.
Nykyisen läntisen elämänmenon myötätuulessa on suorastaan vastenmielistä muistaa vielä taannoin vallinnutta Hakaniemen ulkoparlamentaarisen pakkovalan aikaa. Vielä taannoin, Vanhanen 1. hallituksen toiminnassa esiintyi tuota keskustaoikeistolaisen elämänmallin kannalta pahaa vasemmalle vetävää painetta.
Kuten nykyisin jo avoimesti keskustellaan, oli tuolloin 2003-2006 kyse Marxin oppien muunnelman, koivistolais-bernsteinilaisen verettömän vallankumouksen yrityksen, proletariaatin diktatuurin viimeiset ponnistukset, itse asiassa täällä epäonnistuneen yhteiskuntamme lopullisen sosialisoinnin kuolonkorina, jonka yrittämisen pakkoa kantoi päällään näinkin pitkään vain SDP-SAK:n käsiin solutettu laiton valta, tuon ”epäpyhän yhtymän” perustuslakimme vastainen asema politiikkamme ulkoparlamentaarisena pakottajana.
Punaisen vaaran, - sosializmus und kommunizmus -uhkaa ei suinkaan ole tyystin voitettu, vaikka siitä saatiinkin 2007 maalisvaaleissa komea voitto. Siksi ei keskustassakaan pidä tuudittautua petolliseen onnen tunteeseen saatikka pikkupolitikoinnin ja aika ajoin päätään nostavan kokoomuslaisten nokittelun asiattomuuksiin, vaan tulee keskittyä porvariyhteistyön lujittamiseen ja keskustalaisen maailmanmallin tunnetuksi tekemiseen.
Alempana olevan liitteen mukaista aikaa ja ajatuksia esiintyi vielä huhtikuussa 2005, siis vain 2,5 vuotta sitten!
Otan "haulit himaan" Keskusta –Kokoomus -yhteistyön välttämättömyyden jatkuvasta esilläpidosta tälläkin saitilla.
Teema oli ja on edelleenkin aggressioita herättävä aihe saitilla valtaa pitävien Keskusta-vihaajien, useimpien ääripunikkien ja muidenkin änkyröitten keskuudessa.
Kun nyt tarkastellaan Vanhanen 2. aikaansaannoksia, on joitakin tummia alueita lukuun ottamatta kirjattava paljon hyvää, jatkuvaa nousevaa kansallista menestystarinaamme. Ensimmäinen todella nousevissa suhdanteissa toimiva historiallinen vuosi on täyttyessään todistamassa poliittisen linjamme oikeaksi;
SDP-SAK:n riisuminen vallasta ajamalla sossut ulos valtioneuvostosta aiheutti Hakaniemessä sen jonka tulemista ainakin meikäläisten joukoissa on osattu odottaa jo Koiviston pahan ajan, 1982 alkupäivistä.
Vaaleissa 2007 paljastui hakaniemeläisten historiallinen kaksinaamaisuus, sossujen suuri punainen valhe kaikessa törkyisyydessään, ja mikä parasta paljastajina toimivat itse SDP-SAK:n terävimmän johdon poliitikot ja likaisten temppujen osaajat!!
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen Keskustan nousun avaintekijänä
***********************************************************************
Näin on hyvä mutta vauhtia pitää lisätä sillä:
Keskustan todellisen vallan esiin päästäminen edellyttää edelleenkin Jarmo Korhosen linjausten mukaisia muutoksia Apollolla ja sen kautta Keskustan johdon toiminnassa.
Vaikka onkin jo täysin selvää että Keskustan puoluekokouksen valinta 2006 Oulussa oli oikeaan osunut ja puolueella myös todella tarpeellinen laatuaan - pelastihan Korhosen "uusi luuta" Keskustan oppositiolta 2007 vaaleissa - on työtä vielä yllin kyllin edessä. Totta on että Korhonen on nostanut määrätietoisella toiminnallaan merkittävästi Keskusta profiilia, mutta myös on selvää että Oulussa Korhoselle hävinneen Vanhasen suosikin Mikko Alkion kannattaneiden joukoissa on monia jotka soisivat henkilökohtaisista syistään Korhosen epäonnistuvan.
Vanhaselle lisäkolutusta avoimuudessa ja ryhdikkyydessä
*****************************************************************
Vanhasen media-käyttäytyminen, lähes säälittävät oikeusprosessit, nuo itsensä aiheuttamat häiriö, joista sitten johdetut kunniansa perään ruohonjuuritasolla huhuilut pitää Keskustan pääkonttorin ja todellisten poliittisten osaajien saattaa heti päätökselleen. Yhteensä: Sovinto vaikka laihempikin Susan Kurosen kanssa ja jutut ulos Käräjiltä, puolin ja toisin.
Se tarkoittaisi myös Vanhasen jättämistä ja asettamista luokalle ja laiskanläksylle tiettyjen perusasioitten paremman hoitamisen kannalta.
ensi hätään se jo riittää kun pelataan VAIN yhdellä julkisella pakalla, kaikki kortit näkyvissä median, erityisesti omien kannattajien ja laajemmin koko kansan suuntaan todellisissa kahdensuuntaisissa yhteyksissä.
Avoin, aktiivinen kommunikointi johtaa kuin itsestään Keskustalle myönteisen suuntaan, josta selvät merkit nähtiin yli puoluerajojen ylittävän kannatuksen suhteen kun 141 - artiklan omituisen menettelyn mukana joutuivat tuottajat liemeen.
Tuo aihe osoitti, että Keskustan heikkous ja osaamattomuus mediakäyttäytymisessä eritoten suurten taajamien kansajoukkojen suhteen poistuu itsestään kun vain pidetään omat ovet avoimina ja katsotaan silmiin vastapuolta sen kanssa asioitaessa.
Tärkeätä on omien virheiden nopea tunnustaminen ja avoin käsittely. Se johtaa nopeimmin asiasta seuraavaan, uusiin parempiin aiheisiin. Siksi salailu, puolitotuudet ja säälittävät Käräjillä oman kunnian perään kyselyt ovat pahaa myrkkyä poliittiselle johtajalle ja myös edustamansa ryhmän imagolle. Epäselvät aikeet, turha kukkoilu ja poukkoilu hämärtää kuvaa puolueesta ja pahimmillaan vaikuttaa kriittisesti sen kannatuslukuihin.
**
Näin juttu eteni huhtikuussa 2005, jolloin SAK-SDP:n mielivalta oli asiassa kuin asiassa pääosassa kansallista politiikkaa tehtäessä:
''leike:
Miten keskustalainen sietää SDP-SAK:ta?
****************************************
Keskustalaisena koen täysin mahdottoman mitenkään sietää saatikka hyväksyä työministeriön (SDP-linnake) taannoista ukaasia sen ilmoittaessa haluttomuutensa olla mitenkään puuttumatta SAK:n laittomiin rikollisiin kiristystoimiin!
Painotan lisäksi: Termi ”työtaistelu” on SAK:n terroristein suussa ja heidän käskyläisenään toimivassa mediassa yhteiskuntaan ja laillista menoa vastaan suunnattua irvokasta pilkkaa!
Hallituksen hymistely on vastuutonta näpertelyä kun sen vaikenemisen valossa arvioidaan työväenliikkeen linnakkeen esiintymistä! SDP-SAK:n käytös on laillista menoa avoimesti pilkkaavaa, raakaa ja herjaavaa esiintymisestä, yhteiskuntarauhasta piittaamattomuutta öykkäämistä!
Muutos laajalla rintamalla käyntiin nyt!
*****************************************
Sivistysvaltion turvaamisen sekä yrittäjien ja keskiluokan elinehtojen laadun parantamisen kannalta on keskusta-oikeistolainen liittokunta saatava nyt toimimaan!
JOS YHTEISTYÖ EI TOTEUDU, niin Hakaniemen punakoneen sorto jatkuu ja EU-perustuslain myötä se betonoituu ja vie maan ja kansan lopulliselle banaanivaltion kehityskurssille.
Siispä on toivo pantava Kataisen ja Kokoomuksen suunnalle ja samalla siirryttävä avoimeen arvokeskusteluun Keskustan ja Kokoomuksen kesken.
Pidän varmana että painotettu listaus toimeen laitettavien pääasioitten suhteen on kummassakin leirissä lähes identtinen samoin kuin asioitten kronologinen järjestys.
os. koko juttuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008054785#22000000008054785
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Nykyisen läntisen elämänmenon myötätuulessa on suorastaan vastenmielistä muistaa vielä taannoin vallinnutta Hakaniemen ulkoparlamentaarisen pakkovalan aikaa. Vielä taannoin, Vanhanen 1. hallituksen toiminnassa esiintyi tuota keskustaoikeistolaisen elämänmallin kannalta pahaa vasemmalle vetävää painetta.
Kuten nykyisin jo avoimesti keskustellaan, oli tuolloin 2003-2006 kyse Marxin oppien muunnelman, koivistolais-bernsteinilaisen verettömän vallankumouksen yrityksen, proletariaatin diktatuurin viimeiset ponnistukset, itse asiassa täällä epäonnistuneen yhteiskuntamme lopullisen sosialisoinnin kuolonkorina, jonka yrittämisen pakkoa kantoi päällään näinkin pitkään vain SDP-SAK:n käsiin solutettu laiton valta, tuon ”epäpyhän yhtymän” perustuslakimme vastainen asema politiikkamme ulkoparlamentaarisena pakottajana.
Punaisen vaaran, - sosializmus und kommunizmus -uhkaa ei suinkaan ole tyystin voitettu, vaikka siitä saatiinkin 2007 maalisvaaleissa komea voitto. Siksi ei keskustassakaan pidä tuudittautua petolliseen onnen tunteeseen saatikka pikkupolitikoinnin ja aika ajoin päätään nostavan kokoomuslaisten nokittelun asiattomuuksiin, vaan tulee keskittyä porvariyhteistyön lujittamiseen ja keskustalaisen maailmanmallin tunnetuksi tekemiseen.
Alempana olevan liitteen mukaista aikaa ja ajatuksia esiintyi vielä huhtikuussa 2005, siis vain 2,5 vuotta sitten!
Otan "haulit himaan" Keskusta –Kokoomus -yhteistyön välttämättömyyden jatkuvasta esilläpidosta tälläkin saitilla.
Teema oli ja on edelleenkin aggressioita herättävä aihe saitilla valtaa pitävien Keskusta-vihaajien, useimpien ääripunikkien ja muidenkin änkyröitten keskuudessa.
Kun nyt tarkastellaan Vanhanen 2. aikaansaannoksia, on joitakin tummia alueita lukuun ottamatta kirjattava paljon hyvää, jatkuvaa nousevaa kansallista menestystarinaamme. Ensimmäinen todella nousevissa suhdanteissa toimiva historiallinen vuosi on täyttyessään todistamassa poliittisen linjamme oikeaksi;
SDP-SAK:n riisuminen vallasta ajamalla sossut ulos valtioneuvostosta aiheutti Hakaniemessä sen jonka tulemista ainakin meikäläisten joukoissa on osattu odottaa jo Koiviston pahan ajan, 1982 alkupäivistä.
Vaaleissa 2007 paljastui hakaniemeläisten historiallinen kaksinaamaisuus, sossujen suuri punainen valhe kaikessa törkyisyydessään, ja mikä parasta paljastajina toimivat itse SDP-SAK:n terävimmän johdon poliitikot ja likaisten temppujen osaajat!!
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen Keskustan nousun avaintekijänä
***********************************************************************
Näin on hyvä mutta vauhtia pitää lisätä sillä:
Keskustan todellisen vallan esiin päästäminen edellyttää edelleenkin Jarmo Korhosen linjausten mukaisia muutoksia Apollolla ja sen kautta Keskustan johdon toiminnassa.
Vaikka onkin jo täysin selvää että Keskustan puoluekokouksen valinta 2006 Oulussa oli oikeaan osunut ja puolueella myös todella tarpeellinen laatuaan - pelastihan Korhosen "uusi luuta" Keskustan oppositiolta 2007 vaaleissa - on työtä vielä yllin kyllin edessä. Totta on että Korhonen on nostanut määrätietoisella toiminnallaan merkittävästi Keskusta profiilia, mutta myös on selvää että Oulussa Korhoselle hävinneen Vanhasen suosikin Mikko Alkion kannattaneiden joukoissa on monia jotka soisivat henkilökohtaisista syistään Korhosen epäonnistuvan.
Vanhaselle lisäkolutusta avoimuudessa ja ryhdikkyydessä
*****************************************************************
Vanhasen media-käyttäytyminen, lähes säälittävät oikeusprosessit, nuo itsensä aiheuttamat häiriö, joista sitten johdetut kunniansa perään ruohonjuuritasolla huhuilut pitää Keskustan pääkonttorin ja todellisten poliittisten osaajien saattaa heti päätökselleen. Yhteensä: Sovinto vaikka laihempikin Susan Kurosen kanssa ja jutut ulos Käräjiltä, puolin ja toisin.
Se tarkoittaisi myös Vanhasen jättämistä ja asettamista luokalle ja laiskanläksylle tiettyjen perusasioitten paremman hoitamisen kannalta.
ensi hätään se jo riittää kun pelataan VAIN yhdellä julkisella pakalla, kaikki kortit näkyvissä median, erityisesti omien kannattajien ja laajemmin koko kansan suuntaan todellisissa kahdensuuntaisissa yhteyksissä.
Avoin, aktiivinen kommunikointi johtaa kuin itsestään Keskustalle myönteisen suuntaan, josta selvät merkit nähtiin yli puoluerajojen ylittävän kannatuksen suhteen kun 141 - artiklan omituisen menettelyn mukana joutuivat tuottajat liemeen.
Tuo aihe osoitti, että Keskustan heikkous ja osaamattomuus mediakäyttäytymisessä eritoten suurten taajamien kansajoukkojen suhteen poistuu itsestään kun vain pidetään omat ovet avoimina ja katsotaan silmiin vastapuolta sen kanssa asioitaessa.
Tärkeätä on omien virheiden nopea tunnustaminen ja avoin käsittely. Se johtaa nopeimmin asiasta seuraavaan, uusiin parempiin aiheisiin. Siksi salailu, puolitotuudet ja säälittävät Käräjillä oman kunnian perään kyselyt ovat pahaa myrkkyä poliittiselle johtajalle ja myös edustamansa ryhmän imagolle. Epäselvät aikeet, turha kukkoilu ja poukkoilu hämärtää kuvaa puolueesta ja pahimmillaan vaikuttaa kriittisesti sen kannatuslukuihin.
**
Näin juttu eteni huhtikuussa 2005, jolloin SAK-SDP:n mielivalta oli asiassa kuin asiassa pääosassa kansallista politiikkaa tehtäessä:
''leike:
Miten keskustalainen sietää SDP-SAK:ta?
****************************************
Keskustalaisena koen täysin mahdottoman mitenkään sietää saatikka hyväksyä työministeriön (SDP-linnake) taannoista ukaasia sen ilmoittaessa haluttomuutensa olla mitenkään puuttumatta SAK:n laittomiin rikollisiin kiristystoimiin!
Painotan lisäksi: Termi ”työtaistelu” on SAK:n terroristein suussa ja heidän käskyläisenään toimivassa mediassa yhteiskuntaan ja laillista menoa vastaan suunnattua irvokasta pilkkaa!
Hallituksen hymistely on vastuutonta näpertelyä kun sen vaikenemisen valossa arvioidaan työväenliikkeen linnakkeen esiintymistä! SDP-SAK:n käytös on laillista menoa avoimesti pilkkaavaa, raakaa ja herjaavaa esiintymisestä, yhteiskuntarauhasta piittaamattomuutta öykkäämistä!
Muutos laajalla rintamalla käyntiin nyt!
*****************************************
Sivistysvaltion turvaamisen sekä yrittäjien ja keskiluokan elinehtojen laadun parantamisen kannalta on keskusta-oikeistolainen liittokunta saatava nyt toimimaan!
JOS YHTEISTYÖ EI TOTEUDU, niin Hakaniemen punakoneen sorto jatkuu ja EU-perustuslain myötä se betonoituu ja vie maan ja kansan lopulliselle banaanivaltion kehityskurssille.
Siispä on toivo pantava Kataisen ja Kokoomuksen suunnalle ja samalla siirryttävä avoimeen arvokeskusteluun Keskustan ja Kokoomuksen kesken.
Pidän varmana että painotettu listaus toimeen laitettavien pääasioitten suhteen on kummassakin leirissä lähes identtinen samoin kuin asioitten kronologinen järjestys.
os. koko juttuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008054785#22000000008054785
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keskustan kenttä kyllä tietää mitä se haluaa, mutta "perinteinen kokouskäyttäyminen" on keskustalaisessa pidättyväisyydessä erityisen korostunutta, ts, odotetaan että joku tekee aloitteen, arastellaan, varotaan liikaakin, eikä tunneta maakuntasarjan ulkopuolista maailmaa. Monessa muussa puolueessa olisi Vanhasen tyyppinen puheenjohta mennyt jo moneen kertaan vaihtoon.
Ei se ole niinkään sanottua että Korhosen tie olisi jatkuvalla menestyksellä silattua. Lankian aikaisesta organisaatiosta on vielä joitakin jarruja Apollolla, ja heikkä on päätehtävänä korhoskaisten kampittaminen. Kyse on vallasta ja saavutettujen asemien säilyttämisestä. Kampittajille riittää motiiviksi oman aseman säilyttäminen.
Tuskin Apollolla on enää montaakaan Jarmon todellista vastustajaa. Suurin osa nykyisestä organisaatiosta on Jarmon "omia" miehiä.
Pääkaupnkiseudun piirien suunnalta saattaa kyllä löytyä vastahankaa, eikä monikaan tiedä lestadiolaisten kantaa Korhosen aika ajoin koviin otteisiin.
Avointa vastustusta ei ole esiintynyt, eikä puoluekokouksessakaan Korhosen valinta olisi ehkä onnistunut jos lestadiolaiset olisivat olleet suurella joukolla häntä vastaan.
Mikko Alkion tappion tunnustaminen kuuluu pakon sanelemana reaalipolitiikkaan. Vanhanen lienee suosikkinsa tappiosta jo jotenkin selvinnyt, ei hän ainakaan ulospäin näytä tunteitaan.
Vaikka Korhosen vastustus onkin ollut tietyllä tavalla näkyvää viime kesänä Kiviniemi-Korhonen nokitteluna, niin silti: Kuka tai ketkä muut rohkenisivat asettua häntä julkisesti vastustamaan?
Mistä löytyy istuvalle pääministerille vastaehdokas ensi kesän puoluekokoukseen mennessä?
Miten sitten kävisi jos Vanhanen häviäisi, tulisiko hänen voittajastaan automaattisesti uusi pääministeri?
terveiset ylläpidosta!
Olet varsinainen hauskuuden pilaaja.
Oliko pakko sekoittaa monologi, joka olisi saattanut saavuttaa uskomattomat ulottuvuudet, jos et olisi keskeyttänyt?
...