Moni on elämänsä ivannut ja pilkannut uskovaisia ja käyttänyt voimansa heille ilkeilyyn. Kuoleman koittaessa on hätä ollut monesti suuri ja uskovaiset olisivat olleet tarpeellisena tukena iankaikkisuuden rajalla. Kirjoitteletko silloin nettiin ja alat selvitellä, mikä tässä kannattaa ja mikä ei, vai onko parempi etsiä turvaa silloin kun sen voit vielä löytää?
Ihmistä ei kutsuta loputtomasti, ja itse kunkin varaan jää, vastaako hän kutsuun vai ei. Kenenkään taivaskutsusta kieltäytyminen ei ole pois toisen autuudesta, vaan vain omasta. Vahinkoa voi tuottaa vain itselleen.
Kun näin sanotaan, ollaan heti puolustautumassa, ettei saa tuomita! Jos näin käy, on se merkki siitä, että ihminen on käsittänyt oman tilansa ja kokee olevansa tuomion alla. Vähän samati voi tapahtua esim. lääkärikirjaa lueskellessa - jonkin sairauden oireet tuntuvat tutuilta ja kohta tuntuu että mullahan on tuo sairaus! Ei siinäkään se kirja ketään tuomitse tai osoittele, vaan ihminen on huomannut missä mennään.
Uskovaisia voi toki pilkata ja ivatakin. Sekään ei vie uskovaiselta autuutta vaikka joutuukin vainotuksi. Ei sillä tosin pilkkaaja itse saa autuutta.
Tälläkin palstalla halveksitaan ja ivataan uskovaisia ihan siitä syystä, että omatunto on rauhaton. Ihmiset eivä kestä kuulla totuutta ja syyttelevät siitä hyvästä toisia. Jos itsellä on paha olla, pakkoko siitä on muita kiusata? Rauha ei taida tulla jatkuvalla vatvomisella ja osottelulla?
Monella muulla asialla voi leikkiä - näillä ei.
Ihmistä ei kutsuta loputtomasti, ja itse kunkin varaan jää, vastaako hän kutsuun vai ei. Kenenkään taivaskutsusta kieltäytyminen ei ole pois toisen autuudesta, vaan vain omasta. Vahinkoa voi tuottaa vain itselleen.
Kun näin sanotaan, ollaan heti puolustautumassa, ettei saa tuomita! Jos näin käy, on se merkki siitä, että ihminen on käsittänyt oman tilansa ja kokee olevansa tuomion alla. Vähän samati voi tapahtua esim. lääkärikirjaa lueskellessa - jonkin sairauden oireet tuntuvat tutuilta ja kohta tuntuu että mullahan on tuo sairaus! Ei siinäkään se kirja ketään tuomitse tai osoittele, vaan ihminen on huomannut missä mennään.
Uskovaisia voi toki pilkata ja ivatakin. Sekään ei vie uskovaiselta autuutta vaikka joutuukin vainotuksi. Ei sillä tosin pilkkaaja itse saa autuutta.
Tälläkin palstalla halveksitaan ja ivataan uskovaisia ihan siitä syystä, että omatunto on rauhaton. Ihmiset eivä kestä kuulla totuutta ja syyttelevät siitä hyvästä toisia. Jos itsellä on paha olla, pakkoko siitä on muita kiusata? Rauha ei taida tulla jatkuvalla vatvomisella ja osottelulla?
Monella muulla asialla voi leikkiä - näillä ei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarsolainenkin aikoinaan tekisamoin, ja täälläkin voi olla Jumalan valittuja ,ken tietää vaikka pahin herjaaja olisi!
En yhtään ihmettelisi, hyvät pyhät usein ovat niin hyviä ettei ole syntiäkään tullut tehtyä..
Siispä; eläköön herjaajakin !Tiedä vaikka jonakin päivänä tulee pitämään meille seuroja ja nuhtelee meitä ulkokullaisuudesta kaiken kukkuraksi, niin jotta kúkkuuko silloin kuusikossa palokärki kana kukko vai se kuuluisa KÄKI!
Joopa sanosin tuohon että voihan sitä uskoa vaikka kumisaappaaseen mutta se mikä uskovissa on pahasta on se teennäisyys joka uhoaa oikein ulospäin.Miten on jos muistaisitta meidät tavallisetkin ja eläisitte enempi maanpinnalla kuin jossain taivaissa.
Minusta tämä netti on hieno! Luulenpa että moni ei kehtaa oikeassa elämässä kysellä lestadiolaisuudesta ja täällä netissä on helppo anonyyminä kysellä. Täällä on hienoa keskustelua. Usein pilkkaajilla on tosi kysymys uskonasioista ja tuo kyselytyyli on vain tuollainen puolustautuva ja hyökkäävä ujoussyistä.--Täällä on upeaa keskustelua!
Uhoaminen lienee luonnekysymys. Se voi myös olla niin, että meidän on pakko vähän uhota, se on sitä, että hyökkäys on paras puolustus: jos me ei kuljeta pää pystyssä meidät nitistetään helposti!! Helposti hissukoita aletaan pilkata. Ehkä tämä uho josta täällä paljon kirjoitetaan johtuu siitä, että se on uus trendi 2000-luvulla kun esim 1970-luvulla meitä pilkattiin kauheasti ja kouluunkin sai mennä pää kyyryssä. Sitä yritti melkein salata uskonsa jotta ei joka aamu pilkattais (silloin oli monena aamuna Hesarin yleisönosastossa pilkkakirjoituksia esim luukullisista pesukoneista ja heti kun meni kouluun aaamulla pilkattiin)Muuten: me hyväksytään kaikenlaiset pesukoneet ja on aina hyväksytty. Niine ttä eikö ole hyvä jos me ollaan nykyään vähän parempi-itsetuntoisia. EI se ole silti useimmilla ainakaan koppavuutta teitä muita kohtaan vaan pikemminkin jonkinlaista oman itsetunnon pönkittämistä ja ei missään tapauksessa liity tai ei ainakaan saisi liittyä uskonnolliseen paremmuuteen tai luuloon paremmuudesta. SAmanlaisia kuolevia pulleroita me ollaan uin muutkin.
Niin, ja lestadiolaisillekin on hyväksi, että käyvät keskustelua myös muitten kuin oman porukan kanssa. Kenties he pikkuhiljaa ymmärtävät myös sen, että uskovaisia ON muuallakin kuin heidän keskuudessaan.
Kautta aikain on Jeesuksen nimen tähden uskovaiset joutuneet pilkatuiksi. Jotkut joutuvat pilkatuiksi sen takia, että kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen (esim. helluntailaisia ja lestadiolaisia), mutta kaikista "parasta" on se, jos saa tulla pilkatuksi JEESUKSEN tähden. Olla pilkattu seurakuntansa tähden ei ole vielä sama asia kuin olla pilkattu Jeesuksen tähden.
Pitäkää pelkkänä ilona, kun teitä MINUN tähteni pilkataan, sanoi Jeesus. Ja joskus pilkka tulee muitten uskovien taholta (puolin ja toisin: esim. vanh.lestat pilkkaavat muita uskovia ja muut uskovat pilkkaavat heitä jne.). Tätäkin pilkkaa pitäisi pitää "pelkkänä ilona" - sitäköhän Jeesus tarkoitti? Eiköhän olisi parempi, että EDES USKOVAISET vetäisivät yhtä köyttä, olivat sitten minkä herätysliikkeen sisällä tahansa. Minä en ymmärrä tätä "vanhoillislestadiolaiset vastaan muut Jumalan lapset" systeemiä. Saman Isän lapsia ja samaan Kotiin matkalla - ja silti ikään kuin eri puolella. Miten se on mahdollista?
Se, mikä on suhteemme Jeesukseen, on käsittääkseni ratkaisevinta. En usko, että esim. vanhoillislestadiolaiset joutuvat kadotukseen siksi, että ovat pilkanneet muita uskovaisia ja väittäneet, että vain he ovat Jumalan lapsia. Jos heidän suhteensa Jeesukseen on oikea ja he panevat luottamuksensa Jeesukseen eivätkä omaan uskontoonsa, he pelastuvat.
Kuoleman tullessa on vain yksi turva: Jeesuksen ristinkuolema. Armo. Armosta me pelastumme, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen..
Tämä koskee kaikkia ihmisiä. Kyllä myös lestadiolaiset pääsevät taivaaseen, vaikka muita uskovaisia ovat matkansa varrella systemaattisesti pilkanneetkin (vähätelleet)- koska "he eivät tiedä mitä he tekevät". Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jokainen joka panee turvansa Jeesukseen ja uskoo itsensä "hänen päälleen", on pelastuva.
Ja Jumalan armo voi kohdata siellä kuolinvuoteellakin. Kuulin eräästä vanhoillislestadiolaisesta, joka oli koko elämänsä ajan ollut fanaattinen "vain me olemme uskovaisia" -opin julistaja, mutta kuolinvuoteellaan hän oli saanut valtavat tunnontuskat tämän takia. Hän oli kuitenkin saanut armon kokea, miten Jeesuksen veri puhdisti hänet tästäkin synnistä - ja hän sai siirtyä onnellisena Jumalan tykö. Olisi tietysti parempi, jos itsekukin tekisi parannuksen toisten uskovien halveksumisesta jo ennen kuolinvuodettansa.. Jokainen joka YMMÄRTÄÄ tämän ja nöyrtyy tekemään parannuksen, saa armon. Ei kaikkien tarvitse odottaa kuolinkamppailuunsa asti ennen kuin nöyrtyä osaa.
Herra kaikkia siunatkoon ja armahtakoon.