Naiset etenevät edelleen hyvin harvoin ns. "huippujohtajiksi" ja törmäävät usein lasikattoon. Minäpä vastaan teille miksi
Ajatellaanpa ensinnäkin suurten johtajien työnkuvaa. Työssä vaaditaan erittäin miehisiä ominaisuuksia. On kyettävä hahmottamaan laajoja asiakokonaisuuksia, siedettävä valtavia paineita ja tulosvastuuta ja ennen kaikkea kyettävä tekemään kylmäverisiä ja vaikeitakin päätöksiä hyvinkin nopeasti. Esimiestehtävissä olevan on omattava auktoriteettia. Miehet ovat olleet niin kauan johtajia, että useimmita ihmiset ikään kuin vaistomaisesti tottelevat mieluiten henkilöä, joka on suurikokoinen ja matalaääninen. Yhdellä sanalla sanoen siis maskuliininen.
Olipa ala mikä tahansa valtaeliitissä valitsee miesten luoma ja miesten ylläpitämä kulttuuri. Naisen on siis osattava ajatella kuin mies pärjätäkseen valtaeliitin sosiaalisessa verkostossa. Naisen on ikään kuin oltava "one of the guys". Tämä onnistuu hyvin harvoilta naisilta.
Esimiehen asema on naiselle hyvin kinkkinen. Jos nainen pyrkii olemaa reilu ja ns. "löysä" pomo, tämä tulkitaan usein alaisten taholta heikkoudeksi, jota voidaan käyttää hyväksi tiukan paikan tullen. Jos nainen on taas ns "tiukka täti", koetaan nais-esimies epämiellyttäväksi. Hyvin monet miehet kaihtavat voimakastahtoisia naisia joilla on paljon valtaa ja nämä koetaankin usein ns "v-mäisiksi ämmiksi". Nais-alaiset taas ovat naisesimiehelle vaikeita, koska naiset ovat tunnetusti aivan helvetillisne kateellisia toisilleen, eivätkä naisen useinkaan osaa kateutensa takia kunnoittaa naisesimiestä.
Liike-elämässä etenemiseen liittyy hyvin vahvasti verkostoituminen. Miehillä tämä tarkottoittaa ns "hyvä-veli-verkostoja". Naiset taas eivät useinkaa pysty muodostamaan "hyvä-sisko-verkostoja" tuon aikasemmin mainitsemani kateuden takia. On melkoisen harvinaisita, että nainen auttaisi toista naista etenemään urallaan. "Kaverin menestys ei ole multa pois"-tyyppinen ajattelu ei tunnetusti sovi naisen päähän
Ajatellaanpa ensinnäkin suurten johtajien työnkuvaa. Työssä vaaditaan erittäin miehisiä ominaisuuksia. On kyettävä hahmottamaan laajoja asiakokonaisuuksia, siedettävä valtavia paineita ja tulosvastuuta ja ennen kaikkea kyettävä tekemään kylmäverisiä ja vaikeitakin päätöksiä hyvinkin nopeasti. Esimiestehtävissä olevan on omattava auktoriteettia. Miehet ovat olleet niin kauan johtajia, että useimmita ihmiset ikään kuin vaistomaisesti tottelevat mieluiten henkilöä, joka on suurikokoinen ja matalaääninen. Yhdellä sanalla sanoen siis maskuliininen.
Olipa ala mikä tahansa valtaeliitissä valitsee miesten luoma ja miesten ylläpitämä kulttuuri. Naisen on siis osattava ajatella kuin mies pärjätäkseen valtaeliitin sosiaalisessa verkostossa. Naisen on ikään kuin oltava "one of the guys". Tämä onnistuu hyvin harvoilta naisilta.
Esimiehen asema on naiselle hyvin kinkkinen. Jos nainen pyrkii olemaa reilu ja ns. "löysä" pomo, tämä tulkitaan usein alaisten taholta heikkoudeksi, jota voidaan käyttää hyväksi tiukan paikan tullen. Jos nainen on taas ns "tiukka täti", koetaan nais-esimies epämiellyttäväksi. Hyvin monet miehet kaihtavat voimakastahtoisia naisia joilla on paljon valtaa ja nämä koetaankin usein ns "v-mäisiksi ämmiksi". Nais-alaiset taas ovat naisesimiehelle vaikeita, koska naiset ovat tunnetusti aivan helvetillisne kateellisia toisilleen, eivätkä naisen useinkaan osaa kateutensa takia kunnoittaa naisesimiestä.
Liike-elämässä etenemiseen liittyy hyvin vahvasti verkostoituminen. Miehillä tämä tarkottoittaa ns "hyvä-veli-verkostoja". Naiset taas eivät useinkaa pysty muodostamaan "hyvä-sisko-verkostoja" tuon aikasemmin mainitsemani kateuden takia. On melkoisen harvinaisita, että nainen auttaisi toista naista etenemään urallaan. "Kaverin menestys ei ole multa pois"-tyyppinen ajattelu ei tunnetusti sovi naisen päähän
Vastaukset 12
Vanhimmat
on nostanu itsensä puheenaiheeksi. Hohhoijaa.
Yksi mies tällä palstalla ei sietänyt edes Lenita Airistoa!
Salli mun nauraa paasauksellesi.
sihisevät kuin pahaisetkin kollit. Ei ole mies tottunut arvosteluun.
mies oo.
Ja mitenlöhän tuo kommentti liittyy mihinkää. Haluaisiko joku esittää jotain uskottavia argumentteja sen puolesta että edes joku väitteistäni ei pitäisi paikkansa vai julistanko itseni tämän "väittelyn" voittajaksi
montakymmentä vuotta.Enemmän sen kommentit on naurattanut, kun on niin halu olla lööpeissä.Viimeaikoina paatokset vähentyneet,varoo vissiin ettei pakkelit tipu naamaltaan.Meikäläisen avioliiton alkuajat meni sen kotkotuksia kuunnellessa niissä tv-paneeleissa.Se kasvatti meikäläistä avioliitto touhuihin kun sai nähdä minkälainen nainen voi olla hirveimmillään.Nyt pidän itseäni kunnon sovinisti sikana,joka on ylpeyden aihe alistettujen ja manipuloitujen nössö miesten aikana:sovinisti olemus vastaa mannerheim risti ritaria.Se on mies joka kovassa painostuksessa kesti paineet eikä menny halpaan naisten ylipuhumana ja elää miehenarvoista elämää.
Vaikkei millään enää viitsisi, olen viiden vuoden ajan vastaillut näihin kyllästymiseen asti.
Olet joissakin kohdin oikeassa: naiset törmäävät lasikattoon, ja se johtuu patriarkaalisesta kulttuuriviivästymästä, johon itsekin viittaat, tosin eri sanoin etkä puhu viivästymästä.
Vanhoillinen yrityssektori rekrytoi mieluiten miehiä ja palkitsee mieluiten miehiä nousevalla uratiellä ja paremmilla palkoilla. Pelkästään vanhoillisuus ei ole perusteena edellä mainitulle, vaan myös puhdas hyötynäkökulma: naiset synnyttävät ja hoitavat lapsia, siitä aiheutuu kuluja ja järjestelytarpeita (sijaiset jne).
Naisrasitteista huolimatta edistyneet yritykset, varsinkin jo keskisuuret ja suuret, ovat havainneet koulutetun naispotentiaalin edut, ja ne ovat nimittäneet naisia johtoon. Jopa ylimpään johtoon, mutta ei vielä siinä suhteessa, mihin ammattitaito oikeuttaisi.
Joka tapauksessa on käytännössä osoitettu naisten menestyminen liike-elämässä, puutteet eivät ole biologisia, vaan suurelta osin nimittäjien arvomaailmasta johtuvia. Jonkin verran naisissakin ilmenee turhaa vaatimattomuutta työuran suhteen, mutta väitän, että useimmiten silloinkin on syynä perhe-esteet, nainen "uhraa" uransa perheen vuoksi.
Parisen vuotta sitten tehty tutkimus mykisti palstan sovinistit, tai ei mykistänyt, syntyi melkoinen meteli: naisjohtajien johtamat yritykset osoittautuivat keskimäärin paremmin menestyneiksi, kuin miesten. Kukaan fem-kriitikko ei hyväksynyt tutkimusta :D.
Kuvitelmasi tiukoista tai löysistä tädeistä on huvittava, tärkeää on ammattitaito, sitä arvostetaan. Toinen tärkeä seikka on kanssatyöntekijöiden ammattitaitoa arvostava johtaminen, useimpiin ammattilaisiin voi luottaa, fakta. Siitä se lähtee. Olen itse keskijohtoa ja kokemus on suurehkoista konserneista.
Missä oletkaan henkilöstöpäällikkönä?
Noh kerrataanpa vielä, mitä tekstissäni väitin. En puhunut liike-elämässä työskentelevien naisten huonommasta ammattitaidosta. En väittäny, että äly tai muu biologinen tekiä vaikuttaisi esim naisten strategiseen ajatteluun tms.
Puhuin vain siitä, että naiselle verkostoituminen liike-elämässä on vaikeaa, koska liike-elämän ylin johto on hyvin miesvoittoista. Aika vaikea naisen on ystävystyä miespuolisten työtovereiden tai alaisten kanssa, ainakaan niin syvällisesti kuin kaksi miestä sen voi tehdä.
Naiset ovat henkisesti herkempiä kuin miehet. Se on fakta, jota kukaan feministi ei voi kieltää. Sen verran mitä olen ympärilläni olevia naisia tarkkaillut naisten paineen sietokyky on keskimäärin huonompi kuin miesten. Naiset eivät vain osaa vaihtaa vapaalle. Empaattisempana olentona naisen on yleensä vaikemampi tehdä esim irtisanomisia ym "kovia päätöksiä".
Se, että naisten johtamat yritykset menestyvät paremmin johtuu puhtaasti siitä, että erinäisistä ennakkoluuloista johtuen nainen ei voi edetä yrityksen johtajaksi olematta kovan luokan ammattilainen. Miehet nousevat noille tuulisille palleille huomattavasti keveimmin perustein. Kyseinen tutkimus ei ota millään tavalla huomioon niitä tuhansia kaupallisen alan naisia, joiden urakehitys on jäänyt varsin vaatimattomaksi. Jos Suomessa pääsisi muuta tummaihoinen yritysten ylimpään johtoon, niin varmasti nämä yritykset kannattaisivat keskimäärin paremmin, kuin valkoisten johtamat. Tarkoittaisiko tämä automaattisesti sitä, että mustat ovat parempia yritysjohtajia? Mielestäni mainitsemallasi tutkimuksella ei voi pahemmin keulia
Noh kerrataanpa vielä, mitä tekstissäni väitin. En puhunut liike-elämässä työskentelevien naisten huonommasta ammattitaidosta. En väittäny, että äly tai muu biologinen tekiä vaikuttaisi esim naisten strategiseen ajatteluun tms.
Puhuin vain siitä, että naiselle verkostoituminen liike-elämässä on vaikeaa, koska liike-elämän ylin johto on hyvin miesvoittoista. Aika vaikea naisen on ystävystyä miespuolisten työtovereiden tai alaisten kanssa, ainakaan niin syvällisesti kuin kaksi miestä sen voi tehdä.
Naiset ovat henkisesti herkempiä kuin miehet. Se on fakta, jota kukaan feministi ei voi kieltää. Sen verran mitä olen ympärilläni olevia naisia tarkkaillut naisten paineen sietokyky on keskimäärin huonompi kuin miesten. Naiset eivät vain osaa vaihtaa vapaalle. Empaattisempana olentona naisen on yleensä vaikemampi tehdä esim irtisanomisia ym "kovia päätöksiä".
Se, että naisten johtamat yritykset menestyvät paremmin johtuu puhtaasti siitä, että erinäisistä ennakkoluuloista johtuen nainen ei voi edetä yrityksen johtajaksi olematta kovan luokan ammattilainen. Miehet nousevat noille tuulisille palleille huomattavasti keveimmin perustein. Kyseinen tutkimus ei ota millään tavalla huomioon niitä tuhansia kaupallisen alan naisia, joiden urakehitys on jäänyt varsin vaatimattomaksi. Jos Suomessa pääsisi muutama tummaihoinen yritysten ylimpään johtoon, niin varmasti nämä yritykset kannattaisivat keskimäärin paremmin, kuin valkoisten johtamat. Tarkoittaisiko tämä automaattisesti sitä, että mustat ovat parempia yritysjohtajia? Mielestäni mainitsemallasi tutkimuksella ei voi pahemmin keulia
Naiset sitä ja miehet tätä, tällaiset yleistykset eivät tee oikeutta kellekään, niillä voi lähinnä tukea vain omia ennakkoasenteita. Kun tarkastelun kohteina ovat esim. ulkoisten suoritteiden toteuttaminen, tiedollisen ja henkisen pääoman kasvattaminen, ideologiat/politiikka jne, väitän, että suurimmat erot löytyvät yksilöiden välisinä, ei sukupuolen rajoittamina, biologisina.
Sukupuoli rajoittaa sikäli, että sukupuolella on myös voimakas sosiaalinen, ympäristön kulttuurisia odotuksia heijastava ja ohjaava vaikutus. Esim. mieheltä odotetaan muslimimaissa erilaisia suorituksia ja reaktioita, kuin meillä pohjoismaissa, samoin naisilta. Pahimmillaan ko. maiden ihanteet ja käytännöt on meillä kriminalisoitu, ja muslimimaissa inhotaan ja vihataan joitain meidän kunnioittamiamme normeja.
Esimerkki on kärjistetty, mutta sekä manifestoidut että piilevät normit vaikuttavat meilläkin, muutosprosesseja on kuitenkin meillä nopeammin etenemässä, kuin traditioihinsa kiteytyneissä kulttuureissa. Muutokset näkyvät monella alueella, myös nais- ja miesrooleissa. Tiukat roolijaot ovat höltyneet ja sekoittuneet, mikä ennen oli "naismaista", saattaa hyvin passata miehillekin jpv.
Roolikahleiden murtuessa pääsevät yksilöiden omat ominaisuudet, kyvyt ja ilmaisukeinot toteutumaan luonnollisemmin. Pidän tätä todella hyvänä suuntana sekä miesten että naisten, ihmisten, kannalta.
Verkostoitumisesta ja naisjohtajien yritysten menestystekijöistä olen jokseenkin samalla kannalla, kuin sinä. Sen sijaan herkistymis- ja paineensietomielipidettäsi en jaa. On enemmän yksilökysymys kuin sp.kysymys. On empaattisia miehiä, heikkoja miehiä jne, ja on kovia naisia, ahneita, tunnekylmiä, vahvoja hyvässä tai pahassa. Naiset ja miehet sekä toteuttavat itseään että näyttelevät, valinnat riippuvat tilanteista ja roolipaineista.
Ydinkysymys on mielestäni, miten miesten ja naisten odotetaan hakeutuvan tietynlaisiin tehtäviin, miten ympäristö vastaa näihin odotuksiin, miten miehet ja naiset kokevat, että heidän pitäisi toimia, joko sp.roolinsa tai aidon "luonteensa" mukaan.
En pidä naisia sen suloisempina, herkempinä, anteeksiantavampina, hyveellisempinä ym. ym. kuin miehiäkään, se on miehistä romantisointia (ihailemalla alistavaa), johon naisetkin syyllistyvät. Ja miksi emme, tällaista odotetaan.
Käyttäytymiseemme vaikuttavat normipaineet, me valitsemme elämässä sellaisia keinoja pärjätä, jotka menevät läpi, joilla pärjää, ja mielellään vielä sellaisia, jotka yleisesti hyväksytään.
Naisen synnyttäjän ja kasvattajan roolista johtuen naisväellä kaiketi ilmenee hoivaamiskäyttäytymistä keskimäärin enemmän, kuin miehillä, mutta tässäkin oletan, että miehet ovat joutuneet melko paljon tukahduttamaan hoivaamishalujaan elatuspaineiden tähden. Roolitkin yhä vaikuttavat, naisen epäillään olevan huono äiti, jos ei ole (yli)hoivaava, ympäristö ei soimaa vastaavaa miestä. Sen sijaan lapseensa keskittyvää isää voi joku naapuri pitää "akkamaisena" pehmona.
Niinpä iso mies saattaa pomona olla joko a) rauhallisen lempeä, sana puree silti, tai b) lyhyesti käskyttävä, auktoriteetti pitää (edellyttäen, että pomolla on ammattitaitoa, jota arvostetaan, muuten ei). Sen sijaan pienikokoinen nainen (kuten minä) valitsee varmasti eri keinot, ei vetoa hierarkiaan ja käskytykseen, johan sille harakatkin nauraisi, ei lempeyteen, se käsitettäisiin väärin, vaan sekä ongelmat että ratkaisut on osattava myydä kumppaneille heidän taitojaan arvostaen, mutta agendassa pysyen.
.. meni. It-alalla.