Otetaanpa esimerkki Jumalan anteeksiannosta sen vaikutuksesta ihmisen jokapäiväiseen, maalliseen elämään hiukan "hankalammassa" tilanteessa:
Hurjastelen autollani ja tapan kaksi lasta tekoni seurauksena.
Maallinen tuomioistuin tulee toki minut tästä tuomitsemaan ja yhteiskunnan puolelta olen rangaistuksen kärsittyäni saanut anteeksi.
Tämä ei kuitenkaan muuttaisi tapahtunutta, itselleni tuskin kuitenkaan voisin anteeksi antaa. Epäilen myös, että teostani kärsivät lasten vanhemmat eivät hevin antaisi anteeksi.
Entäpä jos tulen tässä vaiheessa uskoon. Nyt saan anteeksi myös Jumalalta ja kuten sanotaan: syntini ovat pois annettu. Omatuntoni olisi siis nyt puhdas? Näinkö helppoa se on?
Usein esim. entiset rikolliset tuntuvat olevan alttiimpia uskoontulolle, kuin ns. kunnon kansalaiset. Onko tässä kuitenkin kyse lopulta vain itsekkyydestä? Oman mielenrauhan "ansaitsemisesta" uskoontulon kautta.
Onko uskoon tulleella, pahoihin tekoihin syyllistyneellä uskontulon jälkeen moraalista velvollisuutta pyrkiä hyvittämään tekojensa seurauksia vai tarkoittaako tämä anteeksianto todellakin myös sitä, että omatunto on tämän jälkeen puhdas kaikkien ennen tehtyjen vääryyksien suhteen?
Hurjastelen autollani ja tapan kaksi lasta tekoni seurauksena.
Maallinen tuomioistuin tulee toki minut tästä tuomitsemaan ja yhteiskunnan puolelta olen rangaistuksen kärsittyäni saanut anteeksi.
Tämä ei kuitenkaan muuttaisi tapahtunutta, itselleni tuskin kuitenkaan voisin anteeksi antaa. Epäilen myös, että teostani kärsivät lasten vanhemmat eivät hevin antaisi anteeksi.
Entäpä jos tulen tässä vaiheessa uskoon. Nyt saan anteeksi myös Jumalalta ja kuten sanotaan: syntini ovat pois annettu. Omatuntoni olisi siis nyt puhdas? Näinkö helppoa se on?
Usein esim. entiset rikolliset tuntuvat olevan alttiimpia uskoontulolle, kuin ns. kunnon kansalaiset. Onko tässä kuitenkin kyse lopulta vain itsekkyydestä? Oman mielenrauhan "ansaitsemisesta" uskoontulon kautta.
Onko uskoon tulleella, pahoihin tekoihin syyllistyneellä uskontulon jälkeen moraalista velvollisuutta pyrkiä hyvittämään tekojensa seurauksia vai tarkoittaako tämä anteeksianto todellakin myös sitä, että omatunto on tämän jälkeen puhdas kaikkien ennen tehtyjen vääryyksien suhteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
paljon anteeksi,ja vähän rikkonut saa "vähän anteeksi" toisin sanoen,se vähän rikkonut saa juuri niin paljon anteeksi, mitä on rikkonutkin.Ja henkilöön ei katsota."Siivosyntinenkin"saa ne kaikki "pienet" syntinsäkin anteeksi,jos rupeaa tuntumaan siltä,että ne "painaa ja epämukavasti,niinkuin hiertää" ehdoton ehto on,että ne pitää pyytää Herralta anteeksi.
oli juttu rötöstelijästä , joka uskoon tultuaan oli ottanut pankkilainan maksaakseen niille joilta oli vienyt. oli sitten lukenut papiksi ja on nyt virassa Vihannin seurakunnassa.
Lehdessä oli kerran uutinen, jonka mukaan uskoon tullut rosvo otti ja meni tunnustamaan poliisille tekemänsä konnuudet.
Kyllä näitä tekonsa uhreileen hyvittäneitä löytyy niin uskvista, kuin ei-uskovistakin. Pitkän uran luoneelle konnalle se voi kyllä olla taloudellinen mahdottomuskin mutta etupäässä kuitenkin moraalinen kysymys. Oli uskossa tai ei.
on se omaan syyllisyyteen kaikkein tärkein osa anteeksi saamisessa.
*Omatunto puhdistetaan, ja pahat teot on sovitettu Jeesuksessa.
*Juuri Jeesuksen veri puhdistaa tuntomme, ja saa tunnon lakkaamaan syytötöksistä.
*Tämä voi tapahtua yhtälailla myös siivosyntiselle.
*Vaikka ei ole mitään mainittavaa tunolla, Jumalan laintunnossa voi tulla syylliseksi aivan samoin kuin vaikka murhamies.
*Tämä johtuu siitä, että Jumalan laki paljastaa syyllisyytemme Jumalan pyhän ja ankaran lain edessä, ja tämä JUmalan laki voi syyttää jokaikistä ihmistä Jeesuksen murhasta.
*Jokainen on syyllinen Jeesuksen kuolemaan, koska olemme Aadamissa ,hänen rikkomuksensa on yhtälailla meidän syyllisyys, olimmepa miten jumalisia ja hyviä kuin vain voimme olla itsessämme.
*Onhan sitten uskoontultuamme pyrittävä sovittamaan myös ihmisiä vastaan tehdyt rikkomuksemme.
*Siinä onkin jo sitten toinen asia, mitä pitää ja mitä ei tarvitse?
*Perussääntönä voi pitää sen, että tunnustaminenkaan ei saa vahingoittaa ketään toista. Ja aina kannattaa keskustella sielunhoitajan, luotetun sellaisen kanssa. *Jumala osoittaa kyllä kun sitä anoo, kuka on luotettava, ettei asia leviä suotta. Ei se tarkoita, että koko maailmalle pitää syntinsä tunnustaa.
*Kun Sana opettaa, että "tulee tehdä totuutta salatuimpaan saakka".
*
Riittää kunhan tunnustamme syntimme toinen toisellemme, Raamatun mukaan, ja Raamattu on tässä synti kysymyksessä se joka asiat ratkaisee.Miten tulee toimia!
*1Joh1:8-10.""
*
"Jokainen on syyllinen Jeesuksen kuolemaan"
häh? en ole edes pyytänyt syntyä! minä en todellakaan ala kantamaan vastuuta toisen kuolemasta, johon minulla ei henk koht ole osaa eikä arpaa. ei se minun vika ole.
sitä pelastusvarmuutta jonka väitit aiemmin olevan sinetin saaneilla.