Alkujaan Vanhan testamentin seurakunta oli sama kuin Israelin kansa. Vanhan testamentin seurakunnalla oli teokraattinen (laki, papisto ja temppeli uhreineen) ja maalinen hallinto (mm. 70 vanhinta). Monissa Raamatun jakeissa puhutaan seurakunnasta Israelin kansana.
Luen näistä kaksi kohtaa:
2. Moos. 17:1: ”Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinain erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda.”
Stefanus viittaa Moosekseen, Ap. t. 7: 38: ”Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.”
Jumala teki Mooseksen välityksellä liiton Israelin kansan kanssa erämaa vaelluksen aikana Siinain vuorella.
Raskaita syntejä tehneet erotettiin seurakunnasta kivittämällä. ”Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön” (5. Moos.13:5). Katso myös 3. Moos. 20:2, 24:14, 5. Moos. 21:18-21, 22:23, 24.
Siihen seurakuntaan kuului koko kansa syntymänsä perusteella. Seurakunnassa yhdistyivät hengellinen ja maallinen valta. Myöhemmin seurakunnan luonne muuttui kun Jumalasta luopuminen yleistyi.
Seurakunta–sanan määrittely
Lyhyesti ilmaistuna mikä tai millainen ei ole seurakunta? Seurakunta ei ole mikään ulkonainen rakennus. Se ei ole temppeli, rukoushuone, kirkko, synagooga tms. rakennus.
Mikä tai millainen on seurakunta? Seurakunta kr. ekklesia tulee verbistä ”ekkaleo”, joka merkitsee kokousta esim. järjestettyä poliittista tilaisuutta, 2) väenkokousta, 3) Israelin kulttiyhteisöa, 4) kristillistä seurakuntaa, sekä universaalista seurakuntaa että paikallisseurakuntaa, ja 5) seurakunnankokousta, jumalanpalvelukseen, kokoontuneita uskovia. (IRT)
Seurakunta (kreik. ekkleesia) on sananmukaisesti ”uloskutsuttujen joukko”. Ekkleesia vastaa heprean sanaa gahal, jota Vanhassa testamentissa käytetään Israelissa Jumalan kansana.
Jeesus tarkoittaa uutta Jumalan kansaa, jonka muodostavat Jeesukseen uskovat kristityt. Ekklesia (”uloskutsuttu”) tarkoittaa siis ihmisiä. Ekklesia oli siten koolle kutsuttu joukko ihmisiä, tietyssä paikassa, määrättyä tarkoitusta varten. Uudessa testamentissa se sai uuden hengellisen sisällön: seurakunta, Jumalan kansan yhteisö.
Sanan varsinaisessa merkityksessä Uuden testamentin seurakunta ovat uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka maailmasta erotettuina ovat uskossa liittyneet Kristukseen.
Seurakunta uudessa testamentissa
Voimme tiedostaa elämämme eri vaiheissa neljä kotia:
1. Koti johon synnymme ja vietämme lapsuutemme siihen saakka jolloin tulemme siihen ikään, että lähdemme kotoa pois.
2. Oma kotimme, jossa nyt asumme yksin, kahdestaan eli on useampiakin samassa taloudessa olevia. Sitten on laitoskoti, jossa asuvat ikääntyneet kansalaiset.
3. Seurakuntakoti (kotiseurakunta/paikallisseurakunta) Tähän kotiin synnytään ja tullaan asumaan uudestisyntymän ja kasteen perusteella. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: (Nikodeemukselle) "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:3).
”…pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” (Tiit. 3:5). ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1. Piet. 1:23).
Muutettaessa esim. toiseen seurakuntaan; suosituksen perusteella uskova liitetään ja siunataan siihen paikallisseurakuntaan. Menetettyään seurakuntayhteyden hänet tunnustuksen kautta otetaan ja siunataan seurakuntayhteyteen.
4. Taivaankoti. Uskovainen kristitty muuttaa tähän kotiin tämän ajallisen elämänsä päätyttyä. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen (Joh. 14:2, 3).
Seurakuntien väliset erot
Uuden testamentin opetuksen mukaan on olemassa paikallisseurakunnat niin kuin tämäkin helluntaiseurakunta on. Sitten on muitakin paikallisseurakuntia täällä Keuruulla, Suomessa ja kaikkialla maailmassa missä on uudestisyntyneitä uskovia. Näitä seurakuntia sanotaan universaaliseksi seurakunnaksi. Taivaassa on vain yksi seurakunta. Siellä on Jeesukseen Kristukseen omakohtaisesti uskovat Jumalan lapset. Seurakunta on Jeesuksen verellä ostettu armahdettujen syntisten hengellinen koti. ”Sinä (Jeesus) olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” (Ilm. 5:9).
Seurakunta on joukko uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Siitä muodostuu Uuden testamentin mukainen seurakunta. Tämä oli käytäntö alkuseurakunnan aikana ja siitä eteenpäin. ”Jeesus sanoi Pietarille: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani” (Matt. 16:18).
Jeesus puhuu yleismaallisesta seurakunnasta eli kaikista uskovista kristityistä ja kysymyksessä on universaalinen seurakunta.
Paikallisseurakuntia ovat mm. Jerusalemin (Ap. t. 2: 47, 5:11, 8:1, 11:22), Efeson (Ap. t. 20:17), Korinton (1. Kor. 1:2), Filippin (Fil. 1:1) jne. seurakunnat. Sitten alkoi syntyä paikallisseurakuntia myös pakanoiden keskuuteen, esim. Atiokiaan (Ap. t. 11:20,21, 26). Antiokiasta alkoikin varsinainen lähetystyö.
Seurakunnan syntyvaiheesta on erilaisia käsityksiä
1. Helluntain tapahtumien johdosta syntyi uskovien yhteys. Tämä tukee sitä ajatusta, että näin ensimmäinen paikallisseurakunta aloitti toimintansa helluntaina.
2. Seurakunnan synty nähdään myös siten, että kristillinen seurakunta oli muodollisesti olemassa jo pääsiäisen jälkeen. Se koostui Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Mutta helluntain tapahtumat ja Pyhän Hengen vuodatus teki seurakunnasta sen, miksi Jumala oli sen tarkoittanut. Se on karismaattinen ja evankelioiva yhteisö, jonka tehtävänä julistaa pelastussanoma kaikkeen maailmaan.
Seurakunta ei ole ihmisen keksintö, vaan se on ylhäältä syntynyt jumalallinen suunnitelma. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:17-19).
Kreikankielinen nimi Pietari (Petros) on käännös arameankielisestä nimestä Keefa, joka merkitsee kiveä, kallio (nlohkaret)ta. Jeesus oli antanut Pietarille tämän nimen valitessaan hänet apostoliksi. Kallio on kreikaksi petra, vrt. Jes. 51:1, 2.
Seurakunta tarkoittaa siis Jumalan seurakuntaa joka on uskovien hengellinen yhteisö.
Tuonelan portit -sanonta, jossa verrataan pahan voimia linnoitettuun kaupunkiin.
Portit olivat ikään kuin keskitetysti kaupungin voiman merkki, vrt. 1. Moos. 22:17. Pahan voimat eivät voi voittaa Jeesuksen seurakuntaa.
Taivasten valtakunnan avaimet (Matt. 16:19). Raamatussa ”avaimet” tarkoittavat valtuutusta. Pietari on Jeesuksen valtuutettu lähettiläs. Myöhemmin annettiin samanlainen valtuus kaikille apostoleille. Heillä oli valta ”sitoa” ja ”päästää” (näitä sanoja käytettiin kirjanoppineista) ” 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt. 18:18).
Sitominen merkitsi jonkin asian selittämistä kielletyksi, ”päästäminen” taas sallituksi, ja apostolit saivat toimintavaltuudet johtaa ja ohjata seurakuntaa sillä sanalla, jota he julistivat.
Jeesus vaikuttaa ja hallitsee seurakunnassaan
Seurakunta on myös Hänen ruumiinsa ja kaikkien uskovien yhteisö. ”joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää” (Ef. 1:23). Tämän seurakunnan ”perustus on Jeesus Kristus eikä muuta perustusta voi kukaan laskea” (1. Kor. 3:11).
Hän on (tämän) seurakunnan kulmakivi. ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20). ”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, 5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” (1. Piet. 2:4-6).
Apostolien ja profeettain perustus. ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20).
Itse Jeesus Kristus pitää koossa seurakunnan sanansa ja Pyhän Hengen voimansa kautta, ”sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. 19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:18-22).
Tämä perustus on niin luja ja varma ettei mikään vihollisvoima sitä voita. Seurakunta on valtakunta, johon kuoleman mahti ei ulotu. Jeesus on voittanut kuoleman mahdin ja vallan ylösnousemuksellaan kuolleista.
Fyysisen kuoleman kautta Jumalan lapsi siirtyy Taivaalliseen seurakuntaan ja elää siellä Jeesuksen ja edellä menneiden pyhien kanssa iankaikkisesti. Kuolema on voitettu. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”
Seurakunnan tärkein tehtävä
Jeesus sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslasiani…” Seurakunnan tärkein tehtävä on rukous ja julistaa evankeliumi kaikille kansoille. Lue Matt. 28:16-20, Mark. 16:14-18, Luuk. 24:44-49, Joh. 20:19-23, Ap. t. 1: 6-8.
Seurakunnassa on tehtäviä kaikille
Toimintamahdollisuuksia on runsaasti. Rukous, lapsityö, nuorten työ, laulu ja musiikki, teetupa, traktaatit, lehdet, kutsut, kirjanmyynti, keittiö, siivous, kotikäynnit, vanhukset, sairaat, sivuun jääneiden luona käyminen, TV, radio, lehdet, NetMission, äänentoisto jne. Rukoillen ja kysellen jokainen löytää paikkansa ja tehtäviä seurakunnassa.
Seurakunnan elämä paikallisseurakunnassa – hengellisessä kodissa
Jerusalemin seurakunta ei muodostunut kaikista Jerusalemin asukkaista. Ne, jotka ottivat sanan vastaan, kastettiin ja heistä tuli seurakunnan jäseniä Jerusalemin seurakuntaan, paikallisseurakuntaan. Näin tapahtui myös Antiokian, Efeson, Korintton paikkakunnilla ja muuallakin
Alkuseurakunnan käytäntö
Sananjulistus: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.” ( Ap. t. 2:1). Lue Pietarin puhe helluntaipäivänä, 14-40 jakeet.
Kaste, joka on ulkoinen todistus sisäisestä muutoksesta, Ap. t. 2:28, 41,42.
Neljä oleellista ykseyttä: apostolinen opetus, keskinäinen yhteys, leivän murtaminen ja rukous.
Diakonia, seitsemän diakonia valitaan, Ap. t. 6:1-7. Käytännölliset tehtävät.
Uskovat pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa (ehtoollisyhteys) ja rukouksissa. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap. t. 2:41, 42).
Kristillinen paikallisseurakunta kokoontui apostolisena aikana kodeissa ja julkisissa kokoontumispaikoissa. Kristillisiä temppeleitä tai rukoushuoneita ei vielä ollut. Niitä rakennettiin myöhemmin. Paavali sanoo Ateenassa: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä…sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme…” (Ap. t. 17:24-28).
Jumala asuu Jeesuksessa Kristuksessa ihmisessä jota Raamattu sanoo myös Pyhän Hengen temppeliksi. ” Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (1. Kor. 6:19). Meistä ei tule jumalia, mutta Hänen henkensä, Pyhä Henki tulee asumaan Jeesuksen verellä pestyyn sydämeemme. Lue Room. 8:14, 16.
Paikallisseurakuntaa tarvitaan uskovien hengellisen kasvun ja toiminnan edistämistä varten. Ja varjeltuakseen kaikenlaiselta sekavuudelta. ”sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”. (1. Kor. 14:33).
Terve oppi pitää elämän koossa
2. Tim. 4:2-5: ”saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. 3. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. 5. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
Seurakuntia varoitettiin Bileamin opista = kirota Israel, Nikolaiittain opista = evankeliumista poikkeava ryhmä sekä Iisebelin opista = haureus, hengellinen haureus. Näistä eksytyksistä kirjoitetaan Ilm. 2: 14,15,20, 23 ja rinnakkaisjakeissa viitataan Vanhaan testamenttiin. Nämä ovat vakavia Jumalan sanan vastaisia tekoja. Uskovia kehotetaan pysymään opinmukaisessa Sanassa.
Meidän tulee olla armollisia, rakastavia ja anteeksiantavia, mutta myös vakaumuksellisia. Siinä on voima ja meidät on kutsuttu rakentamaan seurakuntaa. Tätä varten Herra on säätänyt kullekin paikkakunnalle hengellisiä johtajia, vanhimpia ja sananpalvelijoita. ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. (Ef. 4:11, 12). Lue myös 1. Kor. 12:28, 1. Tim. 5:17, Hepr. 13:17 ja 1. Piet. 5:1-4.
Seurakuntaa tarvitaan uskovien keskinäistä ykseyttä varten. ”ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25).
Uskovien keskinäinen yhteys on äärettömän tärkeää. Me tässä yhteydessä virkistymme yhteisestä uskostamme, rakennumme ja rakennamme toinen toisiamme ja jaamme keskenämme ilot ja surut ja taakat rukoillen yhdessä hengessä. ” se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.”(Room. 1:12). Katso myös 1. Kor. 12:14-27 ja Gal. 6:2.
Seurakuntaa tarvitaan uskovien kasvamista ja opettamista varten. Voimme kasvaa terveesti Jumalan Sanan ja oikean opin tuntemisessa. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” (Hepr. 13:17). Katso myös. Ef. 4:11-16.
Kristittyjä kehotetaan kuuliaisuuteen paimenia kohtaan. Jumala on antanut heidät seurakuntaan apostoleiksi, profeetoiksi, evankelistoiksi, paimeniksi ja opettajiksi.
Seurakuntakuri
Seurakunnasta erottaminen. Tämä saattaa kuulostaa ankaralta lausunnolta. Mutta niin kuin luonnollisessa kodissakin on tietyt säännöt että järjestys ja turvallisuus säilyisi, samoin seurakunnassa Jumalan Sana opastaa oikeaan, terveeseen ja turvalliseen elämään.
Jos synti ja paheet on tulleet mukaan ja asiassa ei ole tapahtunut parannusta silloin tulee kysymykseen merkitseminen ja myöhemmin seurakunnasta erottaminen. Pois poikennutta kohtaan tulee osoittaa paljon kärsivällisyyttä, armoa ja anteeksiantamusta. Nöyrtyvälle ja katuvalle tulee aina osoittaa, että ovi on auki ja hän voi palata takaisin seurakuntayhteyteen.
1. Tim. 1:18-20: ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksi …taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneeet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettavaksi, etteivät enää pilkkaisi”. Lue myös 2. Tim. 2:16-18.
Merkitseminen, lue 1. Tim.3:10-15, 2. Tess. 3:14 ja 1.Tim. 4:2. Seurakuntapalvelijoiden ominaisuuksia, varoitus kurittomasta elämästä ja turtunut (paatunut) omatunto.
Kahdenkeskinen nuhtelu, lue Matt. 18:15-17. Voita veljesi takaisin!
Erottaminen, lue 1. Kor. 5:13. Paavali nuhtelee moraalittomuudesta
Seurakunnasta erottaminen on raamatullinen toimenpide. Erottamisen suorittaa vanhimmisto ja ilmoittaa siitä seurakunnalle, Ap. t. 15:6, 22 ja 1. Kor. 5:4-5. Seurakunnasta erottaminen on vakava asia. Toimenpide pannaan käytäntöön äärimmäisissä tapauksissa ja sen tarkoitus tulee olla sielunhoidollinen. ”että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä” (1. Kor. 5:5).
Kylväjävertaus
”Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.” (Matt. 13:37-38). Kylväjävertauksessa on otettava huomioon seuraavaa. Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma (ei seurakunta). Hyvä siemen on valtakunnan (Jumalan) lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
Seurakunta on siis pyhien yhteys, Jumalalle erotettujen yhteisö, hengellinen koti. ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11.Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6:9-11).
Uuden testamentin mukaan seurakuntaan kuuluvat ainoastaan uudestisyntyneet ihmiset.
Hengellinen yhteisö, seurakunta on tärkeä tämänkin ajan ihmiselle. Monet tulevat todellakin vaikeista olosuhteista ja rikkinäisinä uskoon. Uskovat tarvitsevat hengellisen kodin. Siinä voi kokea ja saada lämpöä, rakkautta, armoa ja taivaallista ruokaa, niin että voi kasvaa ja vahvistua Herran tuntemisessa. Ilman seurakuntaa ja seurakunta yhteyttä ihminen voi joutua eksyksiin.
Uhraaminen
Voimme olla mukana antamalla varoistamme mitä Jumala on meille siunannut ja tehdä sisälähetys ja ulkolähetystyötä. Tämä sisältyy lähetyskäskyyn.
Evankeliumi, pelastussanoma on ilmaista, se ei maksa mitään, mutta sanoman eteenpäin saattamisesta koituu kuluja. Raamattu sanoo: ”Työmies on ruokansa ansainnut” (Matt. 10:10). 1. Tim. 5:18: Sillä Raamattu sanoo: ”Älä sido puivan härän suuta”, ja ”Työmies on palkkansa ansainnut”. Katso myös. Luuk. 10:7 ja 1. Kor. 9:9.
Jokainen ihminen tarvitsee toimeentulonsa. Ja sitten on muitakin kuluja. Esim. Kiinteistökulut, evankeliointiin tarvittava materiaali ym. kulut. Uusi testamentti opastaa seurakunnan talouden hoidossa jäsenten vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Mitään pakollisia jäsenmaksuja ei ollut alkuseurakunnassa eikä niitä ole nykyisinkään vapaissa seurakunnissa.
Alkuseurakunnassa uskoon tuleminen vaikutti kiitollisuutta Pelastajalleen ja uskovat uhrasivat omasta halustaan; pyytäen saada antaa rahaa ja omaisuutta seurakunnalle ja sitä kautta avun tarvitsijoille. Uhraamisesta Paavali kirjoittaa Korintton seurakunnalle. ”Antakoon kukin niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7).
Loppusanat
Jumala on luvannut siunauksensa seurakunnan keskelle aina yksilö uskovaa varten. On turvallista olla Jeesuksen kanssa ja jäsen Jumalan seurakunnassa. Hän on lähetyskäskyssään luvannut. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).
Tämän armotalousaikakauden lopulla Jeesus tulee hakemaan universaalisen seurakuntansa ylös kirkkauteen. Tämäkin Keuruun Betania helluntaiseurakunta lukeutuu hengellisenä kotina siihen maailman laajuiseen Kristilliseen yhteisöön joille kuuluu sanat. ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).
Raamatun kirjoitusten viimeiset sanat: ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen ” (Ilm.22:20, 21).
Luen näistä kaksi kohtaa:
2. Moos. 17:1: ”Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinain erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda.”
Stefanus viittaa Moosekseen, Ap. t. 7: 38: ”Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.”
Jumala teki Mooseksen välityksellä liiton Israelin kansan kanssa erämaa vaelluksen aikana Siinain vuorella.
Raskaita syntejä tehneet erotettiin seurakunnasta kivittämällä. ”Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön” (5. Moos.13:5). Katso myös 3. Moos. 20:2, 24:14, 5. Moos. 21:18-21, 22:23, 24.
Siihen seurakuntaan kuului koko kansa syntymänsä perusteella. Seurakunnassa yhdistyivät hengellinen ja maallinen valta. Myöhemmin seurakunnan luonne muuttui kun Jumalasta luopuminen yleistyi.
Seurakunta–sanan määrittely
Lyhyesti ilmaistuna mikä tai millainen ei ole seurakunta? Seurakunta ei ole mikään ulkonainen rakennus. Se ei ole temppeli, rukoushuone, kirkko, synagooga tms. rakennus.
Mikä tai millainen on seurakunta? Seurakunta kr. ekklesia tulee verbistä ”ekkaleo”, joka merkitsee kokousta esim. järjestettyä poliittista tilaisuutta, 2) väenkokousta, 3) Israelin kulttiyhteisöa, 4) kristillistä seurakuntaa, sekä universaalista seurakuntaa että paikallisseurakuntaa, ja 5) seurakunnankokousta, jumalanpalvelukseen, kokoontuneita uskovia. (IRT)
Seurakunta (kreik. ekkleesia) on sananmukaisesti ”uloskutsuttujen joukko”. Ekkleesia vastaa heprean sanaa gahal, jota Vanhassa testamentissa käytetään Israelissa Jumalan kansana.
Jeesus tarkoittaa uutta Jumalan kansaa, jonka muodostavat Jeesukseen uskovat kristityt. Ekklesia (”uloskutsuttu”) tarkoittaa siis ihmisiä. Ekklesia oli siten koolle kutsuttu joukko ihmisiä, tietyssä paikassa, määrättyä tarkoitusta varten. Uudessa testamentissa se sai uuden hengellisen sisällön: seurakunta, Jumalan kansan yhteisö.
Sanan varsinaisessa merkityksessä Uuden testamentin seurakunta ovat uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka maailmasta erotettuina ovat uskossa liittyneet Kristukseen.
Seurakunta uudessa testamentissa
Voimme tiedostaa elämämme eri vaiheissa neljä kotia:
1. Koti johon synnymme ja vietämme lapsuutemme siihen saakka jolloin tulemme siihen ikään, että lähdemme kotoa pois.
2. Oma kotimme, jossa nyt asumme yksin, kahdestaan eli on useampiakin samassa taloudessa olevia. Sitten on laitoskoti, jossa asuvat ikääntyneet kansalaiset.
3. Seurakuntakoti (kotiseurakunta/paikallisseurakunta) Tähän kotiin synnytään ja tullaan asumaan uudestisyntymän ja kasteen perusteella. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: (Nikodeemukselle) "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:3).
”…pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” (Tiit. 3:5). ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1. Piet. 1:23).
Muutettaessa esim. toiseen seurakuntaan; suosituksen perusteella uskova liitetään ja siunataan siihen paikallisseurakuntaan. Menetettyään seurakuntayhteyden hänet tunnustuksen kautta otetaan ja siunataan seurakuntayhteyteen.
4. Taivaankoti. Uskovainen kristitty muuttaa tähän kotiin tämän ajallisen elämänsä päätyttyä. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen (Joh. 14:2, 3).
Seurakuntien väliset erot
Uuden testamentin opetuksen mukaan on olemassa paikallisseurakunnat niin kuin tämäkin helluntaiseurakunta on. Sitten on muitakin paikallisseurakuntia täällä Keuruulla, Suomessa ja kaikkialla maailmassa missä on uudestisyntyneitä uskovia. Näitä seurakuntia sanotaan universaaliseksi seurakunnaksi. Taivaassa on vain yksi seurakunta. Siellä on Jeesukseen Kristukseen omakohtaisesti uskovat Jumalan lapset. Seurakunta on Jeesuksen verellä ostettu armahdettujen syntisten hengellinen koti. ”Sinä (Jeesus) olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” (Ilm. 5:9).
Seurakunta on joukko uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Siitä muodostuu Uuden testamentin mukainen seurakunta. Tämä oli käytäntö alkuseurakunnan aikana ja siitä eteenpäin. ”Jeesus sanoi Pietarille: ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani” (Matt. 16:18).
Jeesus puhuu yleismaallisesta seurakunnasta eli kaikista uskovista kristityistä ja kysymyksessä on universaalinen seurakunta.
Paikallisseurakuntia ovat mm. Jerusalemin (Ap. t. 2: 47, 5:11, 8:1, 11:22), Efeson (Ap. t. 20:17), Korinton (1. Kor. 1:2), Filippin (Fil. 1:1) jne. seurakunnat. Sitten alkoi syntyä paikallisseurakuntia myös pakanoiden keskuuteen, esim. Atiokiaan (Ap. t. 11:20,21, 26). Antiokiasta alkoikin varsinainen lähetystyö.
Seurakunnan syntyvaiheesta on erilaisia käsityksiä
1. Helluntain tapahtumien johdosta syntyi uskovien yhteys. Tämä tukee sitä ajatusta, että näin ensimmäinen paikallisseurakunta aloitti toimintansa helluntaina.
2. Seurakunnan synty nähdään myös siten, että kristillinen seurakunta oli muodollisesti olemassa jo pääsiäisen jälkeen. Se koostui Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Mutta helluntain tapahtumat ja Pyhän Hengen vuodatus teki seurakunnasta sen, miksi Jumala oli sen tarkoittanut. Se on karismaattinen ja evankelioiva yhteisö, jonka tehtävänä julistaa pelastussanoma kaikkeen maailmaan.
Seurakunta ei ole ihmisen keksintö, vaan se on ylhäältä syntynyt jumalallinen suunnitelma. ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:17-19).
Kreikankielinen nimi Pietari (Petros) on käännös arameankielisestä nimestä Keefa, joka merkitsee kiveä, kallio (nlohkaret)ta. Jeesus oli antanut Pietarille tämän nimen valitessaan hänet apostoliksi. Kallio on kreikaksi petra, vrt. Jes. 51:1, 2.
Seurakunta tarkoittaa siis Jumalan seurakuntaa joka on uskovien hengellinen yhteisö.
Tuonelan portit -sanonta, jossa verrataan pahan voimia linnoitettuun kaupunkiin.
Portit olivat ikään kuin keskitetysti kaupungin voiman merkki, vrt. 1. Moos. 22:17. Pahan voimat eivät voi voittaa Jeesuksen seurakuntaa.
Taivasten valtakunnan avaimet (Matt. 16:19). Raamatussa ”avaimet” tarkoittavat valtuutusta. Pietari on Jeesuksen valtuutettu lähettiläs. Myöhemmin annettiin samanlainen valtuus kaikille apostoleille. Heillä oli valta ”sitoa” ja ”päästää” (näitä sanoja käytettiin kirjanoppineista) ” 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt. 18:18).
Sitominen merkitsi jonkin asian selittämistä kielletyksi, ”päästäminen” taas sallituksi, ja apostolit saivat toimintavaltuudet johtaa ja ohjata seurakuntaa sillä sanalla, jota he julistivat.
Jeesus vaikuttaa ja hallitsee seurakunnassaan
Seurakunta on myös Hänen ruumiinsa ja kaikkien uskovien yhteisö. ”joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää” (Ef. 1:23). Tämän seurakunnan ”perustus on Jeesus Kristus eikä muuta perustusta voi kukaan laskea” (1. Kor. 3:11).
Hän on (tämän) seurakunnan kulmakivi. ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20). ”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, 5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” (1. Piet. 2:4-6).
Apostolien ja profeettain perustus. ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:20).
Itse Jeesus Kristus pitää koossa seurakunnan sanansa ja Pyhän Hengen voimansa kautta, ”sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. 19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:18-22).
Tämä perustus on niin luja ja varma ettei mikään vihollisvoima sitä voita. Seurakunta on valtakunta, johon kuoleman mahti ei ulotu. Jeesus on voittanut kuoleman mahdin ja vallan ylösnousemuksellaan kuolleista.
Fyysisen kuoleman kautta Jumalan lapsi siirtyy Taivaalliseen seurakuntaan ja elää siellä Jeesuksen ja edellä menneiden pyhien kanssa iankaikkisesti. Kuolema on voitettu. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”
Seurakunnan tärkein tehtävä
Jeesus sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslasiani…” Seurakunnan tärkein tehtävä on rukous ja julistaa evankeliumi kaikille kansoille. Lue Matt. 28:16-20, Mark. 16:14-18, Luuk. 24:44-49, Joh. 20:19-23, Ap. t. 1: 6-8.
Seurakunnassa on tehtäviä kaikille
Toimintamahdollisuuksia on runsaasti. Rukous, lapsityö, nuorten työ, laulu ja musiikki, teetupa, traktaatit, lehdet, kutsut, kirjanmyynti, keittiö, siivous, kotikäynnit, vanhukset, sairaat, sivuun jääneiden luona käyminen, TV, radio, lehdet, NetMission, äänentoisto jne. Rukoillen ja kysellen jokainen löytää paikkansa ja tehtäviä seurakunnassa.
Seurakunnan elämä paikallisseurakunnassa – hengellisessä kodissa
Jerusalemin seurakunta ei muodostunut kaikista Jerusalemin asukkaista. Ne, jotka ottivat sanan vastaan, kastettiin ja heistä tuli seurakunnan jäseniä Jerusalemin seurakuntaan, paikallisseurakuntaan. Näin tapahtui myös Antiokian, Efeson, Korintton paikkakunnilla ja muuallakin
Alkuseurakunnan käytäntö
Sananjulistus: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.” ( Ap. t. 2:1). Lue Pietarin puhe helluntaipäivänä, 14-40 jakeet.
Kaste, joka on ulkoinen todistus sisäisestä muutoksesta, Ap. t. 2:28, 41,42.
Neljä oleellista ykseyttä: apostolinen opetus, keskinäinen yhteys, leivän murtaminen ja rukous.
Diakonia, seitsemän diakonia valitaan, Ap. t. 6:1-7. Käytännölliset tehtävät.
Uskovat pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa (ehtoollisyhteys) ja rukouksissa. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap. t. 2:41, 42).
Kristillinen paikallisseurakunta kokoontui apostolisena aikana kodeissa ja julkisissa kokoontumispaikoissa. Kristillisiä temppeleitä tai rukoushuoneita ei vielä ollut. Niitä rakennettiin myöhemmin. Paavali sanoo Ateenassa: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä…sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme…” (Ap. t. 17:24-28).
Jumala asuu Jeesuksessa Kristuksessa ihmisessä jota Raamattu sanoo myös Pyhän Hengen temppeliksi. ” Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (1. Kor. 6:19). Meistä ei tule jumalia, mutta Hänen henkensä, Pyhä Henki tulee asumaan Jeesuksen verellä pestyyn sydämeemme. Lue Room. 8:14, 16.
Paikallisseurakuntaa tarvitaan uskovien hengellisen kasvun ja toiminnan edistämistä varten. Ja varjeltuakseen kaikenlaiselta sekavuudelta. ”sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”. (1. Kor. 14:33).
Terve oppi pitää elämän koossa
2. Tim. 4:2-5: ”saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. 3. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. 5. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
Seurakuntia varoitettiin Bileamin opista = kirota Israel, Nikolaiittain opista = evankeliumista poikkeava ryhmä sekä Iisebelin opista = haureus, hengellinen haureus. Näistä eksytyksistä kirjoitetaan Ilm. 2: 14,15,20, 23 ja rinnakkaisjakeissa viitataan Vanhaan testamenttiin. Nämä ovat vakavia Jumalan sanan vastaisia tekoja. Uskovia kehotetaan pysymään opinmukaisessa Sanassa.
Meidän tulee olla armollisia, rakastavia ja anteeksiantavia, mutta myös vakaumuksellisia. Siinä on voima ja meidät on kutsuttu rakentamaan seurakuntaa. Tätä varten Herra on säätänyt kullekin paikkakunnalle hengellisiä johtajia, vanhimpia ja sananpalvelijoita. ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. (Ef. 4:11, 12). Lue myös 1. Kor. 12:28, 1. Tim. 5:17, Hepr. 13:17 ja 1. Piet. 5:1-4.
Seurakuntaa tarvitaan uskovien keskinäistä ykseyttä varten. ”ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25).
Uskovien keskinäinen yhteys on äärettömän tärkeää. Me tässä yhteydessä virkistymme yhteisestä uskostamme, rakennumme ja rakennamme toinen toisiamme ja jaamme keskenämme ilot ja surut ja taakat rukoillen yhdessä hengessä. ” se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.”(Room. 1:12). Katso myös 1. Kor. 12:14-27 ja Gal. 6:2.
Seurakuntaa tarvitaan uskovien kasvamista ja opettamista varten. Voimme kasvaa terveesti Jumalan Sanan ja oikean opin tuntemisessa. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” (Hepr. 13:17). Katso myös. Ef. 4:11-16.
Kristittyjä kehotetaan kuuliaisuuteen paimenia kohtaan. Jumala on antanut heidät seurakuntaan apostoleiksi, profeetoiksi, evankelistoiksi, paimeniksi ja opettajiksi.
Seurakuntakuri
Seurakunnasta erottaminen. Tämä saattaa kuulostaa ankaralta lausunnolta. Mutta niin kuin luonnollisessa kodissakin on tietyt säännöt että järjestys ja turvallisuus säilyisi, samoin seurakunnassa Jumalan Sana opastaa oikeaan, terveeseen ja turvalliseen elämään.
Jos synti ja paheet on tulleet mukaan ja asiassa ei ole tapahtunut parannusta silloin tulee kysymykseen merkitseminen ja myöhemmin seurakunnasta erottaminen. Pois poikennutta kohtaan tulee osoittaa paljon kärsivällisyyttä, armoa ja anteeksiantamusta. Nöyrtyvälle ja katuvalle tulee aina osoittaa, että ovi on auki ja hän voi palata takaisin seurakuntayhteyteen.
1. Tim. 1:18-20: ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksi …taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneeet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettavaksi, etteivät enää pilkkaisi”. Lue myös 2. Tim. 2:16-18.
Merkitseminen, lue 1. Tim.3:10-15, 2. Tess. 3:14 ja 1.Tim. 4:2. Seurakuntapalvelijoiden ominaisuuksia, varoitus kurittomasta elämästä ja turtunut (paatunut) omatunto.
Kahdenkeskinen nuhtelu, lue Matt. 18:15-17. Voita veljesi takaisin!
Erottaminen, lue 1. Kor. 5:13. Paavali nuhtelee moraalittomuudesta
Seurakunnasta erottaminen on raamatullinen toimenpide. Erottamisen suorittaa vanhimmisto ja ilmoittaa siitä seurakunnalle, Ap. t. 15:6, 22 ja 1. Kor. 5:4-5. Seurakunnasta erottaminen on vakava asia. Toimenpide pannaan käytäntöön äärimmäisissä tapauksissa ja sen tarkoitus tulee olla sielunhoidollinen. ”että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä” (1. Kor. 5:5).
Kylväjävertaus
”Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.” (Matt. 13:37-38). Kylväjävertauksessa on otettava huomioon seuraavaa. Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma (ei seurakunta). Hyvä siemen on valtakunnan (Jumalan) lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
Seurakunta on siis pyhien yhteys, Jumalalle erotettujen yhteisö, hengellinen koti. ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11.Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6:9-11).
Uuden testamentin mukaan seurakuntaan kuuluvat ainoastaan uudestisyntyneet ihmiset.
Hengellinen yhteisö, seurakunta on tärkeä tämänkin ajan ihmiselle. Monet tulevat todellakin vaikeista olosuhteista ja rikkinäisinä uskoon. Uskovat tarvitsevat hengellisen kodin. Siinä voi kokea ja saada lämpöä, rakkautta, armoa ja taivaallista ruokaa, niin että voi kasvaa ja vahvistua Herran tuntemisessa. Ilman seurakuntaa ja seurakunta yhteyttä ihminen voi joutua eksyksiin.
Uhraaminen
Voimme olla mukana antamalla varoistamme mitä Jumala on meille siunannut ja tehdä sisälähetys ja ulkolähetystyötä. Tämä sisältyy lähetyskäskyyn.
Evankeliumi, pelastussanoma on ilmaista, se ei maksa mitään, mutta sanoman eteenpäin saattamisesta koituu kuluja. Raamattu sanoo: ”Työmies on ruokansa ansainnut” (Matt. 10:10). 1. Tim. 5:18: Sillä Raamattu sanoo: ”Älä sido puivan härän suuta”, ja ”Työmies on palkkansa ansainnut”. Katso myös. Luuk. 10:7 ja 1. Kor. 9:9.
Jokainen ihminen tarvitsee toimeentulonsa. Ja sitten on muitakin kuluja. Esim. Kiinteistökulut, evankeliointiin tarvittava materiaali ym. kulut. Uusi testamentti opastaa seurakunnan talouden hoidossa jäsenten vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Mitään pakollisia jäsenmaksuja ei ollut alkuseurakunnassa eikä niitä ole nykyisinkään vapaissa seurakunnissa.
Alkuseurakunnassa uskoon tuleminen vaikutti kiitollisuutta Pelastajalleen ja uskovat uhrasivat omasta halustaan; pyytäen saada antaa rahaa ja omaisuutta seurakunnalle ja sitä kautta avun tarvitsijoille. Uhraamisesta Paavali kirjoittaa Korintton seurakunnalle. ”Antakoon kukin niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7).
Loppusanat
Jumala on luvannut siunauksensa seurakunnan keskelle aina yksilö uskovaa varten. On turvallista olla Jeesuksen kanssa ja jäsen Jumalan seurakunnassa. Hän on lähetyskäskyssään luvannut. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).
Tämän armotalousaikakauden lopulla Jeesus tulee hakemaan universaalisen seurakuntansa ylös kirkkauteen. Tämäkin Keuruun Betania helluntaiseurakunta lukeutuu hengellisenä kotina siihen maailman laajuiseen Kristilliseen yhteisöön joille kuuluu sanat. ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).
Raamatun kirjoitusten viimeiset sanat: ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen ” (Ilm.22:20, 21).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.