*Jos suola käy mauttomaksi, mihin se enää kelpaa*
Evankeliumi Jeesuksesta on ilosanoma, ja Jeesukseen rakastunut iloitsee&ylistää&kertoo rakkaastaan.
Se on mitalin toinen puoli. Itse asiassa minusta ei aina ole vain kivaa olla uskossa, se on myös vastuullista. Se on taistelua syntiä vastaan, mutta Voittajan puolella. Joka ei tunne syntiä, ei tiedä tarvitsevansa parannusta/pelastusta.
Jeesukseen uskova ei voi mukautua tämän maailmanajan mukaan. Hänellä ei ole halua murehduttaa rakkaintaan, sillä synnin palkka on kuolema.
Varmasti löytyy hengellisisä piirejä, joissa melkein kaikki on 'luvallista', 'sallittua' ja ennenkaikkea 'oikeutettua'. Surullisinta onkin, jos uskovan rakkaus Jeesukseen on kylmentynyt, ja valo loistaa enää himmeänä.
Kristitty maa kunnioittaa Jumalaa&toisiaan, mutta Jeesus ja Häneen uskovat ovat monesti tämän ns kunnioituksen ulkopuolella. Miksi? Koska Jeesus katsoo sydämeen. *Katso, totuutta sinä halajat salatuimpaan saakka.*
Uskova on Jeesuksen todistaja. Ei enempää eikä vähempää.
Ikävöin nähdä Hänet; haluaisin kuulla Hänen äänensä; olen kiitollinen jokaisesta niistä opetuksista ja siunauksista, joita Hänellä on elämääni varten. Usko on henkilökohtainen. Kun juttelen näitä kavereitteni kanssa, jotka eivät ole uskossa, tulee aina hiljaista. Sitten näen joko loukkaantuneen katseen tai kuulen vakiolausahduksen: "Kyllä minä vielä yritän pärjätä ihan itsekseni. Ei ole vielä niin huonoa päivää tullut, että Jeesusta tarvitsisin."
Evankeliumi Jeesuksesta on ilosanoma, ja Jeesukseen rakastunut iloitsee&ylistää&kertoo rakkaastaan.
Se on mitalin toinen puoli. Itse asiassa minusta ei aina ole vain kivaa olla uskossa, se on myös vastuullista. Se on taistelua syntiä vastaan, mutta Voittajan puolella. Joka ei tunne syntiä, ei tiedä tarvitsevansa parannusta/pelastusta.
Jeesukseen uskova ei voi mukautua tämän maailmanajan mukaan. Hänellä ei ole halua murehduttaa rakkaintaan, sillä synnin palkka on kuolema.
Varmasti löytyy hengellisisä piirejä, joissa melkein kaikki on 'luvallista', 'sallittua' ja ennenkaikkea 'oikeutettua'. Surullisinta onkin, jos uskovan rakkaus Jeesukseen on kylmentynyt, ja valo loistaa enää himmeänä.
Kristitty maa kunnioittaa Jumalaa&toisiaan, mutta Jeesus ja Häneen uskovat ovat monesti tämän ns kunnioituksen ulkopuolella. Miksi? Koska Jeesus katsoo sydämeen. *Katso, totuutta sinä halajat salatuimpaan saakka.*
Uskova on Jeesuksen todistaja. Ei enempää eikä vähempää.
Ikävöin nähdä Hänet; haluaisin kuulla Hänen äänensä; olen kiitollinen jokaisesta niistä opetuksista ja siunauksista, joita Hänellä on elämääni varten. Usko on henkilökohtainen. Kun juttelen näitä kavereitteni kanssa, jotka eivät ole uskossa, tulee aina hiljaista. Sitten näen joko loukkaantuneen katseen tai kuulen vakiolausahduksen: "Kyllä minä vielä yritän pärjätä ihan itsekseni. Ei ole vielä niin huonoa päivää tullut, että Jeesusta tarvitsisin."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitkään iskut eivät mene enää sydämeen,koska Herra varjelee ja on antanut suojaksemme uskon kilven!!
Rakkaani,älkää oudoksuko sitä hellettä,jossa olette ja joka on teille koetukseksi,ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
vaan Iloitkaa,sitä myöten kun olette osallisia
Kristuksen kärsimyksistä,että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
Jos teitä solvataa Kristuksen nimen tähden,niin olette autuaat,sillä Kirkkauden ja Jumalan Henki
lepää teidän päällänne.
1.Piet.4:12-14