakon laulu
säv. & san. Veikko Lavi
Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan,
en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.
Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,
evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.
Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.
Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.
Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,
naapurimme heinäkärriin kallit nyytit kannettiin
Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,
sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,
karjalaisten elontahtoa ei sota suistanut.
Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit.
Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.
Moni kulki silloin elämässään viime retkensä
päätä kohden, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.
Tietyömiehet kyselivät: "Nyt mikä matkan pää?"
"A kuha päästään perille, se silloin selviää."
Isäntä kun jätti heille vielä porsaslaatikon,
lisäsi: "Vot, tästä leivän päälle särvintä viel' on."
Asemalla evakoita junaan lastattiin.
Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.
Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,
viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."
Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa.
Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.
Lotat toivat taivaan mannaa, kuumaa kauravelliä,
tahtoivat ne meitä poloisia vielä helliä.
Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa.
Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.
Isännät kun evakoita kyytiin mättivät,
viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.
Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan.
Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.
Tuli kirje isältä: ”Mä pääsen pian siviiliin”.
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.
Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti
niin uuden elon alkamista kiurut säesti.
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,
kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.
ettemme selviä ilman maahanmuuttajia. Tämä on vasta alkua, mutta kyllä se hyvin menee.
Viime sotien aikaan yli 400 000 karjalaista joutui lähtemään, kotikadullani näen heidän jälkeläisiään päivittäin.
Pistän tähän Evakon laulun, koska se ei ole mikään vihalaulu, lapsen näkökulmasta. Ylen Elävästä arkisto, Anneli Saaristo.
Evakon laulu
säv. & san. Veikko Lavi
Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan,
en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.
Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,
evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.
Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.
Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.
Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,
naapurimme heinäkärriin kallit nyytit kannettiin
Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,
sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,
karjalaisten elontahtoa ei sota suistanut.
Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit.
Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.
Moni kulki silloin elämässään viime retkensä
päätä kohden, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.
Tietyömiehet kyselivät: "Nyt mikä matkan pää?"
"A kuha päästään perille, se silloin selviää."
Isäntä kun jätti heille vielä porsaslaatikon,
lisäsi: "Vot, tästä leivän päälle särvintä viel' on."
Asemalla evakoita junaan lastattiin.
Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.
Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,
viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."
Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa.
Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.
Lotat toivat taivaan mannaa, kuumaa kauravelliä,
tahtoivat ne meitä poloisia vielä helliä.
Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa.
Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.
Isännät kun evakoita kyytiin mättivät,
viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.
Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan.
Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.
Tuli kirje isältä: ”Mä pääsen pian siviiliin”.
Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.
Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti
niin uuden elon alkamista kiurut säesti.
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,
kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.
Vastaukset 5
Vanhimmat
,kun samasta aiheesta pitää juttua yrittää vääntää. Mitään uutta ei avausviestistä ilmene aikaisempaan keskusteluun nähden.
Väylä on auki sinulle, anna mennä. Kummasti lehdissä on huomennakin samoja asioita kun tänään.
"Missä on kaksi puolalaista, siellä on kolme mielipidettä", puolalainen sananlasku.
Evakon laulu. Kokeilin hetken olla myötätuntoinen, ei ollut pahitteeksi. 400 000 karjalaista joutui evakkotielle, moni kahdesti. Pullamössösukupolvi ei olisi selvinnyt. Kiitos muistutuksesta tänä itsekkyyden ja halun aikana.
kun harvemmin oon kuullu koko substantiivin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pullamössösukupolvi
"Terminä sanaa pullamössö voidaan siinä mielessä pitää epäonnistuneena, että monet 1960—1970-lukujen jälkeen syntyneet eivät edes tiedä mitä kyseinen sana tarkoittaa, eivätkä he ole koskaan maistaneet aitoa pullamössöä. Suurten ikäluokkien mielestä pullamössö on ollut ilmeisesti kaikkein maukkainta herkkua, ja siten sana on otettu kuvaamaan tätä sukupolvea ja sen mieltymystä "mukavaan elämään". Pullamössösukupolven käsite ei ole enää 2000-luvulla kovin useasti käytetty."
Puola menetti itäosaansa Neuvostoliitolle, ja sai aluetta Saksalta, Puola matkusti kohti länttä.
Seinäjoella on Suomi-Puola yhdistys.
Toiseen maailmansotaan osallistuneista valtioista Puola kärsi prosentuaalisesti pahiten; 4,3 miljoonaa puolalaista (12,4 % väestöstä) sai surmansa; heistä n. kolme miljoonaa oli Puolan juutalaisia. Sodan lopussa Puolan rajoja siirrettiin länteen, ja sen itärajaksi tuli ns. Curzonin linja, joka lordi Curzon oli ehdottanut 1919. Vastineeksi Puolan sai alueita Saksalta ja sen länsirajaksi tuli Oder-Neisse-linja. Sodan seurauksena Puola menetti viidenneksen pinta-alastaan.
Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy "Solidarność", sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto "Solidaarisuus") on puolalainen ammattiliittofederaatio, joka perustettiin syyskuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa