Et ole aikaasi kenellekään velkaa!!!
Oletko koskaan halunnut luopua vanhoista elämäntavoistasi ja alkaa tehdä jotain sellaista, jota olet aina halunnut tehdä?
Ei varmaankaan ole ketään, jolla ei olisi jotain, mistä todella pitää. Kaikki tekevät mielellään jotain omaksi ilokseen.
Jos jokainen käyttäisi aikansa vain sellaisiin asioihin, jotka tuottavat iloa itselle ja lähimmäiselle, maailma muuttuisi päivässä. Ajattele asioita myös tässä valossa: Jos jokin asia ei ole hyväksi sinulle, se ei varmasti ole hyväksi toisille ihmisille.
Sinulla on ehkä monta hyvää syytä, mikset voi muuttaa elämääsi juuri nyt. Mutta jos et ala etsimään syitä, mikset voisi muuttaa jokapäiväistä, toistuvaa, jopa turhauttavaa elämäsi rytmiä, olet jäänyt ulkoisen roolipersoonasi uhriksi. Hyvin monet teistä täyttävät päivänsä asioilla, jotka ovat ulkoisen roolipersoonan ohjaamia, eivät henkisen minänne.
Ohikiitävän hetken meillä jokaisella on joskus sellainen tunne, että kyllä minun "pitäisi" tehdä jotain elämälleni. Ja tämä tunne palvelee omaa henkistä tarvetta muuttaa omaa arkirutiinia.
Tässä maailmassa, johon olemme syntyneet, meille on annettu fyysiset aistit ja emotionaalinen ruumis. Suurin haasteemme kuitenkin on, että löydämme henkisen minämme ja tiedostamme kaikki ne asiat, jotka ovat sopusoinnussa henkisen minämme kanssa.
Vai oletko järjestänyt elämäsi niin, että sinulla ei enää ole aikaa itsellesi, vaan allakkasi on täynnä asioita, joita sinä et ehkä haluaisikaan toteuttaa? Kuunteletko ystäviesi jutustelua puhelimessa, vaikka et jaksaisi kuunnella yhtään mitään. Sovitko tapaamisia silloinkin, vaikka sinulla ei olisi niihin aikaa. Oletko myös luonut itsellesi ihmissuhteen tai jotakin muut, mistä sinulle ei ole iloa. Tällaisessa tapauksessa kannattaakin kysyä itseltään: Onko minun pakko olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tuo tyydytystä omaan elämääni. Miksi tunnen olevani toisille jotain velkaa?
Jospa istuisit päivittäin kymmenen minuuttia tarkastelemassa päiväohjelmaasi ja kysyisit itseltäsi: Miten jokainen tapaaminen, ihminen tai puhelu palvelee päämäärääsi, huomaisit varmaankin kuukauden kuluttua, miten olet järjestänyt päiväsi uudelleen ja näin antanut itsellesi enemmän aikaa. Uskoisin sinulla kyllä olevan voimaa tämän näytelmän muuttamiseen, koska se syntyy sisäisestä vapaudentunteestasi, sekä myötätunnosta itseäsi kohtaan. Jokaisen on pystyttävä olemaan omassa sisimmässään vapaa.
Kun otat ohjat omiin käsiisi, etkä ole virran vietävänä, niin pystyt vakuuttamaan itsellesi olevasi ainutkertainen ja arvokas ihminen. Epäilemättä muutkin ihmiset sen jälkeen pystyvät vahvistamaan sen.
Ps: Ihminen, joka todella haluaa muuttua, keksii kyllä keinot. Ihminen, joka ei halua muuttua, keksii kaiken maailman selitykset
T:Oman itsensä pastori! Hyvää joulua kaikille!!!
Oletko koskaan halunnut luopua vanhoista elämäntavoistasi ja alkaa tehdä jotain sellaista, jota olet aina halunnut tehdä?
Ei varmaankaan ole ketään, jolla ei olisi jotain, mistä todella pitää. Kaikki tekevät mielellään jotain omaksi ilokseen.
Jos jokainen käyttäisi aikansa vain sellaisiin asioihin, jotka tuottavat iloa itselle ja lähimmäiselle, maailma muuttuisi päivässä. Ajattele asioita myös tässä valossa: Jos jokin asia ei ole hyväksi sinulle, se ei varmasti ole hyväksi toisille ihmisille.
Sinulla on ehkä monta hyvää syytä, mikset voi muuttaa elämääsi juuri nyt. Mutta jos et ala etsimään syitä, mikset voisi muuttaa jokapäiväistä, toistuvaa, jopa turhauttavaa elämäsi rytmiä, olet jäänyt ulkoisen roolipersoonasi uhriksi. Hyvin monet teistä täyttävät päivänsä asioilla, jotka ovat ulkoisen roolipersoonan ohjaamia, eivät henkisen minänne.
Ohikiitävän hetken meillä jokaisella on joskus sellainen tunne, että kyllä minun "pitäisi" tehdä jotain elämälleni. Ja tämä tunne palvelee omaa henkistä tarvetta muuttaa omaa arkirutiinia.
Tässä maailmassa, johon olemme syntyneet, meille on annettu fyysiset aistit ja emotionaalinen ruumis. Suurin haasteemme kuitenkin on, että löydämme henkisen minämme ja tiedostamme kaikki ne asiat, jotka ovat sopusoinnussa henkisen minämme kanssa.
Vai oletko järjestänyt elämäsi niin, että sinulla ei enää ole aikaa itsellesi, vaan allakkasi on täynnä asioita, joita sinä et ehkä haluaisikaan toteuttaa? Kuunteletko ystäviesi jutustelua puhelimessa, vaikka et jaksaisi kuunnella yhtään mitään. Sovitko tapaamisia silloinkin, vaikka sinulla ei olisi niihin aikaa. Oletko myös luonut itsellesi ihmissuhteen tai jotakin muut, mistä sinulle ei ole iloa. Tällaisessa tapauksessa kannattaakin kysyä itseltään: Onko minun pakko olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tuo tyydytystä omaan elämääni. Miksi tunnen olevani toisille jotain velkaa?
Jospa istuisit päivittäin kymmenen minuuttia tarkastelemassa päiväohjelmaasi ja kysyisit itseltäsi: Miten jokainen tapaaminen, ihminen tai puhelu palvelee päämäärääsi, huomaisit varmaankin kuukauden kuluttua, miten olet järjestänyt päiväsi uudelleen ja näin antanut itsellesi enemmän aikaa. Uskoisin sinulla kyllä olevan voimaa tämän näytelmän muuttamiseen, koska se syntyy sisäisestä vapaudentunteestasi, sekä myötätunnosta itseäsi kohtaan. Jokaisen on pystyttävä olemaan omassa sisimmässään vapaa.
Kun otat ohjat omiin käsiisi, etkä ole virran vietävänä, niin pystyt vakuuttamaan itsellesi olevasi ainutkertainen ja arvokas ihminen. Epäilemättä muutkin ihmiset sen jälkeen pystyvät vahvistamaan sen.
Ps: Ihminen, joka todella haluaa muuttua, keksii kyllä keinot. Ihminen, joka ei halua muuttua, keksii kaiken maailman selitykset
T:Oman itsensä pastori! Hyvää joulua kaikille!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
//Et ole aikaasi kenellekään velkaa!!!//
- Ainakin itsellesi ja perheellesi, yhteiskunta,työnantaja vaatii myös oman osansa.
//Oletko koskaan halunnut luopua vanhoista elämäntavoistasi ja alkaa tehdä jotain sellaista, jota olet aina halunnut tehdä?//
- Elämä on o-i-k-e-a-s-t-i valintoja, joista myös joutuu maksamaan vaadittavan hinnan-->kaikkea nimittäin ei voi saada.
Itse olen noudattanut tuota omaa haluani suurimman osan elämääni
//Ei varmaankaan ole ketään, jolla ei olisi jotain, mistä todella pitää. Kaikki tekevät mielellään jotain omaksi ilokseen.//
- Aikamme pursuaa omaa sitä ja tätä, onko onnellisuus,kiire tai stressi siitä vähentynyt?
//Jos jokainen käyttäisi aikansa vain sellaisiin asioihin, jotka tuottavat iloa itselle ja lähimmäiselle, maailma muuttuisi päivässä.//
- Ilo on tärkeä asia, asiassa on vain se ongelma etteivät aidot ilon aiheet ole ostettavissa.
//Ajattele asioita myös tässä valossa: Jos jokin asia ei ole hyväksi sinulle, se ei varmasti ole hyväksi toisille ihmisille.//
- Aikas hankala juttu, esimerkiksi oma elämäntyylini olisi suurimmalle osalle kammotus ja suoranainen ahdistus, itse nautin olostani juuri näin suuresti.
//Sinulla on ehkä monta hyvää syytä, mikset voi muuttaa elämääsi juuri nyt. Mutta jos et ala etsimään syitä, mikset voisi muuttaa jokapäiväistä, toistuvaa, jopa turhauttavaa elämäsi rytmiä, olet jäänyt ulkoisen roolipersoonasi uhriksi.//
- En vedä roolia, mutta ymmärrän yleisesti pointtisi.
Persoona joka tarkoittaa matkijaa--> on normaali olo-tila lauma-eläimelle nimeltä ihminen, siksi johtavat rooli-mallit mediassa tai yleisesti yhteiskunnassa[esim.yletön työn,rahan,menestyksen,kilpailun ja siinä pärjäämisen ihannointi tai vaikkapa yletön nationalismi] saavat laumat peräänsä[tähän muuten perustuu mielipuoliset kansakuntien teot, kuten sotien aikaiset mielettömyydet].
Elämän valinnat jotka poikkeavat yleisestä 'roolituksesta' saavat osakseen oudoksuntaan[vähintään] eli valinnat eivät ole keveitä saatika helppoja toteuttaa.
//Hyvin monet teistä täyttävät päivänsä asioilla, jotka ovat ulkoisen roolipersoonan ohjaamia, eivät henkisen minänne.//
- Mitenkäs itse, mistä moinen 'teitittely' sinulla kumpuaa, haluatko kenties omia arvojasi tai tapojasi elää--> arvottaa muille kanssa'kärsijöille malleiksi elää?
Eikö tässä ole vaara opettaa itseään vastaan, eli sitä oma-ehtoista löytämistä ja valintojen tekemistä vastaan vahvalla omalla tulkinnan tuomisella esiin?
//Ohikiitävän hetken meillä jokaisella on joskus sellainen tunne, että kyllä minun "pitäisi" tehdä jotain elämälleni. Ja tämä tunne palvelee omaa henkistä tarvetta muuttaa omaa arkirutiinia.//
- Ei hyvissä rutiineissa käsittääkseni ole mitään ongelmaa, ehkä ne muiden vaatimat rutiinit ahdistaa.
//Tässä maailmassa, johon olemme syntyneet, meille on annettu fyysiset aistit ja emotionaalinen ruumis. Suurin haasteemme kuitenkin on, että löydämme henkisen minämme ja tiedostamme kaikki ne asiat, jotka ovat sopusoinnussa henkisen minämme kanssa.//
- Tässä henkisen minän etsinnän ja löytymisen tuoksinnassa esiin bongahtavat ne suurimmat valinta-tilanteet--> joissa ihmisen mukavuuden-halua ja itsekkyyttä/'epä-itsekyyttä' koetellaan.
//Vai oletko järjestänyt elämäsi niin, että sinulla ei enää ole aikaa itsellesi, vaan allakkasi on täynnä asioita, joita sinä et ehkä haluaisikaan toteuttaa? Kuunteletko ystäviesi jutustelua puhelimessa, vaikka et jaksaisi kuunnella yhtään mitään. Sovitko tapaamisia silloinkin, vaikka sinulla ei olisi niihin aikaa. Oletko myös luonut itsellesi ihmissuhteen tai jotakin muut, mistä sinulle ei ole iloa.//
- Kaikki ovat ja näin luonnollisesti onkin, sillä emme voi elää privaatisti yhteisessä maailmassa. Kohtaamisia[joista kaikki ei miellyttäviä] ja velvoitteita tulee eteen, jotka täytyy osata hoitaa [jopa kuunnella muiden pitkästyttäviä murheita tai iloja puhelimessa].
//Tällaisessa tapauksessa kannattaakin kysyä itseltään: Onko minun pakko olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tuo tyydytystä omaan elämääni. Miksi tunnen olevani toisille jotain velkaa?//
- Oletko ollut liian kiltti ja liian vähän itseäsi rakastava-->sillä katkeruutesi muille antamastasi ajasta paistaa läpi.
//Jospa istuisit päivittäin kymmenen minuuttia tarkastelemassa päiväohjelmaasi ja kysyisit itseltäsi: Miten jokainen tapaaminen, ihminen tai puhelu palvelee päämäärääsi, huomaisit varmaankin kuukauden kuluttua, miten olet järjestänyt päiväsi uudelleen ja näin antanut itsellesi enemmän aikaa.//
- Kalenteria en totisesti ole koskaan tarvinnut ;D.
Kirjoitat kuin olisit bisnes,toimihenkilö jengiä joille palaverit painaa päivättäin päälle.
Minua huolestuttaa säntilliset tavalliset [kalenterittomat ;)] perheen äidit ja isät, joiden ponnistelut lapsiensa ja kodin esim. 'täydellisestä joulusta' tai muusta 'täydellsiestä onnistumisesta' lapsiensa, kumppaniensa ja muiden läheisten suhteen stressaa työ-elämän lisäksi.
//Uskoisin sinulla kyllä olevan voimaa tämän näytelmän muuttamiseen, koska se syntyy sisäisestä vapaudentunteestasi, sekä myötätunnosta itseäsi kohtaan. Jokaisen on pystyttävä olemaan omassa sisimmässään vapaa.//
- "Kannettu vesi ei kaivossa pysy", eli jokainen käy nämä asiat läpi itse, ja jos voimia ja luonnetta riittää--> pääsee irti turhista itsensä vaateista.
Sillä me itseltämme vaadimme, me itse haluamme olla pidettyjä, pärjääjiä ja kaikkea sitä mikä tekee meistä 'jotain' [yleensä muiden silmien kautta].
Siksi irtipäästäminen ja pääseminen on vaikeaa koska eivät muut vaan me itse vaadimme itseltämme ja uskallamme v-a-l-i-t-a tai emme omat polkumme [tietäen myös vastuun ja maksun hinnan].
//Kun otat ohjat omiin käsiisi, etkä ole virran vietävänä, niin pystyt vakuuttamaan itsellesi olevasi ainutkertainen ja arvokas ihminen.//
- Mitä luulet että itsestäsi muistetaan vieraiden ihmisten tai sukusi taholta vaikkapa 50 vuoden päästä?
Miksi olisimme tärkeitä, merkitsemmekö mitään erikoista oikeasti kenellekkään [edes itsellemme]?
Jos näkökulma itseemme ja muihin ihmisiin on hieman realistisempi 'tärkeyden' ja 'ainutkertaisuuden' kulmasta--> voisin väittää että elämämme asettuu paremmin omiin uomiinsa kaikkeen nähden.
//Epäilemättä muutkin ihmiset sen jälkeen pystyvät vahvistamaan sen.
Ps: Ihminen, joka todella haluaa muuttua, keksii kyllä keinot. Ihminen, joka ei halua muuttua, keksii kaiken maailman selitykset
T:Oman itsensä pastori! Hyvää joulua kaikille!!!//
- Onko sillä merkitystä 'mitä muut', sillä jokainen itse lopulta tietää kunniansa ja kunniattomuutensa ja oleelliset elämänarvonsa ja niissä onnistumisensa ihan itse, muut näkevät monesti vain siloitellun feikin, eli sen minkä itse haluavatkin nähdä.
Mielestäni hieno aloitus kerta kaikkiaan! Kukaan ei tietenkään voi punnita asioita kuin omalta kohdaltaan, joten niistä lähtökohdista käsin itsekin tuota aihetta lähestyn.
>>>//Et ole aikaasi kenellekään velkaa!!!//
- Ainakin itsellesi ja perheellesi, yhteiskunta,työnantaja vaatii myös oman osansa.>//Oletko koskaan halunnut luopua vanhoista elämäntavoistasi ja alkaa tehdä jotain sellaista, jota olet aina halunnut tehdä?//
- Elämä on o-i-k-e-a-s-t-i valintoja, joista myös joutuu maksamaan vaadittavan hinnan-->kaikkea nimittäin ei voi saada.
Itse olen noudattanut tuota omaa haluani suurimman osan elämääni//Hyvin monet teistä täyttävät päivänsä asioilla, jotka ovat ulkoisen roolipersoonan ohjaamia, eivät henkisen minänne.//
- Mitenkäs itse, mistä moinen 'teitittely' sinulla kumpuaa, haluatko kenties omia arvojasi tai tapojasi elää--> arvottaa muille kanssa'kärsijöille malleiksi elää?Eikö tässä ole vaara opettaa itseään vastaan, eli sitä oma-ehtoista löytämistä ja valintojen tekemistä vastaan vahvalla omalla tulkinnan tuomisella esiin?>>//Ohikiitävän hetken meillä jokaisella on joskus sellainen tunne, että kyllä minun "pitäisi" tehdä jotain elämälleni. Ja tämä tunne palvelee omaa henkistä tarvetta muuttaa omaa arkirutiinia.//
- Ei hyvissä rutiineissa käsittääkseni ole mitään ongelmaa, ehkä ne muiden vaatimat rutiinit ahdistaa.>//Tässä maailmassa, johon olemme syntyneet, meille on annettu fyysiset aistit ja emotionaalinen ruumis. Suurin haasteemme kuitenkin on, että löydämme henkisen minämme ja tiedostamme kaikki ne asiat, jotka ovat sopusoinnussa henkisen minämme kanssa.//
- Tässä henkisen minän etsinnän ja löytymisen tuoksinnassa esiin bongahtavat ne suurimmat valinta-tilanteet--> joissa ihmisen mukavuuden-halua ja itsekkyyttä/'epä-itsekyyttä' koetellaan.//Vai oletko järjestänyt elämäsi niin, että sinulla ei enää ole aikaa itsellesi, vaan allakkasi on täynnä asioita, joita sinä et ehkä haluaisikaan toteuttaa? Kuunteletko ystäviesi jutustelua puhelimessa, vaikka et jaksaisi kuunnella yhtään mitään. Sovitko tapaamisia silloinkin, vaikka sinulla ei olisi niihin aikaa. Oletko myös luonut itsellesi ihmissuhteen tai jotakin muut, mistä sinulle ei ole iloa.//
- Kaikki ovat ja näin luonnollisesti onkin, sillä emme voi elää privaatisti yhteisessä maailmassa. Kohtaamisia[joista kaikki ei miellyttäviä] ja velvoitteita tulee eteen, jotka täytyy osata hoitaa [jopa kuunnella muiden pitkästyttäviä murheita tai iloja puhelimessa].>//Tällaisessa tapauksessa kannattaakin kysyä itseltään: Onko minun pakko olla tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tuo tyydytystä omaan elämääni. Miksi tunnen olevani toisille jotain velkaa?//
- Oletko ollut liian kiltti ja liian vähän itseäsi rakastava-->sillä katkeruutesi muille antamastasi ajasta paistaa läpi.>//Jospa istuisit päivittäin kymmenen minuuttia tarkastelemassa päiväohjelmaasi ja kysyisit itseltäsi: Miten jokainen tapaaminen, ihminen tai puhelu palvelee päämäärääsi, huomaisit varmaankin kuukauden kuluttua, miten olet järjestänyt päiväsi uudelleen ja näin antanut itsellesi enemmän aikaa.//
- Kalenteria en totisesti ole koskaan tarvinnut ;D.Kirjoitat kuin olisit bisnes,toimihenkilö jengiä joille palaverit painaa päivättäin päälle.>Minua huolestuttaa säntilliset tavalliset [kalenterittomat ;)] perheen äidit ja isät, joiden ponnistelut lapsiensa ja kodin esim. 'täydellisestä joulusta' tai muusta 'täydellsiestä onnistumisesta' lapsiensa, kumppaniensa ja muiden läheisten suhteen stressaa työ-elämän lisäksi.>>//Kun otat ohjat omiin käsiisi, etkä ole virran vietävänä, niin pystyt vakuuttamaan itsellesi olevasi ainutkertainen ja arvokas ihminen.//
- Mitä luulet että itsestäsi muistetaan vieraiden ihmisten tai sukusi taholta vaikkapa 50 vuoden päästä?Miksi olisimme tärkeitä, merkitsemmekö mitään erikoista oikeasti kenellekkään [edes itsellemme]?>Jos näkökulma itseemme ja muihin ihmisiin on hieman realistisempi 'tärkeyden' ja 'ainutkertaisuuden' kulmasta--> voisin väittää että elämämme asettuu paremmin omiin uomiinsa kaikkeen nähden.>>//Epäilemättä muutkin ihmiset sen jälkeen pystyvät vahvistamaan sen.
Ps: Ihminen, joka todella haluaa muuttua, keksii kyllä keinot. Ihminen, joka ei halua muuttua, keksii kaiken maailman selitykset
T:Oman itsensä pastori! Hyvää joulua kaikille!!!//
- Onko sillä merkitystä 'mitä muut', sillä jokainen itse lopulta tietää kunniansa ja kunniattomuutensa ja oleelliset elämänarvonsa ja niissä onnistumisensa ihan itse, muut näkevät monesti vain siloitellun feikin, eli sen minkä itse haluavatkin nähdä.
//Mielestäni eivät vaadi, vaan kyse on valinnoista.//
- No ainakin omat lapseni, vaimoni [jotka itse olen halunnut, vai kuka tilanteen valinnut(?), ehkä haluni tai pelkoni yksinäisyydestä tai yhteisön painostuksesta "Kun se on tapana olla näin"], kaverini etc.-->alkavat ensin huomauttelemaan ja lopulta vaatimaan huomiotani[aikaani] jos liiaksi omissa puuhissa vehtaan.
//Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla sattuu olemaan harrastus, josta jopa maksetaan.//
- Upea tilanne [onneksi olkoon!]
//Tekisin samoja asioita joka tapauksessa maksoi työnantaja tai ei. En myöskään koe, että perheeni olisi vaatinut aikaani. Olen onnellinen heidän kanssaan ja vietän aikaani mielelläni heidän seurassaan.//
- Kaikilla ei kokonaisuutta ajatellen ole noin optimaalinen tilanne, suurin osa varmaan kärvistelee pakonomaisessa työssä elannon vuoksi.
Kyse ei ollutkaan siitä--> eikö aika perheen kanssa onnellisesti olisi mukavaa, mutta ikävä kyllä monille näin ei ole.
Perhe-elämä merkitsee käytännössä useasti sitä, että lapset raijataan aamulla hoitoon ja itse lähdetään enemmän tai vähemmän 'pätemään' töihinsä. Illalla lapset haetaan 'säilyttämöstä' kotiin viettämään hetken 'laatu-aikaa' töistään väsydeiden tai niitä jatkavien vanhempiensa kanssa, eli käytännössä videoiden tai pikaisten leikkien kautta lapsukaiset nukkumaan ja sama ralli taas aamusella.
//Jos koen että itselläni on tähdellisempää tekemistä, ajankäyttö ei ole mikään ongelma. Perheeni kanssa viettämäni aika ei ole mistään pois.//
- Jos laajennetaan hieman sinun elämästäsi tilannetta, on helppo lukea, kuunnella ja nähdä medioista [myös henk.koht. tietoa]--> kuinka perheet voivat pahoin, varsinkin lapset joiden yhteiset hetket kiireisten omaa 'uraa' luovien vanhempien kanssa jäävät minimiin.
Toisaalta monien vanhempien 'pelastus' on työpaikan omat jutut-->silla vanhemmuus on kateissa liian monissa perheissä.
//Elämä on valintoja, mutta en ole vielä törmännyt tilanteeseen, etten valintojeni takia olisi saanut mitä olisin halunnut.//
- Varmasti jokainen moni saakin valitsemansa, kiintoisaa onkin se--> kuinka sokeita monesti olemme näkemään sitä--> mitä muut omien tarpeidemme vuoksi menettävät.
//Onnellisuus, kiire ja stressi ovat yksilökohtaisia asioita, eikä niitä pitäisi yleistää. Pidän itseäni onnellisena ihmisenä, vaikka välillä onkin kiire ja stressiäkin joskus. Nautin haasteista.//
- Minulla ei ole kiire mihinkään ja kuten ennen vanhaan--> oma-aika oli rikkauden määre päinvastoin kuin nykyään, jossa memestys mitataan kalenterin täyteydellä ja kiireen määrällä että pankkitilin saldolla. Olen siis hyvin rikas vapaa herra jolla on aikaa.
Ihmetellä täytyykin sitä kiireen määrää ja tekemisen paljoutta valmiissa maailmassa, "määräänsä enempää ei voi syödä" ja onhan hassu hankkia tavaroita, asuntoja, ja muuta tellusta kuluttavaa, kun niistä ei edes näytä kerkeävän ja jaksavan monet keskittyäkkään nauttimaan työn paljouden alla, no jokainen taablaa tyylillään.
//Olette molemmat oikeassa. Mielestäni aloittaja kirjoitti kuitenkin ajankäytöstä, ei ostamisesta.//
- Aivan, mutta sävy oli hieman ostos-kanava tapainen, "Et ole" ja "Olkaa" sitä ja tätä. Sitä nimittäin ei olla 'vain' sitä tai tätä kuin kaupan hyllyltä ostettu uusi luukki--> se vaatii todellakin niitä oikeita valintoja joskus useidenkin vaihtoehtojen välillä, jolloin jotkut täytyy hylätä vähemmän tärkeinä, ja se mitä valitaan riippuu ihmisen itsekkyydestä.
//Huumeistakin nauttii, mutta ovatko ne hyväksi?//
- Onko kokemusta?
//Mikäli ulkopuolisten oudoksunnalla on merkitystä, on kyseessä roolitus. Roolitusta voi olla myös se, että kokee olevansa roolien ylä/ulkopuolella.//
- :)
//Eiköhän kirjoittaja kohdistanut sanansa muille lukijoille? Hän tuntuu tiedostavan oman roolipersoonansa olemassaolon, mutta uskoo - kuten minäkin - että lukijoiden joukossa on myös ihmisiä, jotka eivät ole tulleet asiaa tuolta kannalta ajatelleeksi.//
- Jep, mutta lankeaa omaan ansaansa antamalla vaihtoehdon ja kehoittamalla kuten muutkin [kritisoimassaan toiminnassa] itse ulkopuolisena muiden elämään 'vapautumaan' siitä ja tästä ja väittämäällä olevamme 'velattomia' kenellekkään [ joka toimisi vain jos olisimme yksin pallolla].
//Ei ainakaan minun mielestäni. Millä tavoin?//
- Viittaan edellisiin vastauksiini.
Eli kirjoittaja itse julistaessaan [omaa asiaansa] aiheuttaa saman ilmiön [luullen sitä omasta näkökulmastaan vain positiiviseksi] kuin kritisoimansa tilanne.
//Olet oikeassa. Tosin Jiddu Krishnamurtia mukaillen, traditioiden tiedostaminen ja niiden rikkominen saattaa olla vapauttava kokemus, jonka kautta elämä muuttuu rikkaammaksi.//
- Rutiinien tai niiden puuttumisien kautta, ajatus ratkaisee tässäkin ja oivallus käyttää niitä 'hyväksi'.
//Hm. Tuntuu että useimmiten ihmiset eivät ajattele ihan loppuun saakka eivätkä tiedosta omia pyrkimyksiään. Itsekkyys ja mukavuudenhalu eivät välttämättä palvele esimerkiksi pyrkimystä tulla onnelliseksi.//
- Niin henkisen 'häkrääjä' on fyysinen, näen tässä risti-riidan, jompi kumpi kärsii toisen kustannuksella--> tähän pyrittäessä.
//Tuleehan niitä, mutta ainakin itse luovuttuani - ystävyydenkin hinnalla - kuuntelemasta narsistisen juopon jatkuvaa tilitystä tulin huomattavasti tyytyväisemmäksi.//
- Aivan, monet asiat ovat sietämättömiä, mutta monesti niissäkin piilee joku kasvatus tai opetus--> joka häviää 'heti luurin korvaan lyöjälle'.
Voisi verrata tilannetta avioliittoon--> jonka syvemmät ja antoisimmat funktiot löytyvät sen pituudesta ei kiihkeydestä-->elämässä monesti kärsivällisyys palkitaan ajan myötä.
//Mistä teit tuollaisen tulkinnan? Itse en kokenut kirjoitusta tuollaisena.//
- Kosketus-pintaa on aina oltava--> jotta asia herättää tekemään 'jotain', aihe-piiri tuntuu koskettavan kokemuksen kautta kirjoittajaa, hän 'ei ole ollut' ja 'on löytänyt'.
--> kuten kirjoittaa ja nyt levittää 'ilosanomaa'.
//Mnjaa... Minullakin se on pääosin päässäni. Päiväohjelma sekin. Päiväohjelmaan kuuluu myös syöminen, paskallakäynti ja telkkarinkatselu vaikkei niihin kalenteria tarvitakaan. Jopa näitäkin voi tarkastella uudessa valossa.//
- Kannattaakin
//Aika monet on.//
- Ja suurin osa ei ole
//Niinpä. Eiköhän aloittaja patistakin huolehtimaan lähinnä omasta elämästä kuin muiden elämästä. En tiedä minkä lajin legenda mahtaakaan olla tuo "säntillinen tavisperhe täydellisen joulun odotuksineen". Harva tunnustaa sellaiseen kuuluvansa, vaan jokainen on mieluummin se individualisti, jota ei tavisten huolet paina.//
- Pidän huolen ;)
//Omalta kohdaltani voin todeta, että ainakin ammatin takia kohtuullisen paljon. Työt jäävät elämään, kun aika jättää.//
- Jaa'a mitähän merkittävää sinä teet, minulle maailmanlaajuisesti ei tule juuri montaakaan 'ikuisesti' elävää ihmistä mieleeni.
Kuolemani jälkeen lapseni ehkä muistavat isäänsä, mutta lapsen lapset jo paljon harvemmin[mieti tätä jatkumoa eteenpäin]
//Riippuu, mitä erikoisuudella tarkoittaa. Ainakin lasteni mielestä merkitsen heille tällä hetkellä kohtuullisen paljon.//
- Joopa joo, niin minäkin omilleni, mitäs muuta?
//Mitä tarkoitat realistisuudella? Kenestä oikein puhut?//
- Oikeastaan tämän ymmärtämisessä kiteytyy koko onnellisuuden idea.
Sillä 'tärkeys' [individualismi kirjoittajan jutussa] on 'kaksi-teräinen miekka'--> sitä tarvitaan siihen pisteeseen asti kunnes tajutaan sen 'tärkeys' ja osataan vetäytyä 'tärkeydestään' [pah!] siihen onnellisuuden budhalaismaiseen tilaan jossa ymmärretään[enemmän kuin tieto] oma ja muiden ihmisten asema/asemattomuus kokonaisuudessa.
//Joillekin ihmisille toisten arvostus on tärkeää, toisille ei. Mikäli kekeiset elämänarvot liittyvät sosiaalisiin suhteisiin, eikö oleellista ole onnistua juuri tuolla alueella?//
- Onko tuo suhde itsensä määrittelevä ja ohjaava on tässä oleellista, et voi olla lopulta kuin muut toivovat, silloin et ole onnellinen oikeasti [jos olet oikeasti omaehtoinen] itsenäsi, tämä ei merkitse vastakkain asettelua muiden kanssa, sen hoitaminen on vain diblomatiaa[valkoista valehtelua].