Aina myöhässä

mutta se voisi olla tehokkaampaa että kaikki muut sopivat kanssasi aina vartin aiemman aikataulun kuin keskenään, joten ehdit juuri sopivasti toisten kanssa samaan aikaan.

Kahvipalsta oli ensimmäisiä toimivia keskustelupalstoja S24:n alkutaipaleelta lähtien ja sen syntysanat lausuttiin jo vuonna 2001 tammikuussa.

Aivan viimevuosiin asti kahvila oli hyvin aktiivisessa käytössä. Monille kirjoittajille ja lukijoille se oli arvostettu kokoontumispaikka, jonka ystävällisen, avoimen ja iloisuuden ansiosta monet kirjoituskaverit loivat uusia, koko elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Monille se antoi kaivatun mahdollisuuden käydä avointa vuorovaikutusta muiden kanssa.

Kahvila oli aivan erityinen, suorastaan ainutlaatuinen joka poikkesi selvästi muista. Siitä löytyi lukuisia puolia - toisaalta timanttiset ajatukset, toisaalta kristallin kirkkaat ketjut, jotka kestävät lukukertoja yhä uudestaan vielä tänäkin päivänä. Se oli paikka, jonne oli aivan pakko tulla kirjoittamaan ja lukemaan ajatuksia, runoja, novelleja, satuja, jopa purkamaan murheitaan - kukin taitonsa, tahtonsa ja kykynsä mukaan.

Kannustava kirjoitusalusta muovautuu varmaan samoista elementeistä, kuin yleensäkin mikä tahansa normaalisti toimiva vireä foorumi. Yksilön arvostus on aina tärkeää. Jokaisen mielipiteen ja kirjoituksen huomioiminen kanssa kirjoitelevien taholta, luo positiivista käsin kosketeltavaa energiaa. Kahvilan ilmapiiri koostui ennen kaikkea siellä vaikuttaneista ihmisistä ja heidän ajatuksista, heidän kirjoituksista ja siitä miten ylipäätänsä he kokivat olevansa mukana tässä ja nyt.

Yhdessä olemisen tunnetta, - sitä ei voita, eikä nujerra mikään.

Me, minä, ja monet palstan entiset ystävät ja lukijat, - tulemme aina kaipaamaan kahvilan välitöntä fiilistä ja sitä aitoa tunnelmaa jonka aisti vain siellä. Mielestäni kahvipalstaa oli vaikea kuvata sanoin, - se täytyi kokea ja nähdä. Monet jotka siihen ennättivät tutustua, eivät varmasti pettyneet.

Traagista, ja samalla surullista mutta ikävä kyllä totta, - tänään kahvipalsta kituuttaa kuolinkouristuksissaan omaa syytään kaikonneiden iloisten kirjoittajien aiheuttamassa komplikaatiossa. Sieltä ei löydy enää kuin säälistä sepitettyjä väkinäisiä avauksia, jotka eivät kiinnosta ketään.

Tämä on todenmukainen kunnianosoitus sille palstalle, joka innoitti meidät kirjoittelemaan siellä ja luomaan jotain omaa ja omaperäistä. Se on samalla kunnianosoitus kahvilan vanhoille jo aikojen alussa ennen meitä mukana olleille kirjoittajille, sekä heille jotka tänään tuntevat voimattomuuden katsoessaan sitä hiljaisuutta, joka sinne on iäksi laskeutunut. Palstan sydämen tykytykset ovat jo liki kokonaan vaienneet kuristusotteessa johon se on tahtomattaan joutunut.

Tiedän, että jaan nämä tunteet lukuisten muiden kirjoittajien kanssa läpi koko sen ajan, mitä kuljemme palstoilla.

Tämän vuoksi tulen olemaan vahvasti sitä mieltä, ettemme ikipäivänä saisi hyväksyä deletoinnin yhteydessä syrjintää, jonka perustana on kirjoittajan mielipide, musiikkimaku, nimimerkki, tai ylipäätänsä se, ettei hän suostu kuulumaan valtaa pitävän haaremiin