- mistä hyvänsä se löydätkin.
Minua jäi ihmetyttämään se linkki, jonka Eclipse antoi koskien panteismia. (Kts. "Tietäminen vs. Uskominen). Millä perusteella joku/jotkut jossakin katsovat voivansa lausua totuuksia panteismista niin että se muka sitoo ja määrää muiden näkemyksiä? Ei millään. Oma panteismini, joka ei kuitenkaan ole tyhjentävästi maailmankatsomukseni nimike (katsomuksellani ei ole nimeä), ei ole, eikä tule olemaan ikinä tuollaista materialismia kuin ko. sivulla näyttää olevan. Vaikka intiaanien katsomus onkin jo vesitetty New Age -horinoilla, se kuitenkin liippaa jossain määrin katsomustani enemmän kuin länsimainen tiedettä kosiskeleva panteismi (tai mikään muukaan länsimaiden hapatus). Sikäli kuin mitään intiaaneista edes tiedän, koska en itse sellainen ole. Ulkopuolelta ei ikinä päädy samaan kuin sisäpuolelta.
Tämä sama juttuhan on tietysti jo aiemminkin ollut käsittelyssäni, eli että on olemassa tasan yhtä paljon erilaisia uskon(toja) kuin on ihmisiäkin. Olen yrittänyt tolkuttaa ettei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kristin-uskoa, ja sama pätee kaikkiin muihinkin uskoihin. Ei siis jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omaa tietään näissä asioissa! Monet kysyvät että mikä on se ainoa oikea usko. No tietysti se mihin sinä itse uskot. Ei siinä sen kummempaa.
Rakennuspalikoita omaan näkemykseen voi löytää mistä tahansa. Kannattaa kääntää kaikki kivet ja kannot, ja pitää korvat auki. Sydäntään voi seurata, eikä itkeä ja porata sitä että miksen oikein tunne kuuluvani mihinkään, miksen osaa päättää mikä oppi on minun. Sinulla on jo oppi, nimittäin omasi. Se vain syvenee, kehittyy ja kypsyy - tai niin sen ainakin pitäisi tehdä.
Jotkut meistä näkevät näkyjä, saavat viestejä uniinsa, tapaavat arvoituksellisia olentoja. Ne kaikki ovat lahja, elleivät aiheuta enemmän pahaa kuin hyvää. Kukaan ei ole sopiva auktoriteetti päättämään kuka saa kokea ja mitä, ja mikä on muka se ainoa oikea kokemisen malli. Alitajunta vaikuttaisi valitsevan minkä sortin kuvastoa käytetään. Näetkö Jeesuksen, Buddhan vaiko kenties R-kioskin myyjän Sirkan. Aivan sama, pääasia on mikä on se viesti, jonka saa.
Jotkut eivät ikinä koe mitään erityistä. Ehkä heillä ei ole siihen mitään tarvetta. Mutta ei heidän silti pitäisi kieltää muita kulkemasta omaa Tietään omien näkyjensä perässä (vaikka ne osoittautuisivatkin harhoiksi loppujenlopuksi).
Ehkä pitäisi puhua visiosta... Taas kerran en tiedä miten kuvaisin asiaa. Visio, näky, näkemys... Jokin sellainen joka kutsuu ihmistä väkisinkin, myllertää hänen elämänsä ja nostaa hänet johonkin suurempaan kuin vain olemaan ihmiseläin. Myytti? Mysteeri?
Minua jäi ihmetyttämään se linkki, jonka Eclipse antoi koskien panteismia. (Kts. "Tietäminen vs. Uskominen). Millä perusteella joku/jotkut jossakin katsovat voivansa lausua totuuksia panteismista niin että se muka sitoo ja määrää muiden näkemyksiä? Ei millään. Oma panteismini, joka ei kuitenkaan ole tyhjentävästi maailmankatsomukseni nimike (katsomuksellani ei ole nimeä), ei ole, eikä tule olemaan ikinä tuollaista materialismia kuin ko. sivulla näyttää olevan. Vaikka intiaanien katsomus onkin jo vesitetty New Age -horinoilla, se kuitenkin liippaa jossain määrin katsomustani enemmän kuin länsimainen tiedettä kosiskeleva panteismi (tai mikään muukaan länsimaiden hapatus). Sikäli kuin mitään intiaaneista edes tiedän, koska en itse sellainen ole. Ulkopuolelta ei ikinä päädy samaan kuin sisäpuolelta.
Tämä sama juttuhan on tietysti jo aiemminkin ollut käsittelyssäni, eli että on olemassa tasan yhtä paljon erilaisia uskon(toja) kuin on ihmisiäkin. Olen yrittänyt tolkuttaa ettei ole olemassa mitään yhtä ainoaa kristin-uskoa, ja sama pätee kaikkiin muihinkin uskoihin. Ei siis jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omaa tietään näissä asioissa! Monet kysyvät että mikä on se ainoa oikea usko. No tietysti se mihin sinä itse uskot. Ei siinä sen kummempaa.
Rakennuspalikoita omaan näkemykseen voi löytää mistä tahansa. Kannattaa kääntää kaikki kivet ja kannot, ja pitää korvat auki. Sydäntään voi seurata, eikä itkeä ja porata sitä että miksen oikein tunne kuuluvani mihinkään, miksen osaa päättää mikä oppi on minun. Sinulla on jo oppi, nimittäin omasi. Se vain syvenee, kehittyy ja kypsyy - tai niin sen ainakin pitäisi tehdä.
Jotkut meistä näkevät näkyjä, saavat viestejä uniinsa, tapaavat arvoituksellisia olentoja. Ne kaikki ovat lahja, elleivät aiheuta enemmän pahaa kuin hyvää. Kukaan ei ole sopiva auktoriteetti päättämään kuka saa kokea ja mitä, ja mikä on muka se ainoa oikea kokemisen malli. Alitajunta vaikuttaisi valitsevan minkä sortin kuvastoa käytetään. Näetkö Jeesuksen, Buddhan vaiko kenties R-kioskin myyjän Sirkan. Aivan sama, pääasia on mikä on se viesti, jonka saa.
Jotkut eivät ikinä koe mitään erityistä. Ehkä heillä ei ole siihen mitään tarvetta. Mutta ei heidän silti pitäisi kieltää muita kulkemasta omaa Tietään omien näkyjensä perässä (vaikka ne osoittautuisivatkin harhoiksi loppujenlopuksi).
Ehkä pitäisi puhua visiosta... Taas kerran en tiedä miten kuvaisin asiaa. Visio, näky, näkemys... Jokin sellainen joka kutsuu ihmistä väkisinkin, myllertää hänen elämänsä ja nostaa hänet johonkin suurempaan kuin vain olemaan ihmiseläin. Myytti? Mysteeri?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mistäköhän johtuu että eräskin ateisti sanoo olevansa panteisti?
Panteismi = JUMALA on kaikki/kaikessa.
Mitä ihmettä panteismilla voi olla tekemistä ateismin kanssa? Jos sinulla on joku ongelma sen yhden nettisivun kanssa, jonka minäkin totesin typeräksi, niin onko se minun syyni että joku on niin pölvästi että materialistina kuvittelee olevansa panteisti?
Se että kaikki olisi pelkkää materiaa on materialismia, ei panteismia. Se taas joka kokee että henki vaikuttaa kaikessa, on spiritualisti (kuten itse koen olevani).