Onko tääl ketään kohtalotoveria jonka elämä
pyörii "liikaa" urheilun ympärillä? Olen 21-
vuotias tyttö(nainen)olen harrastanut urheilua
pienestä pitäen.Aloitin 9-vuotiaana harrastamaan
nykyistä lajiani, tosissani n.14-15
vuotiaana.Nuoruuteni jäi "elämättä" kun toiset
pyörivät kaupungilla tai viettivät viikonloppua
minä vedin joko lenkkikengät jalkaan tai lähdin
salille.Toiset tytöt juoksivat silloin poikien
perässä mutta minä juoksin pallon perässä.Minua
ei todellakaan kiinnostanut ryyppääminen tai muu
vastaava...nyt vanhempana olen käynyt baareissa
mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi siellä joten
viikonloput kuluu yleensä kotona tai kavereiden
kanssa muuten vaan. Tästä varmaan sai sellaisen
kuvan että olen joku tiukkapipo mutta sitä en
todellakaan ole! Urheilu on osa minua vaikka
joskus olen toivonut etten olisi alkanut
harrastamaan urheilua.
pyörii "liikaa" urheilun ympärillä? Olen 21-
vuotias tyttö(nainen)olen harrastanut urheilua
pienestä pitäen.Aloitin 9-vuotiaana harrastamaan
nykyistä lajiani, tosissani n.14-15
vuotiaana.Nuoruuteni jäi "elämättä" kun toiset
pyörivät kaupungilla tai viettivät viikonloppua
minä vedin joko lenkkikengät jalkaan tai lähdin
salille.Toiset tytöt juoksivat silloin poikien
perässä mutta minä juoksin pallon perässä.Minua
ei todellakaan kiinnostanut ryyppääminen tai muu
vastaava...nyt vanhempana olen käynyt baareissa
mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi siellä joten
viikonloput kuluu yleensä kotona tai kavereiden
kanssa muuten vaan. Tästä varmaan sai sellaisen
kuvan että olen joku tiukkapipo mutta sitä en
todellakaan ole! Urheilu on osa minua vaikka
joskus olen toivonut etten olisi alkanut
harrastamaan urheilua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et oo todellakaa ainoo täs maailmassa tän
ongelman paris. Mä oon käyny 4-vuotiaasta
lähtien kaikenlaisissa uintijutuissa. Ehkä sielt
sai kavereita, mut nyt nekin on lopettanut. En
ikinä päässy piireihin ylä-asteella, kun en
viittinyt ryypätä tai vetää jotain ihme mönjää,
mitä siihenkin aikaan oli jo.
Nyt kun yrittää hankkia kavereita niin ties mitä
ne jaksa aina selittää ettei oo aikaa..
Oon niin yksin.
..hienoo että urheilu on vienyt sut jo
nuorena..voin vakuuttaa että sun elämäs on ollut
paljon rikkaanpaa kuin esimerkiksi mun silloin
kun olin skidi...mä ryyppäsin viikonloput ja en
edes muista kaikkee mitä on tullut tehtyy..
..osa meistä joutui linnaan ja kaikkee paskaa
tuli nähtyy..
ole onnellinen,kyllä sulle kuitenkin hyvin on
käynyt...
ja ne kapakat ei sieltä yleensä mitään järkevää
löydy hyvän itsetunnon omaaville......
elämäni on ollut pienestä pitäen vain ja
ainoastaan urheilua. Kavereita ei ole kun
urheiluporukoista eivätkä nekään ole tosi
kavereita. Todelliset ystävät puuttuvat.
Koulukaverit jäivät kun aikaa ei riittänyt kun
urheiluun. Nyt kun ajattelen niin olen aivan
yksin! Minut urheilu on vienyt mennessään jättäen
kaverit PAHASTI toiseksi.
Hei!
Olen aina toivonut, että mulla olisi naispuolinen,
sporttinen ystävä. Itse olen urheilullinen,
24-vuotias nuorimies, ja välillä aika
yksinäinen...
urheilu meni myös minulla kavereiden edelle ja
oikeaastaan tosi ystäviä ei ole ollut sen jälkeen
kun urheilu vei mukanaan, vain
joukkuekavereita.Poikakaverikin oli,
urheilullinen,ihana,monen tytön unelma mies mutta
urheilu meni senkin edelle.Ei jäänyt muka aikaa
olla kahdestaan aina piti olla
harjoittelemassa.Empä minä sille mitään voi että
RAKASTAN urheilua!
toivottavasti löydän vielä sellaisen miehen joka
ymmärtää mitä on olla urheilija.Toivossa on hyvä
elää.
Kyllä minä uskoisin ymmärtäväni! Saako neidiltä
kysyä missä päin maata asustelet...? :)
Moi!
Oon 20w poika ja aloin 5vanhana ajaan prätkällä,
11v kilpaileen ja siinä se aika vierähti.
Aina kaverit oli bileissä yms.mut mä treenasin
tai olin kisoissa. Joskus kans ajatellu et mitä
järkee itteensä kiusata, mut toisaalta ilman en
pystyny elään. Nyt on kaikki paikat rikki ja aina
joku paikka särkee. paljon sain, mut paljon se
otti. Nyt käyny kans baareissa ja ei se oo mua
varten. Prätkällä kilpailemisen jouduin lopettaan
loukkaantumisien takia mut urheilen hullunlailla
edelleen.
Kirjottele mulle jos haluut jutella enemmän.
[email protected]
Moi !
Mulla on aika paljon samanlaisia ajatuksia kuin
sulla, olen sua 10 vuotta vanhempi nuorimies,
mutta jos haluat jutella, niin ilmoittele, miten
saan sinuun yhteyden. Olen lopetellut
kilpailemiseni ja olen kohdannut samanlaisia
vaikeuksia.
Kuitenkin, kyllä vielä joskus tulevaisuudessa
siitä on etuakin, ettei ole
osallistunut "koheltamiseen".
Tsemppiä urheiluun !!!
Mä olen vaan onnistunu sovittamaan menemiseni
kohdalleen! En kyl varsinaisesti harrasta mitään
urheilua missään joukkueessa tms, mutta joka päivä
tulee tehtyä jotakin joka kohottaa kuntoa,
pyöräilyä (menen töihin fillarilla) tai "sählyä"
jne... Mutta viikonloput jää vapaa-ajan viettoon,
elikkäs "rällästämiseen"!!
sähkärini on [email protected]