ja lihavuuden ongelmista.
Miksi täytyy moittia omia vanhempia siitä mitä he on ollut joskus.
Nyt on tilanne muuttunut, ja kuka sanoo, että mikä on välttämättä juuri se oikea tapa?
Voi ne vanhemmatkin tarvita rakkautta, ja voi tuntea väsymystäkin.
Varsinkin jos se kiitos siitä mitä on tehnyt, on se että heitä moititaan ja puhutaan muille vanhempien vioista ja virheistä.
Jos omat viat tuntee tarpeeksi hyvin, silloin sitä on aika arka puhumaan toisista mitään.
Miksi täytyy moittia omia vanhempia siitä mitä he on ollut joskus.
Nyt on tilanne muuttunut, ja kuka sanoo, että mikä on välttämättä juuri se oikea tapa?
Voi ne vanhemmatkin tarvita rakkautta, ja voi tuntea väsymystäkin.
Varsinkin jos se kiitos siitä mitä on tehnyt, on se että heitä moititaan ja puhutaan muille vanhempien vioista ja virheistä.
Jos omat viat tuntee tarpeeksi hyvin, silloin sitä on aika arka puhumaan toisista mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin, eihän sitä omia vanhempia saa mistään haukkua, vaikka he olisivatkin tehneet hallaa lapsensa terveydelle! joku raja kai pitää vanhempien kunnioituksella ja ymmärtämiselläkin olla? vai pitäisikö ongelmat lakaista maton alle ja ajatella että vanhemmilla oli syynsä?
vanhemmat ja lapsuudessa opetetut tavat vaan ovat monelle aika olennainen syy lihavuuteen. mutta kun tiedostaa tapansa ja mistä ne johtuvat, pystyy muuttumaan. siis se, että vanhemmilla on ollut osuutta huonojen elintapojen syntymisessä, ei tarkoita sitä että aikuinen ihminen voi syyttää lihavuudestaan vanhempiaan.
ei lapsia kannata tehdä, jos niistä ei pysty/halua huolehtia. tiedän, että elämä harvoin menee kuin elokuvissa, mutta Suomessa on harvalla asiat niin huonosti ettei lastaan voisi elättää ihan hyvin. apua kyllä useimmiten saa, jos siihen haluaa tarttua.
mielestäni kyllä kirjoitin ihan asiallisesti, mutta sinun mielestäsi minun olisi jotenkin pitänyt ruveta kaunistelemaan asioita tai vaieta. tiedän varsin hyvin, että vanhemmillani on omat ongelmansa, mutta eivät he paljoa edes yrittäneet tehdä asioita paremmin kun olin lapsi. ja minä maksan siitä. ainoa syy, miksi haluan tuoda nämä asiat julki, on se, ettei kukaan muu tekisi enää samaa virhettä.
ja omat vikani kyllä tiedostan kohtalaisesti, että kiitos vain varoituksesta :P
Jos aloittaja viittaa "kunnioita isääsi ja äitiäsi jne", niin kunnioitus on mielestäni hankittava. Ei se tule automaattisesti, olipa sitten millainen vanhempi tahansa. Jokainen tuntee välillä vihaa myös vanhempiaan kohtaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Tunne menee ohi ja toinen tulee tilalle. Kuvitteleeko aloittaja, ettei vanhemmat ole välillä kurkkua myöten täynnä lapsiaan?
Kyllä ne ruokailutavat opitaan kotona, ja jos olet oppinut paskat syömistavat, pitäisikö vanhempia vielä kiittää?
Kun vanhemmilla on omia ongelmia eikä niitä hoideta, lapset ovat kuin ilmapuntareita, joissa epävarma kotitilanne tulee tavalla tai toisella esiin. Valitettavan monessa perheessä rakkaus ja hyvänäpito tungetaan suuhun ruuan muodossa. Niin, että kyllä niillä vanhemmillakin olisi peiliin katsomista.
Tämä on aihe, joka saa minut aina raivon valtaan. Ihan omasta kokemuksesta. Enää en välitä niin paljon, sillä olenhan aikuinen ihminen, joka tekee omat valinnat. Nyt minun suuhuni ei tungeta mitä tahansa ja pystyn myös sanomaan EI, KIITOS! Toisenkin kerran, jos tarve vaatii eli tilanne on, että "ota ota". Otan, jos otan, en ota, jos en halua.
Eli turha aloittajan väittää, etteikö syömistapoja opita jo lapsena kotona. Missä muualla? Naapurissako?
Nyt aikuisina valitsemme itse mitä teemme, lapsena se ei ollut mahdollista.