Ehdotus

Sotilaan "normaali elämä" on elää rintamalla vaikka vuosikymmeniä, jos lähettäjä niin määrää. Suomessa kun ei ole sotatilaa eikä mitään muutakaan pakkoa, ei hallituksen asettamia sääntelyjä, ei juuri mitään, niin kun jostain on kuitenkin valitettava, aletaan valittaa vaikka siitä, jos joskus jossain tilanteessa joudutaan kuuntelmaan muutamia kymmeniä minuutteja epäkiinnostavaa puhetta.

Pullamössösukupolven syndrooma?

Rippikouluaikana on tosiaan hyvä tutustua toimituksiin ja jumalanpalveluksiin. Useissa seurakunnissa se kuuluukin rippikouluopetukseen. Voisikohan tuosta antaa palautetta suoraan sinne seurakuntaasi? Mitä tulee seisomaan nousemisiin, siitä ei kyllä kannata ottaa stressiä ja itselläni on tapana kauniisti näyttääkin seurakunnalle kädellä merkkejä, ettei etupenkkiläistenkään tarvitsisi jännittää. Yli puolen tunnin puhe on kyllä varsinkin joululaulutilanteessa liian pitkä. Laulamaanhan sinne väki tulee. Meillä papeilla on joskus kamala puheripuli ja mitä huonommin valmistautuu, sitä pidempi puhe siitä tulee. Toisten puheita on tosi helppo lyhentää meikäläisenkin. Kerran koputtelin kelloa ja nostin sitä korvalle, kun kollega oli saarnannut messussa 25 minuuttia. Ei kyllä vielä tullut mieleen erota kirkosta, kun oma usko on joskus niin vähissä, että tarvitsen kirkon uskoa. Jumala siunatkoon joulujuhlasi! Jos et jaksa kirkkoon, niin mene jonain toisena pyhänä. Rukoilen, että saisit kirkosta joskus jonkun hyvän sanan vaikkapa musiikin tai rukouksen tai raamatunluvun kautta.

kaantaa toisinkin pain?
////Kirkon pitäisi tulla lähemmäksi ihmistä. ///

Kirjoitit kivasti ja ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Itsekään en tiedä milloin kirkossa pitäisi nousta seisomaan, enkä muutenkaan kuinka pitäisi olla seremonioissa osallisina, esim. niissä "Herra olkoon kanssanne" johon kuuluu vastata "niin myos sinun kanssasi" yms.
Se ei kuitenkaan häiritse minua mitenkään vaikken tiedäkään mitä pitää milloinkin tehdä. Teen vaan muitten perässä mitä nekin tekee, taikka jätän tekemättäkin jos siltä tuntuu. Sinullekin sanoisin että älä kanna huolta, ole sinäkin siinä vapaa, ei se kirkonmenoja haittaa vaikka et kaikkea tiedäkään.
Mitä saarnoihin tulee, tuollaisissa tilaisuuksissa kuin mainitsit hyvä saarnan pituus mielestäni voisi olla noin 20 min. Itse tykkään saarnoista, sillä kuuntelen mielelläni Jumalan Sanaa, sillä se on viisautta elämälle.
Omasta kokemuksesta kaikista mukavimmat ja ystävällisemmät ihmiset löytyy Luther-säätiöstä.
Siellä uskallan olla oma itseni, kukaan ei katso pitkään vaikken tietäis miten toimia. Jumalan sanaa siellä kylläkin kuulee, mutta siitä minä tykkäänkin koska se minun mielestäni soveltuu kirkkoon paremmin kuin kaikkenmoiset metallimusiikit ja puheet joissa ei Jumalasta mitään puhuta. Tykkään Jumalasta, hän on ollut itelleni suuri apu elämäni myrskyissä, ja antanut rauhan sydämeeni. Toivon, että sinäkin löytäisit todellisen kirkossa käymisen merkityksen vaikkei kirkot täydellisiä olekaan, ja sen rauhan joka tulee kun on avoin Jumalaa kohtaan. Suosittelen joulukirkkoon menoa, ja syventymistä ajattelemaan mitä se jouluevankeliumi omalla kohdalla merkitsee.
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää jatkossa, ja että saisit kokea rauhaa ja todellisen elämän sisällön yhtälailla kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Jumalanpalveluksessa taitaa olla 5-10 min. varsinaiseen Raamattuun keskittyvää puhetta, minusta Raamatun opetusta, Jeesuksen sanoja varsinkin, pitäisi olla paljon enemmän kirkossa, eihän ns. tavallinen kansa joka harvoin siellä käy, tiedä Jeesuksen omista puheista ja teoista juuri mitään.

Eikö olisi tärkeämpää kirkon oppia lapsilta mitä käskyt tarkoittavat? Syyttömiä lapsiakin kiduttamisien jälkeen elävinä noitarovioilla polttamalla tappanut herra uskon; uskovaisten teot lapsikin ymmärtää vähemmän jumalallisiksi.
Joulukirkko voi petetyille ja historiaaa lukeneille lapsille olla joulupukin palvelua.