>Keskustalaiset maanviljelijät ovat jo vuosia tyytyneet 2-4 euron tuntipalkkaan. <
On se kumma, ettei sitten kadehdittu ansiotyöntekijä, joka vetää aivan hirveätä liksaa, elä ainakaan ulospäin niin leveästi kuin viljelijä tuollaisella olemattomalla palkalla.
Kysyn ihan kiinnostuksen vuoksi, en halua syyllistää ketään.
On se kumma, ettei sitten kadehdittu ansiotyöntekijä, joka vetää aivan hirveätä liksaa, elä ainakaan ulospäin niin leveästi kuin viljelijä tuollaisella olemattomalla palkalla.
Kysyn ihan kiinnostuksen vuoksi, en halua syyllistää ketään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onkohan siinäkin joku erityinen juttu, että keskustalainen maanviljelijä elää tuolla tuntipalkalla?
Kun pitää eriksensä mainita?
Eikö vaikkapa kokoomuslainen maanviljelijä elä tuolla tuntipalkalla?
kuten minulla!
Viljelen palkkatyön ohella n. 50 ha:n viljatilaa ja hoidan n. 60 ha:n metsäalaa. Elanto tulee siis muusta työstä kuin maanviljelyksestä, mutta silti tuotan hyvää siemenviljaa, joka kelpaa laboratorio- ja ym. tarkastusten jälkeen käytettäväksi viljan viljelyyn!
Keväällä, kun tulen klo 16.00 palkkatyöstä, niin aloitan viljan viljelyn äestyksineen ja kylvöineen. Rikkakasvien torjunnan aloitan aamuyöstä ennen kuin menen palkkatöihin. Osan kesälomasta tai kokonaan käytän ensin viljan puinti- ja kuivaustyöhön ja sen jälkeen kyntötyöhön. Viikonloput menevät keväisin ja syksyisin myös maatilan töihin. Kesällä (taimien istuttaminen), myöhään syksyllä ja talvella on metsätöiden vuoro (harvennus, taimien hoito, polttopuut).
Suurimman osan palkkatyöstä vapaan ajan vietän maatilan töissä ja siinä ohessa yritän olla myös perheeni parissa. Jotenkin aikataulut on sopineet hyvin yhteen eikä kukaan ole valittanut, vaikka se raskasta etenkin keväisin ja syksyisin onkin.
EU-Suomessa ei pelkästään näin pieneltä viljatilalta saa elantoa ilman oheis liiketoimintaa tai muuta elinkeinoa. Jos elannon saisi edelleen omalta tilalta, niin en kävisi palkkatöissä erikseen. Ennen se oli mahdollista, mutta ei enää. En kuitenkaan valita. Niin kauan viljelen, kun tulot kattavat kulut. Voi olla, että joudun jättämään viljelyn, mikäli tukipolitiikka muuttuu negatiiviseen suuntaan.
En varmasti ole ainut, joka saa elannon joko palkansaajana tai yrittäjänä ja viljelee siinä ohessa maata. Tuotteen pitää olla joka tapauksessa laadullisesti hyvää, jos meinaa sen kelpaavan leipä-, mallas- tai siemenviljaksi. Rehuviljaksi kelpaa myös ne viljat, jotka ovat mm. huonon siis esim. sateisen syksyn takia päätyneet huonolaatuisiksi. Laadusta ei siis tingitä, vaikka maanviljely on osalla maanviljelijöistä siirtynyt lähes harrastustoiminnaksi.
Pelkällä maanviljelyksellä elävät vilja- ja eläintilat ovat kooltaan suuria ja eivätkä pyöri pelkästään isännän ja emännän voimin. Ainakin osan vuotta (esim. heinä-, äestys-, kylvö-, rehu- ja viljanpuintitöissä) tilat joutuvat palkkaamaan ulkopuolista työvoimaa. Nostan heille hattua, kun he jaksavat tehdä paljon töitä ja investoida, vaikka EU:n maatalouspolitiikka ei ole pitkäjänteistä, vaikka investointien laina-ajat ovat pitkiä. Riskin kantaa viljelijä, ei EU.
Juju on yksinkertaisesti sanottuna kovan työnteon tuloksena syntyvä toimeentulo ja viljelyn ilo. Eläintiloilla ulkopuolella työskenteleminen ja tilanhoitaminen on mahdotonta, jos ei ole palkattua työvoimaa, joka ei ole järkevää kustannussyistä. Viljatilalla se vielä johonkin pisteeseen asti onnistuu. Mikäli hehtaareja on vaikkapa satoja, niin ei siinä muualla työssä käydä ainakaan keväisin ja syksyisin.
Jatkan uteluani.
Sanot käyväsi tilan ulkopuolisissa töissä.
Mutta minä puhun päätoimisista viljelijöistä.
Viljelijöistä, jotka eivät käy tilan ulkopuolella töissä.
Missä se juju on, kun puhutaan 4 euron tuntipalkasta?
Kerro, sillä uskon sinun tietävän hyvin nuo kuviot.
Siis, veronmaksajat maksavat sinulle tukea viljelyn ilosta?