isäni teki 2 kk sitten itsemurhan ja en ole vielä päässyt yli koska isä oli mulle tosi tärkeä.... jos joillakin on itsemurhan tehneitä läheisiä ottakaa yhteyttä
itsemurha
girl87
71061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta ei kai ole sanoja joilla voisi pyyhkiä suruasi pois. Sinun on nyt vain yritettävä kestää ja elää elämääsi eteenpäin. Jatkaa vaikka pahalta tuntuu. Jonain päivänä suru hellittää, mutta siihen saakka koita kestää. Rukoilen puolestasi ja toivon että näet myös tässä kesässä jotain kauniita asioita joilla voit hyväillä pahoittunutta mieltäsi. Suojelusenkelisi kulkee kanssasi, voit keskustella hänen kanssaan ajatuksin. Kenties saatat kuulla hänen puhuvan sinulle ajatuksin. Otan kuitenkin osaa suruusi, sillä se kosketti myöskin minua kirjoituksesi kautta. Katso aina kuitenkin eteenpäin sillä siellä jossain on valo joka odottaa meitä kaikkia. Rakkaudella sinulle
se oli tosi kauniisti sanottu kiitos=)
Isäni ja joitakin sukulaisiani ovat tehneet omakohtaisen ratkaisun.
Me emme voi tietää niitä syitä jotka tuohon ratkaisun ovat johtaneet. Voimme ainoastaan yrittää keventää jäljelle jääneiden kuormaa. näistä asioista ei saa syyllistää ketään.
Pyydä isääsi kulkemaan siellä toisella puolen kohti valoa. Voit rukoilla, samalla koeta irroittaa surun verkko ympäriltäsi. Sinulle jäi muistot.
Kun minulta on siirtynyt rakkaita tuolle toiselle puolen ajattelen heidän lähteneen pitkälle matkalle, jonne itsekin lähden jonakin päivänä. Sitten siellä oikeassa kodissa kotaamme jälleen.
Voimia ja siunausta elämääsi
minun rakkaani on yrittänyt useamman kerran itsemurhaa jo,onneksi siinä onnistumatta...olen niin pahoillani,itse olen jo ruvennut ajattelemaan niin,että olisiko itsemurhakin ennalta määrätty kuolintapa joillekin ihmisille,siinä missä sairaus tai onnettomuuskin? kuka tietää...sillä voin sinua lohduttaa,että tuska helpottaa aikaa myöden,semmoinen on ihmisluonto,onneksi.Isäsi kohtaloa älä murehdi,sillä hyvään paikkaan meni ihan varmasti,siitä ei ole epäilystäkään. Hän teki ratkaisun,jota muiden on turha pohtia miksi tai syyttää itseään,sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi...:( voimia ja anna surulle aikaa, suru paranee vain suremalla aikansa.
Rakas-Maria ota yhteyttä sivuille www.itsemurhantehneidenlaheiset.net.
Sieltä saa tietoa vertaistukiryhmistä eri puolilla Suomea.
Perkeleen paskan tärkeä! Nyt se on kuollut, hengiltä kuoliaaksi, nukkunut pois, siirtynyt oikosääristen pataljoonaan. Jouti kuollakin, perhanan juoppo.
EI SURETA! Sano eläville asiasi.
Jotain käytöstapoja luulisi ihmisillä olevan.
Mutta ei niin ei.
Jos et kykene tuntemaan empatiaa läheisen menettäneen ihmisen kohdalla, niin ei Sinun sitä tarvitse täällä kailottaa.