...syntisiä.
Ei ole ihmistä, joka ei olisi koskaan tehnyt mitään väärää, syntiä.
Mutta synneistä voi olla eri mieltä, mikä on syntiä, ja mikä ei.
Riippuu ensinnäkin siitä, mikä on uskonnoltaan.
Itsekin olen syntinen...
Olen syyllistynyt yhdeksän saatanallisen synnin kuudenteen syntiin.
Ei ole ihmistä, joka ei olisi koskaan tehnyt mitään väärää, syntiä.
Mutta synneistä voi olla eri mieltä, mikä on syntiä, ja mikä ei.
Riippuu ensinnäkin siitä, mikä on uskonnoltaan.
Itsekin olen syntinen...
Olen syyllistynyt yhdeksän saatanallisen synnin kuudenteen syntiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en ole syntinen! Synti on uskonlahkojen määrittely oikeasta ja väärästä. Minä en kuulun yhteenkään uskonlahkoon, enkä usko yhdenkään oppeihin. Tämä tarkoittaa sitä, että en voi rikkoa ko. sääntöjä. En, vaikka kuinka joku uskovainen yrittää asiaa todistella omien oppiensa mukaisesti.
Jos puhutaan synnistä todellisena elämään kuuluvana asiana - faktana - on sitten määriteltävä mikä sitä on ja mikä ei. Ehdottomasti ja sitovasti. Huomioiden kaikkien kirkkokuntien ja lahkojen opit ja säännöt. Ja lopuksi laatimalla asiasta yhteinen sopimus. Onnistuuko?
Muussa tapauksessa koko synti on yksittäisten lahkojen ja kirkkokuntien omia käsityksiä ja sääntöjä.
En koe suurtakaan häpeää tai pahaa vaikkapa verenluovutuksesta. Sehän on eräässä porukassa kamala synti, vaikka sillä saatetaan pelastaa ihmishenki. Siis lahkon säännöt menevät ihmiselämän edelle. Jumalallista armoa?
Saati, että huutaisin anteeksiantoa kuunnellessani hanurinsoittoa. Puhumattakaan ehkäisystä...
Sellaista se synti...
Synneistä voi olla montaa mieltä, mikä määritellään synniksi, ja mikä taas ei.
Mutta etkö koskaan eläessäsi ole tuntenut tekeväsi jtn väärin -
Syntiä?
Älä sekoita asioita! Väärintekeminen on ihan eri asia, kuin synti.
Olen tehnyt väärin, olen rikkonut lakia, mutta ei ne syntejä olleet.
Enkä oikein jaksa uskoa tekeväni väärin - syntiä - vaikkapa syömällä mustamakkaraa tai käyttämällä kondomia. Molemmathan on kiellettyjä eräissä lahkoissa.
Mutta en myöskään aio ampua tytärtäni hänen seurustelusuhteen takia. Se taas olisi jopa toivottavaa eräässä uskonnossa, kun tytär tekee syntiä seurustelemalla itse valitsemansa miehen kanssa tietämättäni onko mies "vääräoppinen".
Ovatko eri uskonlahkot ottaneet itselleen oikeuden määritellä oikea ja väärä? Kaikki väärinteot ovat syntejä ja kaikki hyvät teot ovat jonkin jumalhahmon tahdonmukaisia? Onko uskonlahkot ja kirkkokunnat monopolisoineet hyvän elämän vaatimukset ja tunnusmerkit?
Aion huomennakin tehdä "syntiä" ja ihan tahallisesti. Mutta en aio tehdä tahallisesti väärin - saati, että rikkoisin lakia. Enkä tunne mitään syyllisyyttä tai anteeksipyytämisen tarvetta.
Mutta ovathan synnit vääryyttä..?
No joo, ihan sama minulle.