Tänä "pullamössöaikakautena" jokainen nuhde, varoitus ja kehoitus, koetaan tuomitsemisena.
Jos nuhde satuttaa, se satuttaa vain ihmisen loukattua ylpeyttä. Loukkaantuminen toisen sanoihin, mistä se on osoitus? Se on osoitus loukatusta ylpeydestä. Ikävä kyllä usein ajatellaan sitä, mikä ihmisen on, ei sitä mikä Jumalan on. Kuitenkin vain Jumalan tahdon mukainen tie vie perille.
Jos nuhde satuttaa, se satuttaa vain ihmisen loukattua ylpeyttä. Loukkaantuminen toisen sanoihin, mistä se on osoitus? Se on osoitus loukatusta ylpeydestä. Ikävä kyllä usein ajatellaan sitä, mikä ihmisen on, ei sitä mikä Jumalan on. Kuitenkin vain Jumalan tahdon mukainen tie vie perille.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Pullamössö-sana viittaa kansanlähetysläiseen kulttuuriin.
Pyhyys on tärkeää, mutta ei ole Jumalan tarkoitus
häväistä ihmisiä ja saattaa heitä noloihin tilanteisiin. Ihmisistä ei tarvitse kaivella
epätäydellisyyksiä vain voidakseen itse huokaista helpotuksesta että "nyt minäkin saan tehdä vähän syntiä" kun sain johdettua tuon toisen synnintekoon tai sain kaiveltua edes jotain syntiä sen pyhimyksen elämästä. Sellainen asennoituminen ei ole pyhää eikä Jumalan tahdon mukaista.
juuri keskitytään ihmiseen, ja siihen mitä ihminen on. Loukkaako Jumalan tahdon täyttäminen ja siitä puhuminen, sinua? Miksi se loukkaa sinua?
Kysehän oli nuhtelmisesta ja varoittamisesta. Eikö mielestäsi saa nuhdella ja varoittaa, eikö saisi kertoa Jumalan tahdon mukaisesta tiestä?
Ei nuhde ole vikojen etsimistä, eikä sen tarkoitusperä ole millään tavalla vilpillinen, Pyhässä Hengessä ei ole vilppiä. Nuhde ja varoitus tulee aidosta välittämisestä.
Mutta palstalla olevat "totuuden torvet", menevät liian henkilökohtaisuuksiin. Josta sinullakin lienee kokemusta.
Tämä seuraava siteeraamani Raamatunkohta ei ole sinua tarkoittava.
Sananlaskut:
25:9 Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
Fariseusksen rukous:
'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä
ole niinkuin muut ihmiset:
riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
Niin on aina heittämässä sen, ensimmäisen kiven.
ei siis enää ole itse armon varassa! Niin silloin siinä on jotakin pahoin vialla, on tapahtunut ISO ylilyönti! Vaan sinä, joka haluat toisille opettajana olla, niin ole sinä kaikista alhaisin, sillä joka itsensä alentaa, niin se ylennetään, mutta joka itsensä ylentää, niin se alennetaan.
Ihmisen pelastus on yksin Jumalan armossa. Mutta armo on tänä aikakautena ymmärretty täysin väärin. Armoa käytetään ikäänkuin verukkeena synnintekojen puolustamiseen. Kyllä Jumala tahtoo tänäkin päivänä Hänen tahtonsa kunnioittamista ja siinä vaeltamista.
"ei ole Jumalan tarkoitus
häväistä ihmisiä ja saattaa heitä noloihin tilanteisiin."
Tuli mieleen tämä:
"Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Snl. 25:9.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Sananl. 25:1&rnd=1197719289532
jatkuvan armon tarpeessa. Ei silti pidä pitää Jumalan armoa halpana, niin että tahallaan syntiä tekisi, mutta jos me syntiää teemmekin(heikkouttamme)niin meillä on AINA lupa tulla armoistuimen eteen katuen ja anteeksipyytäen, niin hän armahtaa meidät jälleen! Näin sana opettaa!
..aina uudestaan ja uudestaan tarvitsee katua syntejään ja lankeamisiaan, niin eikö silloin pitäisi pysähtyä ajattelemaan että missä oikein mättää? Jos esimerkiksi tehtaassa jokin kone sylkee ulos jatkuvasti vain viallisia tuotteita, niin kone pannaan korjuuseen. Eikö totta? Vai tarkoittiko Jeesus että syntien anteeksiantamus on jonkunlaista toistuvaa rutiinitoimintaa kuin viikkosiivous?
En usko, sillä Jumala on Pyhä, ja Jumalaan voi liittää vain sellaista joka on Pyhää ja joka myös Pyhänä pysyy. Koska muutenhan itse Jumala tahriutuisi. Ja se on taas aivan liikaa vaadittu jopa itse Jumalalta. Kaikkeen ei Hänkään sentään pysty.
...armoa käytetään tänä päivänä verukkeena synnintekemiseen. En puhu nyt uudestisyntyneistä
Jumalan lapsista, jotka eivät ota armoa kevyesti ilman riittävää synnintuntoa. Tänään on paljon liikkeellä sellaista eksytystä, että julistetaan jumalattomille armoa ilman parannusta. Tästä on seurauksena se, etteivät he saa pistoa sydämmeen, herätystä synneistään ja lähde etsimään sydämmeensä rauhaa, mikä löydetään hengessä Golgatalla, jossa hänet tutkitaan, tuomitaan ja armahdetaan=AHDAS PORTTI!
Edellinen pähkinänkuoressa siis. Yksityiskohtiin en käy. Mutta tälläinen armahdettu syntinen ei suhtaudu surottomasti uudestisyntymisensä jälkeen syntiin. Me itsekukin kompuroimme ja kompastelemme. Niin lihamme, jonka Henki kuolettaa(emme me), puolesta kuoleentuneita emme ole, ettemme joka päivä...väitän joka päivä joutuisi tunnustamaan rikkomuksemme Jumalaa kohtaan. En minä ainakaan. Mutta kiitos Jumalalle, että Hänen Poikansa on Vanhurskauteni!
Ei niin, että se olisi yllykkeenä synninteolle vaan se kasvattaa; armon yhä syvenevä käsittäminen Hengessä. Hengen työ meissä saa aikaan lihan kuoleentumista ja Kristus muotoa. Tästä prosessista käytetään nimitystä pyhitys, jota ilman emme ole näkevä Herraa, sanotaan Sanassakin. Raamatun paikkoja en nyt tällä kertaa ota esiin tueksi. Mutta jos joku haluaa niin voin ne esiin tuodakin. Siis, kuten Paavali toteaa, 'en enää minä, vaan Kristus minussa.' Eikä hänkään ollut maallisessa vaelluksessaan synnitön uudestisyntymänsä jälkeen.
18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
18:22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
..se on niin että kaikki toisissa näkemämme paha on omissa sydämissämme.
Tämän vuoksi toisten pahat teot ovat meille suurta armoa koska niiden kautta saamme diagnoosimme, ja parantumisprosessi voidaan saada alulle. Mutta synneistä ei päästä eroon huutamalla toisille että tee parannus, sillä jos omalle peilikuvalleen irvistää, niin se irvistää takaisin. Synteihin päästään käsiksi "sisäkautta", omassa sydämessämme niistä parannus tehden.
Raamatunkin mukaan se joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää se saa armon. Eli tunnustaa omana syntinään sen mitä näkee toisissa ja hylkää sen. Teuvo teki juuri näin siinä aviorikoshommassa mutta älyääkö tehdä saman muiden asioiden kohdalla? Ei se riitä että yhdestä synnistä tekee parannuksen vaan kaikista niin kauan kuin maailma syntiseltä näyttää.
Diagnoosi siis ulkoapäin, hoito sisäkautta.
..että joka ikinen kerta kun toinen on mielestämme tehnyt väärin meidän on annettava tälle anteeksi (= lakattava syyttämästä tätä mistään) ja tehtävä muutos omassa sydämessämme.
Toiset ihmiseet heijastavat vain konkreettisella tasolla sitä mitä meissä itsessämme on.
"Teuvo teki juuri näin siinä aviorikoshommassa mutta älyääkö tehdä saman muiden asioiden kohdalla? Ei se riitä että yhdestä synnistä tekee parannuksen vaan kaikista niin kauan kuin maailma syntiseltä näyttää."
Oliko tuo ainoa kerta, kun Teuvo tunsi syyllisyydentuntoa? Ja se oli niin inhottava kokemus hänelle, ja ainutkertainen, että hän kehitteli siitä ahtaanportin oppinsa.
Jos ei koe itseään syntiseksi, se on osoitus paatumuksesta, ei synnittömyydestä.
...vastauksesta ymmärtänet, mikä on Kristuksen mieli, sitä joka kompastuu ja kompuroi ajatuksissa, sanoissa töissä ja laiminlyönneissä.
Se on ikäänkuin lohdutuksena uudestisyntyneelle kristitylle, jonka ainoa vanhurskaus on Jeesus itse ja Golgatan veri, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Tämä on hullutus maailmalle ja meidän
ylpeälle omavanhurskaalle lihallemme, joka aina
tässä kohden loukkaantuu Kristukseen ja tahtoisi olla edes jotakin, vaikka se on kaikessa, KAIKESSA Jumalaa ja Hänen aivoituksiaan vastaan. Se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se VOIKAAN sanotaan Sanassakin.
..epäillyt.
"syyllisyydentuntoa? Ja se oli niin inhottava kokemus hänelle, ja ainutkertainen, että hän kehitteli siitä ahtaanportin oppinsa. "
Parempi vaihtoehto olisi päästä kunnolla "sinuiksi" Jeesuksen kanssa, jolloin rukouksessa voisi aivan turvallisella mielellä pitää Hänen kanssaan yhteisiä hengellisiä "terapiaistuntoja", ilman ulkopuolisia. Ja ihan turvallisella mielellä. Jeesus vapauttaa synnistä eikä syyllistä sitä joka haluaa muuttua.
"Projektiossa itsessä ahdistavana tai ei-hyväksyttynä koettu tiedostamaton impulssi tai piirre heijastetaan toiseen ihmiseen."
On paljon helpompi nähdä lähimmäinen syntisenä, kuin itsensä.
Kiitos "vetoavusta", sinulla on ymmärrys ja kyky tuoda selvästi ja tajuttavasti asiat esille.
Ethän vastaisuudessakaan pidä "kynttilääsi vakan alla"?
""Projektiossa itsessä ahdistavana tai ei-hyväksyttynä koettu tiedostamaton impulssi tai piirre heijastetaan toiseen ihmiseen."
On paljon helpompi nähdä lähimmäinen syntisenä, kuin itsensä."
..ja sen käsittely on Jeesuksen opetusten ydinasiaa! Se on se punainen lanka niissä!
Raamatun mukaisesti ajattelet..
"Kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje vielä ovi perässäsi".
..tässä on se että tilanne ei koskaan ole kenellekään toivoton. Siis kun puhut tuosta verestä joka synnistä puhdistaa. Aina on siis mahdollisuus.
Mutta!
Jossain vaiheessahan ihmisen täytyy silti tulla täysin puhtaaksi koska mitään epäpyhää ei voi päästää Taivasten valtakuntaan sisälle.
Jos joku ongelma toistuu, niin on ruvettava tutkimaan sitä huolellisemmin jotta siitä voitaisiin tehdä PYSYVÄ ja TODELLINEN parannus.
Niin, oikeassa olet! Apostoli Paavali sanoi surullisena ja perin kyllästyneenä siihen omaan heikkouteensa:
"Sitä hyvää, mitä minä tahtoisin tehdä, minä en tee, mutta sitä pahaa, mitä minä en tahtoisi tehdä, niin sitä minä teen!"
Ihmisestä ei tehdä koskaan mitään probottia, vaan hänellä on vapaa tahto loppuun saakka!
Tunteet ja järki taistelevat hänen tekemisistään loppuun saakka. Mutta usko on hyvä suojakilpi syntiä vastaan, jos pysymme tiukasti kiini Kristuksessa, niin Hän meissä voittaa kaikki pahan nuolet.
Senvuoksi meidän tuleekin antaa sydämessämme tilaa Kristukselle, yksin emme jaksa taistella pahan nuolia vastaan!
Vasta viimeisellä maalilla voimme Paavalin tavoin huokaista ja sanoa, nyt minä olen juoksuni juossut ja voiton saavuttanut. Kiitos siitä olkoon Kristukselle!
On juuri niin kuin kirjoitit. Niinhän se on, että uudestisyntyneissä on sama Henki. Mutta asiasta kolmanteen. Mitä mieltä sinä olet tästä: Tänään kun heräsin niin uskon puhutteli Pyhä Henki minua voimakkaasti ja kehoitti minua poistattamaan koko viestini vastauksineen, joka on siirretty 'yleistä kristinuskosta-palstalle'.
Viestiketjuhan on täynnä Sunin väärää evankeliumia, jota etsivätkin sielut saattavat lukea ja näin hairahtua. Joten minusta Pyhä Henki kehoittaa oikein, että poistatan koko keskustelunavaukseni. Eikös asia ole ihan selvä?
...Hengen valoa pimennossa, sikäli kun Herra on minulle asioita aukaissut Sanasta. Joten en tule pitämään "kynntilääni" vakan alla :)
Kilvoitus on joka päiväinen, niin kauan kuin elämme.
Tärkeintä on säilyttää usko Jeesukseen ja että hän vuodatti verensä minunkin syntieni tähden..
Tim. 2
4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4:4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
4:5 Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
4:6 Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
4:7 Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Nyt vasta jälkeenpäin huomasin että sinäkin olit jo laittanut tuon saman sananlaskujen jakeen kuin minkä minä kirjoitin tuonne alle. Se on muuten ollut minulla monta päivää ajatuksissa.
"Sananlaskut:
25:9 Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
Yrittämistä ilman onnistumista? Aika turhauttavaa. :(
Nöyryyttä se vaatii, pitää tunnustaa, että mikään oma-ansio, ei ole Kristuksen ansion yli.
Meillä pitää olla kuitenkin pyrkimys hyvään, jälleen Jeesus esikuvana. Ei armonkaan päähän syntiä saa tehdä.
Oletko kuullut miten Kristusta verrataan vaskikäärmeeseen, jonka Mooses korotti erämaassa?
...ja armahdettu syntinen on jo täysin puhdas Jeesuksen Golgatalla tekemän työn perusteella
Jumalan silmissä. Hänet on siis vanhurskautettu (Jumalalle kelpaava) täydellisesti juuri tuon
Jeesuksen ansion tähden. Siellä Jumala sovitti itse Pojassaan koko maailman synnit niin, että meillä on pääsy takaisin Jumalan yhteyteen niin, ettei synti erota enää jumalatonta Jumalasta, joka vanhurskauttaa Jumalattoman. Ja tämän jälkeen, kunhan vaan pysymme tässä Jumalan Pojassaan itse valmistamassa vanhurskaudessa, joka luetaan uudestisyntyneen hyväksi siis ARMOSSA, armon alla niin olemme puhtaita loppuun saakka. Tähän vanhurskauteen, perustaan ei saa sekoittaa mitään omaa, eikä poisottaa siitä mitään. Joka toisin tekee, julistaa väärää evankeliumia ja sellaiset ovat kirottuja Sanan mukaan.
Pysyvän ja todellisen parannuksen(mielenmuutos)on jo armahdettu syntinen tehnyt. Mutta toki on vaara luisua armosta pois lain alle farisealaisuuteen. Maailma sen houkutuksineen on yhä olemassa kiusauksineen ja jos armahdettu lankeaakin ja katuu vilpittömästi, lankeaa ja taas katuu vilpittömästi, niin Herran edessä katuva köyhä syntinen itseasiassa on aina otollinen saamaan anteeksi. Aina on siis mahdollisuus palata. Herra on aina uskollinen, sillä itseään Hän ei kieltää saata, vaikka me olisimme uskottomia Hänelle. Helppo tie ei uskovan tie ole. Mutta tässä maailmassa emme tule valmiiksi, synnittömäksi käytännön elämässä.
Mutta armo on kasvattaja Kristuksen mielenmukaiseen elämään, kuten laki on kasvattaja Kristukseen, armoon. Tähän yhteyteen otan Raamatun paikan:
Tiituksen kirje:
2:11 Sillä Jumalan ARMO on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
2:15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.
Älä käsitä tätä lainomaisesti. Tämän voi ymmärtää Hengessä.
Esittelepä minulle vaskikäärme. Saattaa olla mielenkiintoinen juttu tässä yhteydessä.
Sehän tarkoittaa vapaaehtoista oikean tien valitsemista!
Sensijaan, että tyrkyttäisit jotakin Sunilaisuutta, josta ei ole mitään varmaa näyttöä sen oikeudesta, vaan ennemminkin päinvastoin.
Meillä uudesti syntyneillä Jeesus sydämessä vaikuttaa sen, että meillä on halu kaikkeen oikeaan ja vastenmielisyys sitä kohtaan, minkä tiedämme vääräksi.
Se on Jumalan ääni meidän sisällämme(=omatunto)joka pitää jalkamme oikealla tiellä.
Minä olen vakuuttunut siitä, että Sunin esittämät syytökset, uudestisyntyneitä Jumalan lapsia kohtaan eivät ole Jumalasta!
Sunin sanoma saa voimansa vihasta, ei rakkaudesta, siitä puuttuu se oikealle evankeliumille ominainen "Kristus tuoksu"(eli rakkaus) kokonaan.
Kuinka monia poloisia hän on saanut jo syöstyä pimeyteen, tuolla rakkaudettomalla "evankeliumillansa?"
Meidän tulee aina rukoillen tarkistaa nämä asiat.
Meidän tulee enemmän totella ja kuunnella Pyhän Hengen ääntä, kuin jotakin itseriittoista fariseusta, joka turvaa vain omaan sanomaansa ja julistaa ITSEÄÄN ainoana oikeana tienä.
Jeesus on tie totuus ja elämä, me emme tarvitse mitään raamatun ulkopuolista "profeettaa"!
Siunausta sinulle veljeni Herrassa.tv.Sirkka-Iita.
4.Mooseksen kirja:
21:1 Mutta kun Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Etelämaassa, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, ryhtyi hän sotimaan Israelia vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi.
21:2 Silloin Israel teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos sinä annat tämän kansan minun käsiini, niin minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi."
21:3 Ja Herra kuuli, mitä Israel lausui, ja jätti kanaanilaiset hänen käsiinsä. Niin Israel vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. Ja sen paikan nimeksi pantiin Horma.
21:4 Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.
21:5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan."
21:6 Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli.
21:7 Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta.
21:8 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon."
21:9 Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.
Tämä vaskikäärme oli vertaus tulevasta Messiaasta ja hänen sovitustyöstään.
Niin kuin käärme ylennettiin erämaassa, Ihmisen Poika pitää ylennettämän, että jokainen joka katsoo ristille ylennettyyn Kristukseen ja panee toivonsa hänen sovitustyöhönsä pelastuu..
Ihminen on siitä kummallinen, että mihin hän katsoo, sen kaltaiseksi hän muuttuu. On siis viisasta katsoa nuhteettomaan Kristukseen.
...kertova VT:n puolelta löytämä...toivottavasti löytää, on itseasiassa suomeksi sanottuna pysymistä armossa. Siis kilvoittelu on armon alla pysymistä ja sen käsittämisen yhä enenevää Hengessä ymmärtämistä. Katsotaan, tuoko Devout kertomuksen vaskikäärmeestä esille. Mutta tässä Paavalin oma sana kilvoittelusta tässä maailmassa:
Filippiläiskirje:
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
Mitä se Paavali unhottaa? Hänellä on ollut lankeemuksia sanoissa, ajatuksissa ja teoissa.
Hän on vienyt ne Herran eteen. Herra armahtaa ja Paavali uskoo. Herra ei muistele ja Paavali ei myöskään muistele ja katsoo eteenpäin kohti voittopalkintoa=iankaikkista elämää:
Filippiläiskirjeen jatkoa:
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Johanneksen evankeliumi
3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Onko tuo Teuvon aviorikos ainoa synti, minkä hän on tunnustanut?
Tällä palstallahan hän ei myönnä itseään syntiseksi, ei edes lukuisia herjojaan ja kirouksiaan ym. ym. sellaisiksi tunnusta.
Sinä kun hänet tunnet vuosien ajalta, niin etkö nähnyt häntä arkielämässä? Arkihan paljastaa ihmisen raadollisuuden.
>>Armoa käytetään ikäänkuin verukkeena synnintekojen puolustamiseen.
laulat ylistystä synnille? Sen orja olet jonka lauluja laulat.
Tai oikeastaan kysyn. Eikö se, joka on vapautunut synnin vallasta, laula ylistystä hänelle, joka armon antaa?
Jaakobin kirje:
5:13 Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
Se joka on Vapautuksen saanut, sen "sävelmä" ei ole syntiä puolustelevaa. Vapautuksen saaneen sanat, eivät "laula lauluja synnin puolesta". Taajuusasteikko muuttuu; Vapautettu kertoo Vapautuksesta, synnin Voittajasta Jeesuksesta.
Kun ihminen on lihallisen luontonsa vallassa, hän kynsin ja hampain hyökkää puolustaakseen omaa tilaansa, jottei hänen tekonsa valoon tulisi.
Miksi siis hyökkäys sanomaa vastaan joka kertoo Vapautuksesta? Siksi koska se loukkaa ylpeää lihaa, se osuu arkaan paikkaan silloin.
Puhut sä itestäs? Kuinka paljon sua on loukattu?
Sun kirjoituksistas huokuu loukatun ylpeyden tuoksu....
sydämeesi kuin tikarinisku?