Teenkö mielestäsi väärin jos tunnustan toisissa näkemäni pahan omakseni? Teenkö väärin jos toimin publikaanin enkä fariseuksen tavoin?
Jos teen oikein, tekisitkö myös sinä oikein jos toimisit samalla tavalla? Vai onko sinulla ja minulla eri säännöt tässä asiassa?
Jos teen oikein, tekisitkö myös sinä oikein jos toimisit samalla tavalla? Vai onko sinulla ja minulla eri säännöt tässä asiassa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jeesus kärsi synnittömänä toisten syntien puolesta. Ei Jeesuksen tarvinnut toisten tekemiä syntejä omikseen tunnustaa, vaikka hän toisten syntien puolesta sovituksen hankki. Mutta eivät ne synnit Jeesuksen tekemiä olleet!
Teenkö mielestäsi väärin jos tunnustan toisissa näkemäni pahan omakseni?
"Teenkö mielestäsi väärin jos tunnustan toisissa näkemäni pahan omakseni?"
Näinhän Jeesus opettaa toimimaan.
Odotan ArmiK:n vastausta.
"olet juonia täynnä
sovitus 15.12.2", Olen samaa mieltä.
Uskoisin acimin tarkoittavan, jo tuolla aiemmin käsiteltyä projektiota.
Mutta olen ymmärtänyt ArmiK:n olevan siitä kanssani eri mieltä. Nyt tarkistan miten asian laita on.
jatkat vaan, vaikka sait tyhjentävän vastauksen!
Ahtaan portin läpi päässeiden ei tietenkään pidä mennä toisten syntejä omikseen tunnustamaan!
"Älä kanna iestä yhdessä jumalattomien kanssa"
..en tee väärin jos tunnustan toisissa näkemäni synnit ominani? Omasta mielestäni en tee väärin.
Entäpä jos fariseus olikin jo ahtaasta portista mennyt? Toisaalta ei niin voi olla koska Jeesus piti publikaania vanhurskaampana.
Nyt herää kysymys: Mistä tietää kuka on mennyt ahtaasta portista ja kuka on fariseus? Nämä kun muistuttavat kovasti toisiaan.
Ihminen näkee pelkän ulkomuodon ja kuulee pelkän huulten todistuksen.
Jumala näkee sydämen ja tietää, onko meillä tuo Pyhän Hengen omistussinetti.
Vai projisoitko sinä minuun omaa juonikkuuttasi?
Kummasta nyt on kysymys?
Että ilman hänen vastaustaan jäät,-ainakaan järkevää..
Hän on yksinkertaisesti käsitysesteellinen.
Kerro lisää lapsuudestasi.
en tiedä sinusta yhtään mitään, enkä voi sinusta mitään projisoida itseeni.
vasta äsken luin viestisi "projisoinnista", mikä tarkoittaa ihmisen psykologista heijastusta.
"Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. 12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 13. ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. 14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. 15. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. 16. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli."
"Teenkö mielestäsi väärin jos tunnustan toisissa näkemäni pahan omakseni? "
Et kysynyt minulta. Mutta kysympä sinulta kuitenkin.
Kun harhaisen kaikkien asioiden hengellistämisen jättää pois elämästä, niin voitko sinä tunnustaa raiskaajan tai pedofiilin tai murhaajan tai valehtelijan pahat teot omiksesi?
En puhu yksittäisistä teoista. Mutta jotain miessä kaikissa on sellaista mitä nuokin ulkoiset kuvat esittävät. Synti piilee alitajunnan syvyyksissä ja on suurta armoa että se tulee toisten tekemisinä näkyviin jotta se voidaan tiedostaa ja parantaa.
"Synti piilee alitajunnan syvyyksissä ja on suurta armoa että se tulee toisten tekemisinä näkyviin jotta se voidaan tiedostaa ja parantaa. "
Eli jos sinun tytär olisi tullut raiskatuksi mustan maahan muuttajan toimesta, niin se olisi suurta armoa sinua kohtaan, että sinussa niinkuin meissä kaikissa oleva alitajunnassa oleva synti taas kerran on tullut tiedostetuksi. Niinkö? Parantaminen onkin sitten oma lukunta.
amislaisella on taka-ajatus saada uskova Armi kiinni sanoista ja tunnustamaan amislaisen synnit omikseen!
amislainen on eksyttäjä!
"Eli jos sinun tytär olisi tullut raiskatuksi mustan maahan muuttajan toimesta, niin se olisi suurta armoa sinua kohtaan, että sinussa niinkuin meissä kaikissa oleva alitajunnassa oleva synti taas kerran on tullut tiedostetuksi. Niinkö?"
Näin on. "mustalle maahan muuttajalle" annetaan anteeksi aivan kuten Jeesus antoi anteeksi teloittajilleen äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Anteeksiantajalla on itse Jeesus tukena anteeksiantamisessa mikä ilman Häntä olisikin suoranainen mahdottomuus.
Tällainen oppi ei tietenkään ihmislihaa miellytä, koska se tekee tekee uskomisen asian itseä koskettavaksi. Tämä on mielestäni kilvoittelua.
..asenteesta ja ymmärtämisestä. Sanoilla sinänsä ei ole mitään merkitystä.
"amislaisella on taka-ajatus saada uskova Armi kiinni sanoista"
..ei tarvitse tunnustaa mitään mitä hän ei minussa näe. Itsepähän tietää, mitä peili hänelle näyttää, ja se on taas hänen ja Jeesuksen välinen asia. Olen ottamassa selvää millä asenteella ArmiK suhtautuu tiettyihin Jeesuksen opetuksiin.
Miten itse olet onnistunut anteeksi antamisessa?
Tietenkään en voi tietää mitä sinulle on sattunut, mutta kokemuksesta voin sanoa, että yleisesti ottaen tuollainen näkemys mitä esität ei ole vallalla juuri missään.
..onnistuminen on ollut huonoa, muttei täysin olematonta. Mutta se päivä on varmalla luvattu jolloin olen antanut kaikille kaiken anteeksi. Tähän asenteeseen tulee kasvaa. Kysymyksessä on tie, ei hokkuspokkustemppu. Ja se on ainut tie, millään muulla konstilla ihminen ei voi pelastua. Ja Jeesus itse takaa varman lopputuloksen.
Taikatemppuihin en minäkään usko.
Oikeastaan taidan tajuta mitä tarkoitat. Anteeksi antaminen on minun mielestäni irti päästämistä tai pois päästämistä... Silloin ei ole sidottu mihinkään sellaiseen, joka tuhoaa itseäni sisältä päin - esim. viha, katkeruus, kauna.
Toisaalta sanomasi tie kuvaa asiaa hyvin. Jos kulkee rauhan tietä ja oikealle on tien viitta jossa lukee KOSTO, niin aina on mahdollisuus valita sanoi tunteet mitä tahansa. Mutta helppoa se ei ole.
"Mutta se päivä on varmalla luvattu jolloin olen antanut kaikille kaiken anteeksi."
Mihin perustat tuon väitteesi?
.. siihen että Jumalalla on vain YKSI Poika. Tai siihen että Jumalan Tahto on toteutuva. Sitä minkä Jumala on yhdistänyt sitä ei voi ihminen erottaa.
Sitä minkä Jumala on yhdistänyt sitä ei voi ihminen erottaa
jokaisen synnit ovat vain ja ainoastaan
heidän itsensä syntejä.
Se mitä tuo publikaani ja fariseus vertaus tarkoittaa, niin ei todellakaan sitä, että kun
publikaani näki miten fariseus itseään ylisti
ja häntä mollasi, että publikaani olisi ottanut
tämän ylpeilijän synnit itselleen ja näin ikäänkuin
vapauttanut tuon fariseuksen sen synneistä.
Ei vaan kyllä tuo publikaani oli ihminen jolle
Jumala oli saanut puhua ja sai puhua.
Ja näin on kun Jumala saa puhua niin silloin
ihminen todella näkee vain ja ainoastaan sen mitä
itse on todella täysin tuomittu, kelvoton, ei
asu ihmisessä mitään hyvää ja näin ei voi muuta
kuin lyödä rintaansa ja pyytää: ole Jumala minulle
kelvottomalle, syntiselle armollinen, suo, että saan kohdata armahduksesi.
Tosiasia siis on jos ihminen ei tässä ajassa tahdo
kohdata itseään, siis ei tahdo tulla tässä ajassa
kohtaamaan JUMALAN TUOMIOTA niin ei hän myöskään
JUMALAN ARMAHTAMAKSIKAAN VOI TULLA ja silloin
tuo TUOMIO lankeaakin liian myöhään jolloin ei
enää JUMALAN ARMAHDUSTA VOI SAADA.
Se olisi naivi tulkinta siitä mitä olen sanomassa.
Mutta kaikki mitä ulkoisessa maailmassa näet, on vain alitajuntasi sisällön peilikuvaa. Ruumiissa ollessaan ihmisellä on armonaika ja mahdollisuus saada katsoa oman alitajuntansa pahuutta etäältä, siis nähdä se toisisssa, jolloin se ei tunnu yhtä tuskalliselta kuin jos olisit sen kanssa suoraan kosketuksissa. Mutta silti tästä väärästä on puhdistauduttava. Siis oman alijtajunnan syvyyksissä piilevä synti pulpahtaa esiin niinä kuvina joita lähimmäistemme tekemiset ja olemiset ovat. Tämä on Jeesuksen opetusten salaisuus ja liittyy todellakin läheisesti ahtaaseen porttiin.
Koska Teuvo on avoimesti kertonut omasta elämästään niin otan hänet esimerkiksi tässä.
Teuvon vaimo oli tehnyt aviorikoksen ennen Teuvoa. Siinä vaiheessa Teuvosta luonnollisesti näytti siltä että VAIN hänen vaimonsa oli syyllinen, ei Teuvo itse. Koska tämä vinkki (siis vaimon syrjähyppy) ei riittänyt Teuvolle parannuksen tekoon aviorikoksesta (siis Teuvon alitajunnan syvyyksissä piilevästä syntisyydestä) niin Teuvopa "joutuikin" tekemään vastaavan synnin itse, jolloin hän vasta ymmärsi tehdä parannuksen. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Mitä tästä opimme? Sen että tarkkailemalla maailmaa näemme onko meissä vääryyttä vai ei. Millaisia tunteita toiset ihmiset sinussa herättävät? Tällä palstallakin? Näetkö heissä Kristuksen (oletko jo täysin synnitön) vain heijastavatko he jotain huonoa (onko sinulla vielä parannusta tehtävänä?