Kysymys on melko yksinkertainen. Eli miksi uskot? Milloin aloit uskoa, mistä tiesit että Jumala on olemassa? Uskoisitko jos maailmassa ei olisi yhtään muuta toista uskovaa? Mistä tiedät että raamatun tekstit ovat tosia, ja Jumalan sanaa. Uskotko myös helvettiin ja saatanaan, enkeleihin ja taivaaseen. Ja muuten, älkää viitsikö siteerata raamatun tekstejä, niillä ei ole mitään todistusarvoa ellei usko Jumalaankaan.
Miksi uskot?
III
9346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Perusteellisempaa vastausta en juuri nyt ehdi kirjoittaa. Oma todistukseni voit lukea pakinasta :
http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Lue myös paikan muita kirjoituksia. esim. kirjoituksesta "Mihin uskoa ?" voit löytää vastauksia moniin kysymyksiin.
että jaksat mainostaa, jli.
Ihan järkevää tekstiä, vaikka jotkut teollisuusvertailut menivät mielestäni vähän mönkään... Uskontohan on selitys sille miksi maailma on olemassa ja tiede ei pysty sitä selittämään. Itse elän kuitenkin tiedottomuudessa, eli en usko Jumala-teoriaan. Tuskinpa kukaan tulee koskaan tietämäänkään...
sinä uskot että vain se mihin sinä uskot on ainoa oikeassa oleva usko? Sinähän et usko että Jumalaa on. Miksi jotain sellaista ei voisi olla olemassa sinun uskomisestasi huolimatta? Ja miksi joku toinen ihminen ei voisi uskoa tai tietää jotain muuta ja erinlaista kuin mihin sinä uskot? Missä on suvaitsevaisuus elämästäsi jollet osaa antaa arvoa toiselle ja hänen uskomuksilleen?
No ehkä tekstini olivat suvaitsemattomia. Jumalahan voi olla olemassa, sehän selittäisi kaiken. Ihmettelen mikä minussa on sitten erilaista... Mutta, jos nyt kuolisin ja heräisin maailman loppuessa, Jumalan tuomittavaksi, kyllä kovasti ihmettelisin... Itse en pysty uskomaan että tämä maailma on kaikki, Jumala loi vain tämän maailman. Jos hän on, hän on varmasti luonut jotain muutakin.
vähän vaikeaa vastata siteeraamatta raamattua,koska sisältäähän se sen sanan,jolle usko pohjaa...mutta mutta...
usko on totenapitämistä ja minä kyllä uskon,että Jumala on lähettänyt jeesuksen tänne sovittamamaan meidän syntimme,minun syntini.
uskon raamattuun.
uskoisinko jos olisin ainoa maailmassa,en tiedä.
vaikeaa on monta kertaa uskoa vaikkei olekaan ainoa.
minusta kyllä on joskus ihmeteltävää miksi meitä kielletään tukeutumasta raamattuun vaikka sen sanaan usko pohjaa..minusta on turvallisempaa lukea mitä siellä sanotaan ja tutkia sitä kuin uskoa mutu-tyyliin,siitä syntyy semmonen sekametelisoppa ettei pahemmasta väliä.
eksytykset syntyy monta kertaa just siitä,että hylätään raamatun sana.
miksi uskon? miksi en uskoisi?en osaa vastata mutta sen tiedän,etten enää haluasi elää ilman Jeesusta.
milloinko aloin uskoa??
olin etsikossa ja sain löytää,löysin perustan elämälleni.
huonoja vastauksia vai???no,vaikeaa on todella vastata tämmösiin kysymyksiin.
En minä usko, minä tiedän että on olemassa joku korkeampi joka johtaa askeleitani, auttaa ja kannustaa.
Olen saanut kokea ihmeitä ilman uskoa.
Se toinen paikka tuolla alhaalla, uskikset ovat niin helposti siitä puhumassa peloittelemassa ja toisia sinne työntämässä. Kun et päästä pahaa ajatuksiisi, ei se saa sinusta otetta.
Lue psalmi 91
Ei kukaan ihminen minuun uskoa istuttanut, ei ketään ollut opettamassa. En jäljitellyt ketään. Ja tiesin heti lähes varmaksi, ettei kukaan minua uskoisi, ellei itse olisi.. tullut uskoon.
Sama Jeesus, joka kysyi: mitä tahdot minun sinulle tekevän?
Tulin uskoon nuorena. Läheiseni kuolema sai miettimään elämän perusasioita, elämän tarkoitusta ja kuoleman sisältöä, taivasta ja helvettiä. Olin aika epätoivoinen kun ajattelin läheistäni, ja missä hän nyt olisi kuoltuaan. Yksi ilta rukoilin Jumalaa, jotta hän voisi ilmoittaa itsensä, jos olisi olemassa. Minulle tuli voimakas tunne, että Hän on läsnä, ja Hän halusi vakuuttaa minulle, että on olemassa, ja pitää huolta. Silloin tulin uskoon. POhdin paljon sitä, onko Jumala oikeasti olemassa myös järjellisesti ajatellen, mutta lopulta ratkaisu oli sydämen asia. Halusin uskoa, koska se tuntui oikealta ja hyvältä. Aluksi olin melko kiihkouskovainen - mutta myöhemmin olen vähän kasvanut ja aikuistunut myös uskoni kanssa. Nykyään ajattelen uskoni kasvaneen jo lapsuudesta, vaikka kotini ei erityisen hengellinen ollutkaan. Nykyään en voisi määritellä itseäni juurikaan kiihkouskovaiseksi, usko on enemmänkin sydämen asia, eikä moraalinen velvoite toimia jonkin uskovaismallin mukaan. Silti voi elää oikein ja hyvää elämää.
En tiedä uskoisinko jos maailmassa ei olisi ketään toista uskovaa, vaikea kuvitella tilannetta. En tiedä ovatko raamatuntekstit 'totta' tieteellisesti tai historiallisesti, mutta Raamatun sanoman ydin on mielestäni totta. Raamattua voi tulkita monella tapaa, ja on vaikea sanoa, jopa mahdoton, mikä on oikea tapa. Uskon myös, että on olemassa enkeleitä, taivas ja helvetti, ja saatana.
Loppuviimeksi on ihan sama, vaikka kristinusko olisikin väärässä kokonaan tai osittain, uskon silti mieluummin kuin olen uskomatta. Se vain kuuluu elämääni.