Asiasta on lakikeskustelua

Tämähän ei mene essuluiden kalloon :D

"Lisäksi Karjalaan jääneestä omaisuudesta suoritettiin korvauksia ja maksaja oli valtio. Korvaukset eivät tietenkään määrällisesti kattaneet vahinkoa, mutta korvauksia ne olivat.

Lisäksi Suomen valtio suoritti erittäin merkittävät sotakorvaukset, joka osoittaa, että toimija oli valtio eivätkö kansalaiset.

Jos joku järkeilisi, että tilat kuuluisivat kuitenkin entisille omistajille, niin sitten valtio voisi ryhtyä perimään korvauksia ja sotakorvauksia heiltä takaisin.

Vuoden1944 omistajat olisi myös ongelmallinen kysymys, koska siellä oli paljokin pakkolunastettua maata tai pysyvästi puolustuslaitoksen käyttöön otettuja alueita.

Asian ydin on se, että omistusoikeus ei tosin vanhene, mutta karjalaisille voisi hurjalla mielikuvituksella keksiä jonkin saamisoikeuden eli valtio olisi heille velkaa. Ja saamisoikeus vanheni ennen kymmenessä vuodessa, nykyisin nopeammin.

Rajoitetut esineoikeudet ovat joka tapauksessa mennyttä - vaik haaveileekko joku päseväns takaisin Viipurissa sijaitsevaa alivuokralaishuoneeseen?

Sodan aikana jopa velat lakkasivat kasvamasta korkoa tiettynä ajanjaksona. Sellaista sanotaan moratorioksi.

Joten se siitä."

Markus Lehtipuu, Tuula Hölttä ja kumppanit ovat valitettavasti täysin kuuroja minkäänlaisille asia-argumenteille. Niiden esittäminen on aina vain kommunismia ja karjalaisten ihmisoikeuksien kieltämistä.