Minua kiinnostaisi onko jollain muulla samanlaisia ongelmia: Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon vielä alalle joka minua kiinnostaa. Periaatteessa luennoilla istuminen meni aluksi mutta sitten kurssikirjojen avaaminen tuntui vastenmieliseltä. Opintotukeen oikeuttavia opintoja en varmaan saa lähimainkaan. Ala kiinnostaa, mutta jotenkin suoraan lukiosta tulleena tuli jonkinlainen "kulttuurishokki" kukaan ei valvo tekemisiäni.Lukion alusta asti vain suuntauduin että pääsen tälle alalle opiskelemaan ja olin lukiossa vain ja ainoastaan siksi. Viime syksynä pääsin ja sitten jotenkin alkoi tuntua että mitä ihmettä nyt teen? Olenko siis aivan liian kakara yliopistoon? Ala kyllä kiinnostaa, mutta jotenkin en vain saa otetta. Onko muilla fukseilla ollut samoja ongelma etenkin jos ovat tulleet suoraan lukiosta? Miten olette selvinneet niistä?
Suoraan lukiosta yliopistoon ongelmako?
haahuileva fuksi
83052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...ole samanlaisia ongelmia. Sama vika, olin viime talven ekaa vuotta opiskelemassa. Luennoille vielä meni, mutta tenttikirjojen avaaminen oli useinkin täyttä tuskaa. Alakin kiinnostaa ja kovasti, sain haaveilemani paikan, mutta kieltämättä on joskus tullut mieleen, että mitä minä täällä teen... Minä vain pyristelin eteenpäin ja kevättä kohti mokoma angsti alkoikin hellittää. Yliopisto-opiskelussa on loppujen lopuksi kysymys istumalihaksista, pitkästä pinnasta ja omasta vastuuntunnosta. Jos et itse hommiasi tee, ei niitä tee kukaan muukaan. Akateeminen vapaus on hienoa, mutta vastuullista. Kyllä se siitä ensi vuonna lähtee!
Pääsin yliopistoon välivuoden jälkeen, mutta silti oli vaikeuksi aloittaa opiskelu. Minulle sopi lukion tyyli, että poissaoloja ja muita tekemisiä kytättiin. Toivottavasti seuraava vuosi menee jo paremmin. Ainankin minulla riittää nyt enemmän motivaatiota lusmuilu vuoden jälkeen, koska olen pettynyt tuloksiini. Vuosi vain meni ja mitään ei jäänyt käteen. Tukia ei onneksi peritty takaisin, kun eivät olleet niin tarkkoja ensimmäisen vuoden saavutetuista opintoviikoista. Nyt joudun kuitenkin jatkamaan opiskeluja vähän aikaa ilman opintotukeja joten luulisi minunkin ryhdistyvän jotta pääsen takaisin tuen piiriin. Tsemiä sinullekkin!! Yksi vuosi on kuitenkin aika pieni osa ajasta joka vierähtää yliopistossa.
Mäkin pääsin suoraan lukiosta yliopistoon ja aluks oli just sellainen olo ettei jaksais mitään opiskella kun just olin päässy paahtamasta ensin kirjoituksiin ja sitten pääsykokeisiin lukemasta. Sitä paitsi muut mun kanssa samaan aikaan aloittaneet olivat keskimäärin mua kolme vuotta vanhempia, tunsin itseni todella junioriksi siinä joukossa.
Nyt olen kohta valmistumassa ja ihan onnellinen että olen tänne asti ehtinyt. Kuitenkin teille fukseille voisin sanoa neuvoksi että ainakaan eka vuonna ei kannata uurastaa liikaa, tehkää kaikkea muutakin opiskelijaelämään liittyvää; käykää bileissä, tutustukaa uusiin ihmisiin jne..kyllä ne opiskelutkin sitten maistuvat ajan myötä:)
Pääsin opiskelemaan heti lukion jälkeen ja ensimmäinen syksy yliopistossa oli kyllä vaikea.
Paljon uusia asioita, ihmisiä, uusi kaupunki, kotoa pois muuttaminen. Ongelmana ei ollut motivaation puute, enemmän se, että oli vaikea sopeutua akateemiseen vapauteen. Mitään opintojen ohjausta ei ollut enkä älynnyt sellaista hakea.
Toinen ongelma oli ihmisiin tutustuminen. Olin kuullut, että yliopistossa tutustuu helposti ihmisiin. Opiskelukaverit olivat vanhempia ja suhtautuivat ikävästi nuorempiin. Kyseessä taisi olla kateudestakin, kun toisilla opiskelemaan pääsy oli käynyt helpommin.
Ajan kanssa kaikesta on selvitty. Ei haittaa vaikka aluksi opintoviikkoja tulisi huonosti, ajattelin, että nuorena on aikaa. Kavereitakin on löytynyt, tosin ei oman aineen opiskelijoista. Nyt tajuaa selvemmin sen, että alallani vallitsee kova kilpailu ja toisia yritetään kampittaa minkä ehditään. Lukion jälkeen olin jotenkin sinisilmäisempi, luulin että opiskelijoiden kesken vallitsisi hyvä henki.
Nyt on mukava olla nuori ja melkein valmistunut, ei ole paineita opiskelusta, jotkut tuttavat vielä hakevat opiskelemaan. Muista, että hyviä puolia tilanteessa löytyy. Töiden saannin kannalta nuoruus ei ole ollut haitaksi.
Sanoit, että "Nyt tajuaa selvemmin sen, että alallani vallitsee kova kilpailu ja toisia yritetään kampittaa minkä ehditään." Uteliaana kyselen, että millä alalla opiskelet?
Valtiotieteitä opiskelen.
Tilanne kyllä vaihtelee laitoksesta toiseen, mutta ainakin meidän aineen opiskelijat on pääasiassa hyvin kunnianhimoisia ja yrittävät kaikkensa ollakseen ykkösiä. Ongelma taitaa olla se, että työpaikoista ja arvosanoista on kova kilpailu.
Minua ei tuo kilpailuasetelma ole häirinnyt sen jälkeen, kun sen tajusin. Pitää jättää kateelliset omaan arvoonsa. Ala on minulle oikea, mutta kaverit löytyvät muualta!
Itse opiskelen yhteiskuntatieteitä ja meillä on myös tuo ihan sama "asetelma" vaikka tdk:mme on kyllä pienempi kuin Valtsikka, mutta ihan selvästi näkee uraorientoitumisen. Halutaan valmiiksi äkkiä ja kyllä sitä tuntee itsensä aika "huonoksi opiskelijaksi" kun saa ensimmäisenä vuonna n.20ov kun jotkut saavat 70ov. Toisaalta tulin suoraan lukiosta ja nuo 70ov:n ihmiset ovat joutuneet välivuoden (tai kaksi) pitämään. Joten valmistun saman ikäisenä kuin he. Suoraan lukiosta tulleita pidetään myös jotenkin aivan teineinä ja idiootteina, en sitten tiedä onko se jonkinlaista kateutta (näin en ole kokenut ainoastaan minä vaan moni muukin, koska esim. pääaineeni opiskelijoiden keski-ikä on n.25 vuotta).
Myös jos joku panostaa opiskeluun, ettei viitsi tenteistä ottaa ykkösiä vaan luopuu mieluummin niin hänet leimataan himo-opiskelijaksi jolla ei ole elämää. Julkiset tenttiarvosanat myös lisäävät tätä kilpailuasetelmaa, sillä useimmat kurkkaavat myös tuttujen arvosanat ja jos huomaa jonkun saaneen usein ykkösiä ja kakkosia niin syntyy kuva, että "mitä tuokin täällä tekee".
yleensä eka vuosi yliopistossa on se hirvein, koska kuviot on aivan erit kuin lukiossa ja eka vuodelle on useimmiten keskitetty kaikki pakolliset, tylsät, ulkoa luettavat peruskurssit. Mäkin pääsin suoraan lukiosta yliopistoon, ensimmäisen syksyn jälkeen olin aivan poikki ja kyllästynyt, harkitsin opiskelualan vaihtoakin jo, mut jotenkin vaan sain potkua jatkamiseen (ehkä siksi kun en muutakaan keksinyt) ja nyt tuntuun tosi hyvältä ja nautin opiskelemisesta. :)