Mitä vanhurskauttaminen on?
Vanhurskauttaminen on asemanmuutos Jumalan edessä. Vanhurskauttamisessa ihminen saa Jumalalta lahjavanhurskauden.
Myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja (Room. 4:6).
Vanhurskauttamisessa Jumala lukee Kristuksen ansion ihmisen ansioksi. Ihminen saa palkan täydellisestä hyvästä työstä, jota hän ei ole tehnyt, mutta ei rangaistusta pahasta työstä, jonka teki. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo Kristukseen (Room. 4:5). Ihmisen olemus ja elämä ovat synnin turmelemia, mutta Jumala ei rankaise ihmistä turmeluksesta, vaan julistaa hänet Kristuksen tähden täydelliseksi. Tämä taivaallinen oikeustoimi on täysin pätevä, sillä hyväksilukija on itse vanhurskas eli oikein tekevä (Room. 3:26).
Palkanmaksun ja juridisen merkityksen lisäksi vanhurskauttaa sana liittyi alun perin myös kaupankäyntiin. Tapahtumassa ihminen ostaa sellaista, mihin hänellä ei ole varaa. Ihminen on hukannut varansa ja velkaantunut pahasti; armottoman palvelija vertauksen mukaan 10.000 leiviskää eli yli 22 miljardia markkaa. Hän ei voi ostaa Jumalan hyväksyntää ja mielisuosiota millään teollaan, kyynelillään tai rukouksillaan.
Kristus on ostanut ihmisen, maksanut kaikki hänen velkansa, jopa varannut, maallista kieltä käyttääksemme, ihmiselle hyvän pankkitilin. Vanhurskauttamisessa syntinen saa pelastuksen ja muita siunauksia, joihin hänellä ei ollut varaa.
Miten vanhurskauttaminen tapahtuu?
Vanhurskauttaminen tapahtuu uskon kautta. Uskolla on tässä välineellinen merkitys; se ei ole ansio vaan väline, jolla Jumalan lahja otetaan vastaan. Ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen ja hänen sovitustyönsä, ja Jumala lukee kaiken Kristuksen ansion ihmisen hyväksi.
Uskon kautta vanhurskauttaminen tapahtuu kuin postilähetyksen vastaanottaminen. Ensin tulee tiedoksianto, evankeliumin todistus, mitä on saatavissa. Sitten lähetys täytyy kuitata vastaanotetuksi. Raamattu vetoaa: ”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi” (2. Kor. 6:1).
Itse vanhurskauttaminen on hetkellinen ja kertakaikkinen, mutta vanhurskauttavaan uskoon päätyminen voi olla pitkäkin prosessi. Ihminen on hengellisesti kuollut, kuin pölkky. Hän on syntynyt turmeltuneesta lihasta, ja lihan mieli on vihollisuus Jumalaa kohtaan. Kukaan ei luonnostaan etsi Jumalaa.
Jumala vetää ihmistä Pyhän Hengen ja Sanan kautta ja puhuttelee myös elämänkohtaloissa ja luonnossa. Näin ihminen herää ja näkee syntisen tilansa. Pyhän Hengen kautta Jumala lahjoittaa uskon sille, joka kääntyy Jumalan puoleen. Näin parannus, kääntymys ja usko ovat kaikki Jumalan työtä, mutta ihminen on vastuullinen siitä, miten hän suhtautuu Jumalan kutsuun ja tarjouksiin.
Pienet lapset, jotka eivät vielä ymmärrä uskoa evankeliumia, pelastuvat Jeesuksen lunastustyön tähden. ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän” (Room. 5:18). ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan”, (2. Kor. 5:19).
Lapsikaste ei tuo heille vanhurskautta, sillä olisi kauhea asia, jos lasten autuus oli aikuisten mielivallan varassa: vievätkö lapsen kasteelle vai eivät. Kun käskysana tulee aikanaan, synti virkoaa, ja lapsi on vastuullinen teoistaan. ”Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman” (Room. 7:8-10). Jokainen on perisynnin pettämänä kuollut synteihinsä ja rikoksiinsa, mutta Jumala kutsuu jokaista. Jumalan armo ei ole vastustamaton.
Mitä vanhurskauttamisesta seuraa?
Vanhurskauttamisessa ihminen siirtyy vihan alta armon alle. Tämän Jumalan edessä tapahtuvan asemanmuutoksen kanssa samanaikaisesti, mutta uuteen asemaan perustuen, tapahtuu muutos ihmisessä: uudestisyntyminen. Pyhä Henki voi nyt tulla syntiseen, joka on saanut syntinsä anteeksi, ja tuoda häneen Jumalan elämän. Näin Jumalan lahja, Kristus, tulee ihmiseen. Kääntynyt saa uuden mielen, sisäisen vanhurskauden. Kristuksen asuminen uskovassa on vanhurskaaksi lukemisen seurausta.
Vanhurskauttamisen jälkeen Pyhä Henki alkaa todistaa ihmisen hengen kanssa, että uskoon tullut on Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus voi perustua vain lahjavanhurskauteen, jota Pyhä Henki kirkastaa uskovalle.
Koska vanhurskauttamisessa Kristus tuli asumaan ihmiseen, uskovassa alkaa myös pyhitysprosessi: lihan mielen kuolettaminen ja uuden elämän versominen. Ihmisen erotetaan Jumalaa varten, ja Pyhä Henki alkaa tuottaa Hengen hedelmää. Vanhurskauttamista seuraavat pyhitys ja elämän vanhurskaus.
Vanhurskauttamisessa avautuu ovi myös Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Vanhurskautettu on niin taivaskelpoinen, että häneen voidaan laskea taivaan siunaukset.
Vanhurskauttamisen vastaanottamisella ja käsittämisellä on siis suuret seuraukset. Kaikki todellinen hengellinen elämä ja käytännön kristillisyys versovat lahjavanhurskaudesta. Pelastuksen ilo, Pyhällä Hengellä täyttyminen, ”Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen” (Gal. 3:14), Jumalan rakkauden kokeminen ja palvelustyö nousevat uskonvanhurskauden maaperästä.
Vanhurskauttaminen on asemanmuutos Jumalan edessä. Vanhurskauttamisessa ihminen saa Jumalalta lahjavanhurskauden.
Myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja (Room. 4:6).
Vanhurskauttamisessa Jumala lukee Kristuksen ansion ihmisen ansioksi. Ihminen saa palkan täydellisestä hyvästä työstä, jota hän ei ole tehnyt, mutta ei rangaistusta pahasta työstä, jonka teki. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo Kristukseen (Room. 4:5). Ihmisen olemus ja elämä ovat synnin turmelemia, mutta Jumala ei rankaise ihmistä turmeluksesta, vaan julistaa hänet Kristuksen tähden täydelliseksi. Tämä taivaallinen oikeustoimi on täysin pätevä, sillä hyväksilukija on itse vanhurskas eli oikein tekevä (Room. 3:26).
Palkanmaksun ja juridisen merkityksen lisäksi vanhurskauttaa sana liittyi alun perin myös kaupankäyntiin. Tapahtumassa ihminen ostaa sellaista, mihin hänellä ei ole varaa. Ihminen on hukannut varansa ja velkaantunut pahasti; armottoman palvelija vertauksen mukaan 10.000 leiviskää eli yli 22 miljardia markkaa. Hän ei voi ostaa Jumalan hyväksyntää ja mielisuosiota millään teollaan, kyynelillään tai rukouksillaan.
Kristus on ostanut ihmisen, maksanut kaikki hänen velkansa, jopa varannut, maallista kieltä käyttääksemme, ihmiselle hyvän pankkitilin. Vanhurskauttamisessa syntinen saa pelastuksen ja muita siunauksia, joihin hänellä ei ollut varaa.
Miten vanhurskauttaminen tapahtuu?
Vanhurskauttaminen tapahtuu uskon kautta. Uskolla on tässä välineellinen merkitys; se ei ole ansio vaan väline, jolla Jumalan lahja otetaan vastaan. Ihminen ottaa uskossa vastaan Kristuksen ja hänen sovitustyönsä, ja Jumala lukee kaiken Kristuksen ansion ihmisen hyväksi.
Uskon kautta vanhurskauttaminen tapahtuu kuin postilähetyksen vastaanottaminen. Ensin tulee tiedoksianto, evankeliumin todistus, mitä on saatavissa. Sitten lähetys täytyy kuitata vastaanotetuksi. Raamattu vetoaa: ”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi” (2. Kor. 6:1).
Itse vanhurskauttaminen on hetkellinen ja kertakaikkinen, mutta vanhurskauttavaan uskoon päätyminen voi olla pitkäkin prosessi. Ihminen on hengellisesti kuollut, kuin pölkky. Hän on syntynyt turmeltuneesta lihasta, ja lihan mieli on vihollisuus Jumalaa kohtaan. Kukaan ei luonnostaan etsi Jumalaa.
Jumala vetää ihmistä Pyhän Hengen ja Sanan kautta ja puhuttelee myös elämänkohtaloissa ja luonnossa. Näin ihminen herää ja näkee syntisen tilansa. Pyhän Hengen kautta Jumala lahjoittaa uskon sille, joka kääntyy Jumalan puoleen. Näin parannus, kääntymys ja usko ovat kaikki Jumalan työtä, mutta ihminen on vastuullinen siitä, miten hän suhtautuu Jumalan kutsuun ja tarjouksiin.
Pienet lapset, jotka eivät vielä ymmärrä uskoa evankeliumia, pelastuvat Jeesuksen lunastustyön tähden. ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän” (Room. 5:18). ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan”, (2. Kor. 5:19).
Lapsikaste ei tuo heille vanhurskautta, sillä olisi kauhea asia, jos lasten autuus oli aikuisten mielivallan varassa: vievätkö lapsen kasteelle vai eivät. Kun käskysana tulee aikanaan, synti virkoaa, ja lapsi on vastuullinen teoistaan. ”Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman” (Room. 7:8-10). Jokainen on perisynnin pettämänä kuollut synteihinsä ja rikoksiinsa, mutta Jumala kutsuu jokaista. Jumalan armo ei ole vastustamaton.
Mitä vanhurskauttamisesta seuraa?
Vanhurskauttamisessa ihminen siirtyy vihan alta armon alle. Tämän Jumalan edessä tapahtuvan asemanmuutoksen kanssa samanaikaisesti, mutta uuteen asemaan perustuen, tapahtuu muutos ihmisessä: uudestisyntyminen. Pyhä Henki voi nyt tulla syntiseen, joka on saanut syntinsä anteeksi, ja tuoda häneen Jumalan elämän. Näin Jumalan lahja, Kristus, tulee ihmiseen. Kääntynyt saa uuden mielen, sisäisen vanhurskauden. Kristuksen asuminen uskovassa on vanhurskaaksi lukemisen seurausta.
Vanhurskauttamisen jälkeen Pyhä Henki alkaa todistaa ihmisen hengen kanssa, että uskoon tullut on Jumalan lapsi. Pelastusvarmuus voi perustua vain lahjavanhurskauteen, jota Pyhä Henki kirkastaa uskovalle.
Koska vanhurskauttamisessa Kristus tuli asumaan ihmiseen, uskovassa alkaa myös pyhitysprosessi: lihan mielen kuolettaminen ja uuden elämän versominen. Ihmisen erotetaan Jumalaa varten, ja Pyhä Henki alkaa tuottaa Hengen hedelmää. Vanhurskauttamista seuraavat pyhitys ja elämän vanhurskaus.
Vanhurskauttamisessa avautuu ovi myös Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Vanhurskautettu on niin taivaskelpoinen, että häneen voidaan laskea taivaan siunaukset.
Vanhurskauttamisen vastaanottamisella ja käsittämisellä on siis suuret seuraukset. Kaikki todellinen hengellinen elämä ja käytännön kristillisyys versovat lahjavanhurskaudesta. Pelastuksen ilo, Pyhällä Hengellä täyttyminen, ”Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen” (Gal. 3:14), Jumalan rakkauden kokeminen ja palvelustyö nousevat uskonvanhurskauden maaperästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.