Sapattikäsky on ehdottomasti tärkein käskyistä koska juuri sen noudattaminen erottaa jyvät akanoista. Näimpä sapattikäskyn rikkominen on suurin synti. Syntejä ovat tietenkin myös väärät todistelut, huoraamiset, varastelemiset ja tapot, mutta niillä ei kuitenkaan ole samaa kadottavaa painoarvoa kuin sapatinrikkomisella.
Koska nyt sapatti on vain yhtenä päivänä viikossa, niin sapattikäskyäkään ei voi rikkoa kuin yhtenä päivänä viikossa. Tästä seuraa, että sapatinpitäjällä on vain 1/7 osan mahdollisuus syyllistyä vakavaan syntiin tiettynä ajanjaksona, verrattaessa häntä sellaiseen uskovaan, jolla ei tällaista tiettyyn päivään sidottua suuren synnin painotusta ole, vaan jolle kaikki synnit ovat yhtä suuria. - Tällainen ihminenhän voi joutua kiusaukseen tehdä suurta syntiä kaikkina seitsemänä päivänä viikossa kun taas sapatinpitäjä EI VOI sellaista tehdä kuin tuona yhtenä päivänä viikossa.
Edellisen perusteella voi päätellä muiden nuskovaisten olevan seitsemän kertaa (7) syntisempiä tai ainakin seitsemän (7) kertaisemmin uhanalaisia syntiin sortumiseen kuin sapatinpitäjät.
MOT! Sapatinviettäjien joukko on kaiken todennäköisyyden mukaan kaikkein synnittömimpää joukkoa koska heillä ei yksinkertisesti ole kuin 1/7 osan mahdollisuus synnintekemiseen muihin verrattuna.
Koska nyt sapatti on vain yhtenä päivänä viikossa, niin sapattikäskyäkään ei voi rikkoa kuin yhtenä päivänä viikossa. Tästä seuraa, että sapatinpitäjällä on vain 1/7 osan mahdollisuus syyllistyä vakavaan syntiin tiettynä ajanjaksona, verrattaessa häntä sellaiseen uskovaan, jolla ei tällaista tiettyyn päivään sidottua suuren synnin painotusta ole, vaan jolle kaikki synnit ovat yhtä suuria. - Tällainen ihminenhän voi joutua kiusaukseen tehdä suurta syntiä kaikkina seitsemänä päivänä viikossa kun taas sapatinpitäjä EI VOI sellaista tehdä kuin tuona yhtenä päivänä viikossa.
Edellisen perusteella voi päätellä muiden nuskovaisten olevan seitsemän kertaa (7) syntisempiä tai ainakin seitsemän (7) kertaisemmin uhanalaisia syntiin sortumiseen kuin sapatinpitäjät.
MOT! Sapatinviettäjien joukko on kaiken todennäköisyyden mukaan kaikkein synnittömimpää joukkoa koska heillä ei yksinkertisesti ole kuin 1/7 osan mahdollisuus synnintekemiseen muihin verrattuna.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoit, että vain kerran viikossa, mutta kuinka se voisi olla meille jokapäiväistä, kuten muittenkin käskyjen suhteen, painoarvohan on sama?
Nyt pyörittelen vain tätä ajatuksena, koska näin kirjoitit.
Hävisikö bittiavaruuteen edellinen, kun ei näy, mutta laitan uudelleen, hieman "korjattuna".
Sanoit, että adventisteille vain kerran viikossa, mutta kuinka se voisi olla meille jokapäiväistä, kuten muittenkin käskyjen suhteen, painoarvohan on käskyillä sama?
Nyt pyörittelen vain tätä harjoitelma-ajatuksena, koska näin kirjoitit.
sapatinviettäjälle tärkeimmän käskyn noudattaminen on sidoksissa yhteen päivään viikossa. Muille uskovaisille lepopäiväkäsky ei ole ensinnäkään tärkein käsky, vaan käsky käskyjen joukossa. Lisäksi hän voi tällaisen lepopäiväkäskyn rikkoa minä päivänä tahansa ,koska mikä päivä tahansa voi olla lepopäivä. Se, että yleensä sunnuntai pyhitetään lepopäiväksi, ei johdu mistään jumalallisesta määräyksestä pyhittää sunnuntaita, vaan yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja käytännöstä. Paino on LEPOpäivässä toisin nkuin sapatinviettäjillä, joilla paino on lepoPÄIVÄSSÄ. Siksi muu kuin sapatinviettjä voi rikkoa lepopäiväkäskyäkin vaikka joka päivä toisin kuin tuo toinen.
Muuten: en kai maininnut sinänsä adventisteista mitään: tarkoitus ainakin oli puhua sapatinviettäjistä ja heitähän on, kuten olemme saaneet tälläkin palstalla oppia, toki muitakin kuin edventisteja.
Ps? Oliko se nyt Iisalmelaisen Olvi-panimon mainoksessa se Jeppe-koira ja huomautus: "Älä ota sitä vakavasti!"? :)
Synnintekojen minimointia kirjoitti.
mm.
Koska nyt sapatti on vain yhtenä päivänä viikossa, niin sapattikäskyäkään ei voi rikkoa kuin yhtenä päivänä viikossa. Tästä seuraa, että sapatinpitäjällä on vain 1/7 osan mahdollisuus syyllistyä vakavaan syntiin tiettynä ajanjaksona, verrattaessa häntä sellaiseen uskovaan, jolla ei tällaista tiettyyn päivään sidottua suuren synnin painotusta ole, vaan jolle kaikki synnit ovat yhtä suuria. - Tällainen ihminenhän voi joutua kiusaukseen tehdä suurta syntiä kaikkina seitsemänä päivänä viikossa kun taas sapatinpitäjä EI VOI sellaista tehdä kuin tuona yhtenä päivänä viikossa.
Edellisen perusteella voi päätellä muiden nuskovaisten olevan seitsemän kertaa (7) syntisempiä tai ainakin seitsemän (7) kertaisemmin uhanalaisia syntiin sortumiseen kuin sapatinpitäjät.
ja jatketaan harjoituksen tarkastelua, mm. näin, että kuinka se meille muille voisi olla jokapäiväistä?
Jospa katson ajatusta >”Paino on LEPOpäivässä toisin niinkuin sapatinviettäjillä, joilla paino on lepoPÄIVÄSSÄ. Siksi muu kuin sapatinviettäjä voi rikkoa lepopäiväkäskyäkin vaikka joka päivä toisin kuin tuo toinen. ”<
Ei LEPOpäivässä ole paino Jumalan asetuksessa vaan -Jumalan pyhittämässä lepopäivässä.
Toinen on ihmisen mitta toinen Jumalan.
Jumalan mitta on kokonaisuus, eli myös tämä Jumalan Pyhä päivä.
Keisari ei voi asettaa ihmiselle muutosta. Kristittyjä on keisarin toimesta kehotettu tekemään pyhyyttä vastaan, no ei nyt oteta tätä sapatti asiaa, vaan muu, (ettei se karsinoisi) ja sitä ei ole noudatettu omantunnon syistä.
Kristitty on kieltäytynyt tekemästä Pyhyydenmajesteettirikosta.
Yhteiskunta järjestys ei mittaa Jumalan mittaa -aina. Sen tekee sydämessä oleva Jumalan Pyhä tahto.
Yhteiskunta ei mittaa Jumalan tahtona -jokaiselle leipää suuhun, mutta Jumalan rakkauden Pyhyys kristittyjen tekona -antaa leipää nälkäisen suuhun.
Emme voi asettaa yhteiskunta-asetusta pyhemmäksi, sivuuttajaksi Jumalan asetuksen edelle.
Vaan yhteiskunta-asetus on joko taivuttava tai sitä ei tarvitse totella.
Mutta kaikki rakkaussuhteessa, -rauhaan pyrkien.
Jeesus on sanonut sanassa, että mene, mutta älä enää syntiä tee (syytetty nainen, armo ja kehoitus)..
Ts. vielä -varas älköön enää varstako ja tämän katsantosuunta voidaan ottaa rinnastukseksi toisiin rakkauskäskyihin sydämestä nousseena, koska lihatauluun se on oltava kirjoitettu, ei se muuten toimi..
Nyt ”varas” voi monen kirjoittajan ”hengen mukaan” sanoa, että tämä noudattaminen erottaa jyvät akanoista, ja kun liha on heikko, minä teen -edelleen syntiä, eli varastan, luottamani –Usko- pelastaa. Elän Paavalin opetuksen mukaan kärjistäen. Eli Paavali eläisi Jumalan tahtoa vastaan.
Laitetaan hänen suuhunsa meidän oppimateriaalia.
Sitten sapattiopetukseen.
Sanoit, että sapatinviettäjä voi rikkoa vain kerran viikossa ja olla ”pyhempi”. Voe sinnuu.
Tätäkin voi tarkastella kahdelta puolen.
Toinen viettää sapatin sanankuulossa, ja perheen kanssa, eikä paneudu markkinatalouden humuun.
Eli ei riko sapattia.
Toinen tekee sen, mikä yhteiskunnassa on välttämätön. eli ei riko sapattia.
Kolmas tekee hyvää, nostaa aasin ojasta, ei riko sapattia.
Neljäs, heikkona ei tiedä miten on, mutta uskoo Kristukseen pelastajana, ei tietämättömänä riko sapattia.
Viides, tietää sapatin, kieltää sen pyhyyden, ja viettää ehkä ihmiskäsitysmittareitten mukaan lepoPÄIVÄSSÄ, mutta ei tee näin oikein, rikkoo Jumalallisen sapattiajatuksen joka päivä, koska ei tee parannusta.
Synnin mittaaminen on Jumalan kädessä ja ihmisen oppimitta ei tässä vaassa sitten paina.
Eli ihmis- mitta väärä paino on Jumalalle kauhistus = Jumalan tahdon vääristäminen.
Jos varas edelleen varastaa, hän rikkoo tätä koko järjestelmää vastaan = edelleen syntinen.
Mutta jos varas tekee parannuksen, ei varasta, laki ei enää tuomitse häntä ja hän on vapaa.
se nyt kirjoituksesi "
Ihana tämä uusi armon päivä. Jeesus elää. Mitähän nyt lähtis tekemään, ystävät, kenttä on avoin.
On sairasta, yksinäistä, on avuntarvitsijaa. Mennään sinne, hörppään vielä toiset aamukahveet ja meen. Tuu siekin. No varmaan olet matkassa. Mutta hymyillään kun tavataan.
Olvi, Oulun virvoitusjuomatehdas, syntymäkaupunki, mutta en pelekee polliisii. :)
LEPOpäivä/lepoPÄIVÄ-dilemmassa yritän tuoda vain esiin saman kysymyksen, joka kuuluu: sapatti ihmistä varten/ihminen sapattia varten - en sen kummempaa. Mten tuon nyt sitten kukin ymmärtää, taitaa riippua kunkin uskonnollisesta sitoutumisesta.
Hyvää joulunaluspäivää sinne Ouluunkin.
Sitoumukseni on Kristus ja hänen ainutkertainen armonsa. Hän on Luojani ja Vapahtajani.
Hän on sitoutumiseni kohde sapatinkin suhteen, kuten Hänen tahtonsa kokonaisuuskin, toinen ei ole ilman toista. Niin ja sen sisällön sisäisen asian tähden.
Ulkoisesti ihminen voi lukea Jumalan tahtokäsitteitä, mutta sen sisältöajatus on mittaamattoman arvokas, sitä kannan sydämessäni.
Silloin ehkä puhutaan rakkaussuhdeajatuksia.
Jos taas uskonnollista ajallista sitoutumistani katsotaan, niin se ei ole adventtikirkkoyhteisö.
Kiitos toivotuksesta, Oulu ei enää ole asuinpaikkani, synnyin siellä, mutta nyt hieman haikailen sinne, ennemmin Utajärvi, Muhos suunnalle.