Moni tätä 60 ikää elävä asuu yksin.
Monilla ei ole lapsiakaan joihin voisi turvata kun sairastuu tai tuntee avuttomuutta ja tarvitsee apua tai tukea.
Moni on yksin vaikka elää parisuhteessa, asuu puolison kanssa tai samassa taloudessa lastensa kanssa. Maaseudulla kolmenkin polven yhteinen koti on vielä nykyisinkin, ei ehkä tavallista, mutta mahdollinen asumismuoto.
Aviopari jolta yhteiset asiat ovat loppuneet, mutta asutaan kuitenkin yhdessä, voi turvautua aina toisiinsa, jos tulee tarvetta toisen apuun. Kun toinen on edes lähellä, vaikkapa huutomatkan päässä samassa, tai eri kerroksessa asuntoa se antaa turvallisuuden tunteen.
Yksin asuva on erilaisessa tilanteessa. Joillakin on hyvät suhteet naapuriin ja sinne voi aina piipahtaa kertomaan huolensa, tai pyytää apua. Mikäli on lapsia he ovat luonnollisesti se ensimmäinen tuki ja turva, mutta jos hekin asuvat kaukana ei jokaiseen hätään ole pikaista apua.
Kuinka menetellä kun yöllä sairastuu. Kerrostalon ala-ovi on lukossa.
Ei ole suhteita naapuriin ja hänelle ei voi soittaa, ei mennä koputtelemaan päivälläkään avun pyytäjänä.
Juuri uutisoitiin kuinka poliisikaan ei ollut kovin kiinnostunut selvittämään avun tarvitsijan tilannetta vaikka saman talon asukas heidät toistuvasti paikalle kutsui. Vasta tuon naisen sinnikkyys tuotti tuloksen ja apua tarvitseva sai avun.
Kuinka Sinun kohdallasi. Huudatko apua luottaen että joku kuulee?
Uskallatko kolkutella sitä naapurin ovea, vaikka hän ei olisi kuin hyvän päivän tuttu?
Soitatko sairastuessasi heti päivystykseen, tai tilaat ambulanssin ensimmäisten oireiden ilmaantuessa?
Kuka Sinua kuuntelee kun tunnet yksinäisyyden ahdistavana?
Yksinäisyys on usein monen sairauden aiheuttaja, kun me ihmiset emme kaikki ole vahvoja siinäkään suhteessa.
Mitä yksinäisyys merkitsee juuri sinulle?
Onko se yksinäisyyttä yhdessä, vai yksin, vai onko se elämäntilanne jossa tunnet eläväsi yksinkin turvallisella mielellä kaikkien asioiden suhteen, onnellisenakin kenties?
Yksin
13
794
Vastaukset
- TalviOrvokki
on minulle sekä haaste että suuri mahdollisuus! Ihmiselle on luonnollista kuulua joukkoon, eikä missään "opeteta", miten toimia yksin, kun sellainen tilanne päälle tulee. Ja nyky-yhteiskunnassa se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että joutuu vastaamaan elämästään yksin. Yksinäisyyden yhteydessä vastuulla on suuri merkitys. Miten me olemme yleensä oppineet kantamaan vastuuta? Kyllä yksinäisen elämä helpottuu tavattomasti, kun ymmärtää, että jokainen on ensisijaisesti vastuussa itsestään.
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin".
Minulle henkilökohtaisesti on ihan must, että saan olla totaalisen yksin silloin tällöin ja ladata akkujani.Tottakai on hyvä olla olemassa näitä kuuluisia verkostoja, mutta kaikilla ei vaan ole.- totuushan
kuuluu: "Yksin on ihmisen paha olla, kaksin vielä kauheampi."
- sitroen.
sitten lukitun oven takaa hajun perusteella aikanaan löydetään. Tai jos ilmastointi huolehtii hajusta, niin maksamattomien vastikkeitten perusteella häätäjät löytävät muumioni...
- lupiini
totuushan kirjoitti:
kuuluu: "Yksin on ihmisen paha olla, kaksin vielä kauheampi."
olen kuullut tuon totuuden muodossa: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin". Ja olen siitä samaa mieltä, ei yksinäisyys herkkua ole. Siksipä olenkin hyvin onnekas, kun minulla on mukava aviopuoliso, joka on sanonut "Kyllä minä lähden kanssasi ihan mihin vain". Minusta tuo on kaunis rakkaudentunnustus. Mutta joskus pidän myös siitä, että saan olla ihan yksin omine ajatuksineni ja saanhan minä, kun mieheni on viikossa muutaman päivän töissä ja sitten osa-aikaeläkkeellä. Meillä on kohta 30-vuotias poika, joka on jo 10 vuotta asunut itsekseen. Hän halusi muuttaa kodistamme asumaan ja elämään omaa elämäänsä. Se oli mielestämme ihan OK. Vaikka onkin ainoa lapsi, ei meistä tuntunut lainkaan haikealta, että hän muutti omilleen. Oikeastaan minusta oli helpotus, että saimme olla kaksistaan, koska meillä on mukavaa yhdessä, myös kaikki lomamme vietämme puolisoni kanssa tyytyväisinä yhdessä.
- klo 9.22
sitroen. kirjoitti:
sitten lukitun oven takaa hajun perusteella aikanaan löydetään. Tai jos ilmastointi huolehtii hajusta, niin maksamattomien vastikkeitten perusteella häätäjät löytävät muumioni...
Olipa paha!
- Ankeuden huippu
sitroen. kirjoitti:
sitten lukitun oven takaa hajun perusteella aikanaan löydetään. Tai jos ilmastointi huolehtii hajusta, niin maksamattomien vastikkeitten perusteella häätäjät löytävät muumioni...
Sinä jaksat olla yhtä aurinkoinen ja positiivinen jokaisena päivänä! :)))) Ihan oikeasti, ei kai kukaan voi tosissaan ajatella näin, eihän?
- Rahikaisella
sitroen. kirjoitti:
sitten lukitun oven takaa hajun perusteella aikanaan löydetään. Tai jos ilmastointi huolehtii hajusta, niin maksamattomien vastikkeitten perusteella häätäjät löytävät muumioni...
Lapset on mutta naapurit pitää huolta.
- Pelle1Peloton
Ankeuden huippu kirjoitti:
Sinä jaksat olla yhtä aurinkoinen ja positiivinen jokaisena päivänä! :)))) Ihan oikeasti, ei kai kukaan voi tosissaan ajatella näin, eihän?
... nykyään on noin, kuin "sitroen" sanoo. Eikä se aina ole se haju. Monet muutkin seikat voivat paljastaa yksineläjän elämän loppuneen.
Minkäs teet? Monilla on kaiketi jonkinlainen turvaverkko. Mutta sitten ne jotkut yksinäiset...?
Useinmiten tämäkin lienee ns. oma valinta? - an-nikkina
Pelle1Peloton kirjoitti:
... nykyään on noin, kuin "sitroen" sanoo. Eikä se aina ole se haju. Monet muutkin seikat voivat paljastaa yksineläjän elämän loppuneen.
Minkäs teet? Monilla on kaiketi jonkinlainen turvaverkko. Mutta sitten ne jotkut yksinäiset...?
Useinmiten tämäkin lienee ns. oma valinta?Yksinäisyys, kun se ei ole oman tahdon mukaista, ajaa joskus eristäytymään yhteiskunnan muista jäsenistä.
Onko se häpeää vai katkeruutta, onko se luonteenpiirre vai arkuutta, mutta on todella monia joilta puuttuu edes se yksi hyvää päivää toivottava, vaikkapa naapuri, joka huolestuisi jos asunnosta ei kuulu elämän ääniä, tai verho ei heilahda.
Uutisista sitten saamme lukea kuinka hän oli maannut siellä viikkoja/kuukausia.
Vaikka kuinka on olemassa verkosto, vaikka kuinka voisi ottaa johonkin/jonnekin yhteyttä ei lattialle kaatunut halvaantunut enää apua kykene huutelemaan.
Onkin siitä kysymys tuleeko kukaan katsomaan ennekuin on liian myöhäistä, vai tarkoittaako siihen jääminen sitä, että lähtö tuli saappaat jalassa. Ehkäpä päivien virumisen jälkeen. - yksi keino
an-nikkina kirjoitti:
Yksinäisyys, kun se ei ole oman tahdon mukaista, ajaa joskus eristäytymään yhteiskunnan muista jäsenistä.
Onko se häpeää vai katkeruutta, onko se luonteenpiirre vai arkuutta, mutta on todella monia joilta puuttuu edes se yksi hyvää päivää toivottava, vaikkapa naapuri, joka huolestuisi jos asunnosta ei kuulu elämän ääniä, tai verho ei heilahda.
Uutisista sitten saamme lukea kuinka hän oli maannut siellä viikkoja/kuukausia.
Vaikka kuinka on olemassa verkosto, vaikka kuinka voisi ottaa johonkin/jonnekin yhteyttä ei lattialle kaatunut halvaantunut enää apua kykene huutelemaan.
Onkin siitä kysymys tuleeko kukaan katsomaan ennekuin on liian myöhäistä, vai tarkoittaako siihen jääminen sitä, että lähtö tuli saappaat jalassa. Ehkäpä päivien virumisen jälkeen.Entinen työkaverini asuu taloyhtiössä missä on paljon ikääntyneitä. He ovat perustaneet ”puhelinringin” missä he päivittäin soittavat lyhyen puhelun jokaiselle sovittuna aikana.
Soittovuoro kiertää. Puhelut tietysti maksaa muutaman sentin, mutta minusta idea on hyvä ja sitä voisi soveltaa muuallakin.
En tiedä käyttääkö esim. kirkon vanhustyön tuki tai muut järjestöt tällaista palvelua. Täysin omiin oloihin eristäytynyttä tällainen palvelu ei tietenkään tavoita.
- leskirouva
Yksin olen, mutta yksinäisyys ei ahdista. Päinvastoin nautin vapaudestani, minulla on aina ollut tietynlainen oman tilan tarve. Vaikka kuinka eläisi parisuhteessa se autuus voi päättyä hetkessä, ennalta ilmoittamatta.
Jos yöllä saan sairaskohtauksen ja pystyn vielä liikkumaan soitan 112. Kännykkä on aina yöllä
kädenulottuvilla. En ymmärrä miksi naapurin oven taakse pitäisi raahautua kolkuttelemaan.
Ambulanssiväki pääsee kyllä lukitusta ulko-ovesta jos siellä on koodilukko, koodit löytyy poliisilta.
Jos kävelemään ei pääse, pitää talkkari hälyttää avaamaan asunnon ovi.
Lapsetkin on olemassa. Yksi jopa asuu lähellä, mutta hänellä on pienet lapset ja oma elämä.
Varmasti saan sieltä apua jos sairastun.
Toivon, että pysyn mahdollisimman pitkään toimintakunnossa ja kaadun aikanaan saappaat jalassa. - 1943
mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Minulla on ollut onni saada olla terveenä. Yksinolo merkitsee minulle tietynlaista vapautta. Toinen lapsista asuu alle 100km:n päässä, toinen on tällä hetkellä ulkomailla. Tulin juuri matkalta hänen luotaan. Minusta jokaisen ihmisen pitäisi jo nuorena tottua elämään myös yksin, huolehtimaan arjestaan. Miesystäväni asuu aika lähellä, suurin osa naisystävistä kauempana. Maaseudulla naapurit tuntevat, myös sukua on lähellä.
Asun kissani kanssa yksin, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi kuin hyvin harvoin jossain poikkeustilanteessa. Molemmat samalla seudulla asuvat lapseni pitävät myös tiiviisti yhteyttä, joten turvaverkon tuntuakin on.
En usko, että sopeutuisin enää asumaan kenenkään kanssa yhdessä, sillä oma tupa oma lupa on minulle kallis. Saan tulla ja mennä aivan kuten tahdon. Ystäviäkin on, oikeastaan ystävyyssuhteita olisi enemmänkin kuin kunnolla ehdin hoitaa. Ihannetila toki olisi myös hyvä kumppani, jolla myös olisi omaa elämää ja joka asuisi sopivan lähellä. Mutta suhteen pitäisi toimia tasavertaisesti ilman ristiriitoja ja vaatimuksia kummankaan taholta - ja siihen en oikein enää usko. Siperia opettaa. :) Näinkin on ihan hyvä elää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892648Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2041682- 1161610
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411471Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641232Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761015- 56979
- 67881
- 45877
- 61835