uskonnosta? Nyt on niin että minut on kasvatettu kristillisessä kodissa, mutta jotenkin tuo uskonto ei oikein nappaa. En ole oikein halukas uskomaan jumalaan joka kiduttaa ja murhaa.
Välillä tuntuu että olen ateisti, välillä taas tuntuu siltä että olen kristitty. Mielialani vaihtelee tiuhaan.
Eli voisko joku teistä ateisteista antaa neuvoja miten pääsen vapaaksi uskonnon kahleista? Uskonnon orjana oleminen on aivan hirveää.
-Pete-
Välillä tuntuu että olen ateisti, välillä taas tuntuu siltä että olen kristitty. Mielialani vaihtelee tiuhaan.
Eli voisko joku teistä ateisteista antaa neuvoja miten pääsen vapaaksi uskonnon kahleista? Uskonnon orjana oleminen on aivan hirveää.
-Pete-
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se ole ihan itsestäsi kiinni.
Ateistiksi ei vain ryhdytä.
Et voi joku aamu päättää että, kylläpä ahistaa uskonnot nytten, rupeampa ateistiksi...
Mie olen saanut ihan normaalin kasvatuksen, uskonto tunnit on käyty ja rippikoulussa joutu istumaan.
Silti alusta lähtien on uskonnot ollut mielestäni huuhaata, en koskaa uskonut niihin ja tein tunnit/riparin vanhempien mieliksi. Sitten kun täytin 18v erosin kirkosta.
Älä hötkyile. Ei sinun tarvitse olla joka päivä samaa mieltä -kunhan ajattelet asiaa! Oman käsityksesi muodostaminen vie aikaa, älä kiirehdi. Älä paina itseesi leimaa josta et ole varma :D
Anna ajan kulua. Ongelma ratkeaa aivan itsekseen.
***
Uskontokritiikin lukeminen esim. Dawkinsin nopeuttaa uskonnosta paranemista.
Netistä löytyy ilmaisiakin kirjoja, jos pärjäät englanninkielellä:
http://whywontgodhealamputees.com/
http://www.biblicalnonsense.com/
Näistä kahdesta varsinkin Dr. Jason Longin Biblical nonsense on erittäin helppolukuinen ja hauska kirja.
Jännä miten jotkut ihmiset näkevät saman asian aivan totaalisen erilaisesti.
Sinun mielestäsi uskonnonalaisena olo on hirveää.
Itse kun olin uskossa, se oli maailman ihanin asia, enkä edes uskaltanut kyseenalaistaa mitään. Mutta kun rupesin kyseenalaistamaan, niin minä itkin. Itkin sitä että maailma onkin paska paikka eikä mihinkään voikaan turvautua. Mutta ajan kanssa pääsin siitä yli, tosin, vieläkin silloin tällöin, ajatus siitä että ei ole jumalaa saa olon tuntumaan kurjalta.
Siellä on monta jumalan tempausta, joita ei voi pitää kuin pirun tekeminä. Usko karisee ja toinen tapa on rukoilu. Sitä voi verrata vastatuuleen kusemiseen.
Mutta so what?
Ihmisetkin tappavat ja ovat hirveitä toisilleen, mitä uutta siinä olisi jos Jumalakin olisi joskus sellainen?
Jos ihminen kuolee vaikka sairauteen, voimme todeta vain että "Se vain kävi nyt näin".
Ihan samalla tavalla voi(si) Jumalastakin sanoa.
sanoit, kamala, kauhea, kiivas, kiukkuinen, ihmisen kuvajainen. Mutta meikää ei kiinnosta moinen satraappi. Juutalainen satuhahmo.
***
..mutta vastaan silti.
Etsi käsiisi Richard Dawkinsin kirja "Jumalharha" ja voi silmät aueta ihan uudella tavalla.
Sen jälkeen osannet myös käydä aiheesta keskustelua, jos aiemmin on tuntunut vaikealta.
Se, miten puhua ateismista/uskonnottomuudesta ihmisten kanssa nokatusten tyhjentävästi..no se vain voi tuntua hankalalta.
Siihen kuitenkin tarvitaan todellisuudessa vain pari hassua sanaa tyhjentämään, mutta ne voivat olla pitkäänkin hukassa.
Suosittelen kirjaa Lämpimästi.