Paavali saarnasi Jeesusta, ei oppia.
Devout
6166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä on evankeliumi?
Evankeliumi ei ole mikään itsestäänselvyys. Apostoli Paavali pyytää henkilökohtaisesti efesolaisilta: "Rukoilkaa minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta!" Ja Pietari korostaa kirjeessään, että evankeliumi on julistettu "taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä".
Jumala on luonnostaan Deus absconditus eli "salattu Jumala" - vasta kun evankeliumi on hänet kirkastanut, hänestä tulee Deus revelatus, "ilmoitettu Jumala". Luther koki pyhää avuttomuutta Jumalan edessä arvioidessaan omia hengellisiä kykyjään. Hän sanoi: "Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan P y h ä H e n k i o n k u t s u n u t m i n u a e v a n k e l i u m i n k a u t t a . . ." Oikea evankeliumin omistaminen on aina Pyhän Hengen työtä.
Nykyaika on omiaan turruttamaan hengellisen tajumme. Vieraannumme huomaamattamme Jumalan elämästä. Julistuksestamme katoaa terä. Alkukirkko marssitti seurakunnan maailmaan - nykyaika soluttaa maailman seurakuntaan. Johanneksen kirjeessä sanotaan järkyttävästi eksytyksen hengestä: "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä." Tämän mukaan menestyskään ei ole hengellisen aitouden mitta. Siksi myös meidän tulisi uudelleen pureutua hengellisen elämän perusongelmiin.
Lain ja evankeliumin
vastakohta
Apostoli Paavalin teologinen manifesti, Roomalaiskirje, korostaa lain ja evankeliumin vastakohtaista luonnettta. Lailla on evankeliumin kannalta oma tehtävänsä. "Lain kautta tulee synnin tunto", laki on annettu, "että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä", niin että emme voisi "millään itseämme puolustaa". Jos ajastamme häviää sakraalitunto, pyhyyden taju, emme voi käsittää myöskään evankeliumia.
Laki merkitsee Vanhassa testamentissa tooraa eli "opetusta" Jumalan tahdosta. Uusi testamentti ei ole poistanut mitään Jumalan pyhyydestä. "Niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä... tulee viha", "tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee"! Laki on "kasvattaja Kristukseen". Jos opetetaan, että Jumalan käskyt ovat vain "tilapäisaksioomi", väliaikainen rakennustelineistö, joka puretaan ja jolla ei ole merkitystä kristitylle, kiellämme Jumalan muuttumattomuuden. Ei Siinain Jumalan ole pelkkä lain kovakasvoinen Herra. Profeetoissa ja Psalmeissa toistetaan tuon tuostakin 2. Moos. 34:n ajatus armahtavasta Jumalasta. Tuossa kohdassa on neljä eri sanontatapaa Jumalan armosta ja kolme eri syntikäsitettä. "Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit..." Uskollisuudesta käytetään tässä sanaa "emet" eli "totuus". "Armo ja totuus" ovat Jumalan tunnisteita. "Totuus on Jumalan sinetti", kuuluu vanha heprean sanonta. Vain siellä missä näemme totuuden syntimme syvyydestä, on pohjaa evankeliumin tajuamiselle.
Laki ja evankeliumi eivät ole ilmeisesti irrotettavissa toisistaan - ne ovat vain saman asian eri dimensioita, ulottuvuuksia. Sama Jumala on pyhä ja armahtavainen. Mitä loitommaksi ihminen etääntyy Jumalasta ja mitä laimeammaksi hän tulee hengellisesti, sitä vähemmän lakia ja evankeliumia on hänen julistuksessaan. Laki ja evankeliumi ovat "erottamattomat mutta eivät sekoittamattomat", kuten vanhat uskovat ovat todenneet. Pyhä Henki terävöittää kumpaakin. Lain ja evankeliumin luonne on verrattavissa kontrastiväreihin: jos vastakkaisvärejä vahvistaa, toinen näistä terävöityy aina toista korostettaessa. Samoinhan myös Pyhä Henki näyttää todeksi "synnin, vanhurskauden ja tuomion", vaikka hän onkin Lohduttaja ja Puolustaja.
Evankeliumin tulisi olla "suloista, suolalla höystettyä". Jumala vaatii ihmiseltä täydellisyyttä, koska hän on pyhä. Jos kuulijan omatunto ei säikähdä Jumalan edessä, jos ihminen ei joudu kiinni synnistään, jos evankeliumi voidellaan parantumattoman ja murtumattoman sydämen yli, vaikka kuulija ei tarkoita lainkaan totta uskollaan - me näin vain kuoletamme ja paadutamme häntä hengellisesti. Kuitenkin: lain tulee olla tinkimätöntä ja evankeliumin ehdotonta. "Jumala vanhurskauttaa jumalattoman". Evankeliumin vastaanottaja on "samalla syntinen ja vanhurskautettu". Kun mielemme on nöyrtynyt ja taipunut, saamme armon. Jeesus Kristus suostuu syntinsä tunnustavan seuraan.
Evankeliumiin kuuluu
parannuksen sanoma
Kun apostoli Pietari puhui helluntaina, saivat ihmiset piston sydämeensä. Hän sanoi heille: "Tehkää parannus ... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Jumala on lähettänyt Poikansa "siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne". Apostoli Paavali todisti "sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen", hän saarnasi "pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja". Parannus merkitsee Uudessa testamentissa "mielenmuutosta".
Rovasti Muroma kipuili aikoinaan juuri laki- ja evankeliumiongelman parissa. Hänen peruskysymyksensä oli siinä, suostuuko Pyhä Henki julistukseemme. Hän jätti jälkeensä merkillisen testamentinomaisen huomion. Apostolien teoissa (19:2) kerrotaan, kuinka apostoli Paavali kysyi Efesossa: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?" Nämä oli kastettu vain Johanneksen kasteella. He tunsivat tavallaan vain lain. Niinpä heille annettiin kaste "Herran Jeesuksen nimeen". Näin he saivat omistaa Jeesuksen Kristuksen täyden sovintotyön ja evankeliumin. Ja Pyhä Henki suostui heidän elämäänsä. Vastaavasti Apt. 8. luvussa kerrotaan Samarian herätyksestä, jolloin Filippus oli kastanut samarialaiset "ainoastaan Herran Jeesuksen nimeen". Rovasti Muroma näki tässä todisteen, että Filippus olisi toiminut julistuksessaan yksipuolisesti. Häneltä puuttui ilmeisesti parannuksen julistus, jolloin Pyhä Henki tunnustautuu mielenmuutoksen vastaanottaneen ihmisen elämään. Paavali kysyy galatalaisilta: "Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Muroman huomio ei tahdo olla vastauksena kasteen ihmeeseen. Hän vain kipuili siitä, että pyhän tunto katoaa kansamme keskuudesta. Vain Jumalan pyhyyden taustalta koemme armon syvyyden.
Mitä merkitsee
käsite evankeliumi?
On aivan ymmärrettävää, että kreikkalaisperäinen "eu-angelion" eli "hyvä sanoma" -käsite on käännös Vanhasta testamentista. Sana "ilosanoma" toistuu useamman kerran profeetoissa. Silloin se on käännös yhdestä käsitteestä "besoraa". "Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille" (vrt. Jes. 61:1, 40:9, 52:7 ja Naahum 1:15).
Ilmeisempää on kuitenkin, että tuo kreikan käsite olisi käännös kahdesta heprean vastaavasta sanasta. Esim. Sananlaskut 15:30 ja 25:25 puhuvat siitä, että "hyvä sanoma tuo ydintä luihin" ja että "hyvä sanoma kaukaisesta maasta" on kuin raikas vesi nääntyvälle. Tällöin on kysymyksessä käsite "shmuaa tovaa" eli "hyvä kuulutus". Tämä "kuuluttaa"-sana on myös Jes. 52:7 ja Naahum 1:15 varsinaisen evankeliumisanan "besoraa" vierellä. Täten aivan kuin määritellään, että evankeliumi on ilosanomaa, jossa "julistetaan rauhaa". Apt. 10:36 esittää, kuinka Pietari julisti "evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa".
Evankeliumi on nimenomaan julistettua sanaa, jossa kuulutetaan ihmisille syntien anteeksiantamus. Evankeliumin oikea julistaminen edellyttää Pyhän Hengen osallisuutta (Jes. 61:1 ja 1. Piet. 1:12). Evankeliumia kuulutetaan Jumalan antamilla valtuuksilla, sitä ei esitelmöidä. Evankeliumi on Jumalan huuto ihmisen pimeyteen: "Missä olet?" Ymmärrän hyvin lestadiolaisia, jotka tahtovat aina lopuksi saarnassaan "julistaa syntien anteeksiantamuksen".
Jesajan kirjan 53. lukua on sanottu Vanhan testamentin evankeliumiksi. Se alkaa kysymyksellä, jossa esiintyy juuri tuo käsite "shmuaa" eli "kuulutus". Siinä se on käännetty sanalla "saarna". Muistan, miten vuosi sitten näin hurskaan juutalaisen punettunein silmin murheellisena Puutarhahaudalla. Minun oli pakko pysähtyä hänen viereensä ja lukea hänelle hiljaa ulkoa hepreaksi: "Kuka uskoo meidän evankeliumimme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava..." Vielä takaisin tullessani näin hänet siinä ja siunasin. Silloin hän katsoi ylös ja sanoi: "Kiitos!" Evankeliumi on Kristuksen kärsimystyön kuulutusta. Siksi apostoli Paavali ei tahtonut tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta ja hänestä ristiinnaulittuna. Tuo kuulutus välittää voiman syntisen ihmisen elämään.
Evankeliumi on
Kristuksen evankeliumia
Uusi testamentti puhuu "Kristuksen evankeliumista", "Kristuksen kirkkauden evankeliumista", "pelastuksen evankeliumista", "armon evankeliumista" ja "rauhan evankeliumista". Tohtori David Hedegård on määritellyt kerran saarnan tehtävän näin: "Evankeliumi on sitä mitä Jeesus Kristus on. Siksi meidän tulee julistaa Kristusta." Kun apostoli Paavali oli kääntynyt Damaskon tiellä, hänestä kerrotaan, että "hän kohta saarnasi synagoogissa Jeesusta", ei siis oppia vaan henkilöä. Vielä vanhana hän tahtoi saada ihmiset "vakuutetuiksi Jeesuksesta". Tähän Jeesus-keskiseen julistukseen myös Pyhä Henki tunnustautuu. Johannes toteaa ennen Jeesuksen uhrikuolemaa, että "Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu".
Evankeliumi on kyllä evankeliumia Kristuksesta, hänestä ilona, rauhana, valona, elämänä ja ylösnousemuksena. Mutta evankeliumi on myös Kristuksen evankeliumia, hänen vaikutustaan uskovissa. Samoin voidaan puhua uskosta Jeesukseen ja Jeesuksen uskosta, Jeesuksen Kristuksen vaikutuksesta omissaan. Kreikkalaisesta alkukielestä löydämme nämä kummatkin korostukset. Juuri siksi on tärkeää, että evankeliumin julistaja olisi Kristuksessa.
Nykyaikana meidän tulisi pyytää, ettemme laimentuisi hengellisesti, niin ettemme kykene enää koskettamaan julistuksessa ihmisen todellisia ongelmia ja hänen omaatuntoaan. Laki ja evankeliumi terävöittävät toisiaan. Pyhä Henki tunnustautuu lyhentämättömään Jumalan tahdon julistukseen. Tämän maailman jumala voi sokaista mielemme niin, ettei meille loista enää valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista. Evankeliumi on Jumalan rakkauden etsintäkuulutus tälle maailmalle! Se julistaa: meidät on jo sovitettu. Sinä saat palata Isäsi tykö.
Risto Santalan artikkeli Sana-lehden numerossa 53/1971.
Apostolien teot:
19:1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
19:2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan."
19:3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
19:4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."
19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
19:7 Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.
19:8 Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta.
19:9 Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa.
19:10 Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.
19:11 Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,
19:12 niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.
19:13 Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa."
19:14 Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"
19:16 Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.
19:17 Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.
19:18 Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
19:19 Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa.
19:20 Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.
19:21 Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma."
19:22 Ja hän lähetti Makedoniaan kaksi apumiehistänsä, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa Aasiaan.
19:23 Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.
19:24 Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.
19:25 Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä;
19:26 mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.
19:27 Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."
19:28 Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"
19:29 Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.
19:30 Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet.
19:31 Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan.
19:32 Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.
19:33 Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset työnsivät esiin; niin Aleksander viittasi kädellään merkiksi, että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan edessä.
19:34 Mutta kun he huomasivat, että hän oli juutalainen, rupesivat he kaikki yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetkeä: "Suuri on efesolaisten Artemis!"
19:35 Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, sanoi hän: "Efeson miehet, onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija?
19:36 Koska ei kukaan voi tätä kieltää, tulee teidän siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta.
19:37 Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet.
19:38 Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattiveljillänsä on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita; vetäkööt toisensa oikeuteen.
Kolossalaiskirje:
4:6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
Tässä Raamatun kohdassa, ei ainakaan anneta ymmärtää, että Totuuden julki tuomisen ainoa muoto, on olla inhottava ja häijy lähimmäisilleen.
Hän halusi saada ihmiset vakuuttumaan Jeesuksesta, ei ahtaasta portista.
Apt.
28:23 Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.
28:24 Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.
28:25 Ja kun he olivat keskenään erimielisiä, erosivat he toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan nämä sanat: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne,
28:26 sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.
1. Korinttolaiskirje 4
Apostolin tehtävät
1 Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. [1. Kor. 3:5; 2. Kor. 6:4; Kol. 1:25]
2 Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. [Matt. 24:45]