Oletteko kuulleet tätä buddhalaista ja newage hömppää että itseä ei ole olemassa ja että kaikki ovat yhtä? Itseäni jäi häiritsemään eräs väite:
"Toiset ihmiset ovat osia sinusta itsestäsi – ei ole muita ihmisiä kuin sinä, joka on ihmiskunta, joka on kaikki ihmiset."
Tämä kuulostaa niin paradoksaaliselta ja järjettömältä mutta en osaa nyt pukea sanoiksi miksi. Voisiko joku tuota väitettä järjettömänä pitävä ystävällisesti perustella miksi tuo väite on järjetön? Jäi ikävästi häiritsemään.
"Toiset ihmiset ovat osia sinusta itsestäsi – ei ole muita ihmisiä kuin sinä, joka on ihmiskunta, joka on kaikki ihmiset."
Tämä kuulostaa niin paradoksaaliselta ja järjettömältä mutta en osaa nyt pukea sanoiksi miksi. Voisiko joku tuota väitettä järjettömänä pitävä ystävällisesti perustella miksi tuo väite on järjetön? Jäi ikävästi häiritsemään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
same biology Regardless of ideology" ja evoluutioteoria tietää, että ihminen on afrikasta lähtöisin, niin että näkökulmasta riippuen olemme kaikki yhtä tai/ja sitten erillisiä yksilöitä.
Olen ja sanan kannalla, koska kaikissa ihmisissä on biologisesti hyvin paljon samaa.
http://www.youtube.com/watch?v=4rk78eCIx4E
new age hömppää, mutta mistä raahasit buddhalaisuuden siihen?
No, olen ymmärtänyt että buddhalaiset eivät usko olevansa olemassa tai että muut ovat olemassa. Vai olikohan se sitten zen-buddhalaisuutta tai tiibetin buddhalaisuutta. Hmmm... osaatteko perustella miksi tuo väite ei voi pitää paikkaansa?
en usko että väittämäsi pätee minkään lahkon buddhalaisuuteen. Kyse on varmasti tyhjyysteoriasta ts. mikään aineellinen muoto ei ole ikuisesti pysyvää. Esim. kun kuolet niin kehosi lakkaa olemasta elävä.
Toisin kuin krisselit, jotka uskovat että jesse tulee korjaamaan heidän luunsa hautausmaalta ja tekee heistä eläviä zombeja.
En tiedä olenko käsittänyt asian väärin mutta tässä on lainaus Sensei Santen tekstistä.
"Asiat ovat jotain, mitä me olemme luoneet ajatuksissamme.
Pysymättömyys johtaa luonnollisesti edelleen anattaan. Anatta, ei itseä, ei minää, joka on yksi olemassaolon tunnusmerkeistä, ei tarkoita vain, että ei ole olemassa mitään minää tai itseä, vaan että ei millään ole minää. Eli: Ei ole mitään. Ei ole mitään substantiaalinen, johon sana "itse" tai "minä" viittaa."
ja lähde:
http://www.zazen.fi/sante-buddhan-tie.htm
eikös tällä juuri viitata siihen että itseä ei ole
olemassa?
Useampikin hihhuli on minulle selittänyt, että tämä ns. pahan ongelma johtuu vain siitä, että Jumala on antanut meille vapaan tahdon ja että voimme siis valita hyvän ja pahan (synnin) välillä.
Ja että Jumala ei voi pelastaa kaikkia ihmisiä, koska ihmiset eivät ole tahdottomia robotteja, eikä ketään pelasteta väkisin, eikä Jumala voi laskea taivaaseen mitään syntiä.
Tästä vaan seuraa loogisesti sellainen ikävä ja täysin vääjäämätön päätelmä, että taivaassa ei myöskään voi enää olla mitään vapaata tahtoa, vaan siellä ollaan kuitenkin juuri näitä jumalan tahdottomia robotteja. Muutenhan joku sinne päässyt voisi tehdä siellä syntiä. Mutta miksi tämä jumalan pakko ja robottina oleminen siis käy siellä taivaassa, kun se ei sitten millään käy täällä maan päällä?
ajattelen siis olen, vituttaa siis olen, en tajua mitään siis olen...aivan vitun subjektiivista mut kumminkin.
kyl se vitutus ihan omassa padassa hengailee.
Siinä sanottiin selvästi että kun kuolet sinua ei enää ole. Minä ja itse on hävinnyt. Itseä ei siis enää ole kuoleman jälkeen. Päätelmä että itseä ei ole, oli tekstissäsi johdannainen ts. kuoleman jälkeen itseä ei ole olemassa. Mikään ei siis ole pysyvää. Jos sanot että olet olemassa ja kupsahdat huomenna, jäljellä ei ole itseä joka väittäisi itsensä olevan olemassa. Buddhalaisuudessa näyttää olevan ajatus että jos et ole pysyvästi olemassa, olet vain jonkinlainen väliaikainen harha ilman todellista olemassa oloa. Et ole siis oikeasti olemassa.
Onhan se vähän vaikea käsittää.
Kyseessä oli siis oma väärinkäsitykseni joka aiheutti hämminkiä, vika oli minun, ei buddhalaisten.
No nyt tämä asia valkeni ainakin suurilta osin. Kiitos bubastis.
Minuus on vaikeasti rajattavissa tai määriteltävissä. Kysyn itseltäni: "Kuka minä olen?" Siis kuka kysyy ja keneltä?
Jos minuus ei olisi vähintään kaksitahoinen, itseironia olisi mahdotonta, se nimittäin vaatii "itsensä" tarkkailua. Silloin on tarkkailija ja tarkkailun kohde, joita kumpaakin kutsutaan itseksi.
Entäpä tietoisuus ja tiedostamaton - kumpi lähinnä on "itse"?
Ymmärrän tuohon ylemmäksi laitetun linkin takana olevan ajatuksen lyhyesti muotoiltuna näin: olen alati muuttuva/kehittyvä prosessi. Tavallaan jo eri tyyppi kuin se, joka aloitti tämän kommentin laatimisen. Jätin jo taakseni muutaman ajatuksen, joiden tilalla on nyt uusia. Se mitä ajattelen, on jotain muuta, kuin mitä ajatteli tämän kommentin ensimmäisiä sanoja kirjoittanut. Lisäksi nilkkaani särkee. Muutama minuutti sitten ei särkenyt. Nyt minuuden määritelmän yksi osa on särkevä nilkka.
"Itse" on siis aikaan sidottu, ja aika taas koostuu äärettömän lyhyistä aikayksiköistä. Siksi tavallaan itseä ei ole. Pikemminkin itse muuttuu ja kehittyy koko ajan.
Tämä on käsitteissä ongelma. Tietää siis olevansa olemassa mutta ei tiedä kuka on. Ja kun sanoo itse niin käyttää samaa sanaa kuin myöhemmin kun sanoo itse joka onkin jo muuttunut itse. Tässä tulee vastaan käsitysten rajallisuus. Itse on siis olemassa, mutta se muuttuu kokoajan.
"Ajattelen, eli olen."
Lisäksi tulee vastaan tunne. Tunne on luonteeltaan irrationaalinen, eikä se ole määriteltävissä tai punnittavissa sanoiksi. Tunne vain on.
Puhutaan että tuntee itsensä. Sitä tuntee kuka on mutta ei osaa määritellä tuota tunnetta koska tunne on luonteeltaan irrationaalinen.
Sitä tuntee myös läheisiään, mutta ei niin hyvin kuin itseään mutta silloinkin pitäisi määritellä millainen joku läheinen on astuu kuvaan taas sama ongelma. Tunne pitäisi laittaa lokeroon joka on mahdotonta.
sitä, etten tainnut ollenkaan vastata varsinaiseen kysymykseen ... Taisi olla vähän liian vaikea huualle näin äkkiseltään ... Vaatisi ehkä vähän lihaa luun (tuon avausviestin lainauksen siis) ympärille.