Eläväusko

Jota Nokiomissio julistaa.

elävästäuskosta kirjoitti:

Jota Nokiomissio julistaa.

niin ,tosiaankin, usko vaikuttaa elävältä,kun oikein kovin uskottelee.

"Tie, totuus ja elämä" kuin myös "alfa ja omega", "alku ja loppu".

Krishna syntyi viattomasta neitseestä nimeltä Devaki, jonka Jumala oli valinnut tähän tarkoitukseen.
Devatien kuoro veisasi ylistystä Devakille sanoen: Tämän otollisen naisen synnyttämisestä on koko luomakunnan syytä iloita. (Maurice: History of Hindostan, 2.osa, sivu 329-)
Krishnan syntymää ilmoitti taivaalla hänen tähtensä.
Sinä aamuna, jona Krishna syntyi, ilman ääret olivat täynnä iloa ja riemua ja koko maailma hohti kirkkaana kuin kuutamossa, taivaan henget ja haltijat tanssivat ja lauloivat ja pilvistä kuului hiljaisia ääniä. (Vishnu Purana, siv. 502-sanskritinkielinen)
Krishna, vaikka olikin kuninkaallista sukua, syntyi sangen alhaisissa ja puutteellisissa oloissa. hän syntyi luolassa.
Sinä hetkenä, kun Krishn4 syntyi, koko luolaa valaisi kirkas valo, ja hänen isänsä ja äitinsä kasvoja ympäröi sädekehä.
Varsin vähän sen jälkeen, kun Krishnan äiti oli hänet synnyttänyt, ja kun hän itki ja valitti poikansa onnetonta tulevaisuutta, tuo helläsydäminen lapsi sai äkkiä puhelahjan ja alkoi lohduttaa surevaa äitiänsä.
Jumalallisen lapsen, Krishnan, tunsivat ja häntä palvelivat karjapaimenet, jotka lankesivat maahan tämän jumalallisen lapsen edessä.
Krishnalle lahjoitettiin santelipuuta ja hyvänhajuista voiteita.
Kohta Krishnan syntymisen jälkeen pyhä intialainen profeetta Nared, kuultuaan ihmeellisestä Krishna - lapsesta, kävi häntä tervehtimässä Gokulissa, tutki tähtiä ja julisti hänen olevan jumalallista alkuperää.
Krishna syntyi sillä aikaa, kun Nanda, hänen kasvatusisänsä, oli poissa kotoa, kaupungissa, jonne hän oli lähtenyt kuninkaalle veroaan maksamaan.
Krishna, vaikka hän syntyikin köyhissä ja alhaisissa oloissa, oli kuninkaallista sukuperää.
Krishnan isää kehotti ääni taivaasta pakenemaan lapsen kanssa Gakoliin, Jumna -virran yli sen tähden, että maan kuningas väijyi hänen henkeänsä.
Sen maan kuningas, missä Krishna syntyi, kuultuaan hänen syntymästään, koetti surmata hänet. Siinä tarkoituksessa hän käski tappaa kaikki poikalapset koko valtakunnassaan, jotka olivat syntyneet sinä yönä, jona Krishna syntyi.
Mathura oli sen kaupungin nimi, missä Krishna oli syntynyt, missä hän teki merkillisimmät ihmeensä, ja missä vielä tänäkin päivänä kunnioitetaan hänen nimeään enemmän kuin missään Hindostanin (Intian) maakunnassa.
Krishnan edelläkävijä oli Kama, joka syntyi vähän ennen häntä ja jonka henkeä kuningas Kantsa väijyi samaan aikaan, kun hän etsi Krishna-lasta surmatakseen hänet.
Krishnalla, joka oli kasvanut paimenten keskuudessa, ei ollut tilaisuutta saada tieteissä opetusta. Myöhemmin, hänen tultuaan Mathuraan, hänelle hankittiin opettaja, hyvin oppinut mies. Mutta lyhyessä ajassa hän tuli niin oppineeksi, että hänen opettajansa suuresti hämmästyi ja ihmetteli hänen taitoansa käsitellä Sanskritin tieteen mutkikkaimpia kysymyksiä.
Erään kerran kun Krishna oli kävelemässä toisten paimenten kanssa, valitsivat nämä hänet kuninkaakseen, ja jokaiselle määräsi uusi kuningas määrätyn paikkansa.
Eräitä Krishnan leikkitovereita pisti käärme, jolloin hän, säälien heidän surkeata kohtaloansa. loi heihin jumalallisen armon silmäyksen, jolloin he heti paranivat.
Kerran veivät rosvot Krishnan leikkitoverit ja muutamia vasikoita kätkien heidät erääseen luolaan. Silloin Krishna sillä voimalla, mikä hänellä oli, loi toisia poikia ja vasikoita, jotka olivat täydellisesti samannäköisiä kuin ne, jotka varkaat olivat vieneet.
Ensimmäisiä ihmeitä, mitä Krishna aikuisena teki, oli spitaalitautisen parantaminen.
Eräs köyhä rampa vaimo tuli astia täynnä maustimia, hyvänhajuista öljyjä, santelipuuta, saframia, sivetöljyä ja hajuvesiä, teki merkin (Krishnan) otsalle ja kaatoi astiansa sisällön hänen päällensä.
Krishna kuoli ristillä, ja hänet on kuvattu kädet ojennettuina riippumassa ristinpuussa. (Guigniaunt: Religion de Antiquite)
Krishnan kuollessa sattui kamaloita onnettomuuksia ja näkyi pahoja enteitä. Musta kehä ympäröi kuuta ja aurinko pieneni päiväsydännä. Pilvistä satoi tulta ja tuhkaa, liekki kadotti luonnollisen värinsä, pahat henget tekivät paljon pahaa maan päällä, auringon noustessa ja laskiessa nähtiin tuhansia olentoja pilvissä
Krishnan ruumis lävistettiin nuolella.
Krishna sanoi metsästäjälle, joka ampui häntä: Mene, metsästäjä, minun armostani taivaaseen, jumalien asuinsijaan.
Krishna astui alas helvettiin. (Asiatic Researches I, s. 237)
Krishna nousi ylös kuolleista.
Krishna nousi ruumiillisessa muodossa ylös taivaaseen ja monet näkivät hänen nousevan. (Asiatic Researches II s.142-145)
Krishna on tuleva jälleen maan päälle viimeisinä päivinä. Hän tulee sotasankarina ratsastaen valkoisella hevosella. Hänen lähestyessään aurinko ja kuu pimenevät, maa vapisee ja tähdet putoilevat alas taivaalta.
Krishna on tuomitseva kuolleita viimeisenä päivänä. (Johnson: Oriental Religions s. 504)
Krishna on kaikkien luontokappaleiden luoja, näkyväisten ja näkymättömäin, koko maailmankaikkeus tuli hänen kauttaan, iankaikkisen luojan.
Krishna on alfa ja omega, alku ja loppu.
Krishna oli maan päällä alituisessa taistelussa pahaa henkeä vastaan. Hän torjuu tavattomia vaaroja, tekee kaikenlaisia ihmeitä herättäen kuolleita, parantaen sairaita, rampoja, kuuroja ja sokeita, kaikkialla pitäen heikkojen puolta vahvoja vastaan, sorrettujen puolta mahtavia vastaan. Ihmiset tunkeilivat hänen ympärillään, kun hän kuljeskeli ja kunnioittavat häntä jumalana.
Krishnalla oli rakastettu opetuslapsi - Arjuna.
Krishna kirkastettiin opetuslapsensa Arjunan nähden. Ja yhtäkkiä hän näki tuhansien aurinkojen valon hohtavan hänestä, ja koko maailman valo oli kokoontuneena jumalien jumalan olemukseen.
Krishna oli lempein ja hyväntahtoisin olento. Hän saarnasi erinomaisen jalosti ja ylevästi. Hän oli puhdas ja siveä, ja nöyryyden merkiksi hän suostui pesemään bramiinien jalat.
Krishna on totinen Brahma, vaikka se onkin salaisuus, miten jumala voi ottaa ihmisen muodon.
Krishna on toinen persoona hindujen kolminaisuudessa.
Krishna sanoi: Se joka tahtoo tulla, syvästi tuntemaan jumalan, luopukoon omaisuudestaan ja toiveistaan, menköön johonkin yksinäiseen paikkaan ja kiinnittäköön ajatuksensa yksinomaan jumalaan. (Williams: Hinduism, s. 2-11)
Krishna sanoi: Mitä tahansa teetkin; mitä syötkin, mitä ikinä annat köyhille, mitä uhrannetkin, mitä antanet pyhäksi lahjaksi, tee se kaikki aivan kuin jos minulle tekisit. Oi Arjuna. Minä olen se suuri tietäjä ilman alkua. Minä olen hallitsija ja ylläpitäjä.
Krishna sanoi: Minä olen koko maailman alkusyy. Minun kauttani se on luotu ja minun kauttani se hajoaa. Minun kauttani kaikki olevainen on yhdistetty aivan kuin helmet nauhassa.
Krishna sanoi: Minä olen vaikeus auringossa ja kuussa, kaukana pimeyden takana. Minä olen liekkien kirkkaus ja valkeuden valkeus.
Krishna sanoi: Minä olen maailman ylläpitäjä, sen ystävä ja herra. Minä olen sen tie ja turva.
Krishna sanoi: Minä olen hyvyyden hyvyys, minä olen alku. keskus ja loppu, iankaikkisuus, kaiken syntyminen ja kuoleminen.
Krishna sanoi: Sen tähden älä siis ole murheellinen. Kaikista synneistä sinut päästän. Ajattele minua, luota minuun, palvele ja kunnioita minua, liity minuun ajatuksessa. Niin tulet sinä minun luokseni Arjuna, siten tulet sinä nousemaan minun ylhäiseen asuntooni, minne ei auringon eikä kuun tarvitse paistaa, sillä kaikki heidän loistonsa on minun.

puolustaa meille opetettuja muinaisia käsityksiä kaikesta olevasta ja samalla myös olemattomasta.

On mukava elää, kun luulee (huom. ruotsiksi tro=luulla, uskoa) olevansa oikeassa.